Miksi hankit lapsia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Mirella"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Mirella"

Vieras
Että mua kyrsii. Tällä palstalla oli eilen aloitus, jossa pikkulapsen äiti oli kyllästynyt lapsensa itkuun. Oli niin kyllästynyt, että teki mieli se lapsi tukehduttaa tyynyllä. Siis mitä ihmettä??!! Siis voi olla provo joo, mutta hei nyt oikeasti, niissäkin voisi olla jotain rajaa!

Jos sinä aikuinen ihminen joka lapsia hankit, niin voisitko ymmärtää, että niihin lapsiin liittyy vastuu. Sinä sitoudut kaikinvoimin tekemään kaikkesi sen viattoman ihmislapsen eteen. Vaikka hän itkisi vuorokaudet läpeensä. Vaikka sua ei huvittaisi. Vaikka välillä sua väsyttäisi. Teet kaikkesi. Koska sinä päätit lapsen ottaa elämääsi. Koska se sinun surkea arkesi on sen lapsen lapsuus. Se lapsineinole valinnut vanhempiaan.

Ja kyllä, minäkin äitinä olen toisinaan väsynyt. Pahalla päällä. Maailma tuntuu kaatuvan niskaan. Silloin minä pyydän apua siihen arkeen. Apua kyllä löytyy jos uskaltaa pyytää. Kannan vastuun lapsestani, haen sen avun vaikka kiven alta jos tarve ja pääkoppa vaatii. Koska minä olen sen äitinä lapselleni velkaa.

Ugh, olen puhunut.
 
En ole hankkinut lapsia, koska olisin järkyttävän huono vanhempi, niukin naukin osaan pitää huolen itsestäni (puolisoni avustuksella ehkä joskus..) ja en kestäisi sellaista elämää ollenkaan, vaan tekisin ennen pitkää jotain todella epätoivoista.

Silti tämä tuntuu olevan niin monille henkilökohtainen loukkaus ja olen itsekäs, laiska ja paska ihminen, koska kaikkihan haluaa ihania lapsia, joita automaattisesti rakastaisi ja joiden eteen tekisi kaikkensa. En ymmärrä tätä logiikkaa.
 
En ole hankkinut lapsia, koska olisin järkyttävän huono vanhempi, niukin naukin osaan pitää huolen itsestäni (puolisoni avustuksella ehkä joskus..) ja en kestäisi sellaista elämää ollenkaan, vaan tekisin ennen pitkää jotain todella epätoivoista.

Silti tämä tuntuu olevan niin monille henkilökohtainen loukkaus ja olen itsekäs, laiska ja paska ihminen, koska kaikkihan haluaa ihania lapsia, joita automaattisesti rakastaisi ja joiden eteen tekisi kaikkensa. En ymmärrä tätä logiikkaa.

Kyllä tuo on harvinaisen epäitsekäs ratkaisu. Liian moni ihminen tuntuu hankkivan jälkikasvua ulkoisten paineiden takia. Tai kun kailla muillakin on. Tai tämä yksi suosikeistani; kun siitä saa sitä äitiyslomaa.. Whaaat??!!

Minä ymmärrän täysin sen, että kaikki eivät lapsia halua. Kaikki eivät lapsista edes pidä. Äitinä mun lapset on mielestäni maailman ihanimpia, mutta ei kaikkien minunkaan pikku kullanmuruistani tarvitse pitää. Kaikkien ei tarvitse hankkiutua tähän lapsiperheen kuplaan. Elämän voi elää niin monella tapaa.
 
Siis mitä erikoista ja provoa siinä olisi, että ihmisellä ns. menee järki paljon huutavan lapsen kanssa ja _tekee mieli_ tehdä lapselle vaikka ja mitä?

Ei jeesus. Palstan tyhmyys ja äitimyytin sinnikäs ylläpitäminen jaksaa aina yllättää.
 
Mistä siis päättelit, ettei lapsensa itkuun totaalisen kyllästynyt (väsynyt) äiti ole tehnyt, tee ja tekisi jatkossakin kaikkensa lapsensa eteen?
Vaikka mielessä joskus tunkisikin vauvan lihamyllyyn ja heittelisi seinille.
 
[QUOTE="Mirella";30702414]Kyllä tuo on harvinaisen epäitsekäs ratkaisu.[/QUOTE]

Ei se epäitsekäs ole sen enempää kuin itsekäskään. En minä ymmärrä tuollaista selityksillä jeesusteluakaan, että ylikansoittumisen tai ties minkä takia ei tee lapsia kun kyse on kuitenkin vain omasta halusta. En ymmärrä miksi se ei vain voi olla itsestäänselvä asia, että jos en halua lapsia, niin en niitä tee. Se, että olisin tuon haluamattomuuden takia vielä paska vanhempi nyt vielä siihen päälle, mutta pääasiallinen syy on se, että minä en halua lapsia. En halua hevostakaan ja yhtä absurdia olisi jos joku syyllistäisi sellaisen ottamattomuudesta, vaikka en mitenkään jaksaisi hoitaa sitä ollenkaan. Yhtä vieraalta tuntuu lapsien tekeminenkin, vaikka se miten on perusvietti ja lajillisesti tärkeä biologinen tarve.

Ristiriitaista on se, että ihmiset jotka välittävät lapsista haluaisivat tällaisen ihmisen tekevän lapsia. Tai ehkä enemmän haluavan niitä. Mutta kun en halua, niin miksi, oi miksi, pitää syyllistää siitä ja ehdotella, että "josko kuitenkin kannattaisi varmuuden vuoksi, kun omistansahan pitää kuitenkin!" Ja entä kun ei pidäkään?
 
Siis mitä erikoista ja provoa siinä olisi, että ihmisellä ns. menee järki paljon huutavan lapsen kanssa ja _tekee mieli_ tehdä lapselle vaikka ja mitä?

Ei jeesus. Palstan tyhmyys ja äitimyytin sinnikäs ylläpitäminen jaksaa aina yllättää.

Oletko oikeasti tuollainen ihmissaasta? Että sun mielestä on ok tälläkin palstalla revitellä sillä, että lapsi tekee mieli tukahduttaa tyynyllä?! Jos olisit lukenut millä sävyllä se teksti oli kirjoitettu, et ehkä sanoisi noin.

Voin kyllä sanoa, että vaikka välillä minäkin hermostun lapseni itkuun ja kiukutteluun, ei pieneen mieleenikään tulisi tehdä mitään noin brutaalia. Kyllä siinä saisi omaa jaksamistaan ja mielenterveyttään tutkia jos oikeasti tuollaista suunnittelee.
 
[QUOTE="Mirella";30702428]Oletko oikeasti tuollainen ihmissaasta? Että sun mielestä on ok tälläkin palstalla revitellä sillä, että lapsi tekee mieli tukahduttaa tyynyllä?! Jos olisit lukenut millä sävyllä se teksti oli kirjoitettu, et ehkä sanoisi noin.

Voin kyllä sanoa, että vaikka välillä minäkin hermostun lapseni itkuun ja kiukutteluun, ei pieneen mieleenikään tulisi tehdä mitään noin brutaalia. Kyllä siinä saisi omaa jaksamistaan ja mielenterveyttään tutkia jos oikeasti tuollaista suunnittelee.[/QUOTE]

Ihmissaasta? Rofl.
Noup, vaan mielestäni on juuri helvetin hyvä asia, että hermonsa menettäneet vanhemmat tulevat vaikka tänne kaksplussalle purkamaan anonyymisti angstiaan - saavatpahan johonkin purettua ja se helpottaa.
PALJON mielummin tänne avautumaan, kuin yksin vaan kärvistellä raivossaan, joka voikin eskaloitua ties miten pahaksi (vaikka yleensä ei).

Todella inhimillistä menettää hermonsa paljon huutavaan lapseen ja sitä olisikin aikamoinen ameeba, jos ei niin koskaan tekisi.
Normaalilla ihmisellä nousee stressitasot pilviin lapsen itkusta (viestii hätää), etenkin siis jatkuvasta ja sellaisesta, johon ei keksi apukeinoa.
 
Ihmissaasta? Rofl.
Noup, vaan mielestäni on juuri helvetin hyvä asia, että hermonsa menettäneet vanhemmat tulevat vaikka tänne kaksplussalle purkamaan anonyymisti angstiaan - saavatpahan johonkin purettua ja se helpottaa.
PALJON mielummin tänne avautumaan, kuin yksin vaan kärvistellä raivossaan, joka voikin eskaloitua ties miten pahaksi (vaikka yleensä ei).

Todella inhimillistä menettää hermonsa paljon huutavaan lapseen ja sitä olisikin aikamoinen ameeba, jos ei niin koskaan tekisi.
Normaalilla ihmisellä nousee stressitasot pilviin lapsen itkusta (viestii hätää), etenkin siis jatkuvasta ja sellaisesta, johon ei keksi apukeinoa.

Mutta palstareaktio on yleensä se, että mitäs teit lapsia. Semmoinen Captain Hindsight -ratkaisu, jos joku on sattunut South Parkia katsomaan.

Mikähän siinä mahtaa olla, että kun joku ilmaisee olevansa poikki, toiset tulevat ympärille sättimään?
 
Ihmissaasta? Rofl.
Noup, vaan mielestäni on juuri helvetin hyvä asia, että hermonsa menettäneet vanhemmat tulevat vaikka tänne kaksplussalle purkamaan anonyymisti angstiaan - saavatpahan johonkin purettua ja se helpottaa.
PALJON mielummin tänne avautumaan, kuin yksin vaan kärvistellä raivossaan, joka voikin eskaloitua ties miten pahaksi (vaikka yleensä ei).

Todella inhimillistä menettää hermonsa paljon huutavaan lapseen ja sitä olisikin aikamoinen ameeba, jos ei niin koskaan tekisi.
Normaalilla ihmisellä nousee stressitasot pilviin lapsen itkusta (viestii hätää), etenkin siis jatkuvasta ja sellaisesta, johon ei keksi apukeinoa.

Tottakai varmasti jokainen äiti menettää hermonsa joskus lapseensa. Mutta jos alkaa oikeasti yksityiskohtaisesti miettimään mitä fyysistä pahaa sille lapselleen haluaisi tehdä, pitäisi mielestäni jonkinsortin hälytyskellojen soida päässä. Ei se ole normaalia.
 
Aina voi toista syyllistää ja itsensä ylentää.

Miks ihmeessä ap teit lapsia jos joudut pyytämään apua? Hoitaisitko asiat ihan itse jos kerta piti punkea itsellesi lapsi tähän maailmaan? Miksi ihmeessä edes teit lapsen jos sysäät sen muiden hoidettavaksi. Ei se ole muiden tehtävä sinun hommiasi hoitaa.

Kyllä minäkin olen joskus väsynyt ja silti ihan itse hommani ja lapseni hoidan, kuten kunnon äidin kuuluu. Enkä ole pahalla päällä, vaan nautin äityidestä kuten äitien kuuluu. Häpeä ap.

Olen puhunut.
 
ööh tiiän kyl yhen vanhemman tädin joka on oikee äitin perikuva mut niin sekin sano et välil teki mieli nakkaa lapsi ikkunasta ulos aikoinaan ei heittäny. kontrolloimattomat vanhemat sit erikseen jotka tekee sitä käytänössä josta valitettavasti saamme lukea monasti:(
 
En ole koskaan tykännyt vieraiden lapsista. Jostain syystä vain oli omia tehtävä, ehkä tavan vuoksi. Parhaani olen heidän kanssaan tehnyt ja kasvattanut, ei koskaan ruumiillista kuritusta ja ihmisiä heistä on tullut.Ovathan he vaan ihania, aikuisenakin ja lapsiaan saaneina.
 

Similar threads

Yhteistyössä