Miksi ei voi olla mitään välimuotoa auttamisessa? Anopista asiaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paska miniä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

paska miniä

Vieras

Tiedän, että tää vaikuttaa joidenkin mielestä kiittämättömältä. Mä olen ollut tosi väsynyt, ja apua on tullut tosi huonosti tähän asti. Nyt anoppi oli minulta mitään kysymättä tehnyt päätöksen, että tulee meille asumaan joksikin aikaa auttaakseen lastenhoidossa.

Olen varmaan ihan hirveä ihminen, mutta minä en todellakaan halua anoppia tänne meille asumaan edes muutamaksi viikoksi. Siihen menee kaikki oma rauha, kun hän on puuttumassa kaikkeen ja huomauttelemassa milloin mistäkin. Mies on sitä mieltä, että tästähän on minulle vain apua, kun anoppi auttaa lastenhoidossa. Mies on itse pitkiä päiviä välillä töissä, ja joskus montakin päivää poissa. Nytkin aikoo mennä ulkomaille vajaaksi viikoksi, ja minun pitäisi vaan olla iloisena täällä, kun anoppi aikoo tulla tänne asumaan ja "auttamaan"
 
Meillä sama homma!Mitään apua ei ole tullut, mutta nyt olisi anoppi kovasti tulossa viikonloppuna "auttamaan" ja juttelemaan kanssani. Minä en ole ollenkaan yhtä innokas tästä asiasta. Miksi ei ole auttanut 2,5v mitä meillä on lapsia ollut. Jos anoppi tulee tänne niin minulla on komas "lapsi" tässä hoidettavana.
 
Ärsyttää vaan, kun anoppi on itse latelemassa ehtoja että koska heille saa mennä käymään, ettei me rasiteta häntä. Mutta ilmeisesti täällä pitäisi vaan hihkua innosta, kun ilmoittaa tulevansa meille viikoiksi asumaan :(

Eikä siinä mitään, jos se ei olisi sitten koko ajan arvostelemassa ja tölvimässä ja töksäyttelemässä. Ja se on sitten hei hei seksielämällekin siksi aikaa, kun ei anopilla ole tapana harrastaa esim koputtamista kun paukkaisee toisen makuuhuoneeseen...
 
Joo voin, ja se tarkoittaa sitten sitä että hän ottaa nokkiinsa eikä auta lainkaan. Eli se välimuoto olis kiva, tai että tulis vaan silloin tällöin vaikka viikonlopuks, mutta että pitäis viikoksi muuttaa meille asumaan :( Mutta kun hänen mielestään se on joko tai, että joko muuttaa meille pariksi kuukaudeksi tai sitten ei auta ollenkaan, koska minä olen niin kiittämätön. Kyllä se on sen jo sanonut, että jos ei kelpaa niin ei sitten...

Suuttukoon sitten, mutta en vaan ymmärrä että miksi ei voisi kohtuudella auttaa, eikä muuttaa kamppeitaan tänne meille :/
 
täytyy tunnustaa että en ymmärrä sinua;)itselläni vuorotyö ja mies aloitti juuri työssä jossa välillä iltavuoro,anoppi ei hakenut poikaa edes tunniksi tarhasta vaan valehteli että auto rikki...
eli jos yhtään lohduttaa ole kiitollinen että saat apua ja eihän anoppi ikuisuuksia teillä asu =)
 
Joo, mutta haluaisitko itse väsyneenä kotiisi ihmisen, joka huomauttelee jatkuvasti tavastasi hoitaa lapsia, tavastasi siivota, kotisi järjestyksestä, ihan kaikesta. Minä en osaa mitään, anoppi naljailee ja huomauttelee, ja tuloksena on se että sen normaalin väsymyksen lisäksi saan sitten kuunnella sitä, kuinka en osaa yhtään mitään. Siihen vielä päälle anopin saarnat siitä, kuin lopun ajat on käsillä, ja jumala pelastaa ja kuinka väärin on, kun en kuulu kirkkoon. Ja kuinka on mun vika, että lapsella on allergioita, ja pitää vahtia ettei se anna lapselle ruokia jota ei saa antaa, kun hän tekee niin salaa...

Jos se ei naljailis mulle koko ajan, ja "ystävällisesti" huomauttelisi milloin mistäkin niin mun puolesta voisi olla meillä vaikka viikon. Mutta monta viikkoa meillä päsmäröimässä ei ole rentouttavaa, ainakaan minulle. Jos se osais kunnioittaa minua, ja olla ystävällinen niin ei siinä olis sitten varmaan mitään ongelmaa.
 
No en ottaisi kyllä minäkään anoppia tänne asumaan vaikka olisin kuinka väsynyt. Kiva anoppi, mutta en sitä kyllä jaksaisi tuossa katsella hääräämässä ja tonkimassa paikkoja.
 

Yhteistyössä