Miksi ikävä on keksitty?

[Ikini]

Mä en kestä. Ja kyse on vaan muuttamisesta. Mä en voi edes katsoa kuvia vanhasta kodista ilman, että alkaa itkettää ja ahdistaa. Vaikka olen tavallani kotiutunut tänne uuteen paikkaan ja välillä jopa viihdyn.

Ja miks hitossa elämä on aina vaan yhtä ikävää? Mulla on melkein aina ikävä jonnekin tai jotakin. Välissä oli pari vuotta, kun olin täysin tyytyväinen, onnellinen. Ja nyt taas. Ikävä vainoaa mua.

 

[SuukkoSuulle]

Riippuu varmasti pitkälti omasta asenteesta sekä sopeutumiskyvystä, et onko elämä yhtä ikävää.. toivot. sullaki se pian laantuis

 

[...]

mulla on niiiiiiiiiin hirvee ikävä mun rakasta ystävääni jota en näe enää ikinä etten kestä kohta enää :'( :'(

 

[Ap]

Kyllä mä sopeudun, nytkin ihan ok:sti, mutta se ikävä iskee kun katselee just vaikka kuvia. En varmasti ikinä pääse yli täysin siitä, et ikävä tulee välillä.

Sama homma, kun katson mummon ja papan kuolinilmoituksia (olen säilyttänyt ne). En normaalisti enää muistele heitä usein, on niin kauan kun kuolivat. Mutta annas olla, ku selailen papereita ja ilmoitukset tulee vastaan. Istun paikallaan, muistelen ja tirautan parit kyyneleet. Se on tavallaan hyvää ikävää jo. Toivottavasti tuo toinenkin ikävä muuttuu hyväksi ajan kanssa. Siellä kodissa vaan tapahtui niin paljon kaikkea hyvää ja unohtumatonta.

Tuollaista ikävää mun elämässä on. En siis missään nimessä tarkoittanu, et mun elämä olis ikävää

 

[Ap]

mulla on niiiiiiiiiin hirvee ikävä mun rakasta ystävääni jota en näe enää ikinä etten kestä kohta enää :'( :'(

:hug: voi sinua