Miksi ET jättäisi puolisoasi?

Eli, miksi sinä et jättäisi puolisoasi? Älä laita syyksi rakkautta, vaan miehesi ominaisuuksia. Kuten "hän on hauska", eikä "Koska meillä on mukavaa yhdessä". Jätetään itsemme siis ulkopuolelle myöskin.

Tässä mun listaa

-Hän on hyvä isä ja isäpuoli
-Huumorintajuinen
-Kiltti
-Empaattinen
-Hellä (ja raju:saint
-Mielettömän hyvännäköinen
-Tajuttoman taitava
-Duuni on "seksikäs"
-Pitkä
-Leveät hartiat
-Tatuoitu
-Fiksu
-Pitkä pinna
-Mielialat ei heittele
-Päättäväinen
-Omaa kommunikaatiokyvyn asiassa kuin asiassa

:heart:
(turhamaisuus kunniaan!)

 

-omaa ihan naurettavan pitkän pinnan
-on puujalkavitsien mestari
-rakastaa biologisesti "vain" mun lasta omanaan
-kiltti
-tunnollinen ja kunnollinen
-on oikeasti aikuinen MIES

Siinä nyt kiireisimmät.

 

Olipas hyvä kysymys. Viimeisen vuoden ajan olen usein miettinyt vain niitä mieheni huonoja puolia, niitä jotka ärsyttää ja pohtinut suhteemme jatkamisen kannattavuutta. Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että suhde jatkuu, enkä halua 20 vuoden suhdetta hukkaan heittää, koska hyviä puolia on paljon. Tässä niitä:

-hyvä isä
-kiltti mies, ei huuda, ei lyö
-eläinrakas
-huolehtivainen
-tunnollinen
-huumorintajuinen
-"tasainen" luonne
-ei stressaa turhista
-tekee kotitöitä (laittaa mm. 95% ruuan)
-auttavainen
-alkoholin käyttö kohtuullista, ei juokse baareissa
-luotettava

Paljon muutakin varmaan vielä, mitä ei nyt tullut mieleen.

 

En jättäisi miestäni, koska en osaa puhua kenellekään muulle kuin hänelle mistään niin avoimesti.

 

Mie sanon lyhesti vaan että koska hän on niin hyväsydäminen. :heart:

 

Siksi kun olen luvannut tuon kanssa olla kunnes kuolema erottaa.

 

En jättäisi puolisoani koska hän on

uskollinen
rehellinen
luotettava
paras isä
hellä
hauska
rauhallinen/pitkäpinnainen
avoin
kiltti
ei väkivaltainen
ahkera
arvostaa hänen puolestaan tehtyjä asioita
muistaa sanoa kiitos ja anteeksi.

Sen lisäksi mies on paras ystäväni, rakastajani, uskottuni, tukipilarini. (Ja tietenkin se rakkaus :heart: )

 

Mies on niin ihana kaikkine piirteineen ja toiseksi kukaan muu ei kestäis mua yhtä kauaa

 

Ihan niin yksinkertasesta syystä, et mä rakastan sitä, ja haluan jakaa elämäni sen kans. <3

 

Yksinkertaisesti siksi kun rakastan sitä, vielä 15 vuodenkin jälkeen.

 

- uskollinen
- raitis (lähes, isäni on alkoholisti)
- valmis tekemään kompromisseja

Luonteesta en keksi mitään, koska huono ja ruma käytös minua kohtaan aina kumoaa sen hyvän.

 

Hän on minulle kaikkein sopivin kumppani, olemme ne kliseiset puuttuvat palaset toisillemme.

 

-ei lyö, vaikka tunnustan, että olisin joskus ehkä ansainnutkin pienen läpsäyksen...
-pitkä pinna
-maailmassa varmasti ainut mies, joka jaksaa mun tempperamenttia ja tuuliviiri meininkiä...
-ei ikinä hauku tai nälvi minua, kunnioittaa ihmisenä
-paras isä
-tuo turvallisuuden tunteen..
ja onhan noita vaikka mitä...

 

Mitä sitä jättämään. Mä oon jotenkin niin tottunut, että se hengaa tossa, ja onhan se ihan harmiton ja herttainen.

 

Rakastan mun miestä aivan älyttömästi.

-On pitkä pinnanen
-Hyvä isä meijän tyttärelle
-Huolehtii musta ja tyttärestä paljon ja myös meijän hyvinvoinnista
-Omaa mielettömän huumorintajun
-On kiltti
-Ei ole kertaakaan meijän suhteen aikana haukkunu, eikä ole arvostellu tai nälviny mua
-Rakastaa mua ja kunnioittaa mua ja mun tunteita
-Lohduttaa jos mulla on pahamieli
jne...

 

- älykäs, ja jopa viisaskin
- haluaa ymmärtää mua ja usein kykeneekin siihen
- antaa mun komentaa itteään ja jopa uskoo mua jos ei osaa selittää miksi olisin väärässä
- vanhemmiten useammin kärsivällinen kuin kärsivä
- lempeyteen taipuvainen
- hienotunteinen
- fiksu niissä asioissa missä minä en ja sama toisinpäin
- samansorttinen huumori
- tekee vähintään oman osansa
- rumuudessaan komea
- ei hermoile väärässä kohtaa
- kätevähkö
- riittävän hyvä isä
- tykkää musta

 

tasainen luonteeltaan
toisinaan ihanan riehakas ja saa muut innostumaan
pitää sanansa
hellä ja auttavainen
rakastava isä
kantaa vastuunsa

 

Ku rakastan sitä, mut enään en oo ihan niin varma

 

[QUOTE="vesimeloni";26475857]Olipas hyvä kysymys. Viimeisen vuoden ajan olen usein miettinyt vain niitä mieheni huonoja puolia, niitä jotka ärsyttää ja pohtinut suhteemme jatkamisen kannattavuutta. Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että suhde jatkuu, enkä halua 20 vuoden suhdetta hukkaan heittää, koska hyviä puolia on paljon. Tässä niitä:

-hyvä isä
-kiltti mies, ei huuda, ei lyö
-eläinrakas
-huolehtivainen
-tunnollinen
-huumorintajuinen
-"tasainen" luonne
-ei stressaa turhista
-tekee kotitöitä (laittaa mm. 95% ruuan)
-auttavainen
-alkoholin käyttö kohtuullista, ei juokse baareissa
-luotettava

Paljon muutakin varmaan vielä, mitä ei nyt tullut mieleen. [/QUOTE]

No ihan sama täällä, että niitä ärsyttävyyksiä tulee mietittyä ihan liiankin kanssa välillä, pitäisi enemmänkin miettiä niitä hyviä puolia!!

Ja tässä joitakin omastani:

- Huumorintajuinen ja "veijarimainen"
- Hyvä ja huolehtivainen sekä erittäin leikkisä isä
- Avulias
- Ei polta
- Ei käy baareissa
- Osaa korjata lähes mitä vaan- taloja- autoja, elektroniikkaa, polkupyöriä, tietokoneita yms. eli on käsistään (erittäin) kätevä
- On hyvällä tuulella ollessaan mitä kiltein ja leppoisin tyyppi

Tuossa nyt joitakin.

 

Lasten takia.
Ja sitten ne muut syyt. Just nyt ei jostain syystä tule mieleen |O

 

En mä just nyt halua.

Enkä jaksaisi, liian vaivalloista joku avioero...

On se ihan jees aviomiehenä. Kohtelee mua kivasti.

Ja lapsille on hyvä isä.

Tekee hyvää sapuskaa ja passaa minua. Siivoaa.

Ei kahlitse eikä kontrolloi mua, vaan antaa tilaa elää ja hengittää.

Ts. siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa.

 

Koska hän on
- rehellinen ja kunnollinen mies
- ahkera tekemään töitä perheen eteen
- koska hän on luotettava
- koska tiedän ettei ikinä sattuttaisi minua/lapsia
- kiltti
- koska hän on antanut minulle kaksi maailman täydellisintä lasta
- koska pidän siitä, että tiedän olevani lasten kanssa hänelle tärkeintä
- koska tiedän myöskin sen, että kaikissa on huonoja puolia, ne pitää vaan hyväksyä ja tässä tapauksessa niitä kuitenkin on vähän ja ne ovat pieniä. Ja tiedän ettei se " vaihtamalla parane"

Ja koska meillä on " sopimus" ettei erota ennen kun nuorin lapsi on 18

 

- jostain kumman syystä rakastan häntä, kai tottumuksesta
- koska hän on lasteni isä ja ihan hyvä sellainen
- uskollinen
- ei ole väkivaltainen
- huumorintajuinen

Enemmän voisin luetella syitä miksi jättäisin, mutta periksi en halua antaa. Tällä hetkellä vaan toivon, että vielä ne paremmatkin ajat suhteessa koittaa.

 

Hyvä aviomies
Luotettava ja uskollinen kaikin puolin
Hyvä seksi
Intohimoisuus
Huumorintaju
Mies saa mut hymyilemään ja nauramaan
Osaa lohduttaa
Pitää hyvänä
Huomioi minnuu
Pitää kissoista
Tekee hyvää ruokaa
Ei käy baareissa
Taitavat kädet
Ei lyö tai uhkaile
Tekee kotitöitä
Välittää myös miun vanhemmista ja sisaruksista
Kuuntelee ja keskustelee
Välillä hemmottelee ja hieroo

 

Runollisemmin: hän on maailmankaikkeuteni keskipiste (mikä ei tarkoita, etteikö muitakin tärkeitä kosmokseen mahtuisi), kohtaloni.