V
"vieras"
Vieras
Nimenomaan! Synnytyskuolleisuus oli ennen ihan eri lukemissa kuin nykyään, se taitaa vaan ihmisiltä unohtua kun ihmiset vaan ajattelee että "en mä ainakaan tunne ketään jolle niin olisi käynyt".
Nimenomaan! Synnytyskuolleisuus oli ennen ihan eri lukemissa kuin nykyään, se taitaa vaan ihmisiltä unohtua kun ihmiset vaan ajattelee että "en mä ainakaan tunne ketään jolle niin olisi käynyt".
M
"mää"
Vieras
[QUOTE="jaa";22572787]No niin odotinkin tätä. Onneks sun vahtimille lapsille ei ole sattunut mitään ja toivottavasti ei satukaan. Olen kyllä saanut tukea oikeasti vakavalle asialleni.[/QUOTE]
?
Täh? Miksi tämä lause nyt hermostutti?
Eikös se ole ihan totta, että mitä vähemmän lapsia jätetään yksin, sitä vähemmän tapahtuu onnettomuuksia?[/QUOTE]
Noh, niin. Kiva jos ei ollut kettuilua. Oman lapseni onnettomuutta emme pystyneet estämään, kuitenkin lapsi selvisi säikähdyksellä, kun olimme lähellä. Mitäpä siitä sitten ajattelee, onnettomuus sattui riittävästä vahtimisesta huolimatta, mutta jne plaaplaa. Se siitä, lapsi heräsi lähden sitä hoitamaan
?
Täh? Miksi tämä lause nyt hermostutti?
Eikös se ole ihan totta, että mitä vähemmän lapsia jätetään yksin, sitä vähemmän tapahtuu onnettomuuksia?[/QUOTE]
Noh, niin. Kiva jos ei ollut kettuilua. Oman lapseni onnettomuutta emme pystyneet estämään, kuitenkin lapsi selvisi säikähdyksellä, kun olimme lähellä. Mitäpä siitä sitten ajattelee, onnettomuus sattui riittävästä vahtimisesta huolimatta, mutta jne plaaplaa. Se siitä, lapsi heräsi lähden sitä hoitamaan
M
"Mamma italiana"
Vieras
mummo: meillà 6-v eivàt ole kotona yksin eikà meillà kai ole sen enempàà teiniraskauksia kuin suomessa (ehkà vàhemmàn, en osaa sanoa) . joten kumoaisin vàitteesi.
miksi lapsi koetaan niin tekniseksi? ei kaikki ole turvallisuusasiaa vaan todellakin, ei ole pienen lapsen kiva heràtà keskellà yòtà yksin kotona. visko puhua vaikka rakkaudesta, vàlittùmisestà tai jostain muusta?
miksi lapsi koetaan niin tekniseksi? ei kaikki ole turvallisuusasiaa vaan todellakin, ei ole pienen lapsen kiva heràtà keskellà yòtà yksin kotona. visko puhua vaikka rakkaudesta, vàlittùmisestà tai jostain muusta?
J
"joo"
Vieras
Vähän sama kun ihmiset ajattelee, että pelien pelaaminen olisi joku vihoviimeinen tapa lapsen viettää aikaa.. Itse asiassa yliopistossa opintojenyhteydessä käytiin läpi tutkimuksia, joiden mukaan pelien vaikutus lapsen kehitykseen on selkeästi positiivinen - joistakin (harvinaisista) negatiivisista kokemuksista houlimatta. 
J
"joo"
Vieras
[QUOTE="Mamma italiana";22572821]mummo: meillà 6-v eivàt ole kotona yksin eikà meillà kai ole sen enempàà teiniraskauksia kuin suomessa (ehkà vàhemmàn, en osaa sanoa) . joten kumoaisin vàitteesi.
miksi lapsi koetaan niin tekniseksi? ei kaikki ole turvallisuusasiaa vaan todellakin, ei ole pienen lapsen kiva heràtà keskellà yòtà yksin kotona. visko puhua vaikka rakkaudesta, vàlittùmisestà tai jostain muusta?[/QUOTE]
No tuskinpa kukaan täällä kokee lasta tekniseksi. Nyt jos puhutaan puhtaasti 'miten estää onnettomuuksia' -kannalta, niin silloinhan sen lapsen kanssa tulisi olla aikuisen. Itse en jättäisi lasta yksin (eikä varmaan monikaan) vaikka olisi varma ettei mitään kävisi, en vaan koskaan haluaisi tuottaa lapselleni sellaista hätää.
miksi lapsi koetaan niin tekniseksi? ei kaikki ole turvallisuusasiaa vaan todellakin, ei ole pienen lapsen kiva heràtà keskellà yòtà yksin kotona. visko puhua vaikka rakkaudesta, vàlittùmisestà tai jostain muusta?[/QUOTE]
No tuskinpa kukaan täällä kokee lasta tekniseksi.
Nyt jos puhutaan puhtaasti 'miten estää onnettomuuksia' -kannalta, niin silloinhan sen lapsen kanssa tulisi olla aikuisen. Itse en jättäisi lasta yksin (eikä varmaan monikaan) vaikka olisi varma ettei mitään kävisi, en vaan koskaan haluaisi tuottaa lapselleni sellaista hätää.
[QUOTE="Mamma italiana";22572821]mummo: meillà 6-v eivàt ole kotona yksin eikà meillà kai ole sen enempàà teiniraskauksia kuin suomessa (ehkà vàhemmàn, en osaa sanoa) . joten kumoaisin vàitteesi.
miksi lapsi koetaan niin tekniseksi? ei kaikki ole turvallisuusasiaa vaan todellakin, ei ole pienen lapsen kiva heràtà keskellà yòtà yksin kotona. visko puhua vaikka rakkaudesta, vàlittùmisestà tai jostain muusta?[/QUOTE]
Sanoinko, että 6-vuotiaan pitäisi olla yksin kotona? En. Mutta nykypäivänä ei yhtään tunnuta luotettavan lapsiin. Lapsia paapotaan ja ei anneta heidän elää samalla tavalla kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Kouluikäinen selviää aivan varmasti yksinään kotona jonkun aikaa, eikä kyse ole siitä, että pitäisi olla yksin vaan siitä, että nykyään paheksutaan sitä jos joku lapsi haluaisi olla yksin tai kaverin kanssa kotona. Lapsiin ei luotetan, heiltä viedään kaikki leikkimisen ilo. Leikkipuistot ovat todella tylsiä paikkoja nykyään. Toista oli vielä 1990-luvulla. Täytyy sanoa, että jos nyt olisin lapsi niin ei tekisi mieli mennä nykyajan leikkipuistoihin, jotka on suunniteltu max. 2-vuotiaille lapsille.
Osa vanhemmista jopa paheksuu lasten leikkimistä. Lasta pidetään epänormaalina jos leikkii vielä 10-vuotiaana barbeilla. Lapset puetaan teinimäisiin vaatteisiin, kun katsoo omia luokkakuvia niin kaikilla oli joku muumi- tai muu hahmopaita koulukuvassa, nykyään monilla on teinivaatteet jo 1. luokalla.
Eli samaan aikaan lapsia paapotaan ja kielletään tekemästä mitään, mutta heidät puetaan kuin teinit.
miksi lapsi koetaan niin tekniseksi? ei kaikki ole turvallisuusasiaa vaan todellakin, ei ole pienen lapsen kiva heràtà keskellà yòtà yksin kotona. visko puhua vaikka rakkaudesta, vàlittùmisestà tai jostain muusta?[/QUOTE]
Sanoinko, että 6-vuotiaan pitäisi olla yksin kotona? En. Mutta nykypäivänä ei yhtään tunnuta luotettavan lapsiin. Lapsia paapotaan ja ei anneta heidän elää samalla tavalla kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Kouluikäinen selviää aivan varmasti yksinään kotona jonkun aikaa, eikä kyse ole siitä, että pitäisi olla yksin vaan siitä, että nykyään paheksutaan sitä jos joku lapsi haluaisi olla yksin tai kaverin kanssa kotona. Lapsiin ei luotetan, heiltä viedään kaikki leikkimisen ilo. Leikkipuistot ovat todella tylsiä paikkoja nykyään. Toista oli vielä 1990-luvulla. Täytyy sanoa, että jos nyt olisin lapsi niin ei tekisi mieli mennä nykyajan leikkipuistoihin, jotka on suunniteltu max. 2-vuotiaille lapsille.
Osa vanhemmista jopa paheksuu lasten leikkimistä. Lasta pidetään epänormaalina jos leikkii vielä 10-vuotiaana barbeilla. Lapset puetaan teinimäisiin vaatteisiin, kun katsoo omia luokkakuvia niin kaikilla oli joku muumi- tai muu hahmopaita koulukuvassa, nykyään monilla on teinivaatteet jo 1. luokalla.
Eli samaan aikaan lapsia paapotaan ja kielletään tekemästä mitään, mutta heidät puetaan kuin teinit.
V
"vieras"
Vieras
Olen 80-luvun lapsi ja kyllä meillä kotona luotettiin ainakin terveeseen järkeen. Huolta pidettiin ja huolehdittiin,mutta ei holhottu tai kasvatettu pumpulissa. Olin ekaluokasta asti yksin koulun jälkeen kunnes vanhemmat tulivat töistä. Kaapissa oli ruokaa valmiina ym. ja puhelin numerolistoineen käden ulottuvilla. Ei tullut silloin mieleenkään että olisin ollut jotenkin heitteillä. Samoin muistan kun pyöräilin n.4-5 vuotiaana yksin kaverini luo kahden kilometrin matkan. Ei tosin ollut isoja teitä,vaan omakotitaloalueen korttelikujia,mutta kuitenkin. Nykyään tuo olisi kauhistus ja sossut perässä..
[QUOTE="vieras";22572908]Olen 80-luvun lapsi ja kyllä meillä kotona luotettiin ainakin terveeseen järkeen. Huolta pidettiin ja huolehdittiin,mutta ei holhottu tai kasvatettu pumpulissa. Olin ekaluokasta asti yksin koulun jälkeen kunnes vanhemmat tulivat töistä. Kaapissa oli ruokaa valmiina ym. ja puhelin numerolistoineen käden ulottuvilla. Ei tullut silloin mieleenkään että olisin ollut jotenkin heitteillä. Samoin muistan kun pyöräilin n.4-5 vuotiaana yksin kaverini luo kahden kilometrin matkan. Ei tosin ollut isoja teitä,vaan omakotitaloalueen korttelikujia,mutta kuitenkin. Nykyään tuo olisi kauhistus ja sossut perässä..[/QUOTE]
Tätä juuri tarkoitan! Minulla aivan samoja kokemuksia, olin lapsi 1980-1990-luvuilla.
Tätä juuri tarkoitan! Minulla aivan samoja kokemuksia, olin lapsi 1980-1990-luvuilla.
V
"vieras"
Vieras
Minä olin 3 v ja isoveli 4 v, kun äiti lähti piipahtamaan suht lähellä olevassa kaupassa. Me jäätiin syömään, tunnelmaa toi pöydällä palanut kynttilä. Kun äiti tuli kotiin, oli minun otsahiukset ja silmäripset palaneet. Muuta en itse muista kuin tuon hajun. Näin siis 60-luvun lopulla.
70-luvun alussa kävin jo syksyllä ekaluokkaa, olin vielä 6 v ja veli oli 7. Äiti lähti isän mukana käymään yön yli reissulla eli lähtivät aamulla ja tulivat seuraavan päivän iltana. Puhelinta ei meillä ollut eikä naapureitakaan käynyt. Samoja aikoja kesällä pyöräilin veljen kanssa 5 km:n päähän uimakouluun valtatien vartta pitkin. Silloin ei ollut kevyen liikenteen väyliä.
Meillä ei siihen aikaan ollut kotona mitään mukavuuksia, äiti hoiti yksin kaikki kotityöt ja kävi puolipäivätöissä. Ei siinä ollut aikaa lapsia vahtia. Onneksi mitään ei sattunut ja ihan tervejärkisiä meistä kasvoi. Tosin kotona oli niin kova kuri, että ei me mitään luvatonta oltaisi uskaltaneet tehdäkään.
70-luvun alussa kävin jo syksyllä ekaluokkaa, olin vielä 6 v ja veli oli 7. Äiti lähti isän mukana käymään yön yli reissulla eli lähtivät aamulla ja tulivat seuraavan päivän iltana. Puhelinta ei meillä ollut eikä naapureitakaan käynyt. Samoja aikoja kesällä pyöräilin veljen kanssa 5 km:n päähän uimakouluun valtatien vartta pitkin. Silloin ei ollut kevyen liikenteen väyliä.
Meillä ei siihen aikaan ollut kotona mitään mukavuuksia, äiti hoiti yksin kaikki kotityöt ja kävi puolipäivätöissä. Ei siinä ollut aikaa lapsia vahtia. Onneksi mitään ei sattunut ja ihan tervejärkisiä meistä kasvoi. Tosin kotona oli niin kova kuri, että ei me mitään luvatonta oltaisi uskaltaneet tehdäkään.
P
pelkoyhteiskunta
Vieras
[QUOTE="jooo";22572668]Kyllähän vaan sattui. Sen takiahan nykyään ei enää toimita näin. Vaikka nyt juuri sun tutulle tai itsellesikään ei lapsuudessa tapahtunut mitään, vaikka oli jätety yksin kotiin jms., niin silti niitä onnettomuuksia vaan on sattunut.
Eihän ennen ollut edes lapsille turvaistuimia tai edes turvavöitä auton takapenkeillä, silloin 70-luvullakaan. Ja kyllä vaan onnettomuuksissa kuoli ja loukkaantui paljon enemmän lapsia kuin nykyään.
Eli tieto ja ymmärrys riskeistä on kasvanut ja siksi nykyään ei enää toimita niin kuin silloin ennen.[/QUOTE]
Joo kyllä näinkin.
Mutta toisaalta meillä on sellainen pelkoyhteiskunta. Me pelätään kaikkea aina vain enemmän. Vaarat ja riskit ovat pienempiä mutta niitä pelätään enemmän. Ei ainoastaan lasten kohdalla vaan muutenkin.
Ja mun teoria on että aika moni taho hyötyy meidän peloista, myös taloudellisesti...
Eihän ennen ollut edes lapsille turvaistuimia tai edes turvavöitä auton takapenkeillä, silloin 70-luvullakaan. Ja kyllä vaan onnettomuuksissa kuoli ja loukkaantui paljon enemmän lapsia kuin nykyään.
Eli tieto ja ymmärrys riskeistä on kasvanut ja siksi nykyään ei enää toimita niin kuin silloin ennen.[/QUOTE]
Joo kyllä näinkin.
Mutta toisaalta meillä on sellainen pelkoyhteiskunta. Me pelätään kaikkea aina vain enemmän. Vaarat ja riskit ovat pienempiä mutta niitä pelätään enemmän. Ei ainoastaan lasten kohdalla vaan muutenkin.
Ja mun teoria on että aika moni taho hyötyy meidän peloista, myös taloudellisesti...
A
"aloittaja"
Vieras
Vois heittää sellaisen kysymyksen, että miten ihmeessä sitä nykypäivänä ois muka enemmän aikaa vahtia lasta, kun ei ollu ennenkään aikaa? Ennen tietääkseni enemmän äiti sai apua naapureilta ja muulta yhteisöltä, jotka olisivat voineet katsoa lasta. Mun äiti sai kolmannen synnyttyä 70-luvun lopussa Espoossa ihan kaupungilta apulaisen kotiin!! Vaikka ei ollu yh. Perusteena oli vain, kun oli kolmas lapsi, niin tukea tuli. Nythän äidit on ihan yksinään usein kaikki päivät eikä kukaan auta, paitsi sit ku mies tulee töistä. Jotenkin tuntuu, että tuo on tekosyy entisaikojen "heitteillejättöön", että ei vain ollu aikaa. No mistä ihmeestä nykyajan yksinäiset äidit repii sen aikansa? Kysyn vain.
Tämä pikkuisen provokatiivinen ajatus, joka hiertänyt mielenpiletäni jo pitkään, ei päde kaikkiin esille otettuihin esimerkkijuttuihin mutta osaan kyllä:
Nykyään vahditaan enemmän lapsia siksi koska vanhemmat ovat itsekkäämpiä kuin koskaan ennen.
Lasta ei kunnioiteta eikä sitä aikuista, joka hänestä joskus kasvaa.
Sen sijaan että kannustettaisiin rakkaudella siihen suuntaan, annettaisiin oppia, onnistua ja väliin erehtyäkin, vanhemmat astuvat lapsen tilalle leikkimään ja oppimaan tämän puolesta.
Lapsi typistetään vanhemman traumanhoitoleluksi, jonka ei ole tarkoituskaan oppia itsenäisyyteen.
Minä olen paljon mietinyt omia vanhempiani ja asioita, jotka muistan lapsuudestani hyvinä ja onnellisina.
Iso osa niistä olisi nykyään sellaisia, joista huudettaisiin paikalle lastensuojelua.
Oli aikoinaan suuri oivallus itselleni tajuta ettei monien niiden "laiminlyöntien" salliminen (minulle ja sisaruksilleni) suinkaan aina ollut vanhemmilleni helppoa vaan päinvastoin.
Se vaati paljon, että pystyivät siihen, mutta olivat kyllin epäitsekkäitä asettamaan lapsen edun oman suojelun- ja kontrollintarpeensa edelle.
Nykyään sen sijaan vanhemmalle helpoin tapa (lapsi leluna nuorassa) on monen mielestä se "paras".
Oivalluksestani huolimatta myönnän että syyllistyn itse ihan samaan. Annan systemaattisesti lapsilleni huonomman (vahditumman ja fyysisesti turvallisemman) lapsuuden kuin mitä vanhempani antoivat minulle.
Jos minun alle kouluikäsieni pakkaisivat kaapista eväät itselleen ja jättäisivät jälkeensä väärin tavatun lapun, jossa ilmoittaisivat lähtevänsä pariksi päiväksi metsään, minä hälyttäisin perheen, tutut, naapurit, poliisin ja armeijan heitä etsimään!
Vähintäänkin.
Samaan aikana kun toimisin itse äitinä noin, minä muistan suurella kiitollisuudella omaa lapsuuttani, jossa minulle tuo sallittiin - ilman noita etsijöitä.
Muitakin esimerkkejä on.
Moni kyselee, että miksi lasta ei "viitsitä tai jakseta" vahtia koko ajan?
Se on mielestäni aina ollut tosi typerä kysymys ja kertoo siitä kuinka eksyksissä voi vanhempana ollakaan.
Tokihan sellaisen viitsii ja jaksaa, koska se on vanhemmalle helpoin ja vaivattomin tapa elää ja olla.
Se taas missä määrin se on vastuullisinta ja rakkaudellisinta onkin jo eri asia...
Nykyään vahditaan enemmän lapsia siksi koska vanhemmat ovat itsekkäämpiä kuin koskaan ennen.
Lasta ei kunnioiteta eikä sitä aikuista, joka hänestä joskus kasvaa.
Sen sijaan että kannustettaisiin rakkaudella siihen suuntaan, annettaisiin oppia, onnistua ja väliin erehtyäkin, vanhemmat astuvat lapsen tilalle leikkimään ja oppimaan tämän puolesta.
Lapsi typistetään vanhemman traumanhoitoleluksi, jonka ei ole tarkoituskaan oppia itsenäisyyteen.
Minä olen paljon mietinyt omia vanhempiani ja asioita, jotka muistan lapsuudestani hyvinä ja onnellisina.
Iso osa niistä olisi nykyään sellaisia, joista huudettaisiin paikalle lastensuojelua.
Oli aikoinaan suuri oivallus itselleni tajuta ettei monien niiden "laiminlyöntien" salliminen (minulle ja sisaruksilleni) suinkaan aina ollut vanhemmilleni helppoa vaan päinvastoin.
Se vaati paljon, että pystyivät siihen, mutta olivat kyllin epäitsekkäitä asettamaan lapsen edun oman suojelun- ja kontrollintarpeensa edelle.
Nykyään sen sijaan vanhemmalle helpoin tapa (lapsi leluna nuorassa) on monen mielestä se "paras".
Oivalluksestani huolimatta myönnän että syyllistyn itse ihan samaan. Annan systemaattisesti lapsilleni huonomman (vahditumman ja fyysisesti turvallisemman) lapsuuden kuin mitä vanhempani antoivat minulle.
Jos minun alle kouluikäsieni pakkaisivat kaapista eväät itselleen ja jättäisivät jälkeensä väärin tavatun lapun, jossa ilmoittaisivat lähtevänsä pariksi päiväksi metsään, minä hälyttäisin perheen, tutut, naapurit, poliisin ja armeijan heitä etsimään!
Vähintäänkin.
Samaan aikana kun toimisin itse äitinä noin, minä muistan suurella kiitollisuudella omaa lapsuuttani, jossa minulle tuo sallittiin - ilman noita etsijöitä.
Muitakin esimerkkejä on.
Moni kyselee, että miksi lasta ei "viitsitä tai jakseta" vahtia koko ajan?
Se on mielestäni aina ollut tosi typerä kysymys ja kertoo siitä kuinka eksyksissä voi vanhempana ollakaan.
Tokihan sellaisen viitsii ja jaksaa, koska se on vanhemmalle helpoin ja vaivattomin tapa elää ja olla.
Se taas missä määrin se on vastuullisinta ja rakkaudellisinta onkin jo eri asia...
Viimeksi muokattu:
7
70-luvun lapsi
Vieras
Se, että on jatkuvasti, oikeasti läsnä lapsellensa, on minusta kyllä huomattavasti vaativampaa kuin se, että aika kuluu esim. kotitöitä tehdessä. Mutta muuten olen kyllä Mummeliisan kanssa samaa mieltä.
Itse muistan 70-luvulta, että 4-vuotiaana kävin yksin silloin tällöin kaupassa reilun kilometrin päässä. En saanut vielä kaupan ovia itse auki ja piti aina odottaa että joku aikuinen tuli ne avaamaan.
Itse muistan 70-luvulta, että 4-vuotiaana kävin yksin silloin tällöin kaupassa reilun kilometrin päässä. En saanut vielä kaupan ovia itse auki ja piti aina odottaa että joku aikuinen tuli ne avaamaan.
E
"elenia"
Vieras
Aamen.
Minä en kannata mitään lapset pellolle ja yksin 12h päivästä, mutta en kyllä myöskään tätä, ettei lapsilla ole mitään omaa elämää vaan he viettävät päivät laitoksissa ja muutoinkin ovat kokoajan valvonnanalaisia. Jos lapsi ei koskaan ole mistään vastuussa, miten hän oppii vastuuta? Miten 13-vuotias yhtäkkiä osaisi ottaa vastuuta omasta elämästään jos hänen ei ole sitä ennen koskaan tarvinnut edes katsoa tuleeko autoja ennen kun ylittää tien...?
Plussalla yleinen valitusaihe on mitä tehdä kun syntyy talvivauva ja esikoinen 3-5v haluaa ulkoilemaan. No miten jos sen lapsen pistäisi ulkoilemaan ihan itse, kavereittensa kanssa, jos ei sitä talvivauvaa halua viedä ulos kovilla pakkasilla... Usein kuuluu myös näitä valituksia siitä, miten yli 3v on pistettävä hoitoon koska hänelle ei pysty järkkäämään virikkeitä. Omassa lapsuudessani kaikki yli 4v lapset juoksivat vapaina toistensa luona, leikkipuistossa, pihoilla yms eikä vanhempien tarvinnut "järjestää virikkeitä" kokoajan. Nykyään ovat sitten kaikki tarhassa ilmeisesti.
H
huomioita
Vieras
Minun äitini kävi 60-luvulla yksivuotiaan kanssa neuvolassa ja jätti vauvan siksi ajaksi parvekkeelle nukkumaan. Ei kuulemma ollut ketään, ketä pyytää avuksi. Ja hyvin nukkui...
Myöhemmin vanhempani olisivat halunneet molemmat lapset samalle luokalle kouluun, ettei nuoremmalle olisi tarvinnut järjestää erikseen päivähoitoa. Onneksi ammattilaiset kertoivat heille, ettei viisivuotias todellakaan ole koulukypsä.
Vakavia onnettomuuksia ei meillä sattunut, mutta lievempiä haavereita ja läheltä piti -tilanteita oli todella paljon. Ainakin meillä syinä olivat heikko turvaverkosto, kova rahapula ja varmaan myös vanhempien nuori ikä ja vähäinen elämänkokemus. Veikkaan myös, että vanhempani kokevat olleensa paljon huolehtivaisempia lapsiaan kohtaan kuin heidän omat vanhempansa 40-luvulla.
Myöhemmin vanhempani olisivat halunneet molemmat lapset samalle luokalle kouluun, ettei nuoremmalle olisi tarvinnut järjestää erikseen päivähoitoa. Onneksi ammattilaiset kertoivat heille, ettei viisivuotias todellakaan ole koulukypsä.
Vakavia onnettomuuksia ei meillä sattunut, mutta lievempiä haavereita ja läheltä piti -tilanteita oli todella paljon. Ainakin meillä syinä olivat heikko turvaverkosto, kova rahapula ja varmaan myös vanhempien nuori ikä ja vähäinen elämänkokemus. Veikkaan myös, että vanhempani kokevat olleensa paljon huolehtivaisempia lapsiaan kohtaan kuin heidän omat vanhempansa 40-luvulla.
I
ikäkysymys
Vieras
Vaikuttaisikohan tähän myös se, että ensisynnyttäjien keski-ikä on jatkuvasti noussut? Itse ainakin koen nyt lähes nelikymppisenä äitinä olevani huomattavasti varovaisempi ja kovempi stressaamaan kuin mitä todennäköisesti olisin ollut jos olisin saanut lapseni parikymppisenä. Nuorena sitä ei niin pähkäillyt mitä kaikkea saattaa sattua.
T
totuus on
Vieras
Varmaan siksi, koska lapsiin luotettiin enemmän ja aina oli lähistöllä joku tuttu aikuinen johon turcvautua.
Lapsille opetettiin jo pienestä pitäen tarvittavat taidot ja lapset osasivat olla itsenään kotosalla.
Lapsille opetettiin jo pienestä pitäen tarvittavat taidot ja lapset osasivat olla itsenään kotosalla.