miksi helvetti ton lapsen kanssa on niin vaikeeta?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt äiti

Vieras
ei saa edes jalasta piirrettyä paperille ääriviivoja, että voisi ostaa oikeankokoiset sandaalit. Venkoo, kiukkuaa, itkee, vetää kaarelle, huutaa ihan tällaisesta pienestä asiasta. Kivaa meillä on vasta sitten, kun jotain kielletään tms. Ei jumalauta. Mikä ihmeen neuvo on, että jos et pysty ottamaan lasta mukaan kenkäostoksille, niin mittaa jalkapohja/jalan ääriviivat. Just just. Ihan vapaaehtoisesti itse koittamaan. Vittu, olkoot sitten vaikka koko kesän niillä paksuilla kengillä. Sanoinkin, että helvetti, kun sun kanssa on kaikki niin vitun vaikeeta, että saisit jäädä sinne hoitoon. Miks jumankauta meidän esikoisen (eikä varmaan toisia tule) pitää olla näin vaikea ensin koliikki ja sitten allergia ja sitten kipeänä vähän väliä ja pelkkää itkua koko ensimmäinen vuosi. Nauti tästä sitten.
 
olen sitäkin miettinyt, kun tämä on niin helvetin vaikeeta. helpompi sen lapsenkin olisi olla jonkun muun hoidossa, joka jaksaa kuunnella sitä jatkuvaa valitusta. Lapsi on 1-v. ja mä en vieläkään pääse vessaan ilman, että se tulee perässä tai alkaa itkemään kun häviän. Eikä syödäkään rauhassa, kun siihenkin tullaan, että mitä mitä mitä. Kotitöitä ei voi tehdä, kun siinäkin änkee väliiin. Jos antaa jokun jutun siitä, että auta, niin ei kun pitää saada koskea tasan tarkkaan siihen samaan esineeseen mihin äitikin.
 
Ajatteleppas ittes lapses asemaan, olisko kiva kärsiä koliikista, allergiasta yms.???? Meillä samoista ongelmista kärsivä tyttö, mut kiukusta selvii ku ajattelee et ei se huvikseen kiukkua!!!
 
älä nyt ihmeessä ittees tapa. Kyllä se helpottaa sen lapsen kanssa. Yritä van olla johdonmukainen ja lempeä mutta tiukka. Meillä ihan samanlainen saman ikäinen. Sellasia ne on. Hoida itses kuntoon että saat nautti tästä ajasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
olen sitäkin miettinyt, kun tämä on niin helvetin vaikeeta. helpompi sen lapsenkin olisi olla jonkun muun hoidossa, joka jaksaa kuunnella sitä jatkuvaa valitusta. Lapsi on 1-v. ja mä en vieläkään pääse vessaan ilman, että se tulee perässä tai alkaa itkemään kun häviän. Eikä syödäkään rauhassa, kun siihenkin tullaan, että mitä mitä mitä. Kotitöitä ei voi tehdä, kun siinäkin änkee väliiin. Jos antaa jokun jutun siitä, että auta, niin ei kun pitää saada koskea tasan tarkkaan siihen samaan esineeseen mihin äitikin.

Olisko eroahdistus kausi?? Kannattaa ottaa asioista selvää, ennen ku leimaa lapsen hankalaksi. Ei se lapsen elämäkään aina niin helppoa ole. Ja koitappa sellasta, et ite löysäät eka sitä pipoos, niin lapsikin vois olla tyytyväisempi. Toimi meillä..
 
Tee siitä leikki. Esimerkiksi meidän tyttö ei tee mitään pakolla, vaan kaikkeen pitää houkutella. Voithan vaikka laittaa väriä jalkapohjaan ja sitten painaa sen kuvan paperille.

Sairauksilleen lapsi ei mitään voi, kiukuttelut saattaa jopa juontua siitä. Kuulostaa siltä että olet hermoloman tarpeessa. Jos et muualta saa apua, niin laita lapsi kerhoon tai osapäivähoitoon. Virikepaikka saattaa olla ihan läidinkin takia. Tai hae tuettuja lomia.
 
MÄ VAAN OLEN NIIN VÄSYNYT ja mies kanssa kun kaksin ollaan tämä 1-v. kestänyt sairastelu ns. hoidettu. Ei ole saatu apuja mistään ja neuvolassa viitattiin kintaalla kaikkea sitä, minkä arveltiin liittyvän maitoallergiaan. No onneksi pidettiin päämme, mutta eipä se tilanne siitä helpottanut, kun sen jälkeen alkoi sairastelu, joka kesti tuonne 11 kk ikään eli jos nyt viikon olisi jossain välillä ollut terve silloin tällöin. Mä tiedän, että lapsi se tässä eniten kärsii ja olen itselleni enemmän kuin vihainen käytöksestäni. Silti aamulla tuntu, että mä heitän ton tonne tielle että haluan olla YKSIN, yhtä paskaa kaikki.
 
Oma mielialasi heijastuu lapseen.. hermot kireäällä -> lapsi hermoilee.

Ihan normaalilta tuo perässä tuleminen kuulostaa.. kuuluu tuohon kehitysvaiheeseen.
Linkin takana lisää 1-2 -vuotiaan kehityksestä jos se on vierasta..

http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/1-2vuotias.php?dir=/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy
 
Alkuperäinen kirjoittaja hp:
tapa ittes!
Järkyttävä kommentti!!! Toivottavasti ei ole äiti !

No mutta ap:n purkaukseen sanoisin ja mitä olen itse kokenut neljän lapsen äitinä niin homma karkaa käsistä ja kontrolli kärsii kun on väsynyt,hermot menee herkästi ja lapsi jos kuka sen aistii jo kaukaa eli hän reagoi olemalla levoton.Ja kierre on valmis.
Nyt olisi tärkeintä että sä saat apua jotta saat levätä.Pääset yksin jonnekin.
Mä lähden välillä kun ei jaksa niin päiväksi kaupungille ,ostan juorulehden ja lähden kiinalaiseen syömään...yksin rauhassa =)

Mutta avun pyytäminen vaatii sinulta aktiivisuutta, nielet ylpeytesi ja pyydät apua.
En tiedä yhtään mikä on tilanteesi,löytyykö mies,onko mummit,vaarit lähellä...

Ja lopuksi lopeta kiroilu toivottavasti et käytä tuollaista kieltä oikeesti lapselle puhuessasi.
Voimia

 
Allergisen äitinä voin sanoa että ainakin meillä tuollainen käytös rauhoittuu kun allergiahommat hanskassa,pojan luonne muuttui kuin taikaiskusta astmalääkkeiden myötä.Jos on oireita niin sehän on selvää että vaivojaan kiukuttelee!
Toinen tekijä meillä oli kävelemään oppiminen,sitä ennenhän sai vaan kannella päivät rintarepussa tai olkapäällä.Nyt sitten alkoi 2v uhmaikä,että lepoaika aikas lyhyt,kun oireili 1,5vuotiaaksi.
Oma väsymyksesi vaikuttaa myös lapsen käytökseen,jos olet vihainen ja masentunut,se tarttuu.Koska et kuvaillut perheolosuhteita tms.en osaa sanoa miten se sinun lepääminen onnistuisi.Itsellä se ei onnistunut,kun ei voinut allergian takia mennä edes mummolaan,en itsekään ymmärrä miten siitä masennuksesta selvisin.Tod.näk sitten kun yöt meni paremmin ja sain edes nukkua,alkoi pääkin parantua..
Vieläkin tunnen syyllisyyttä kun en aina jaksanut huutoon reagoida,muuten kuin syliin ottamalla,tai pahimmillaan huusin itse alle vuoden ikäiselle öisin että nuku nyt perkele.Ei sitä väsymystä tajua kukaan muu kuin sen itse läpikäynyt.Muut vaan jeesusteli et jotkut lapset sitä vaan on sellaisia..

Hae apua itsellesi ja lapselle,ja äkkiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Homemami:
Alkuperäinen kirjoittaja hp:
tapa ittes!
Järkyttävä kommentti!!! Toivottavasti ei ole äiti !

No mutta ap:n purkaukseen sanoisin ja mitä olen itse kokenut neljän lapsen äitinä niin homma karkaa käsistä ja kontrolli kärsii kun on väsynyt,hermot menee herkästi ja lapsi jos kuka sen aistii jo kaukaa eli hän reagoi olemalla levoton.Ja kierre on valmis.
Nyt olisi tärkeintä että sä saat apua jotta saat levätä.Pääset yksin jonnekin.
Mä lähden välillä kun ei jaksa niin päiväksi kaupungille ,ostan juorulehden ja lähden kiinalaiseen syömään...yksin rauhassa =)

Mutta avun pyytäminen vaatii sinulta aktiivisuutta, nielet ylpeytesi ja pyydät apua.
En tiedä yhtään mikä on tilanteesi,löytyykö mies,onko mummit,vaarit lähellä...

Ja lopuksi lopeta kiroilu toivottavasti et käytä tuollaista kieltä oikeesti lapselle puhuessasi.
Voimia

En mä pääse mihinkään koko päiväksi, hyvä jos pariksi tunniksi. Työpäivän jälkeen ei jaksakaan muuta kuin odottaa sitä, että lapsi menee nukkumaan. Herätys 5.30 ja kotona viideltä. Viikonloppuina olen ns. kiinni lapsessa, kun mies varaa menonsa etukäteen. Miten teillä onnistuu? Hoitaako miehesi lapsianne sillä aikaa?

Mummu ja mummo eivät ole ollet ns. halukkaita hoitamaan. Ovat nähneet sen itkun määrän ja taistelutahdon (vahva temperamentti) joten ovat sanoneet, että eivät yksin pärjää. Muita apuja ei ole sukulaisissa tai tuttavissa, kummit asuvat toisella paikkakunnalla ja ovat työssäkäyviä (myös vkl:na töissä) ihmisiä.

Niin ja olen mä käyttänyt tuollaista kieltä ja sehän tässä itkettää. Nyt mietin sitä pientä, joka häi hoitoon eikä äiti edes vilkuttanut hei, hei, kun isä lähti tyttöä viemään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Homemami:
Alkuperäinen kirjoittaja hp:
tapa ittes!
Järkyttävä kommentti!!! Toivottavasti ei ole äiti !

No mutta ap:n purkaukseen sanoisin ja mitä olen itse kokenut neljän lapsen äitinä niin homma karkaa käsistä ja kontrolli kärsii kun on väsynyt,hermot menee herkästi ja lapsi jos kuka sen aistii jo kaukaa eli hän reagoi olemalla levoton.Ja kierre on valmis.
Nyt olisi tärkeintä että sä saat apua jotta saat levätä.Pääset yksin jonnekin.
Mä lähden välillä kun ei jaksa niin päiväksi kaupungille ,ostan juorulehden ja lähden kiinalaiseen syömään...yksin rauhassa =)

Mutta avun pyytäminen vaatii sinulta aktiivisuutta, nielet ylpeytesi ja pyydät apua.
En tiedä yhtään mikä on tilanteesi,löytyykö mies,onko mummit,vaarit lähellä...

Ja lopuksi lopeta kiroilu toivottavasti et käytä tuollaista kieltä oikeesti lapselle puhuessasi.
Voimia

En mä pääse mihinkään koko päiväksi, hyvä jos pariksi tunniksi. Työpäivän jälkeen ei jaksakaan muuta kuin odottaa sitä, että lapsi menee nukkumaan. Herätys 5.30 ja kotona viideltä. Viikonloppuina olen ns. kiinni lapsessa, kun mies varaa menonsa etukäteen. Miten teillä onnistuu? Hoitaako miehesi lapsianne sillä aikaa?

Mummu ja mummo eivät ole ollet ns. halukkaita hoitamaan. Ovat nähneet sen itkun määrän ja taistelutahdon (vahva temperamentti) joten ovat sanoneet, että eivät yksin pärjää. Muita apuja ei ole sukulaisissa tai tuttavissa, kummit asuvat toisella paikkakunnalla ja ovat työssäkäyviä (myös vkl:na töissä) ihmisiä.

Niin ja olen mä käyttänyt tuollaista kieltä ja sehän tässä itkettää. Nyt mietin sitä pientä, joka häi hoitoon eikä äiti edes vilkuttanut hei, hei, kun isä lähti tyttöä viemään.

Mistäpäin oot? Mä voisin auttaa, jos oot samalta suunnalta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Homemami:
Alkuperäinen kirjoittaja hp:
tapa ittes!
Järkyttävä kommentti!!! Toivottavasti ei ole äiti !

No mutta ap:n purkaukseen sanoisin ja mitä olen itse kokenut neljän lapsen äitinä niin homma karkaa käsistä ja kontrolli kärsii kun on väsynyt,hermot menee herkästi ja lapsi jos kuka sen aistii jo kaukaa eli hän reagoi olemalla levoton.Ja kierre on valmis.
Nyt olisi tärkeintä että sä saat apua jotta saat levätä.Pääset yksin jonnekin.
Mä lähden välillä kun ei jaksa niin päiväksi kaupungille ,ostan juorulehden ja lähden kiinalaiseen syömään...yksin rauhassa =)

Mutta avun pyytäminen vaatii sinulta aktiivisuutta, nielet ylpeytesi ja pyydät apua.
En tiedä yhtään mikä on tilanteesi,löytyykö mies,onko mummit,vaarit lähellä...


Ja lopuksi lopeta kiroilu toivottavasti et käytä tuollaista kieltä oikeesti lapselle puhuessasi.
Voimia

En mä pääse mihinkään koko päiväksi, hyvä jos pariksi tunniksi. Työpäivän jälkeen ei jaksakaan muuta kuin odottaa sitä, että lapsi menee nukkumaan. Herätys 5.30 ja kotona viideltä. Viikonloppuina olen ns. kiinni lapsessa, kun mies varaa menonsa etukäteen. Miten teillä onnistuu? Hoitaako miehesi lapsianne sillä aikaa?

Mummu ja mummo eivät ole ollet ns. halukkaita hoitamaan. Ovat nähneet sen itkun määrän ja taistelutahdon (vahva temperamentti) joten ovat sanoneet, että eivät yksin pärjää. Muita apuja ei ole sukulaisissa tai tuttavissa, kummit asuvat toisella paikkakunnalla ja ovat työssäkäyviä (myös vkl:na töissä) ihmisiä.

Niin ja olen mä käyttänyt tuollaista kieltä ja sehän tässä itkettää. Nyt mietin sitä pientä, joka häi hoitoon eikä äiti edes vilkuttanut hei, hei, kun isä lähti tyttöä viemään.



iso hali toiselta tosi väsyltä..meillä on lapsia viisi nuorin hiukka yli vuoden...aina ei jaksa ja varsin tiukkaa on kun kaikkim päättää kiukutella....sie pääset töihin.. mie oon aina kotona...ei se ole helppoo olla töissä ja äiti....

selviäisittekö vähemmällä rahalla jos oisit kotona kunnes lapsi täyttää 3v?

jotenkin tuntuu että lapsi hakee jo rajoja ja semmosta ..mikäpä mie olen sanomaan...mut ihan oikeesti neuvolaan tai omalle lääkärille voit /pitää sanoa tuosta että olet/olette poikki...kyllä teilläkin onoikeus apua saada vaikka teillä vaan yksi lapsi...

anteeksi sekava sepustus..kiirreissäni kirjotan ennen kuin 1v hyökkää lisäilemään näppäinmerkintöjä
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En mä pääse mihinkään koko päiväksi, hyvä jos pariksi tunniksi. Työpäivän jälkeen ei jaksakaan muuta kuin odottaa sitä, että lapsi menee nukkumaan. Herätys 5.30 ja kotona viideltä. Viikonloppuina olen ns. kiinni lapsessa, kun mies varaa menonsa etukäteen. Miten teillä onnistuu? Hoitaako miehesi lapsianne sillä aikaa?

Meillä toinen oli kotona hoitamassa kolmevuotiaaksi, silloin on paljon helpompaa. Mies oli yhden vuoden silloin kun tuo nuorimmainen oli vuoden ikäinen, muten olin minä. Olisiko sinulla tai miehelläsi mahdollisuutta jäädä kotihoidontuelle?
 
Lapses käytös kuulostaa ihan normaalilta 1v käytökseltä. Hae ihmeessä apua itselles, varaat itelle aikaa ja mies saa hoitaa lapsen :) Allergioihin saa apua kun osaa kysyä. Et sä yksin ole, kunhan uskallat avata suun läheisille, neuvolalle jne..
 
Alkuperäinen kirjoittaja kotiäiti:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Homemami:
Alkuperäinen kirjoittaja hp:
tapa ittes!
Järkyttävä kommentti!!! Toivottavasti ei ole äiti !

No mutta ap:n purkaukseen sanoisin ja mitä olen itse kokenut neljän lapsen äitinä niin homma karkaa käsistä ja kontrolli kärsii kun on väsynyt,hermot menee herkästi ja lapsi jos kuka sen aistii jo kaukaa eli hän reagoi olemalla levoton.Ja kierre on valmis.
Nyt olisi tärkeintä että sä saat apua jotta saat levätä.Pääset yksin jonnekin.
Mä lähden välillä kun ei jaksa niin päiväksi kaupungille ,ostan juorulehden ja lähden kiinalaiseen syömään...yksin rauhassa =)

Mutta avun pyytäminen vaatii sinulta aktiivisuutta, nielet ylpeytesi ja pyydät apua.
En tiedä yhtään mikä on tilanteesi,löytyykö mies,onko mummit,vaarit lähellä...


Ja lopuksi lopeta kiroilu toivottavasti et käytä tuollaista kieltä oikeesti lapselle puhuessasi.
Voimia

En mä pääse mihinkään koko päiväksi, hyvä jos pariksi tunniksi. Työpäivän jälkeen ei jaksakaan muuta kuin odottaa sitä, että lapsi menee nukkumaan. Herätys 5.30 ja kotona viideltä. Viikonloppuina olen ns. kiinni lapsessa, kun mies varaa menonsa etukäteen. Miten teillä onnistuu? Hoitaako miehesi lapsianne sillä aikaa?

Mummu ja mummo eivät ole ollet ns. halukkaita hoitamaan. Ovat nähneet sen itkun määrän ja taistelutahdon (vahva temperamentti) joten ovat sanoneet, että eivät yksin pärjää. Muita apuja ei ole sukulaisissa tai tuttavissa, kummit asuvat toisella paikkakunnalla ja ovat työssäkäyviä (myös vkl:na töissä) ihmisiä.

Niin ja olen mä käyttänyt tuollaista kieltä ja sehän tässä itkettää. Nyt mietin sitä pientä, joka häi hoitoon eikä äiti edes vilkuttanut hei, hei, kun isä lähti tyttöä viemään.



iso hali toiselta tosi väsyltä..meillä on lapsia viisi nuorin hiukka yli vuoden...aina ei jaksa ja varsin tiukkaa on kun kaikkim päättää kiukutella....sie pääset töihin.. mie oon aina kotona...ei se ole helppoo olla töissä ja äiti....

selviäisittekö vähemmällä rahalla jos oisit kotona kunnes lapsi täyttää 3v?

jotenkin tuntuu että lapsi hakee jo rajoja ja semmosta ..mikäpä mie olen sanomaan...mut ihan oikeesti neuvolaan tai omalle lääkärille voit /pitää sanoa tuosta että olet/olette poikki...kyllä teilläkin onoikeus apua saada vaikka teillä vaan yksi lapsi...

anteeksi sekava sepustus..kiirreissäni kirjotan ennen kuin 1v hyökkää lisäilemään näppäinmerkintöjä

valitettavasti ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin, mikä oli itselle iso pettymys. Eipä tiedetty kun lainaa otettiin (vaikka ei ole miljoonia), että korot nousee noin paljon; meidän laina on ns. uusi ja korot ovat enemmän kuin lainanlyhennys, joten pelkkien korkojen maksu ei auta. Ehkä n. satasen säästää sillä/kk. Lisäksi kaikki muukin maksaa koko ajan enemmän ja enemmän, joten jos kitkutettais niillä rahoilla, niin mä luulen, että siellä olisi vielä väsyneempi ja masentuneempi äiti kotona.

Toisaalta mä nautin töissä olosta (siis missä viestiä kirjoitan) ja tuntuu helpommalta olla täällä kuin kotona. Siellä kotona ahdisti jo kun ekaan 4 kk ei päästy mihinkään kun toista koko ajan itketti ja huudatutti ja puklautti etc. Sen jälkeenkin sairastelut rajoitaneet kovasti ihan jo perusulkoilua. Ja jos tilanne ok, niin en ole itse jaksanut lähteä. Eli paska äiti kaikkiaan. Koko ajan tunnen huonoa omaa tuntoa, kun en ole tehnyt sitä tai tätä.

Eniten olen pettynyt itseeni, kun luulin, että olen sellaista kotiäiti-tyyppiä, enkä olekaan. Ja kuka äiti vielä vapaaehtoisesti myöntää, että mulla on kivempaa töissä kun oman lapsen kanssa kotona!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Homemami:
Alkuperäinen kirjoittaja hp:
tapa ittes!
Järkyttävä kommentti!!! Toivottavasti ei ole äiti !

No mutta ap:n purkaukseen sanoisin ja mitä olen itse kokenut neljän lapsen äitinä niin homma karkaa käsistä ja kontrolli kärsii kun on väsynyt,hermot menee herkästi ja lapsi jos kuka sen aistii jo kaukaa eli hän reagoi olemalla levoton.Ja kierre on valmis.
Nyt olisi tärkeintä että sä saat apua jotta saat levätä.Pääset yksin jonnekin.
Mä lähden välillä kun ei jaksa niin päiväksi kaupungille ,ostan juorulehden ja lähden kiinalaiseen syömään...yksin rauhassa =)

Mutta avun pyytäminen vaatii sinulta aktiivisuutta, nielet ylpeytesi ja pyydät apua.
En tiedä yhtään mikä on tilanteesi,löytyykö mies,onko mummit,vaarit lähellä...

Ja lopuksi lopeta kiroilu toivottavasti et käytä tuollaista kieltä oikeesti lapselle puhuessasi.
Voimia

En mä pääse mihinkään koko päiväksi, hyvä jos pariksi tunniksi. Työpäivän jälkeen ei jaksakaan muuta kuin odottaa sitä, että lapsi menee nukkumaan. Herätys 5.30 ja kotona viideltä. Viikonloppuina olen ns. kiinni lapsessa, kun mies varaa menonsa etukäteen. Miten teillä onnistuu? Hoitaako miehesi lapsianne sillä aikaa?

Mummu ja mummo eivät ole ollet ns. halukkaita hoitamaan. Ovat nähneet sen itkun määrän ja taistelutahdon (vahva temperamentti) joten ovat sanoneet, että eivät yksin pärjää. Muita apuja ei ole sukulaisissa tai tuttavissa, kummit asuvat toisella paikkakunnalla ja ovat työssäkäyviä (myös vkl:na töissä) ihmisiä.

Niin ja olen mä käyttänyt tuollaista kieltä ja sehän tässä itkettää. Nyt mietin sitä pientä, joka häi hoitoon eikä äiti edes vilkuttanut hei, hei, kun isä lähti tyttöä viemään.



Tosi kurja juttu ja tuo oli siis todella lievä ilmaisu.Itselläni ei ole ollut koliikki-eikä allergialasta joten voin vain kuvitella kuinka väsynyt olet.
Nyt selvisikin tuossa lisää kun kirjoittelin tuota ensimmäistä viestiä eli mies löytyy ja isovanhempiakin, mutta että heidän puolelta ei kiinnostusta.
Aika jännä juttu etteivät he muka olisi huomannut kuinka väsynyt olet ja voisi edes sen vertaa vaikka päällään seisoen hoitaa lastasi jotta saisit levähtää.
:(

Meillä mies hoitaa kyllä lapsia jos minä haluan mennä jonnekin.Lauantainakin lähden Helsinkiin koko päiväksi...yksin =) ja hän jää lapsia hoitamaan.
Lisäksi olemme onnekkaita mieheni vanhemmat ottavat kolme lapsistamme illaksi melko usein tai silloin tällöin yöksi joten meillä on silloin vain tuo yksi pikkupirpana 7kk.

Äitinä tiedän että takaraivossa jyskyttää tieto millainen on hyvä äiti ja kun ei täytä niitä vaatimuksia syyllisyys kalvaa kuin syöpä sisuksissa ja sen kanssa on vaan elettävä.Toinen vaihtoehto on että annat itsellesi anteeksi.
Kaikki me äidit ollaan vaillinaisia eikä niitä hyvän äidin normeja täyttäviä.
Yrität niillä voimilla mitä sinulla on nyt luovia tämän vaiheen läpi jos ei apua kerran tule.
Kun sinulla on hyvä päivä ja jaksat paremmin niin hali ja sano että hän on rakas niin hän kokee turvallisuuden tunnetta.Ihan varmasti niin teetkin, mutta olen huomannut valvottavan lapsen äidin ystävänä ja vierestä pakostakin seurannut niin lapsi on äidissä kiinni koska äiti ei ole vain jaksanut väsymyksestä johtuen antaa hellyyttä ja syliä.
Mutta kyllä sinä pärjäät...ihan varmasti =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Eniten olen pettynyt itseeni, kun luulin, että olen sellaista kotiäiti-tyyppiä, enkä olekaan. Ja kuka äiti vielä vapaaehtoisesti myöntää, että mulla on kivempaa töissä kun oman lapsen kanssa kotona!

Kuule aika moni, ainakin hiljaa kaverilleen. Suurin ongelmasi taitaa olla tuo pettymys itseesi, se sitten heijastuu muuhun toimintaan. Kaikki helpottaa heti, kun ei edes yritä olla täydellinen äiti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Homemami:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Homemami:
Alkuperäinen kirjoittaja hp:
tapa ittes!
Järkyttävä kommentti!!! Toivottavasti ei ole äiti !

No mutta ap:n purkaukseen sanoisin ja mitä olen itse kokenut neljän lapsen äitinä niin homma karkaa käsistä ja kontrolli kärsii kun on väsynyt,hermot menee herkästi ja lapsi jos kuka sen aistii jo kaukaa eli hän reagoi olemalla levoton.Ja kierre on valmis.
Nyt olisi tärkeintä että sä saat apua jotta saat levätä.Pääset yksin jonnekin.
Mä lähden välillä kun ei jaksa niin päiväksi kaupungille ,ostan juorulehden ja lähden kiinalaiseen syömään...yksin rauhassa =)

Mutta avun pyytäminen vaatii sinulta aktiivisuutta, nielet ylpeytesi ja pyydät apua.
En tiedä yhtään mikä on tilanteesi,löytyykö mies,onko mummit,vaarit lähellä...

Ja lopuksi lopeta kiroilu toivottavasti et käytä tuollaista kieltä oikeesti lapselle puhuessasi.
Voimia

En mä pääse mihinkään koko päiväksi, hyvä jos pariksi tunniksi. Työpäivän jälkeen ei jaksakaan muuta kuin odottaa sitä, että lapsi menee nukkumaan. Herätys 5.30 ja kotona viideltä. Viikonloppuina olen ns. kiinni lapsessa, kun mies varaa menonsa etukäteen. Miten teillä onnistuu? Hoitaako miehesi lapsianne sillä aikaa?

Mummu ja mummo eivät ole ollet ns. halukkaita hoitamaan. Ovat nähneet sen itkun määrän ja taistelutahdon (vahva temperamentti) joten ovat sanoneet, että eivät yksin pärjää. Muita apuja ei ole sukulaisissa tai tuttavissa, kummit asuvat toisella paikkakunnalla ja ovat työssäkäyviä (myös vkl:na töissä) ihmisiä.

Niin ja olen mä käyttänyt tuollaista kieltä ja sehän tässä itkettää. Nyt mietin sitä pientä, joka häi hoitoon eikä äiti edes vilkuttanut hei, hei, kun isä lähti tyttöä viemään.



Tosi kurja juttu ja tuo oli siis todella lievä ilmaisu.Itselläni ei ole ollut koliikki-eikä allergialasta joten voin vain kuvitella kuinka väsynyt olet.
Nyt selvisikin tuossa lisää kun kirjoittelin tuota ensimmäistä viestiä eli mies löytyy ja isovanhempiakin, mutta että heidän puolelta ei kiinnostusta.
Aika jännä juttu etteivät he muka olisi huomannut kuinka väsynyt olet ja voisi edes sen vertaa vaikka päällään seisoen hoitaa lastasi jotta saisit levähtää.
:(

Meillä mies hoitaa kyllä lapsia jos minä haluan mennä jonnekin.Lauantainakin lähden Helsinkiin koko päiväksi...yksin =) ja hän jää lapsia hoitamaan.
Lisäksi olemme onnekkaita mieheni vanhemmat ottavat kolme lapsistamme illaksi melko usein tai silloin tällöin yöksi joten meillä on silloin vain tuo yksi pikkupirpana 7kk.

Äitinä tiedän että takaraivossa jyskyttää tieto millainen on hyvä äiti ja kun ei täytä niitä vaatimuksia syyllisyys kalvaa kuin syöpä sisuksissa ja sen kanssa on vaan elettävä.Toinen vaihtoehto on että annat itsellesi anteeksi.
Kaikki me äidit ollaan vaillinaisia eikä niitä hyvän äidin normeja täyttäviä.
Yrität niillä voimilla mitä sinulla on nyt luovia tämän vaiheen läpi jos ei apua kerran tule.
Kun sinulla on hyvä päivä ja jaksat paremmin niin hali ja sano että hän on rakas niin hän kokee turvallisuuden tunnetta.Ihan varmasti niin teetkin, mutta olen huomannut valvottavan lapsen äidin ystävänä ja vierestä pakostakin seurannut niin lapsi on äidissä kiinni koska äiti ei ole vain jaksanut väsymyksestä johtuen antaa hellyyttä ja syliä.
Mutta kyllä sinä pärjäät...ihan varmasti =)

KIITOS sinulle. Auttaa jo kun saa purkaa tänne pahaa oloaan ja joku ymmärtää. Meillä on käynyt niin, että kun ei olla sitten jaksettu väsyneinä vaatia ja huutaa sitä apua ja lyödä nyrkkiä pöytää neuvolassa, niin ei olla saatu apua. Mummu ja mummo ovat ns. avuttomia. Tosin mummu on jo sen verta iäkäsä, lähentelee jo80-vuotta (sai meidät vähän vanhemmalla iällä), että jaksaisikaan pitkää aikaa lapsemme kanssa ja kun ne hoitoasiat on muuttuneet pikkaisen siitä 70-luvusta...

SYLISSÄ on pidetty niin paljon kuin vaan mahdollista, se koliikinkin aikana. On sanottu, että äiti rakastaa ja olen pyytänyt anteeksi, jos olen sanonut pahasti. On silitetty ja paijattu (mistä ei kauheasti välitä jostain kumman syystä).

Mua niin itkettää...Mitäköhän traumoja mä sille pienelle tein lisää tänä aamuna...

Mutta pakko jatkaa nyt töitä.
 
Meillä esikoisella oli vauvana koliikinomaista vatsakipua ja muutenkin oli pienenä jotenkin levoton. Aivan kuin olisi ollut "muurahaisia housuissa" ja kävi hermoille. Sit kun lähes 2 vuotiaana vehnän määrä selvästi lisääntyi ruokavaliossa kakka muuttui oudoksi ja levottomuus lisääntyi. Tajusin, että poika oli allerginen vehnälle. Oli reagoinut jo vauvana rintamaidon kautta ja myöhemmin reagoinut ohraan ja rukiiseen, jotka ristireagoivat vehnän kanssa (sisältävät siis hieman samankaltaisia proteiineja, jotka vehnässä ärsyttävät). Tämä selitti myös lisääntyneen oksennustaipumuksen (oksensi usein esim voimakkaan itkun jälkeen, jos alkoi itkemään kun esim kielsi). Kun viljat jätettiin pois (aluksi kaikki), poika muuttui ihanaksi pikku enkeliksi. Nyt on 5v ja edelleen vehnä ei käy, muut viljat kyllä jo kerran viikossa. Kannan huonoa omaatuntoa, kun en tajunnut allergiaa jo vauvana. Eivät tosin neuvolassakaan ottaneet kantaa oksenteluun jne. Kyseessä ei ole sellainen allergia, josta tulisi ihottumaa, vaan viivästynyt reaktio suolistossa. Oireina levottomuutta (varmaan vatsa nipistelee) ja suolisto-oireita. Oireet tulivat aina useamman tunnin viiveellä syömisestä. Tällainen suolisto reaktio ei näy edes iholla tehtävissä allergia-testeissä. Pitää vaan seurata (välttäminen ja altistus). Onneksi löydettiin tosi hyvä allergologi joka neuvoi.

Voi olla, että sinunkin lapsella vaivaa allergia. Kannattaa vähän seurata milloin on levottomampi ja mitä on syönyt vuorokauden sisällä. Ja pitää esim. päiväkirjaa syömisistä. Suklaa usein voimistaa allergista reagoimista jollekin muullekin. Tää on tosi vaikeeta salapoliisityötä ja tuntuu aluks tosi rankalta, mut lopputulos palkitsee. Meillä vasta puolitoistavuotiaana lapsi alkoi itse karttaa puuroa, varmaan itse alkoi silloin huomata että alkaa vaivata. Jos lapsellasi on ollut paljon flunssia, voi silloin olla allerginen jollekin hengitettävälle (esim lemmikit, siitepöly). Nämä pitävät yllä ärsytystä keuhkoissa ja sit flunssatkin iskee helpommin.

Yksivuotias on kyllä muutenkin aika rankka. Meillä nuorempi aloitti hoidon syksyllä 1-vuotiaana ja roikkui illat mussa. Eroahdistusta, kun on joutunut päivän oleen erossa rakkaasta äidistään. Ja omaa tahtoa alkoi löytyä rasittavan paljon. Nyt 1v 10 kk ja on jo aika mukava veijari.

Toivottavasti kokemuksistani olisi apua, tilanteesi tuntui vaan jotenkin niin samanlaiselta kuin meillä oli, tosin poitsu oli muuten terve. ISO HALI JA JAKSAMISTA!
 

Yhteistyössä