miksi ihmiset stressaavat kotitöistä/tekevät niitä vapaapäivinäänkin

["Neith"]

aloin taas miettimään että mikä siinä on että ihmiset ottavat järjetöntä stressiä kotitöistä, että myös vapaapäivinä jolloin voisi vain löhöillä ja leikkiä lasten kanssa järjestetään jokin suursiivous, suututaan puolisolle jos se ei osallistu.
mie en ole koskaan ymmärtänyt sitä päivittäistä siivousta ja puunausta josta sitten saadaan myös perhesuhteisiin draamaa jos syystä taikka toisesta ei ole aikaa, tai motivaatiota osallistua siihen

osaako joku valaista asiaa, siis miksi tuhlata aikaa jokapäiväiseen (yleensä melko turhaan) siivoamiseen jolloin perheenä vietetty kiva aika jää vähemmälle?

 

[hellsbells]

En mä ainakaan mitenkään erityisesti stressaa siivoomisesta. Tykkään kun on siistiä, ja tykkään siivoilla, useimmiten. En mä mitenkään hiki hatussa ja kyrpä ottassa siivoo, mutta joka päivä siistin paikkoja. Tiskaan, pyykkään, pyyhin pöytiä ja pölyjä, imuroin, jne.
En mä koe että meijän elämä olis mitenkään kurjaa eikä vietettäis kivaa aikaa keskenään. Sillon kun siivoon, niin lapset joko leikkii keskenään, kattoo telkkaria, osallistuu siivoomiseen, mitä ikinä.

 

["vieras"]

Ei koti itsestään puhdistu. 2 koiraa, 3 kissaa, 5 lasta ja 2 aikuista. Kuvitteletko että meillä on koko ajan siistiä vai sotkussako pitäisi elää? Siivotaan päivittäin, imuroidaankin joka päivä.

 

["Vieras"]

En stressaa, tykkään tehdä kotitöitä. Teen niitä sekä arkena että vapaalla. Mun mielestä on ihan kiva työpäivän jälkeen ottaa rennosti ja vapaapäivinä sitten vaikka aamusta siivota kunnolla ja käyttää loppupäivä johonkin muuhun. Toisaalta ei meillä koskaan ole niin siivotonta, että siivoamiseen kuluisi paljon aikaa.

 

["Neith"]

[QUOTE="vieras";28156002]Ei koti itsestään puhdistu. 2 koiraa, 3 kissaa, 5 lasta ja 2 aikuista. Kuvitteletko että meillä on koko ajan siistiä vai sotkussako pitäisi elää? Siivotaan päivittäin, imuroidaankin joka päivä.[/QUOTE]

tuleeko koti oikeasti niin sotkuiseksi jos ei joka päivä imuroi?
kaatuuko maailma jos ei ole joka päivä siistiä?

 

["jep"]

Meillä ei ole läheskään niin siistiä kuin haluaisin, tai niin siistiä kuin kavereilla. Enkä ole mikään siisteysfriikki. Tosiasia on, että jotain on pakko tehdä päivittäin, ettei tilanne räjähdä käsiin. Suursiivouksia en harrasta, tilanteen mukaan 1-2 kertaa viikossa perusimurointi ja lattian pyyhintä, pintoja minkä jaksaa jne. Ja sitten joskus vapaapäivinä tarpeen mukaan joku yksi projekti, esim. tietyn kaapin siivous tms. Mutta tosiaan, usein tietoisesti valitsen sekaisen kodin, jotta ehdin tehdä lasten kanssa jotain kivaa ja itsellekin rentouttavaa tms.

 

["Kukka"]

Sotkun sietäminen vaatii harjoittelua ja joillekin voi olla aika vaikea kestää sakaisuutta, likaa ja pölyä.

Siivoaminen on melkoisen turhaa puuhaa enimmäkseen ja vie paljon aikaa. Ja jos asiaa miettii pitkällä tähtäimellä niin teenpä tähän pienen vertailun:

Tapaus 1.: Perheessä siivotaan ja järjestellään yhteensä vaikkapa noin 6 tuntia viikossa vuoden ajan. Aikaa siivouksiin menee yhteensä 312 tuntia. Vuosi päätetään suursiivoukseen.

Tapaus 2.: Perheessä siivotaan ja järjestellään 2 tuntia viikossa. Vuodessa tämä tekee 104 tuntia. Perhe on käyttänyt säästämänsä 208 tuntia vuodessa yhdessäoloon, ulkoiluun, lukemiseen jne. Vuosi päätetään suursiivoukseen.

Lopputulos: molemmissa huusholleissa on yhtä siistiä, kun vuosi on kulunut. Toisessa perheessä on ollut vähän sotkuista välillä, mutta hermoja on säästetty ja aikaa kaikkeen mukavaan. Toisessa perheessä on pidetty koti siistinä koko ajan, mutta hermot ovat olleet varmastikin ajoittain kireällä, kun kaikki eivät osallistu kuten emäntä vaatii.

 

[ressitön]

Virhe tapahtuu siinä, että siivouksiin ja muihin kotitöihin suhtautuu kuin rangaistuksiin ja pakkopullaan ja johonkin muuhun joka on olemista pois lasten kanssa touhuamisesta. Siivoukset kuuluu jokapäiväisiin asioihin, niin kuin suihkussakäynti tai ruoanlaitto tai vessassakäynti. Ei niistä tarvitse tehdä kovasti numeroa tai perheriitaa. Asennemuutos koko perheelle, niin jää sitten lisää löhöilyaikaakin.

 

["Neith"]

Virhe tapahtuu siinä, että siivouksiin ja muihin kotitöihin suhtautuu kuin rangaistuksiin ja pakkopullaan ja johonkin muuhun joka on olemista pois lasten kanssa touhuamisesta. Siivoukset kuuluu jokapäiväisiin asioihin, niin kuin suihkussakäynti tai ruoanlaitto tai vessassakäynti. Ei niistä tarvitse tehdä kovasti numeroa tai perheriitaa. Asennemuutos koko perheelle, niin jää sitten lisää löhöilyaikaakin.

miksi siivous kuuluisi jokapäiväisiin juttuihin?
ei meillä jakseta edes jokapäivä tyhjentää/täyttää astianpesukonetta.. pyykkiä pestään sitä mukaan kun jaksetaan ja tarvitsee.. astioita/vaatteita/lakanoita on tarpeeksi jotta ei tarvitse joka päivä olla tekemässä
mulla on kyllä huippuunsa viritelty paskatoleranssi, eli siivoan sitten kun sotku häiritsee tai on vieraita tulossa.. yleensä miestä häiritsee aiemmin ja se sitten siivoilee useammin.. mutta ei meillä oikeastaan koskaan kuulu sellaista että ei äiti nyt voi pelata/lähteä ulos/lukea kun pitää siivota jne.

 

["vieras"]

en mä stressaa, mutta kun teen lyhennettyä työviikkoa niin siivoan mielellään lasten k a n s s a ja ehditään me tehdä paljon muutakin päivän aikana. Sitten on viikonloppuna perheen yhteistä aikaa enemmän. Mä siivoa jotain joka päivä. Ainakin pesen pyykkiä, pyöritän pari kertaa tiskit ja laittelen ne, keräilen tavaroita, imuroin keittiötä ja eteistä jne, siis töiden ja ison perheen ja harrastusten jne ohessa.

 

[Jätkä]

Mä rakastan siivousta :heart: mieluiten teen kunnon siivouksen vapaapäivänä, koska työviikolla on aika rättipoikki illalla, silloin teen vain välttämättömät keittiöhommat. 11v sanoikin tuossa hiihtoloman alettua aika osuvasti 15veelle: "älä puhu nyt äitille, sillä on apinanraivo päällä. Oota kun se on keittänyt kahvit.":heart:

Kaikista mieluisin tilanne on se, että mun ei tarvitse alkaa keskellä viikkoa raivaamaan kulkuväylää mihinkään, jos joku tulee kylään. Siksi(kin) haluan kotini olevan suht siisti.

 

[Kokemusta on]

Ruokaostokset, siivous, suurempien ruokamäärien teko ja ostoksilla käynti kannattaa ehdottomasti tehdä arkisin, jotta viikonloppu voidaan vaan oleskella tai viettää laatuaikaa perheen kesken ilman mitään stressiä.

 

["Tyttöjen äiti"]

Kyllä mua stressaa eniten se sotku eikä itse siivoaminen.

 

[vastaaja]

Myös minua stressaa enemmän sotku kuin siivoaminen. Meillä hommaa hoituu niin, että mies&lapset lähtee ulkoilemaan lauantaisin aamupäivästä ja minä saan siivota ihan rauhassa. Ja minä nautin siitä Hommaan ei mene edes kovin kauaa, kun viikolla pitää perusjärjestystä yllä.

 

[lasten kanssa]

Monessa, varsinkin vähemmän siivoavien, vastauksissa tulee selvästi esille miten se siivous on jokin lapsista irrallinen toiminta. Vaikka se siivoushan tulisi tapahtua lasten kanssa. Kyllä meillä päivittäin siivoskellaan. Eli kun astianpesukone on täynnä se laitetaan päälle ja lapset auttavat tyhjentämään sen. Lapset auttavat myös viemällä omat vaatteet pyykkikoriin ja siivoamalla illalla omat lelut. Aina se ei mene ehkä mallikkaasti ja varsinkin vanhempi kiukuttelee vastaan. Ja lapset ovat 1 ja 4 vuotiaita.

Tottakai yksin siivoamalla saa siistimpää jälkeä ja nopeammin siivottua. Mutta eihän ne lapset ikinä opi, jos ei pienestä pitäen opeta. Siitä siivoamisesta voi tehdä leikin lapsille.

 

["Neith"]

Monessa, varsinkin vähemmän siivoavien, vastauksissa tulee selvästi esille miten se siivous on jokin lapsista irrallinen toiminta. Vaikka se siivoushan tulisi tapahtua lasten kanssa. Kyllä meillä päivittäin siivoskellaan. Eli kun astianpesukone on täynnä se laitetaan päälle ja lapset auttavat tyhjentämään sen. Lapset auttavat myös viemällä omat vaatteet pyykkikoriin ja siivoamalla illalla omat lelut. Aina se ei mene ehkä mallikkaasti ja varsinkin vanhempi kiukuttelee vastaan. Ja lapset ovat 1 ja 4 vuotiaita.

Tottakai yksin siivoamalla saa siistimpää jälkeä ja nopeammin siivottua. Mutta eihän ne lapset ikinä opi, jos ei pienestä pitäen opeta. Siitä siivoamisesta voi tehdä leikin lapsille.

kyllä meillä lapsi osallistuu siivoamiseen, ja pidän hyvin normaalina sitä sellaista että lapset otetaan mukaan siivoukseen ja perus jutut opetetaan heille..

nyt siis kyse niistä ihmisistä joiden arki tuntuu pyörivän sen ympärillä että siivotaan, että siitä nalkutetaan ja naputetaan puolisolle että lapset jotka pyytävät leikkimään/pelaamaan saa joka kerta saman vastauksen että äiti ei nyt pysty kun pitää siivota/pyykätä/järjestellä jne.
että on tyyliin maailman loppu jos ei imuroida joka päivä, että ei osata edes rentona vapaapäivänä höllätä vaan se on hyvä hetki valjastaa koko perhe siivoustalkoisiin vaikka ketään ei haluaisi..
että arjessa tuntuu ettei tunnit riitä kun käydään töissä ja kun tullaan kotiin niin pitää siivota ja pestä pyykkiä ja keittiö luututa etc.
sitä mä en nimittäin ymmärrä, kyllä kait se on ihan normaalia että kotona ollessa siinä ohimennen kiikuttelee likasia vaatteita pyykkiin ja laittelee ohimennen tavarat paikoilleen tai kun siivoaa ruokapöydän niin laittelee astiat koneeseen/astiat koneesta kaappiin jos tarvii, mutta myös niin että jos nyt onkin astioita koneessa ja pöytätasoilla, hiekkaa eteisen lattialla tai muuta vastaavaa niin silti ei seuraa hermoromahdusta ja on aikaa tehdä niitä kivojakin juttuja myös siinä arjessa

 

["Milla"]

Itseäni maseentaa suunnattomasti sotkuinen koti. Onneksi minilla on myös mies joka pitää siisteydestä ja järjestyksestä.
Siivoaminen on ikävää hommaa, mutta teen sitä miljoona kertaa mieluummin kuin lähden lasten kanssa ulos tuonne pakkaseen! Robotti-imuri imuroi päivittäin, vaatteiden ja astianpesukone käy päivittäin, keittiön tasot ja pöydät kolme kertaa päivässä (koska käydään töissä). Loput jää viikonloppuun ja satunnaisiin iltoihin, eli pölyjen pyyhkiminen, vessojen pesu ja petivaatteiden vaihto+muut satunnaisemmat hommat.

 

["vieras"]

Vapaapäivinä mulla on aikaa ja virtaa tehdä pakolliset kotityöt.

 

["kolmen äiti"]

Meidän koti oli ennen lapsia aina ihan tiptop, mutta kun lapset oli pieniä ja kotityöt stressasivat, äitini sanoi minulle, että ei hän enää tässä vaiheessa muista, että oliko kotona siistiä vai ei, mutta sen hän muistaa, ettei ehtinyt olemaan meidän kanssa tarpeeksi. Se pysäytti. Ja ollaan kyllä panostettu hetkessä elämiseen; siivotaan aina kun siltä tuntuu, mutta ei jonkun siivouspäivän takia jätetä muuta tekemättä, jos siltä tuntuu. Ja lapsia meilläkin on kolme ja koiria kaksi, maalla vielä asutaan. Mutta olen todennut, että huomattavasti rennompia vanhempia meistä on tullut, vaikkei meillä aina niin tip-top olekaan (ei sitten vähääkään, mutta ei se haittaa, sen aika on taas joskus, kun ei ole niin paloja uudelleen sotkijoita).

 

[W.S]

Luulisin, että kotiöistä stressaavat ja niistä marmattavat elävät muutenkin elämäänsä miettien, mitä muut heistä ajattelevat. Heille on lapsena, ehkä, iskostettu tietynlaisia naisen ja miehen roolimalleja tai omat vanhemmat ovat opettaneet, että on hyvä ihminen vasta sitten kun touhuaa ja puunaa kotiaan ahkerasti. Ei ole ollut lupaa saada olla toisenlainen ihminen.

Ylenpalttinen vastuuntuntokin voi häilyä taustalla, ettei suo itselleen ikinä omaa rauhaa? Pelko olla tekemättä mitään ja joutuu ajattelemaan elämäänsä? Tekemättömyys lisää levottomuutta ja ahdistusta?

Onhan sitä sanontakin, että "huone siisti, sielu sekaisin tai päinvastoin sielu siisti, huone sekaisin".

Inhoan siivoamista ja se on niiiiiiiiiiiiiiiiin tylsää.

 

[Vaimo-Rakas]

a) Siivoaminen on hyvää hyötyliikuntaa
b) Siivoaminen on myös lapsista mukavaa puuhaa tietyillä houkuttimilla
c) Sielu lepää siistissä kodissa
d) Ei sitä töissä ollessa pysty kotona siivoamaan joten vapaa-aikaahan siihen on käytettävä

 

[Nenja]

Mä oon stressaantunut sillon kun on sotkua. Kaikilla on parempi olla kun on siistiä ja se kun siivoan joka päivä vie pois sen suursiivouksen tarpeen. Sillon mä stressaisin jos kerran viikossa joutuisi siivoamaan kunnolla, huh, en pystyis. Siivoan kun näen likaa, sitten se on pois eikä sinne tartte palata.

 

["Maya"]

Siivoan kun jaksan. Joka päivä tulee astiat laitettua koneeseen ja muuten siistiä jälkiä. En mä sitä tee siksi että vierailla olisi mukavempaa käydä meillä vaan ihan omaksi ilokseni. Ruokaakin on kivempi tehdä kun on keittiössä tilaa. Imurointi kerran viikkoa, yleensä viikonloppuna. Ei siihen koko päivää mene. Kaksi sisäkissaa niin ihan kiitettävästi karvoja leijailee ja karvat alkavat melko nopeasti ärsyttää. Mutta itse olen kissani hommannut joten jäljet siivoan. Enkä painosta puolisoa siivoamaan. Pyydän apua jos tarvitsen. Yleensä mies tarjoutuu jeesaamaan.

 

[ok]

No, joskus ne hommat on edessä kuitenkin. Joitain tekemättömät hommat stressaa, joitain ei. Töiden jälkeen ei jaksa esim. imuroida, niin viikonloppuna sitten. Siihen en ala, että ei imuroitaisi lainkaan, vaatteetkin olisi ihan pölyssä, jos vaikka istuisi lattialla. Tiskit hoidellaan joka ilta, muuten loppuisi astiat.

 

[Madicken04]

En stressaa (tai ainakaan kovin usein ) mutta siivoan ja pyykkään päivittäin koska sille on tarvetta. En jaksa siitä numeroa tehdä, se vaan on osa arkea. Ja siis tarkoitan sellaista siivoilemista muiden touhujen yhteydessä, en mitään ihmeellistä "nyt on siivouspäivä - kaikki kynnelle kykenevät paetkoot"-näytöstä.