S
"Särjetty"
Vieras
len kohta 30 v. nainen ja tuntuu, että en löydä onnellista parisuhdetta. Elämässäni on ollut yht. 5 parisuhdetta. Olen aloittanut seurustelun jo 14-15 vuotiaana ja aina suhteeni ovat kaatuneet.
Ensimmäinen kumppanini oli ensirakkauteni, olin silloin nuori. Suhdetta kesti vuoden ja se oli kaukosuhde. Poika oli hyvin iljettävä minua kohtaan ja ihannoi kuolemaa. Hän jätti minut lopulta ja se oli kova paikka minulle.
Toinen poikaystäväni löytyi treffipalstan kautta, kuten ensimmäinenkin ja selvisikin, että käymme samaa koulua. Suhdetta kesti myös n. vuoden. Poika oli itsetuhoinen, viilteli itseään ja haukkui minua rumaksi jne. Lopulta hän jätti minut.
Kolmas suhteeni kesti n. 7 vuotta ja oli pisin tähän mennessä. Näimme yleensä joka viikonloppu. Lopulta meillä alkoi mennä huonosti. Hänen äitinsä tuli joka paikkaan meidän mukaan. Poika esitteli anusreikäänsä ja veteli käteensä ja lähetteli minulle runkkausvideoita. Jätin pojan, ja olimme erossa useita kuukausia, kunnes palasimme takaisin yhteen ja olimme n. vuoden yhdessä ja erosimme sen jälkeen lopullisesti, kun poika jättikin minut todella ikävästi.
Neljäs suhteeni oli ihan hyvä muuten, mutta mies jätti minut lopulta ja sanoi, että työnteko on pääasia hänen elämässään ja että hänellä ei ole oikein ole nyt aikaa parisuhteelle. Hänen kännykästään kuitenkin näin, että hän oli lähettänyt jollekin seuranhakupalstalle tekstiviesti-ilmoituksen samoihin aikoihin, kun hän jätti minut. Suhdetta kesti kolmisen vuotta.
Viides suhteeni kesti myös kolmisen vuotta. Kumppanissani oli narsistisia piirteitä ja hän käyttäytyi minua kohtaan todella ikävästi; moitti ja haukkui, repi vaatteitani.
Kaikki kumppanini ovat netin kautta, ketään ei ole tullut oikeassa elämässä vastaan. Tällä hetkellä on sellainen tunne, että nyt haluaisin vain olla yksin, harrastaa, keskittyä töihin/opiskeluun, matkustella, mutta toisaalta haluaisin myös joskus löytää sen palavan rakkauden. Sellaisen miehen, joka oikeasti rakastaisi minua ja olisi minulle ikuisesti uskollinen. Kohtelisi minua oikein, ei moittisi, ei haukkuisi eikä olisi epäkunnioittava minua kohtaan, mutta epäilen, että onko sellaista mahdollista löytääkään vai pitäisikö elää vanhana piikana lopun elämänsä. Piakkoinhan sen kuitenkin olisi löydyttävä, jos lapsiakin aikoo tehdä. En jaksaisi kuunnella huutoa ja moittimista jatkuvasti... Missä vika? Itsessänikö? Olenko liian ronkeli?
Ensimmäinen kumppanini oli ensirakkauteni, olin silloin nuori. Suhdetta kesti vuoden ja se oli kaukosuhde. Poika oli hyvin iljettävä minua kohtaan ja ihannoi kuolemaa. Hän jätti minut lopulta ja se oli kova paikka minulle.
Toinen poikaystäväni löytyi treffipalstan kautta, kuten ensimmäinenkin ja selvisikin, että käymme samaa koulua. Suhdetta kesti myös n. vuoden. Poika oli itsetuhoinen, viilteli itseään ja haukkui minua rumaksi jne. Lopulta hän jätti minut.
Kolmas suhteeni kesti n. 7 vuotta ja oli pisin tähän mennessä. Näimme yleensä joka viikonloppu. Lopulta meillä alkoi mennä huonosti. Hänen äitinsä tuli joka paikkaan meidän mukaan. Poika esitteli anusreikäänsä ja veteli käteensä ja lähetteli minulle runkkausvideoita. Jätin pojan, ja olimme erossa useita kuukausia, kunnes palasimme takaisin yhteen ja olimme n. vuoden yhdessä ja erosimme sen jälkeen lopullisesti, kun poika jättikin minut todella ikävästi.
Neljäs suhteeni oli ihan hyvä muuten, mutta mies jätti minut lopulta ja sanoi, että työnteko on pääasia hänen elämässään ja että hänellä ei ole oikein ole nyt aikaa parisuhteelle. Hänen kännykästään kuitenkin näin, että hän oli lähettänyt jollekin seuranhakupalstalle tekstiviesti-ilmoituksen samoihin aikoihin, kun hän jätti minut. Suhdetta kesti kolmisen vuotta.
Viides suhteeni kesti myös kolmisen vuotta. Kumppanissani oli narsistisia piirteitä ja hän käyttäytyi minua kohtaan todella ikävästi; moitti ja haukkui, repi vaatteitani.
Kaikki kumppanini ovat netin kautta, ketään ei ole tullut oikeassa elämässä vastaan. Tällä hetkellä on sellainen tunne, että nyt haluaisin vain olla yksin, harrastaa, keskittyä töihin/opiskeluun, matkustella, mutta toisaalta haluaisin myös joskus löytää sen palavan rakkauden. Sellaisen miehen, joka oikeasti rakastaisi minua ja olisi minulle ikuisesti uskollinen. Kohtelisi minua oikein, ei moittisi, ei haukkuisi eikä olisi epäkunnioittava minua kohtaan, mutta epäilen, että onko sellaista mahdollista löytääkään vai pitäisikö elää vanhana piikana lopun elämänsä. Piakkoinhan sen kuitenkin olisi löydyttävä, jos lapsiakin aikoo tehdä. En jaksaisi kuunnella huutoa ja moittimista jatkuvasti... Missä vika? Itsessänikö? Olenko liian ronkeli?
