Miksi avioliitto?

Tuo esimerkkisi nyt oli vähän ääripää. En nyt ihan tuollaista me-henkeä tarkoittanut.

Olin kerran päivystyksessä. Odotushuoneessa oli noin 80-vuotiaat mies ja nainen, vanha aviopari siis. Televisiosta tuli luonto-ohjelma ja kyllä oli kiva seurata kun he yhdessä katsoivat ja kommentoivat ohjelmaa ääneen toisilleen.

Kyllähän vanhus joskus taantuu lapsen tasolle syystä tai toisesta ja kaipaa "äitiä" tai "isää".

Mies ja vaimo voi olla parisuhteessa toistensa tuki ja turva jossa rakkaus ja yhdessä eletty elämä näkyy jokapäiväisessä kanssakäymisessä.

 

Kaunis, joskin sinisilmäinen unelma, että kumppani muuttaisi tapansa avioliiton myötä. Voisi pikemminkin käydä niin, että muuttuisit entistäkin enemmän itsestäänselvyydeksi. Se tuskin häntä rauhoittaisi, päinvastoin. Vähän kuin uskoisi, että hääkakku ja pari kakaraa tekisi naisesta nymfomaanin.

Tottapa pukiset. Siksi nimerkissänikin varmaan alussa tuo haave, haaveilen jostain mitä ei ole eikä tule. Eikä ne tavat siitä muuta, tiedän.. mutta haaveet ovat ilmaisia. Todennäköisesti kävisi juuri niin että olisin vielä itsestäänselvempi tapaus, rengastettuna kotona odottelemassa.
Ei se sormus tuo onnea jos sitä ei ole ollut aiemminkaan. Näinhän se on. Jatkanpa siis haaveilua ja otan realiteetit realiteetteina.

 

Olen keräämässä tilastomateriaalia netin keskustelufoorumeilta aiheena avioliiton syyt. Tahtoisin tänne keskustelua ja mielipiteitä seuraavista aiheista:

- Onko avioliitolla mielestäsi merkitystä? Jos niin mitä?
- Mitkä ovat mielestäsi hyviä syitä lähteä avioliittoon?

Asuimme mieheni kanssa yhdessä melkein viisi vuotta ennen avioitumistamme. Miehelle naimisiinmeno oli tärkeää, minä olisin jäänyt avoliittoon. Nuorena ei niin ajatellut asian juridista puolta, perintöoikeutta ja muuta sellaista. Minulle olisi ollut tärkeää saada säilyttää tyttönimeni, mutta niin pitkään en sitten minäkään jaksanut odottaa, että sukunimilaki ehti muuttua. Siihen kun meni vielä kymmenen vuotta vihkipäivämme jälkeen.

(En ole halunnut ottaa tyttönimeäni takaisin myöhemmin, koska sitten kaikki olisivat luulleet, että olen eronnut.)

Naimisissa oleminen ei takaa mitään, ihmiset pettävät puolisoitaan mennen tullen jos ovat pettääkseen, olivat naimisissa tai eivät. Tunnen monia kymmeniä vuosia yhdessä pysyneitä avopareja, joten ainakaan sillä perusteella ei naimisiinmeno todista yhtään suuremmasta sitoutumisen määrästä.

Avioliitto on ennen kaikkea juridinen ja taloudellinen järjestely, joka tuo turvaa eron ja kuoleman varalta. Varsinkin lapsettomien puolisoiden kannattaa olla naimisisa, niin eivät jää taloudellisesti tyhjän päälle, kun toinen kuolee. Avopuolisot voivat toki tehdä testamentin toistensa hyväksi, mutta verottaja kohtelee avopuolisoa kuin ventovierasta, eli perintövero on korkeinta luokkaa. Avoliitossa syntyneet lapset taas pitää tunnustaa, mikä on edelleen aika nöyryttävä operaatio.

Rakkaus on hyvä syy haluta viettää loppuelämänsä toisen ihmisen kanssa. Perinnön ja lasten vuoksi on parempi olla naimisissa kuin avoliitossa, muuten ei yhteiselämän muodolla ole merkitystä.