Miksi aviossa elävä nainen ei saisi tulla toimeen muiden miesten kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja ei ymmärrä
  • Ensimmäinen viesti
ei ymmärrä
Kerroin kaverilleni, kuinka olin vitsaillut erään lääkärin kanssa. Hän (aviossa itsekin) hymähti niinkuin olisin kertonut juuri pettäneeni! Mitä pahaa tuossa muka oli??
 
XXS
No ei mitään pahaa. itsekin tunnen niitä, jotka suorastaan paheksuvat vastakkaista sukupuolta olevien ihmisten kaveruutta ja ystävyyttä, jos jompi kumpi tai molemmat sattuu olemaan naimisissa. Minä en sitä ymmärrä vaan itselläni on miespuolisia tuttuja ja miehelläni naispuolisia tuttuja, joiden kanssa vitsaillaan ja puhutaan asiaakin ilman, että siihen liittyy mitään sen kummempaa.
 
toinen ymmärtämätön
Jaa'a, enpä tajua minäkään. Mä teen töitä, jossa olen paljon tekemisissä ihmisten kanssa myös miesten. Olisi ihan kamalaa, jos en voisi vitsailla ja viihtyä vieraidenkin miesten kanssa. Mua pidettäisiin varmaan tosi töykeänä. Mun työni osa on se, että viihdyn muiden kanssa.
 
ap
Ehkä virhe oli siinä, että olin tuon mukavan, ehkä suunnilleen ikäiseni lääkärin vastaanotolla (en itse potilaana) ja lääkäri ns. heitti läppää kanssani. Hyi minua syntistä.
Tuostahan seuraava askel onkin jo avioero nykyisestä ja hääkellojen soitto tuon miehen kanssa, eikö niin?
 
toinen ymmärtämätön
Joo ihan selkeästi olet jo menossa naimisiin tuon kanssa. Mulla taas kiirettä pitääkin, kun täytyy mennä naimisiin niiden kaikkien noin 120 miehen kanssa, joiden kanssa olen heittänyt työssä tai vapaa-ajalla jotain läppää yli 30 sekuntia.
 
ap, syntinen petturi ;)
Alkuperäinen kirjoittaja toinen ymmärtämätön:
Joo ihan selkeästi olet jo menossa naimisiin tuon kanssa. Mulla taas kiirettä pitääkin, kun täytyy mennä naimisiin niiden kaikkien noin 120 miehen kanssa, joiden kanssa olen heittänyt työssä tai vapaa-ajalla jotain läppää yli 30 sekuntia.
Apua!! Kuinkahan sä selvitä tuosta urakasta? Miten sä ilkeet tulla juttuun muiden kuin oman miehen kanssa?! :D
 
samaa ihmettelen
juup ystävystyin minäkin mieheni ystävän kanssa (miespuolinen) ja soiteltiin ja juteltiin, oli vain ainoa henkilö joka tuntui mua ymmärtävän ja kuuntelevan tuona vaikeana aikana.. no eipä menny kauaa kun kylillä jo juoruttiin että ollaan tehty vaikka mitä... onneks ite tietää miten totuus menee, no ystävän ansiosta ollaan mieheni kanssa edelleen yhdessä. no vietimpä pari vkoa sitten häissä aikaa jutellen miespuolisen kaverimme kanssa ilman mitään flirttailua yms. eipä tuo ukkoa häirinny pahemmin kun ihan avoimesti "tupakilla" käytiin ja samalla juteltiin... oma ukko tuli hyvin juttuun vanhan kaverin (naispuolisen) kanssa.. eipä tuo mua häirinny myöskään! joillekkin se ei vaan mee jakeluun että tulee toisen sukupuolen edustajan kanssa niin hele** paremmin toimeen ja juttuun!!!
 
ap
Mulla on aina ollut aika heikko itsetunto. Esim. lukioaikoina en saanut vastakkaiselta sukupuolelta juuri mitään huomioo (ainakaan siinä määrin missä "kaikki" muut).
Nykyisin olen paaaljon itsevarmempi ym ja ilmeisesti se myös näkyy, sillä nyt 30+ saan paljon enemmän huomiota osakseni. Ja myönnettäköön: nautin siitä!! Ja totta mooses otan ilosta kaiken irti ;)
Jos se tekee minusta jonkun mielestä tyrkyn tai vampin niin so what B)
 

Yhteistyössä