Miksi äitini "syyttää" minua tapahtuneesta?

[sannukka]

N 15 vuotta sitten tein jouluna (ollessani n 15 vuotias) äitini kanssa luumukiisseliä. Keitimme sen kattilassa ja äitini toi siihen isältään saamansa lasiastian johon kiisseli piti kaataa. Hän seisoi vieressäni kun kaadoin kiisselin. Sitten hän laski kylmää vettä pesualtaaseen ja nosti lasiastian sinne jäähtymään. Raks. Se tietenkin halkesi. Ja äitini puhkesi itkuun, kun se oli isältään saatu astia.

No, nyt viime jouluna kesken mukavan korttipeli-illan puhuessamme luumukiisselistä ja muista jouluruuista, äitini sanoi yllättäen minulle:"Muistatko kun rikoit silloin ukin vanhan lasiastian kaatamalla siihen kuuman kiisselin?" Jäin ihan hämmentyneeksi enkä osannut vastata mitään, en edes ollut muistellut koko asiaa. Jäljeenpäin miettiessäni minusta tuntuu jotenkin loukkaavalta, että äitini sanoi noin. Äitini tuntien se tarkoittaa, että hän pitää minua syypäänä tuohon (hän on hyvin kiintynyt kaikkeen vanhemmiltaan jääneisiin tavaroihin). Olin kuitenkin vain 15-v ja äitini itse kehotti kaatamaan luumusopan asiaan ja seisoi itse vieressä. Ja astia halkesi vasta hänen laitettuaan sen kylmään veteen...

Jäi vähän paha mieli itsellenikin, mutten ole kehdannut sanoa äidille tästä tai oikaista tapahtunutta. Huomaan, että äitini aiheuttaa usein pahan mielen muille puheillaan, mutta itse ainakin kestän mielummin oman pahan mieleni kuin aiheutan sitä hänelle oikomalla asioita.

 

[katrinainen]

ollaankohan me sisaruksia, kun mun aidilla on ihan samanlainen tapa huomautella asioista ja myohemmin vierittaa syyn niskoille. :hug:

 

[Lilii lisänimetön]

Jäi vähän paha mieli itsellenikin, mutten ole kehdannut sanoa äidille tästä tai oikaista tapahtunutta. Huomaan, että äitini aiheuttaa usein pahan mielen muille puheillaan, mutta itse ainakin kestän mielummin oman pahan mieleni kuin aiheutan sitä hänelle oikomalla asioita.

Mun äiti toimi usein samoin. Kestin sitä vuosia (huomasin asian jo ala-asteiässä ), kunnes kerran (joskus reilu parikymppisenä ) päätin alkaa aina oikomaan äitiä, kun hän syytti väärää henkilöä. Ihan totta, sitä tapahtui kovin usein, ja äitini on nyt lopulta tajunnut asian itsekin. Aika harvoin siis nykyään enää ajaa syitä muiden päälle. Se on tosi raskasta muillekin kantaa niitä syyllisyyksiä, etenkin kun asiat yleensä oli aika pieniä juttuja, joita äiti sitten vaan itse marmatteli.

 

[riimi]

ottaisin asian vielä puheeksi. hän otti asian 15v päästä puheeksi niin sinä voit aivan hyvin jatkaa sitä keskustelua koska asia on ilmeisesti äitisi mielessä ollut tämän 15v vuotta.
Kerro hänelle tuo mitä kirjoitit.
Totea että ikävää jos hän vieläkin suree sitä kulhoa, että muistaako hän pyytäneensä sinun kaatamaan kiisselin kulhoon.
Jos ei muista niin vakuuta hänet ja kerro tapahtumien kulku. Itse hän nosti sen kulhon kylmään veteen.
Toivon että saat rohkeutta ottaa asian vierlä puheeksi!

 

[Kovajänis]

Tuo on sitä "kiltin tytön syndroomaa". Joka väistämättä tekee pahaa sulle itsellesi, mitä pidemmälle annat asian jatkua noin, sairastut vaan itse lopulta, koska ihminen ei ole pohjaton (lika-)kaivo vaan raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Kun tuo kiltteytes äitiäs kohtaan ei taida olla ainutlaatuista, taidat käyttäytyä noin kaikkia läheisiäs kohtaan, eikö vain? :/

 

[ap]

KYllä käyttäydyn. Yleensä en edes osaa sanoa, mitä itse haluan, vaan mietin lähtökohtaisesti kaikki siitä näkökulmasta että miten toiset haluavat asioiden olevan.

Tuo on sitä "kiltin tytön syndroomaa". Joka väistämättä tekee pahaa sulle itsellesi, mitä pidemmälle annat asian jatkua noin, sairastut vaan itse lopulta, koska ihminen ei ole pohjaton (lika-)kaivo vaan raja tulee jossain vaiheessa vastaan. Kun tuo kiltteytes äitiäs kohtaan ei taida olla ainutlaatuista, taidat käyttäytyä noin kaikkia läheisiäs kohtaan, eikö vain? :/

 

[Ex?]

Onko äidilläsi tai ihmisillä yleensä mielestäsi oikeus tuottaa sinulle paha mieli? Jos on, miksi ihmeessä et arvosta itseäsi enempää? Ihmisellä on oikeus ja velvollisuus itseään kohtaan puolustautua!

 

[NPOK]

minä olisin kyllä sanonut suorat sanat ja korjannu vähän mamman muistoja. en voisi omia lapsiani syytellä sata vuotta vanhoista jutuista ikinä.

 

[ap]

Olisin siinä varmaan sanonutkin jotain, jos olisin muistanut tuon tapahtuman kunnolla. Muistelin sitä sitten myöhemmin ja silloin vasta muistin sen kunnolla. Siitä kun on niin hitosti aikaa...

minä olisin kyllä sanonut suorat sanat ja korjannu vähän mamman muistoja. en voisi omia lapsiani syytellä sata vuotta vanhoista jutuista ikinä.

 

[Lilii lisänimetön]

KYllä käyttäydyn. Yleensä en edes osaa sanoa, mitä itse haluan, vaan mietin lähtökohtaisesti kaikki siitä näkökulmasta että miten toiset haluavat asioiden olevan.

Mä olin pitkään samanlainen. :hug:
Nyt olen paljon onnellisempi ja tasapainoinen. Ja suhde äitiinikin on parempi!

 

[ninaTT]

Mun isä tekee vähän tontapasta =/ Mä koen sen aika alentavana. Vaikka kyse oliskin jostain "pikkujutusta", niin se on tosi ärsyttävää...

 

[Riikka]

Joko annat moisten kommenttien mennä toisesta sisään ja toisesta ulos tai sitten yställisesti oikaiset kertomalla miten asia oikeasti on ja hymyilet päälle, että äiti kulta muisti nyt väärin.

 

[NPOK]

no nyt kun muistat jutun, niin eikun äitille soittamaan.