Miksi ette lohduta lapsianne (eilen Leikkiluolassa).. ??

[Sivustaseuraaja..]

Seurueeni näki, kun arviolta 3-4v. tyttö tuli loppupäästään jyrkän liukumäen suorille jaloilleen alas.. hän alkoi välittömästi itkeä, vasempaan jalkaan sattui selvästi.. tyttö ei kyennyt jalalle varaamaan, ja mieheni nosti hänet sivummalla käsitöitä tehneelle äidilleen.. äiti ei edes kiittänyt miestäni :-/ kuvailimme myös, kuinka tyttö oli jalkansa loukannut.. äiti jatkoi neulomista, tyttö itki vieressä ja yritti muutamaan otteeseen kävellä.. pitkältä tuntuneen ajan kuluttua, useamman kivuliaan kävely-yrityksen jälkeen äiti ottaa tytön syliinsä ja tunnustelee jalkoja.. toiminta vaikuttaa täysin käsittömältä, miksi tyttöä ei lohdutettu.. ??! Miksi äiti ei ottanut heti syliin?
(ikäarvio perustuu oman tyttäreni kokoon, hän on 5v.)
(Lähtiessämme näimme tytön onneksi trampoliinissa hyppimässä)

 

["vieras"]

En ymmärrä otsikkoa.

 

[lucifer]

niiin...? eli jos tämä kyseinen äiti ei lohduttanut niin silloin kukaan muukaan ei lohduta?

 

[Littledeath]

[QUOTE="vieras";27824474]En ymmärrä otsikkoa.[/QUOTE]

En minäkään.

Mutta voisin kuvitella että jos tytöllä oli tuossa tapauksessa tapana kerjätä huomiota tai jotain tuolla konstilla? Eri asia sitten että miksi. Itse en heti lasta lohduta jos olen useasti kieltänyt jotain tekemästä, sitten kuitenkin tekee ja tulee pieni kolhu tai jotain. Eri asia kyllä jos oikeasti sattuis jotain.

 

["Näkökulma"]

Ulkopuolisen, mistään mitään oikeasti tietämättömällä on aina niin helppo tuomita...

 

["kolmen äiti"]

En minäkään.

Mutta voisin kuvitella että jos tytöllä oli tuossa tapauksessa tapana kerjätä huomiota tai jotain tuolla konstilla? Eri asia sitten että miksi. Itse en heti lasta lohduta jos olen useasti kieltänyt jotain tekemästä, sitten kuitenkin tekee ja tulee pieni kolhu tai jotain. Eri asia kyllä jos oikeasti sattuis jotain.

No näinkin. Joskus jopa sanon ääneen että minä en sitten lohduta kun ite kohellatte ja aivan varmasti jotakuta kohta sattuu.. Kamalaa, mutta niin ärsyttää välillä ne hakemalla haetut tilanteet varsinkin iltaisin. Toisekseen meillä varsinkin tuo keskimmäinen kohta 4v tyttö on vauvasta asti ollut semmoinen 'vaikeasti lohdutettava' eli huutaa sitä enemmän ja pitempään aina mitä enemmän siinä ympärillä joku lohduttelee. Parasta on antaa hetki huutaa ja sitten selvitellään mitä on tapahtunut. Oli tosiaan jo vauvana tuommoinen, tassuttelut ja muut vastaavat meni aina ihan perseelleen kun lapsi kipinöi ja provosoitui kosketuksesta/läsnäolosta. Saattaa näyttää ulospäin kylmältä ja julmalta, mutta jos haluaa huudon jossain kohtaa loppuvan ja lapsen rauhoittuvan niin että sitä edes pystyy lohduttamaan niin tämä lapsi pitää hetkeksi jättää 'huomiotta' kun jotain sattuu tai raivostuu yms.

 

["vieras"]

Jossain neuvotaan toimimaan juuri noin, jotta lapsi ei opi siihen, että pienet haaverit ovat isoja juttuja. Lapsethan kolouttevat itseään hyvin usein ja jos vanhempi reagoi suureellisesti tapahtuneeseen, niin lapsi oppii, että jokaisesta pienestäkin kolahduksesta nostetaan suuri meteli, vaikkei sattuisikaan. Olen nähnyt vanhempia, jotka kiljuvat täysillä jo ennenkuin mitään on tapahtunutkaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27824647]Jossain neuvotaan toimimaan juuri noin, jotta lapsi ei opi siihen, että pienet haaverit ovat isoja juttuja. Lapsethan kolouttevat itseään hyvin usein ja jos vanhempi reagoi suureellisesti tapahtuneeseen, niin lapsi oppii, että jokaisesta pienestäkin kolahduksesta nostetaan suuri meteli, vaikkei sattuisikaan. Olen nähnyt vanhempia, jotka kiljuvat täysillä jo ennenkuin mitään on tapahtunutkaan.[/QUOTE]

Niin varmasti

On hieman eri asia tarkistaa rauhallisesti tilanne ja lohduttaa ja kannustaa eteenpäin, kuin jättää huomiotta.

 

["aha"]

teit niin tai näin aina jonkun mielest toimit väärin.

Itse näin taannoin kun lapsi kaatui pihalla, äiti kiljuu vierellä voi voi nyt sattu sattuko voi voi nyt varmasti sattu..
Lapsi ei tehnyt elettäkään että olisi itkenyt tai että olisi sattunut mutta äiti ylihysteerisenä edelleen kiljuu kerro sattuko kyllä sinuun nyt varmasti sattuu..
Äidin ylihysteerisestä sattumis kiljunnasta ei tullut ennen loppua kunnes sai lapsensa itkeä pillittämään.

Että onhan näitäkin tapauksia ikävä kyllä liiaksikin nähty

ja taasen omani (kehitysvammainen) kerjää huomiota ihan kerjäämällä jos kaatuaa ja näet heti että ei siinä sattunut mitään. Hän pitelee jalkaa kättä milloin mitäkin voivottelee ja kertoo kuinka sattuu vaikka ei todellakaan sattuisikaan.
Ja näin käyttäytyy siis jos et heti mene kysymään sattuiko ja anna huomiota.

 

["hih"]

Kaatuaa?