Uskon, jumalaan. Korkeimpaan voimaan tai miksi sitä kukakin haluaa kutsua.
Kuitenkaan en tarvitse omaan uskooni mitään auktoriteettia, en yhteisöä jne.
Oma uskoni riittää ja riittää kun tiedän näin sydämessäni.
Erosin kirkosta ihan siksi, etten halua maksaa siitä, että uskon.
En ole saanut kirkollisverolleni mitään vastiketta, esimerkiksi kuoleminen maksaa ihan tolkuttomasti ja jos ja kun ihminen maksaa tunnollisesti kirkollisveronsa, niin hautauskulut tulisi tulla seurakunnan puolesta, eikä niin, että kirkko rokottaa vielä kuolemankin jälkeen. En halua tukea tuonkaltaista bisnestä, jota kirkko harjoittaa.
Kirkon opetukset ovat tietyllä lailla "vääriä" itselleni, joku saa niistä toki itselleen sen mitä pitääkin, itsellekin riitti ne jutut tiettyyn pisteeseen saakka. On paljon, mikä on jäänyt satojen vuosien aikana unholaan, on paljon asioita, joita edelleen salataan. Kirkko on tavallaan pysähtynyt, ja odottaa vain uudistumista rakkaudellisempaan suuntaan.
Mutta siis kaikki uskonnot tähtäävät samaan, rakkauteen.
Säästän myös vuosittain muutamia satasia, nekin tulevat tarpeeseen köyhällä lapsiperheellä.
Jokaisella on varmaankin ne omat syynsä ja perustelunsa.