Miksi ihmiset tekee tälläistä (lahjoihin liittyvää)

Minulle on tosi usein sanonut joku lastemme lähisukulainen, täti, eno, mummu tai pappa että "näin kaupassa tosi ihanan sellaisen ja sellaisen, joka sopisi niin hyvin teidän tytölle ja meinasin ostaa sen, mutta en sitten ostanutkaan".

Tai että "keksin tosi kivan jutun lahjaksi teidän lapselle, ostan sille sellaisen".

Ja oikeasti kukaan ei ole koskaan ostanut mitään tuolla tavalla muuten vain ekstempore tai sitten jotain niistä "ihanista ideoista" mitä on tullut kaupassa lahjoiksi.

Siis ei tarvitse ostellakaan, mutta ihmettelen että miksi sanoo noin. Kyllä minäkin joskus mietin kaupassa että "tämä olisi tosi ihana sille ja sille" mutta en kyllä tosiaankaan puhu jälkikäteen asiasta mitään, jos en ole sellaista okeasti ostanut.

 

nosto

 

näin se muuten usein menee.

 

Mul oli kans yks kaveri joka aina kertoi että "meinasin ostaa sulle sellasen, tulit siitä ihan mieleen, mutten sitten ostanutkaan". Hölöjä, eivät ymmärrä että tulee outo fiilis tommosesta.

 

Mie en kanssa ymmärrä. Meillä kanssa jotkut tekee tuollaista. Ja kertovat nähneensä niin ihanan jutun kaupassa joka olisi just meidän lapselle hyvä. Mutta kun meni sitten myöhemmin ostamaan ei enää ollutkaan.

Ei toki kenenkään tarvitsekkaan ostaa mitään meidän lapsille. Mutta just tuota kertomista en ymmärrä. Että mikä idea siinä on.

Ehkä se että minä pitäisi kertojaa kauhean ihanan ihmisenä sen takia että ajatteli just silloin meidän lasta. Vaikkei ikänä mitään sitten tuokkaan....