Miksi ihminen käyttäytyy näin?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kaisa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kaisa"

Vieras
-Puhuu aina negatiivisesti kavereista, sukulaisista, parhaasta ystävästään, tv-esiintyjistä jne.

-Sanoo että "meidän lapset menee aina niin kiltisti nukkumaan" kun mulla yhtenä iltana venyy lapsen nukuttaminen ja kerron sen facessa.

-Meillä uusi auto, ei kommentoi sitä vaan sanoo "mä oon niiiin tyytyväinen tähän meidän autoon", sen jälkeen luettelee kaikki autonsa ominaisuudet joihin on tyytyväinen, ja mainitsee vielä että juuri nämä ominaisuudet puuttuvat meidän uudesta autosta.

-Kertoo yhteisen ystävämme puhuneen minusta pahaa, ja sanoo myötäilleensä tätä, ruokkiakseen ystävämme vääriä ajatuksia minusta, koska hän ajattelee pahaa taas tästä yhteisestä ystävästämme, valehtelee hänelle yms....

-Laukoo kokoajan jotain negatiivista "vitsillä" mun ja muiden tavasta kasvattaa lapsia, pukeutua, asua, parisuhteesta... Itse hänellä on kaikki parasta, oikein ja täydellistä....

Miksi?! ;( onko muilla samanlaista "ystävää"?
 
Mulla on yksi tuollainen ystävä. Haukkuu kaikki. Kaikki muu on väärää, vain hänen suurenmoinen elämänsä on oikeaa. Tämä ystävä omaa vain erittäin huonon itsetunnon. Kokee alemmuuttaa joka asiassa ja paikkaa sitä ylistämällä itseään toisten kustannuksella. Surullista. Oikeastaan.
 
mun mielestä naisille tyypillistä käyttäytymistä. naiset muutenkin vertailee, kilpailee ja kadehtii toisiaan. ja sit katkerina tilittää kaverilleen, että kun sillä ja silläkin menee paljon paremmin kuin mulla...
 
En tiedä onko ystävä oikea sana kuvaamaan, mutta sukulaisuihteiden takia olimme "läheisiä". Tai siis yritimme olla, mutta kun ei vain jaksa. Aina pitäisi olla olkapää ja kuunnella, ja toisaalta ottaa vatsaan neuvoja ja arvostelua asioista jotka ovat aika kohtuuttomia. Tiedän kyllä syyn tähän piikkittelyyn, talous ei ollut hyvä, parisuhde ei mennyt niinkuin saduissa, lapsen kanssa takkuili ja oli ongelmia. Silti mietin miten kauan sitä jaksaa olla kaatopaikka toiselle? En ole syypää toisen ongelmiin, olen yrittänyt auttaa mutta se halu muuttaa elämää pitää lähteä itsestä. Ja siihen ne välit sitten viilenivät, kun avasin suuni ja sanoin etten jaksa tuollaista kohtelua enää. Eli niin kauan kelpasi kun otti kaiken vastaan, nieli kiukkunsa ja oli hiljaa. Nyt ajatellen en hävinnyt mitään.
 

Yhteistyössä