Miksi erosit kirkosta?

Erosin 12 vuotta sitten, kun palasin islamiin. Seurakunnan virkailija oli tympeä kun täytin lomaketta ja vieressä kävellyt pappi ei edes vilkaissut, kun niin nyppi. Aika huonoa mainosta kirkolle tuollainen käytös. Ja palasin islamiin, koska Jumala auttaa, ei Jeesus.

Naista ei taida siinä uskossa auttaa kumpikaan...

 

Koska en usko sen enempää evankelis-luterilaiseen jumalaan kuin muihinkaan jumaliin. Ja lapsiamme ei ole kastettu, koska mielestäni jokaisen tulee saada itse valita uskooko ylipäätään, mihin uskoo ja haluaako kuulua uskonnolliseen yhteisöön. Mikäli lapsemme haluavat uskoa ja liittyä kirkkoon, tehkööt niin. Me emme tee valintaa heidän puolestaan.

 

"...en käytä kirkon palveluita ..." Te ette taida tietää, mitä kirkko tekee, se tekee paljon. Paljon hyvää. Ja joku 400 euroa on niin pieni summa että hohhhoijaa.
Uskonto / kirkko /kirkot /uskonnollisuus /koulu /opettajuus - nää on niitä asioita jotka jokainen luulee tietävänsä ja tuntevansa. Älkää puhuko asioista joista ette tiedä, en minäkään puhu asiantuntijana sillanrakentamisesta, kun tiedän siitä vain maallikkona.

No, olen edelleen sitä mieltä etten käytä kirkon palveluita. Mitäköhän sellaisia olisi mitä joku voi tietämättään käyttää? Kyllähän ev.lut. kirkko muutenkin esim nettisivuillaan aika hyvin avautuu toiminnastaan, en oikein ymmärrä mitä sen kummempaa kirkosta pitäisi tietää voidakseen aiheesta keskustella tai päättää jäsenyydestään.

 

myös liittyminen toiseen kristilliseen seurakuntaan voi olla eroamisen syynä..

 

Samasta syystä, kun en kuulu mihinkään muuhunkaan uskontokuntaan: en usko heidän oppeihinsa.

 

Ihan rahan vuoksi.

 

Ei halua maksaa kirkollisveroa.
Ei uskoa yliluonnolliseen.
Ei halua kuulua kirkkoon.

 

Kirkon päättämättömyys monessa asiassa ja jämähtäminen ärsytti, joten koin paremmaksi olla kuulumatta moiseen organisaatioon. Usko ei tarvitse kattojärjestöä vaan on henkilökohtainen asia.

 

eihän kirkos oo enää kuin homoja ja jotain vitun luuseri romaneja.

 

Evankelis-luterilaisen kirkon arvomailma sotii omaani vastaan. Siksi en näe syytä kuulua kirkkoon.

 

Mielestäni ei oo järkevää kuulua kahteen eri seurakuntaan.

 

En usko luterilaiseen/kristinuskon jumalaan.

 

Lapsien ristiäisten jälkeen minulla oli aina jotenkin epämukava olo, mutta en ajatellut sitä siinä hässäkässä sen enempää. Jossain vaiheessa, kun lapset alkoivat päiväkodin mukana käydä pääsiäiskirkossa tms. minulle selvisi, että olen liittänyt lapset sellaisen organisaation jäseneksi, johon kuuluminen vaatisi jokaisen ihmisen oman päätöksen hengellisen pohdinnan jälkeen. Koin tehneeni lapsilleni henkistä ja hengellistä väkivaltaa, kun mun pienet pellavapäät katsoo siellä kirkossa silmät suurina ristille naulittua miestä, ja luulee että aikuiset uskoo tähän hommaan. Halutti sanoa että hei ne on satua kaikki, älkää nyt hyvänen aika uskoko niihin.
Koin että äitinä tärkein tehtävänä on tukea lasten loogisen ja kriittisen ajattelukyvyn kehittymistä. Uskonnon opetus ja päiväkodin ja koulun tapauskovaisuus ei tätä tue, ei ainakaan samalla tavalla kuin esimerkiksi elämänkatsomustieto.

 

Kauan sitten, kun kirkolliskokous päätti, ettei ehtoollisviini voi olla kotimaista marjaviiniä.

Helpotti paljon, kun ei tarvi olla mukana sellaisessa hölmöilyssä. Marjathan ovat meidän rypäleitä ja sitäpaitsi kasvaa monet rypäleetkin Suomessa monissa paikoissa oikein hyvin - Rondo kasvihuoneessa ja Zilga monella ulkonakin

 

Kaksi syytä:

- en halua maksaa kirkollisveroa

- en halua olla osallisena sellaisessa organisaatiossa, joka hyysää matuja

 

Oli liikaa vastoinkäymisiä ja surua lyhyen ajan sisällä, mm. kolme keskenmenoa.
Silloin mä ajattelin että miksi joku johon mä uskoin, antaa mun käydä näin paljon paskaa kerralla läpi. Silloin lakkasin uskomasta ja erosin kirkosta. Sitä hyvyyttä ja turvaa johon olin luottanut ja uskonut, ei enää ollut.

 

Että voisin masturboida tuntematta syyllisyyttä.

 

Ei kiinnosta uskon asiat, olen ateisti ja en usko mihinkään muihinkaan jumala läpätyksiin. Turhaa touhua ja uskonnontunnit pois kouluista ja tilalle jotain muuta hyödyllistä.

 

Uskon, jumalaan. Korkeimpaan voimaan tai miksi sitä kukakin haluaa kutsua.
Kuitenkaan en tarvitse omaan uskooni mitään auktoriteettia, en yhteisöä jne.
Oma uskoni riittää ja riittää kun tiedän näin sydämessäni.

Erosin kirkosta ihan siksi, etten halua maksaa siitä, että uskon.
En ole saanut kirkollisverolleni mitään vastiketta, esimerkiksi kuoleminen maksaa ihan tolkuttomasti ja jos ja kun ihminen maksaa tunnollisesti kirkollisveronsa, niin hautauskulut tulisi tulla seurakunnan puolesta, eikä niin, että kirkko rokottaa vielä kuolemankin jälkeen. En halua tukea tuonkaltaista bisnestä, jota kirkko harjoittaa.
Kirkon opetukset ovat tietyllä lailla "vääriä" itselleni, joku saa niistä toki itselleen sen mitä pitääkin, itsellekin riitti ne jutut tiettyyn pisteeseen saakka. On paljon, mikä on jäänyt satojen vuosien aikana unholaan, on paljon asioita, joita edelleen salataan. Kirkko on tavallaan pysähtynyt, ja odottaa vain uudistumista rakkaudellisempaan suuntaan.
Mutta siis kaikki uskonnot tähtäävät samaan, rakkauteen.
Säästän myös vuosittain muutamia satasia, nekin tulevat tarpeeseen köyhällä lapsiperheellä.
Jokaisella on varmaankin ne omat syynsä ja perustelunsa.

 

myös liittyminen toiseen kristilliseen seurakuntaan voi olla eroamisen syynä..

Eikö voi kuulua moneenkin?

 

En hyväksy luterilaisen kirkon oppeja ja mielestäni ajatus iankaikkisesta elämästä on jokseenkin kammottava.

 

Kohta 10 vuotta kulunut. Onko muuttunut?

[QUOTE="vieras";28270031]Kirkkoon kuuluu edelleen suuri määrä ihmisiä jotka eivät usko mutta eivät myöskään ole tulleet eronneeksi kirkosta. Ei siitä sen enempää mun mielestä tarvitse ajatella.

On ihan turha heittää korttia "pitäisikö kirkkoa olla lainkaan". Ei se että ihmiset eroavat kirkosta tarkoita etteikö se jollekin/joillekin ole tärkeä asia.

Minä uskon, mutta olen silti eronnut kirkosta. Mulla eroamisen syy on kirkon käsittämätön vanhoillisuus ja suvaitsemattomuus. Aina väitetään uskon olevan iloinen asia, mutta ainakaan meidän valtiollisessa kirkossa ei ole mitään iloista. Kaikki tehdään kaavan mukaan ja hyvinkin ilottomasti. Saarnat on luettu täysin vailla tunnetta ja urkumusiikki ahdistavan mahtipontista. Lisäksi kirkollisvero on kohtuuton . Siinä mulle syyt kirkosta eroamiseen. Uskon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Kirkko vaan ei ole pysynyt mukana nyky-yhteiskunnassa ja sen mukanaan tuomien kehitysaskeleiden perässä. Se mikä sopi yhteiskuntaan 40 vuotta sitten ei sovellu samanlaisena nykyään.

No tähän saan taas vastauksen että raamattu kertoo näin, siinähän kertoo. Eiköhän tärkeämpää olisi se usko niiden vanhojen tapojen sijaan.

No en mä ainakaan kerro sulle Raamatusta. Mietin vain ihan aidosti, että millaisia hautajaisia on noin 40 vuoden kuluttua, ja missä ne vietetään yms. Että muuttuuko asiat oikeasti samaa tahtia kuin ihmiset eroavat kirkosta.
[/QUOTE]

 

Eikö voi kuulua moneenkin?

En tiedä vieläkään...

 

Oli liikaa vastoinkäymisiä ja surua lyhyen ajan sisällä, mm. kolme keskenmenoa.
Silloin mä ajattelin että miksi joku johon mä uskoin, antaa mun käydä näin paljon paskaa kerralla läpi. Silloin lakkasin uskomasta ja erosin kirkosta. Sitä hyvyyttä ja turvaa johon olin luottanut ja uskonut, ei enää ollut.

Osanottoni. Toivottavasti sait lapsen myöhemmin

Onnittelut kun tajusit suuren höynäytyksen ja heräsit realistiksi

 

Erosin vuoden vaihteessa, koska seurakunnan luottamuselimessä on niin pahoja ongelmia (ollut jo vuosia), että se haittaa jo koko kaupungin "imagoa". En halua rahoittaa sellaista toimintaa. Enkä oikeastaan tarvitse kirkkoa mihinkään. Naimisiin en aio ja kirkkomaahan mua ei tarvi haudata, koska haluan, että mut poltetaan tuhkaksi. Ne tuhkat voi viedä vaikka kompostiin tai heittää jonnekin mettään.