V
S
"silli"
Vieras
Olin hirveän rakastunut mieheeni ja halusin jonkun, jota pitää sylissä..Halusin taloon elämää. Halusin laittaa itseni likoon, mutta en tietenkään käsittänyt sen kokonaisvaltaisuutta ja millaista se tulisi olemaan, käsitykseni äitiydestä oli siis todella idyllinen siihen todellisuuteen nähden..Mutta toisaalta käsitys oli vain kapea varjo siitä sittenkin, vaikka kaikki on mennyt toisin kuin kuvittelin äitinä. Rakastaa jotakuta ihmistä ja huolehtia hänestä, nyt heistä kun heitä on useampi kuin yksi.. Ei sitä voi sanoin kuvata.
R
Random.
Vieras
En mä nyt niin ehkä erityisesti halunnu lasta. Annettiin tulla, jos oli tullakseen. Ilmankin olis pärjätty. Kuulostaa ehkä kamalalta. Mut on tuo 7kk ikäinen poika parasta tässä maailmassa.
V
"vieras"
Vieras
En mä nyt niin ehkä erityisesti halunnu lasta. Annettiin tulla, jos oli tullakseen. Ilmankin olis pärjätty. Kuulostaa ehkä kamalalta. Mut on tuo 7kk ikäinen poika parasta tässä maailmassa.
Mun mielestä tämä on itsensä huijaamista. Kaikki tietävät, että jos ehkäisyä ei käytä se lapsi tulee kovin suurella todennäköisyydellä. Selvä enemmistö ihmisistä voi saada lapsia, eikö se ole joka viides joka kärsii lapsettomuudesta? Eli jos ollaan ihan normaalilla älyllä varustettuja ihmisiä niin kyllä niitä lapsia silloin halutaan, kun ehkäisy jätetään. En tiedä onko se sitten niin iso päätös, että sen tekeminen pelottaa ja siksi pitää vähän huijata itseään vai mistä ihmeestä tuollainen ajattelu kumpuaa.
R
Random.
Vieras
[QUOTE="vieras";28773319]Mun mielestä tämä on itsensä huijaamista. Kaikki tietävät, että jos ehkäisyä ei käytä se lapsi tulee kovin suurella todennäköisyydellä. Selvä enemmistö ihmisistä voi saada lapsia, eikö se ole joka viides joka kärsii lapsettomuudesta? Eli jos ollaan ihan normaalilla älyllä varustettuja ihmisiä niin kyllä niitä lapsia silloin halutaan, kun ehkäisy jätetään. En tiedä onko se sitten niin iso päätös, että sen tekeminen pelottaa ja siksi pitää vähän huijata itseään vai mistä ihmeestä tuollainen ajattelu kumpuaa.[/QUOTE]
Lapsettomuuskategoriaan meidät oliskin voinu laittaa, sen verran kauan ehdittiin olla ilman ehkäisyä. Joten en pitäny mitenkään itsestäänselvyytenä, et meille se lapsi edes tulis.
Lapsettomuuskategoriaan meidät oliskin voinu laittaa, sen verran kauan ehdittiin olla ilman ehkäisyä. Joten en pitäny mitenkään itsestäänselvyytenä, et meille se lapsi edes tulis.
H
hyyyhyyy
Vieras
Meillä oli vähän sama juttu, että puhuttiin että lapsi saa tulla jos on tullakseen, nyt on sopiva aika yms. Itse olen aikoinani käyttänyt lääkettä joka voi vaikuttaa hedelmällisyyteen, siksi olikin aika yllätys että raskaus alkoi 'kertalaakista'. Ja on tosi ihanaa olla 4v tytön äiti!
Tykkään, että on elämää ympärillä. Lasten kanssa olemisesta voi saada valtavasti sisältöä elämään. Olen luonteeltani ison perheen äiti. Monet minut tuntevat olisi voineet sanoa sen jo ennen kuin olin saanut ainuttakaan lasta. Tuon tarkemmin en osaa kysymykseen vastata.
N
njooh
Vieras
Olen ollut lapsesta saakka hoivaajaluonne, halunnut hyvin nuoresta saakka saada omia lapsia. Lapsettomuus heilutti aika rankasti sitten jollain tapaa jotenkin koko mun elämää, piti yrittää keksiä muuta sisältöä elämään, kun näytti, että lapsia emme voi saada miehen kanssa, ja tuntui, että elämä lähti mulla jotenkin "kieroon", kun se suurin haave jää toteutumatta. Sairastin masennustakin, en suoraa lapsettomuuden takia, mutta olisin halunnut viettää hetken poissa työelämän oravanpyörästä kotiäitinä, ja se muodostuikin mahdottomuudeksi jne. Noh, aikaa kului, löytyipä sitten syyt ja keinot, nyt olen viimein raskaana. En odota mitään ihq-idylliä, vaan just sitä ihan tavallista lapsiperheen arkea, ja että saan hoitaa omaa lasta, saadaan olla viimein vanhempia ja ei tarvitse tuntea enää itseään niin ulkopuoliseksi, kun kaikilla kavereilla ja sukulaisilla on lapsia ja meillä ei. Tuntuu ihan hemmetin hyvältä kyllä, elämä jotenki plumpsahti takas niille urille, joille sen piti alun alkaenki lähteä, ja tuo lapsettomuus on sellanen välivaihe vaan