Miksi ei vieraan lapselle voi ostaa kallista lahjaa?

Hassua, kun mulle päivänsankari on ihan yhtä arvokas, oli se oma tai vieras Nyt mä tajuankin sit sen, miksi ei ihmiset viitsi synttäreille tulla, miksi toiset ei viitsi pukeutua (pukeutuu tyyliin kokopäivän olleet verkkarit)...

Miten tähän liittyy synttäreille tulo/pukeutuminen?
Arvokas on jokainen sankari, mutta ei niin arvokkaita kuin omat.
Vertaan vaikka siihen, että kummilapset ja sukulaislapset ovat minulle erittäin rakkaita, mutta kyllä ne omat on silti ykkösiä. :heart:

häirikköä peesaten. eli jos ostan lapselleni lahjaksi polkupyörän joka maksaa 50e niin sinä vuonna on kaikille muillekin ostettava sillä rahalla lahja, etten vaan pidä muita synttärisankareita vähempi arvoisina? kyllä minä ainakin ostan kalleimmat lahjat minulle rakkaimmille henkilöille ja muita muistetaan pienemmällä. eikös se muistaminen ole tärkeintä eikö lahjan arvo? mua ei ainakaan jaksa rassata jos joku ostaa lapselleen vaik hevosen ja tuo mun lapsilla "vaan" leikkiautoja..

 

No nih, tulihan sieltä järkeviä syitäkin lopulta juu, jos omille ostellaan pyörät ja vehkeet lahjoiksi, niin ei tietty sellaisia vieraille lapsille ostella (yleensä). Miellä kun ei sellaisia ostella lahjoiksi ihan siitä syystä, et pienemmät kun perivät isommila vanhat, niin olisi vaikea olla tasapuolinen.

Tää kyssä tuli vain siitä, kun niin useasti palstalla tulee esiin, et ei me vieraille niin kalliita lahjoja ostella, mutta monet ostelee omillee hurjillakin summilla.

 

Kummilapselle lahja on mielestäni 20-30?... Joulu ja synttärit...

Omille ostetaan kaikkea tarpeen vaatiessa...

Kaverin muksuille jotain 10? ja jos on oikein läheisiä kaverin lapsia, kuten toi mun ihana naapuri niin 20-25?...

 

No nih, tulihan sieltä järkeviä syitäkin lopulta juu, jos omille ostellaan pyörät ja vehkeet lahjoiksi, niin ei tietty sellaisia vieraille lapsille ostella (yleensä). Miellä kun ei sellaisia ostella lahjoiksi ihan siitä syystä, et pienemmät kun perivät isommila vanhat, niin olisi vaikea olla tasapuolinen.

Tää kyssä tuli vain siitä, kun niin useasti palstalla tulee esiin, et ei me vieraille niin kalliita lahjoja ostella, mutta monet ostelee omillee hurjillakin summilla.

Niin tarkoitatko että jos kerran ostan omalle lapselleni vaikka sadan euron lahjan, tulee mun ostaa yhtä kallis kaikille lapsille joiden synttäreille mennään?

 

Mulla on hyvin yksinkertainen systeemi, "vieraan" lapselle max 10 euroa lahjaa kohti, kummilapselle 20 euroa ja omalle sitä mitä haluan :heart: ja mihin on varaa

Eli oma lapsi menee lahja-asioissakin naapurin "kakaroiden" edelle

Samaa mieltä. Ajatteles ap, jos ostan omalle synttärilahjaksi vaikka pyörän/balettitunnit tms. Huh, tarvitsisi olla aika suuret tulot, jos voisi lasten kavereille vastaavat kustantaa...Järki hoi...Ei kukaan edes odota että kaverit toisivat kalliita lahjoja. Nykyisin on jo kuitenkin paljon kalliimpia lahjoja kuin omassa lapsuudessa.

 

Haluaisin ajatella, että jokainen ihminen on yhtä arvokas, mutta tietenkin omaiset ovat jokaiselle itselleen ne rakkaimmat. Ehkä jotkut ajattelee, että kalliista lahjasta rakkauden määrä ilmenee. Monille tekee yhä tiukkaa sanoa "minä rakastan sinua" - on helpompi ostaa mikro-ohjattavia autoja ja reimateccejä .

 

Ei kai se hinta ole tärkeä, vaan se, että lahja on ajatuksella ostettu!

 

Siis toki voi ostaa mutta meillä ei ainakaan ole varaa ostaa kallista lahjaa kenellekään.Tai tietenkin se riippuu mikä on kallista.No siskonpojalle ostin 1v lahjaksi adidaksen kollari asun ja se maksoi 30?.No poika on meidän kummilapsi ja olin jo kesällä päättänyt miehen kanssa mitä ostetaan joten raha löytyi valmiiksi.Ei olisi varaa tosta vaan laittaa 30euroa lahjaan.

 

Ei tulis mieleenkään ostaa kenellekään vieraalle kallista lahjaa. Olipa sitten lapsi tai aikuinen. Hyvä jos joskus edes pälkähtää päähän, että yleensä jotakin vie.

 

Minun mielestä lahjan hinnalla ei ole merkitystä, eikä se millään lailla mittaa lahjan saajan arvoa. Vieraiden lapsille ostaessani mietin aina, että mistähän lapsi voisi tykätä. Jos en tunne lasta (koulukaverit). Kysyn oman lapseni mielipiteen.

Omille lapsille tulee ehkä ostettua tarpeellista. Luistimet, pyörä...Ne vaan on kalliimpia.

 

Ai siis mittaat lasten arvon rahassa? Mulle kaikki sankarit on arvokkaita mutta omat lapset rakkaimpia. Omille tulee ostettua kalliimpaa, koska ostan yleensä sellaista mitä ostaisin muutenkin mutta annan sen vaan lahjaksi. Onhan sen elättäminen rahallisesti muutenkin minun vastuulla mutta vieraiden lasten elättäminen ei, ei edes kummilasten. Kummilapsia meillä on yhteensä 10 plus sukulaislapsia 60 ainaki, että revi siitä!!! Aika pian oltais konkurssissa jos jokaista lasta alettais lahjomaan samanlailla kuin omia. |O
Mutta vastaus kysymykseen: Tietenki voi jos on varaa ja haluaa.

 

Mikä tekee omasta lapsesta arvokkaamman päivänsankarin, kuin vieraan lapsesta?

Niin ja mä kuulun siihen pinoon, joka ei kalliita lahjoja osta yleensä omille eikä vierailla, kun harvemmin sitä rahaa ylimääräistä on.

Kalliilla lahjallako se päivänsankarin arvo mitaataan?
Kyllä mulle omat lapset ovat rakkaampia, mutta ei ne sen "arvokkaampia" päivänsankareita ole. Ja TIETYSTI omat lapseni ovat aina etusijalla oli kyse mistä tahansaa jopa lahjoista ;-)

 

No nih, tulihan sieltä järkeviä syitäkin lopulta juu, jos omille ostellaan pyörät ja vehkeet lahjoiksi, niin ei tietty sellaisia vieraille lapsille ostella (yleensä). Miellä kun ei sellaisia ostella lahjoiksi ihan siitä syystä, et pienemmät kun perivät isommila vanhat, niin olisi vaikea olla tasapuolinen.

Tää kyssä tuli vain siitä, kun niin useasti palstalla tulee esiin, et ei me vieraille niin kalliita lahjoja ostella, mutta monet ostelee omillee hurjillakin summilla.

Niin tarkoitatko että jos kerran ostan omalle lapselleni vaikka sadan euron lahjan, tulee mun ostaa yhtä kallis kaikille lapsille joiden synttäreille mennään?

En mä ole missään sanonut, et kaikille pitäisi ostaa samanarvoinen lahja, vaan kysyin, et miksi sille vieraan lapselle ei voi samanarvoista ostaa kuin omalle.

 

Mikä tekee omasta lapsesta arvokkaamman päivänsankarin, kuin vieraan lapsesta?

Niin ja mä kuulun siihen pinoon, joka ei kalliita lahjoja osta yleensä omille eikä vierailla, kun harvemmin sitä rahaa ylimääräistä on.

Kalliilla lahjallako se päivänsankarin arvo mitaataan?
Kyllä mulle omat lapset ovat rakkaampia, mutta ei ne sen "arvokkaampia" päivänsankareita ole. Ja TIETYSTI omat lapseni ovat aina etusijalla oli kyse mistä tahansaa jopa lahjoista ;-)

Ei, mutta palstalla puhutaan usein lahjojen hinnoista.

 

Saahan sitä ostaa vaikka kuinka kalliin jos haluaa.....En vieraillekkaan osta kalliimpia lahjoja mitä omalle. Kyllä ne oman perheen tarvittavat jutut on etusijalla. Yleensä ostankin jo ennakkoon lahjoja varastoon jos sattuu tarjouksessa olemaan jotain kivaa. Itse olen ollut kotona 9v, joten sitä käyttörahaa ei tosiaankaan ole määrättömästi.

 

Meillä tuo menee oman taloudellisen tilanteen, lapsen tarpeiden ym mukaan. Esim. pojun ensimmäisenä jouluna ostettiin kummilapsille (3kpl) jokaiselle noin 50?:n lahjat ja omalle ei mitään. Syystä että näillä kummilapsilla oli kullakin omat erityiset lahjatoiveensa eikä keksitty edes mitä omalle 9kk ikäiselle ostettaisiin, lapsi sai lisäksi muilta sukaulaisilta paketeuita ihan tarpeeksi.

Tulevana jouluna varmasti satsataan omiin lapsiin enemmän mitä kummilapsiin. silllä ollaan laitettu juolun piikkiin erinäisiä isompia hankintoja lapsille. Ovat kuitenkin meidän lapsia ja vastaamme heidän elatuksestaan ja tarpeellisista tavaroista, kummilapsilla omat vanhemmat hoitavat tuon. Lisäksi yksi kummilapsi oli meillä kylässä reilun viikon loppukesästä, jolloin kustannettiin tälle kahdet laivamatkat hauskuuksineen, huvipuistoa, maauimalaa, Junibackenin retkeä, poniratsastusta jne. Toinen kummilapsi taas lähtee perheemme kanssa etelään loppusyksystää ja varmasti tulee siellä hommattua hänelle yhtä ja toista kivaa. Siksi siis ajateltiin että nämä kummilapset saisivat tänä juoluna tyytyä vähän pienempii lahjoihin ja ostettaisiin jotain isompaa tälle kolmannelle kummilapselle.

 

Aika erikoista jos oma lapsi ei ole tärkeämpi kuin vieraiden lapset
Jos valita pitää niin tottakai omalle kalliimpaa.

 

Lisätään vielä että nuo tosiissaan menevät sen tarpeen mukaan. Meidän esikoisella on tarvetta erilaisille kuntouttaville tavaroille ja leluille, viittomamateriaalille ym mitkä siis maksavat. Onneksi samoja juttuja voidaan hyödyntää myös pikkusiskolla, eli varmaan tullaan ostamaan heille esim. jouluiksi monta yhteistä kallistakin lahjaa. Näen sen meidän valvollisuudeksemme heidän vanhempinaan.

Kummilapsiamme kohtaan meillä ei samanlaisia velvollisuuksia ole ja heille voimme vaan ostaa jotain hauskaa mistä tykkäävät. Tietysti lapsia ja vanhempia kuunnellen jos heiltä löytyy jotain toiveita tai omia tarpeita. Mutta siiis meidän velvollisuutemme ei kuitenkaan ole hankkia näille lapsille kaikkea sitä mitä he sattuvat tarvitsemaan vaan se kuuluu vanhemmilleen.

 

Lapsethan ei ymmärrä lahjojen arvosta mitään.

Mutta olis sekin outo tilanne, että jos annat (tai siis lapsesi antaa) naapurin lapselle tarroja kahdella eurolla ja sieltä tulisi vastalahjaksi baby born -nukke.

Eikö häiritsisi lainkaan, ap? Mua kyllä vaivaa, jos annetut ja saadut lahjat ei paini samassa sarjassa.

 

Kun synttärikutsuja tulee lapsille noin 10/vuosi niin lahjan hintaa on ajateltava jotta kaikki sais suunnilleen saman hintaisen.
Omalle lapselle ostan kalliimman koska hän on minun eikä kenenkään muun velvollisuus ole ostaa hälle mitään, saati sitten jotain kallista.
Lasten synttärit pitäisin oman perheen piirissä jos mahdollista (suku painostaa pitämään pippaloita ).

 

Ihan oma asia se on mihin jokainen sen oman rahansa laittaa. Meillä ei mitään hirmukalliita lahjoja ostella aina sen hetkisen rahatilanteen mukaan mennään, mutta ajatuksella koitetaan ostaa. Niin omille kuin kummilapsille. Ja ainakin meillä se menee ihan käytönnön syistäkin, että kauempana asuvalle miehen kummitytölle tulee mietittyä vähän jotain lahjabudjettia. Jolulahjan lähetämme postissa, ja lähettäminenkin jo maksaa sen oman summansa eikä kannata mitään hirmuisen isoa pakettia laittaa. Mutta aina on tyttö lahjoistaan tykännyt, eli ajatus on ainakin sielläpäin tärkeintä

 

Mun mielestä kannattaa mieluummin ostaa laadukasta, ostetaan se nyt sitte kenelle vaan. Miksi käyttää vähiä rahojaan krääsään, joka kuitenki sitte heti menee rikki tai unohtuu johonki laatikon pohjalle.
Jos mulla ei ole rahaa, ostan pienen mutta laadukkaan lahjan.
Sitä paisti, olen muutenki tätä yleistä kulutushysteriaa vastaan. Lahjoja voi ihan yhtä hyvin ostaa myös kirppikseltä, siellä tekee monesti hienoja löytöjä joita ite voi sit fiksailla vielä persoonallisemmiksi. En ymmärrä vanhempia jotka ostaa lapselleen sen 20-30 joululahjaa. Kyllähän siinä jo lapsikin opetetaan arvostamaan vääriä asioita. Suhteellisuuden taju hämärtyy alusta asti. En sano etteikö voisi ostaa useamman lahjan, mutta jotain rajaa siihen ja ostakaa jotain oikeasti tarpeellista ja laadukasta joka kestää.

 

Mä oon nytte alannu miettiä että miten esim.lapsen kaverin äiti,jonka lapselle ostetaan lahja ja se lahja on 30e suurinpiirtein,niin miten siihen suhtaudutaan.Jos muut tuo halvempaa taikka tämä lapsi tuo meidän lapselle halvan lahjan niiin mitäköhän tää äiti aattelee??Meiltä on nyt viime aikoina viety aikas kallliita lahjoja ja tätä asiaa mietiin kun ei ole moikannutkaa äiti enää...onko nyt jotenkin vaivautunut kun liika kallis lahja on viety??

 

Siis jos haluaa ja on varaa niin miks ei vois ostaa vieraalle yhtä kallista kuin omalle..
Mutta: Minä itse olen ollut melkoisen vaivautunut jos jonkun lapsen kaverin tuoma lahja on ollut joko a)hyvin kallis tyyliin 50 euron barbi tarvikkeineen tai b) moniosainen eli monta pientä lahjaa, vaikka kolme lahjaa tyyliin, leikkiauto, askartelusetti ja t-paita.
Tämä siksi että en haluaisi että lapseni iloitsee syntymäpäivistä/joulusta vain siksi että saa paljon tavaraa(lahjoja siis) vaan haluaisin että keskeisimmäksi muistoksi jäisivät mukavien vieraiden käynti, kakku, ilmapallot ja sellainen "juhlatunnelma ja ilonpito". Toisaalta meillä ei viedä kavereiden tai sukulaisten lapsille/lapsien kavereille mitään erityisen isoa. Usein lahjan hinta on alle 10 euroa, ja lahja on just joku pieni legojuttu, kirja tai tarroja ja kyniä, ikäänkuin "käyttötavaraa". Kummilapsille hieman kallimpia ostetaan, kysellen vanhemmilta mikä olisi tarpeen.

 

No täytyy tunnustaa, että kyllä minulle ainakin oma lapsi on arvokkaampi, kuin naapurin... Myös päivänsankarina ollessaan. B)