miksi ihmeessä..

..jotkut haluaa synnyttää luomuna? siis en nyt kysy tätä mitenkään loukkaavasti, kaikella ystävyydellä vaan..
itse en mistään hinnasta synnyttäisi ilman kipulääkkeitä, varsinkaan nyt kun tiedän mitä se synnytys käytännössä on.
eihän niistä kipulääkkeistä voi olla mitään suoranaista vaaraakaan kun niitä kerran annetaan..ihmettelen vaan..

 

Onpa niistä vaaraa! epiduraalipuudutuksesta voi vaikka halvaantua! Ja minä inhoan kaikkia piikkejä! hammaslääkärissäkin otan puudutuksen vain isompiin operaatioihin..Ekassa synnytyksessä kokeilin aquarakkuloita ja jestas kun niiden ¨laittaminen sattui. sitten sain jonkun rentouttavan pistoksen josta tuli paha olo.Jotenka kaksi seuraavaa synnytin ilman kivunlievitystä.

 

\

Onpa niistä vaaraa! epiduraalipuudutuksesta voi vaikka halvaantua! Ja minä inhoan kaikkia piikkejä! hammaslääkärissäkin otan puudutuksen vain isompiin operaatioihin..Ekassa synnytyksessä kokeilin aquarakkuloita ja jestas kun niiden ¨laittaminen sattui. sitten sain jonkun rentouttavan pistoksen josta tuli paha olo.Jotenka kaksi seuraavaa synnytin ilman kivunlievitystä.

miksi niitä sitten annetaan ja tarjotaanki niin auliisti?

 

\

\

Onpa niistä vaaraa! epiduraalipuudutuksesta voi vaikka halvaantua! Ja minä inhoan kaikkia piikkejä! hammaslääkärissäkin otan puudutuksen vain isompiin operaatioihin..Ekassa synnytyksessä kokeilin aquarakkuloita ja jestas kun niiden ¨laittaminen sattui. sitten sain jonkun rentouttavan pistoksen josta tuli paha olo.Jotenka kaksi seuraavaa synnytin ilman kivunlievitystä.

miksi niitä sitten annetaan ja tarjotaanki niin auliisti?

luulisin et noi haitat on niin harvinaisia et käytännös katotaan et hyödyt on suurempia, mut varmaan vähän sama asia kuin rokotusten kanssa. toiset toista mieltä ja toiset toista.

 

Epiduraalipuudutus voi aiheuttaa selkäydinvaurioita...se on harvinaista mutta mahdollista..sen vuoksi on aina kyseistä puudutusta käytettäessä sairaalassa oltava asiantuntuja paikalla ja siksi siis puudutusta ei saa aina.

 

\

[
miksi niitä sitten annetaan ja tarjotaanki niin auliisti?

No kaikkia maailman asioitahan pyritään nykyisin helpottamaan! Itse aion yrittää VIIMEISEEN ASTI pärjätä ilman epiduraalia, mutta jos en pysty, niin sitten en pysty. Olen ottanut selvää kaikista eri vaihtoehdoista mitä synnytyssairaalani kivunlievitykseen tarjoaa, ja luotan myös siihen että kätilö osaa oikeasti olla apuna määrittelemässä onko järeämmät puudutteet tarpeen vai ei.

Aika moni on synnyttänyt, ja aika moni on synnyttänyt ilman kivunlievitystä....

 

Mä olen oikeasti alkanut niin paljon kammoamaan kaikkia niitä mitä epistä voi seurata, että seuraavan kokeilen ilman piikkiä mahdollisimman pitkälle varmaan: ensimmäistä synnyttäessä en ollut tietoinen epiduraalin mahdollisista seurauksista, mutta nyt kun tiedän on alkanut kammoksuttamaan. Eli mikäli mieli ei matkalla muutu, mieluummin luomuna synnyttäisin toisen.

 

No minäpäs kerron sinulle miksi.

Olen kaksi synnyttänyt, toisen todella lääkkeellisesti ja toisen lähes luomuna (jos aquarakkuloita ei oteta lukuun)

Esikoista käynnisteltiin viikko, sain oksitosiinia, prostaglandiinia, petidiiniä, ilokaasua ja vaikka mitä. Hormoneja tiputettiin laskimoon useita päiviä toiveena synnytyksen käynnistyminen. Kun vihdoin synnytys sitten oli ohi, olin kaikista niistä hormoneista, puudutuksista, (epiduraali) ja kipulääkkeistä niin turvonnut ja "pihalla", etten oikein edes tajunnut että lapsi oli jo syntynyt.

Avautumisvaiheeni loppu sujui todella nopeasti, siihen eivät kätilötkään osanneet varautua. Petidiini on opiaatti (keskushermostoon vaikuttava voimakas kipulääke), jota ei missään tapauksessa saisi antaa synnyttäjälle enää kahteen tuntiin ennen lapsen syntymää, koska sheikentää vastasyntyneen hengitysrefleksin käynnistymistä. Juuri näin kävi meidän esikoisellemme, koska olin saanut petidiiniä 45 minuuttia ennen lapsen syntymää.

Läpsivuodeaikana voin pahoin,(lääkäri kertoi sen johtuvan viikon kestäneestä käynnistyksestä voimakkain lääkkein) ja olin loputtoman väsynyt ja itkuinen. Ajattelin, etten koskaan enää. :/

No, sitten viisi vuotta myöhemmin synnytin toisen pojan luomuna. Sain suun kautta otettavia käynnistyslääkkeitä, koska vedet olivat menneet mutta supistuksia ei kuulunut. Itse synnytykseen nämä lääkkeet vaikuttivat siten, että supistukset olivat alettuuaan valtavan rajuja -mutta vauhdikkaasti selvittiin, ja tunnissa aukesin 10 cm ja sain alkaa työntämään. Epiduraalikatetri laitettiin, mutta mitään hyötyä siitä ei sitten ollut, koska toiminta oli niin nopeaa.

Olin hyvin tietoinen kaikesta, mitä tapahtuu, ja mielipiteitäni kuunneltiin. Ponnistin kontillani (mihin edellisessä synnytyksessä en olisi tokkuraisena edes pystynyt) en revennyt lainkaan ja siksi toipumiseni on ollut tosi nopeaa. Lapsi oli todella terhakka (huusi jo kun jalat olivat vielä sisällä!!) ja jaksoi imeä heti synnyttyään kaksi tuntia. (Esikoinen taas ei todellakaan jaksanut muuta kuin nukkua)

Ja sitten näitä pikkuasioita... kuten vauvan iho on kaunis, jos vertaa hormoninäppyläiseen esikoiseen, imetys lähti paremmin käyntiin toisen kanssa ja itselläni on huomattavasti parempi olo. :wave:

Toinen vauvani on nyt 6 viikkoa, ja on aivan unelmapoika :heart: Esikoisella oli hormoneista johtuvaa itkuisuutta kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Näin sanoi siis lääkäri silloin, tätä diagnoosia en tehnyt itse

Haluaisitko vielä lisää syitä?

 

Veikkaanpa että lapsivuodeaikana lähes jokainen on itkuinen ja väsynyt, onhan synnytys rankka kokemus olipa sitten kivulievitystä tai ei. Luulenpa peukku, että et revennyt toisesta lapsesta koska ensimmäisen synnytyksessä paikat venyy niin paljon eikä ne koskaan palaudu täysin. Ja noista hormoni näppylöistä sen verran, että minun mielestä vauvat saavat niitä koska äidinmaidossa on äidin omia hormoneja jonkun verran. Meijän pojalla ainakin oli noita näppyjä vaikka en ulkoisesti ollut saanut mitään lisähormoneja.

En ota kantaa että kumpi tapa on parempi: lievityksellä vai ilman. Sen kuitenkin tiedän että aijon myös seuraavalla kerralla (jos minulle sellainen suodaan) käyttää kivunlievitystä, luomuna synnyttäminen ei ole minulle vaihtoehto. Kun kerta tehokkaat lääketieteelliset kivunlievityskeinot on keksitty, miksi en niitä käyttäisi hyväkseni?

 

\

No kaikkia maailman asioitahan pyritään nykyisin helpottamaan! Itse aion yrittää VIIMEISEEN ASTI pärjätä ilman epiduraalia, mutta jos en pysty, niin sitten en pysty. Olen ottanut selvää kaikista eri vaihtoehdoista mitä synnytyssairaalani kivunlievitykseen tarjoaa, ja luotan myös siihen että kätilö osaa oikeasti olla apuna määrittelemässä onko järeämmät puudutteet tarpeen vai ei.

Aika moni on synnyttänyt, ja aika moni on synnyttänyt ilman kivunlievitystä....

Älä kovin viimiseen sinnittele, käy niinkuin minulla että ei sitten enää laitettu Olin auennut jo kotona kärvistellessäni sen 10 cm ja ei siinä enää mitään epiduraaleja anneta. Jotain mulle suihkutettiin tonne alapäähän, mutta se nyt oli yhtä tyhjä kans. Toisaalta mulla ei tainnut kovin kivuliaat supparit ollakaan, nekin meinasivat loppua kesken ponnistusvaiheen ja piti vähän hormoneilla herätellä..

 

\

Mä olen oikeasti alkanut niin paljon kammoamaan kaikkia niitä mitä epistä voi seurata, että seuraavan kokeilen ilman piikkiä mahdollisimman pitkälle varmaan: ensimmäistä synnyttäessä en ollut tietoinen epiduraalin mahdollisista seurauksista, mutta nyt kun tiedän on alkanut kammoksuttamaan. Eli mikäli mieli ei matkalla muutu, mieluummin luomuna synnyttäisin toisen.

mä taas kammoan niin paljon sitä kipua että mua ei luomuna saa synnyttämään edes aseella uhaten. luotan 100% kätiloihin ja lääkäreihin että he osaavat asiansa epiduraalin suhteen ja muunkin.

 

\

\

No kaikkia maailman asioitahan pyritään nykyisin helpottamaan! Itse aion yrittää VIIMEISEEN ASTI pärjätä ilman epiduraalia, mutta jos en pysty, niin sitten en pysty. Olen ottanut selvää kaikista eri vaihtoehdoista mitä synnytyssairaalani kivunlievitykseen tarjoaa, ja luotan myös siihen että kätilö osaa oikeasti olla apuna määrittelemässä onko järeämmät puudutteet tarpeen vai ei.

Aika moni on synnyttänyt, ja aika moni on synnyttänyt ilman kivunlievitystä....

Älä kovin viimiseen sinnittele, käy niinkuin minulla että ei sitten enää laitettu Olin auennut jo kotona kärvistellessäni sen 10 cm ja ei siinä enää mitään epiduraaleja anneta. Jotain mulle suihkutettiin tonne alapäähän, mutta se nyt oli yhtä tyhjä kans. Toisaalta mulla ei tainnut kovin kivuliaat supparit ollakaan, nekin meinasivat loppua kesken ponnistusvaiheen ja piti vähän hormoneilla herätellä..

Mutta hienosti selvisit sinnittelemällä :flower: Selvisit hengissä ja olet kokemusta rikkaampi!

Sinnittelen viimeiseen asti :heart: , jos selviää siihen asti että epparia ei enää voi laittaa, selviää varmaan lopustakin. Olen ainakin valmis kokeilemaan....

 

\

Onpa niistä vaaraa! epiduraalipuudutuksesta voi vaikka halvaantua! Ja minä inhoan kaikkia piikkejä! hammaslääkärissäkin otan puudutuksen vain isompiin operaatioihin..Ekassa synnytyksessä kokeilin aquarakkuloita ja jestas kun niiden ¨laittaminen sattui. sitten sain jonkun rentouttavan pistoksen josta tuli paha olo.Jotenka kaksi seuraavaa synnytin ilman kivunlievitystä.

ei epparista voi halvaantua!!!!

 

Mulla synnytys käynnistettiin viikolla 41+5. jollain pillereillä.
Sit salissa laitettiin tippa..Ja jonkin ajankuluttua laitettiin epiduraali..Multa ei ees kysytty halusinko sitä vai en.Anestesia lääkäri vain tuli sen laittamaan..Mulla oli hirmuset tuskat ja ilokaasua vedin jatkuvalla syötöllä,koska epiduraalin laitto epäonnistui ja siitä ei ollut apua..Olin aika sekasin kun lääkäri vaan sano et oos nyt paikoillas ni laitetaan puudutukset..Ja taaskaan ei kysytty haluanko vai en.Ne vaan laitettiin.JA sitten synnytys päättykin hätäsektioon.Ei sitä vaan aina voi itse valita miten synnyttää ja kuinka luomusti.
En tiädä johtuko mömmöistä vai mistä mut mä en ainakaan seuraavana päivänä saanu ite ees perunoita lautaselta syötyä vaan mies palotteli ne ja antoi suuhun.Ei vaan paikat toiminut.Katetrikin poistettiin vasta seuraavan päivän iltana ja ´vaivoin pääsin itse vessaan.

Nyt tulevassa synnytyksessä en silti halua enää epiduraalia koska minulle jäi siitä epämiellyttävät muistot.Toki sen otan jos lääkäri "määrää".Mut muuten taidan tyytyä ilokaasuun se oli ainakin mun kohdalla ainut mikä vähääkään auttoi..Mulla kyl aika korkea kipukynnys et jos kaikki menee normaalisti ni voisin ihan hyvin luomustikin synnyttää,mut en siitä mitään paineita ota! :wave:

 

Mä synnytin esikoisen luomuna ja siihen pyrin tällä toisellakin kertaa. Syytkin ovat hyvin yksin kertaiset. Mä inhoa piikkejä ja toinen on että mun pää ei kestä puudutteita. Jos esimhammaslääkärissä laitetaan puudutus, niin en mä voiajaa ees pyörällä. Menne puuta päin, kokemusta on. hammas puudete on kuitenkin hyvin paikallinen ja silti mun pää ei sitä kestä. Saati sitten esim joku epidurali, joka puuduttaa alakropan. Mä en todennäköisesti muistais tai tajuis koko synnytyksestä mitään.

Esikoisen kohdalla synnytys oli helppo, nopee ja mielestäni ei ollenkaan niin kivulias että olisin jotain puudutetta halunnut. Mä luulen muutenkin, että ihmiset ihan oikeesti turhaankin ottavat epuduraalin. Sitä mä en taas oikeen ymmärrä. Ei se synnytys kuitenkaan sinäänsä kauaa kestä.... Jokainen tavallaan.

 

Mulla ei tosiaankaan ollu tarkotus synnyttää toista "luomuna", mutta nii siinä vaan kävi. Yksinkertasesti ei keretty laittaa mittään puudutuksia, ku tytön pää näky.

Ite otan kyllä mielellään kaikki maholliset puuvutukset, jos vaan on tarpeen, mutta ymmärrän myös niitä mammoja jotka halluu luomusti synnyttää. Oliha se sentään yhenlaine kokemus (lyhyt aikane tosin)

 

05.11.2004 klo 20:15 Tiitu kirjoitti:
" Mä luulen muutenkin, että ihmiset ihan oikeesti turhaankin ottavat epuduraalin. Sitä mä en taas oikeen ymmärrä. Ei se synnytys kuitenkaan sinäänsä kauaa kestä"

Mielelläni kuulisin lisäperusteluita noihin kommentteihisi. Varsinkin tuohon jälkimmäiseen...

 

Ensimmäisessä ja toisessa synnytyksessä otin kaikki mahdolliset puudutukset ja olin sen jälkeen sekaisin vuorokauden.

Kolmannessa synnytyksessä tapahtui sitten se moka, että petidiini annettiin liian myöhään ja vauvalla oli vaikeuksia hengityksen kanssa ja oli kovin uninen. Ei sitten alkanut rintaakaan imemään vaan "pakkoruokittiin" pullosta, eli maito piti pusertaa tutista suuhun.

Neljäs synnytys oli niin nopea, että mitään ei ehditty antaa. Synnytyksen kesto oli 1h 35 min.

Viidennessä synnytyksessä olin jo viisastunut, ja kun olin selvinnyt neljännestäkin ilman puudutusta tiesin selviytyväni nytkin. Tunti lämpimässä suihkusssa ja sitten ponnistamaan

 

\

05.11.2004 klo 20:15 Tiitu kirjoitti:
" Mä luulen muutenkin, että ihmiset ihan oikeesti turhaankin ottavat epuduraalin. Sitä mä en taas oikeen ymmärrä. Ei se synnytys kuitenkaan sinäänsä kauaa kestä"

Mielelläni kuulisin lisäperusteluita noihin kommentteihisi. Varsinkin tuohon jälkimmäiseen...

Niin olen tässä kuunnellut kavereideni kommentteja aiheesta. Suurin osa sanoo, että haluaa heti epiduraalin. Siis he tietävät jo odotus vaiheessa, että kipu on niin kova että sen haluavat. Mun mielestä se on vähä hassua. Ymmässän jos kyse on toistakertaa synnyttäjällä, joka todell atietää että miten kipeää se on voinut tehdä. Mutta ensi synnnyttäjä joka ilmoittaa viikolla 25 haluavansa HETI epiduraalin ettei vaan sattuis yhtään. Kuulostaa mun korvaan hassulta. Synnytys pelko on asiaerikseen, mutta tavallisen kohdalla tuntuu oudolta, anteeksi vaan.

Niin ja jos synnytys kestää 6-16 tuntii niin kyllä se on vähän aikaa. Eriasia sinäänsä on synnytykset jotka ovat pitkittyneet, tosin niissäkin osasyynä voi olla aikainen epiduraali.

Toki jokainen saa käyttää just niin paljon puudutteita kuin haluaa ja jos kokee niitä tarvitsevansa. Lähinnä vaan se että ennenkuin edes on mitään kipua mihinkään suuntaan tuntenut niin jo kovasti pitää kylillä toitottaa, että mä ainakin haluan ja vaadin heti epiduraalin...... Kukin tavallaan, mitäs siitä sitten....

 

Kolmannen synnytin luomuna koska epiduraalia ei ehditty antamaan. Ilokaasua ja kohdunkaulan puudetetta tarjottiin, mutta en uskonut niistä olevan sanottavaa helpotusta. Jätin siis nekin käyttämättä. Aikaisemmat synnytykset olivat pidempiä ja en ehkä olis jaksanut ilman epiduraalia.

 

\

\

05.11.2004 klo 20:15 Tiitu kirjoitti:
" Mä luulen muutenkin, että ihmiset ihan oikeesti turhaankin ottavat epuduraalin. Sitä mä en taas oikeen ymmärrä. Ei se synnytys kuitenkaan sinäänsä kauaa kestä"

Mielelläni kuulisin lisäperusteluita noihin kommentteihisi. Varsinkin tuohon jälkimmäiseen...

Niin olen tässä kuunnellut kavereideni kommentteja aiheesta. Suurin osa sanoo, että haluaa heti epiduraalin. Siis he tietävät jo odotus vaiheessa, että kipu on niin kova että sen haluavat. Mun mielestä se on vähä hassua. Ymmässän jos kyse on toistakertaa synnyttäjällä, joka todell atietää että miten kipeää se on voinut tehdä. Mutta ensi synnnyttäjä joka ilmoittaa viikolla 25 haluavansa HETI epiduraalin ettei vaan sattuis yhtään. Kuulostaa mun korvaan hassulta. Synnytys pelko on asiaerikseen, mutta tavallisen kohdalla tuntuu oudolta, anteeksi vaan.

Niin ja jos synnytys kestää 6-16 tuntii niin kyllä se on vähän aikaa. Eriasia sinäänsä on synnytykset jotka ovat pitkittyneet, tosin niissäkin osasyynä voi olla aikainen epiduraali.

Toki jokainen saa käyttää just niin paljon puudutteita kuin haluaa ja jos kokee niitä tarvitsevansa. Lähinnä vaan se että ennenkuin edes on mitään kipua mihinkään suuntaan tuntenut niin jo kovasti pitää kylillä toitottaa, että mä ainakin haluan ja vaadin heti epiduraalin...... Kukin tavallaan, mitäs siitä sitten....

tässä pitää muistaa se tosiasia että vaikka synnyttäjä heti sairaalaan päästyään ilmoittaa haluavansa epiduraalin, ei sitä kuitenkaan välittömästi anneta, varsinkaan ensisynnyttäjälle jolla synnytys yleensä kestää kauemmin. Synnyttäjä siis kerkeää kokea kipuja jonkin aikaa ja kypsytellä päätöstä mielessään. Olin koko raskausajan sitä mieltä että haluan epiduraalin ja kun synnytyksen alkaessa olin yksin kotona 4 tuntia, tunteeni epiduraalin hyödyllisyydestä vain vahvistuivat.

Joku sanoi että epiduraalista ei voi halvaantua, ikävä kyllä se ei pidä paikkaansa. Mutta se riski että anestesialääkäri pistää täysin vikaan on yhtä suuri kuin se että joku ajaa autolla päällesi kun kävelet kävelytiellä. Molemmista voi siis halvaantua mutta se on erittäin harvinaista.

 

Halunnut ja halunnut. Mulla kuopuksen synnytys meni sen verran rivakkaa vauhtia, että en ehtinyt kuin hetken testata allasta ja sit ilokaasua. Eli siis kertakaikkiaan ei ollut aikaa epiduraaleille tms. Synnytyssalissa oltiin nafto puoltoista tuntii ja kaveri oli maailmassa.

 

\

\

Mä olen oikeasti alkanut niin paljon kammoamaan kaikkia niitä mitä epistä voi seurata, että seuraavan kokeilen ilman piikkiä mahdollisimman pitkälle varmaan: ensimmäistä synnyttäessä en ollut tietoinen epiduraalin mahdollisista seurauksista, mutta nyt kun tiedän on alkanut kammoksuttamaan. Eli mikäli mieli ei matkalla muutu, mieluummin luomuna synnyttäisin toisen.

mä taas kammoan niin paljon sitä kipua että mua ei luomuna saa synnyttämään edes aseella uhaten. luotan 100% kätiloihin ja lääkäreihin että he osaavat asiansa epiduraalin suhteen ja muunkin.

Ehkä ensimmäisen lapsen kohdalla mä myös ajattelin jotakuinkin näin: tai en kammonnut mutta kuitenkin sen verran jännitti oma jaksaminen että päätin heti että kaikki kivunlievitykset heti kiitos mulle. Mutta seuraavalla kerralla luulen ainakin yrittäväni ilman: väkisin en tietenkään jos ei onnista, mutta peukutan sen puolesta. =)

 

\

\mä taas kammoan niin paljon sitä kipua että mua ei luomuna saa synnyttämään edes aseella uhaten. luotan 100% kätiloihin ja lääkäreihin että he osaavat asiansa epiduraalin suhteen ja muunkin.

Ehkä ensimmäisen lapsen kohdalla mä myös ajattelin jotakuinkin näin: tai en kammonnut mutta kuitenkin sen verran jännitti oma jaksaminen että päätin heti että kaikki kivunlievitykset heti kiitos mulle. Mutta seuraavalla kerralla luulen ainakin yrittäväni ilman: väkisin en tietenkään jos ei onnista, mutta peukutan sen puolesta. =)

[/quote]

Ja se seuraava kerta on hyvin pian, joten kerron sitten kuulumiset kuinka kaikki meni.

 

Vaikka kuinka pelkäisi kipua ja kammoksuisi luomusynnytystä voi sen "joutua" kuitenkin kokemaan. Olin synnyttämässä kolmatta lastani. Tuskissani odottelin spinaalin vaikutusta, joka aikaisemmila kerroilla oli ollut pelastava enkelini ja kun tajusin ettei se vaikuttanutkaan mitenkään tulin ihan hysteeriseksi. Mitään muuta kivunlievitystä en sitten saanutkaan. No lapsi syntyi siis "luomuna".

Nyt olen miettinyt että siihen kivunsietoon vaikuttaa hyvin pitkälle oma asennoituminen kipua kohtaan. Olisin ehkä helpommin kaiken sen kestänyt jos olisin alusta alkaen asennoitunt kohtaamaan kivun.

Synnytysasennoisakin on vähemmän valinnan varaa mitä enemmän käyttää kivunlievitystä. Pystyasennossa synnyttäessä repeää vähemmän kuin selinmakuulla ja puoli-istuvassa asennossa.

Synnytys kestää myös vähemmän aikaa jos ei ota kivunlievitystä, koska monet kipulääkkeet vaimentaa supistuksia ja heikentää lihasten hapensaantia ts. verenkiertoa.

Muuten epiduraalista voi todellakin halvaantua. Äidilläni meinasi näin käydä jalkaleikkauksen yhteydessä. Laitettiin epiduraali, jonka oli tarkoitus puuduttaa alakroppa, mutta kuinkas ollakkaan puutuikin yläkroppa, ja siinä oli hengenlähtö lähellä.

Ihmettelen muutenkin miksi synnytyksessä äiti "huumataan" jos koko raskausaika on kehotettu elämään terveellisesti ja välttämään tupakkaa, alkoholia, huumeita yms. Ne kaikki lääkkeet vaikuttavat myös lapseen ja se lapsen itkuisuus voi hyvinkin johtua hormoneista tms mitä äiti ennen synnytystä on saanut. KAikki lapset eivät ole alussa itkuisia!!!!