V
Minusta raha vedetään aina keskusteluihin jonain ääripäänä. Hyvintoimeentulevalla muka ei ole vapaa-aikaa, hän tuo työnsä kotiin, jne, työ on stressaavaa, jne. Pahkat minä sanon. Esim siivooja tienaa vähän, hänen niskaansa puhkuvat esimiehet ja asiakkaat, tuloksia on tultava ja aikaa on vähän, kunnioitus on vähäistä. En kyllä kadehdi tuota hommaa yhtään. Oma työ on hyvin palkattua, en tee ylitöitä enkä palkatonta ylitöitä. Työtä voin tehdä joustavasti kotona, raahautumatta töihin. Ja en minä osaa stressata työtehtävistänikään. Ja kamalaa, mä vielä keskimäärin tykkään työstäni - toki hetkiä on jolloin sekään ei ruusua ole, mutta tuskin kenenkään työ on sekunnista toiseen yhtä auvoista vaikka siitä pitäsikin...
Mitä rahalla saa? No kroises en ole, mutta esim vapaa-ajan harrastuksia voin rahahuoleta valita. Olisi kamalaa, kun kerran olen saanut ison omakotitalon pihan, niin minulla ei olisi yhtään käyttövaroja harrastaa siellä puutarhanhoitoa. Ei rahaa multaan ja siemeniin, kukkasiin ja mukuloihin, jne. Kyllä nuo harrastukset vaan vievät rahaa vaikka kuinka kompostoi ja kierrättää, vaihtaa taimia ja kukkasia muiden kanssa. Ei villapuseroa voi kutoa, jos ei ole rahaa ostaa kivoja lankoja. Ei kauniita kortteja synny, jos ei voi välineitä ja materiaaleja ostaa. Minulle ainakin harrastukset ovat iso osa hyvinvointia. Minun elämässäni olisi ISO aukko, jos vaikka joutuisin minimirahalla elämään, joka menisi täysin perustoimeentuloon (ruokaan ja asumiseen).
Toki onnellisuuteen vaikuttaa muu. Terveys, ystävät, rakkaus. Mutta jos sanotaan, ettei rikas voisi olla onnellinen, jos on sairas, niin eipä samalla tavalla rakastunutkaan onnellinen olisi jos vaikka vankilassa istuisi. Tai rakastunut onnellinen, jos se suuri rakkaus olisi kuolemassa johonkin sairauteen.
Mitä rahalla saa? No kroises en ole, mutta esim vapaa-ajan harrastuksia voin rahahuoleta valita. Olisi kamalaa, kun kerran olen saanut ison omakotitalon pihan, niin minulla ei olisi yhtään käyttövaroja harrastaa siellä puutarhanhoitoa. Ei rahaa multaan ja siemeniin, kukkasiin ja mukuloihin, jne. Kyllä nuo harrastukset vaan vievät rahaa vaikka kuinka kompostoi ja kierrättää, vaihtaa taimia ja kukkasia muiden kanssa. Ei villapuseroa voi kutoa, jos ei ole rahaa ostaa kivoja lankoja. Ei kauniita kortteja synny, jos ei voi välineitä ja materiaaleja ostaa. Minulle ainakin harrastukset ovat iso osa hyvinvointia. Minun elämässäni olisi ISO aukko, jos vaikka joutuisin minimirahalla elämään, joka menisi täysin perustoimeentuloon (ruokaan ja asumiseen).
Toki onnellisuuteen vaikuttaa muu. Terveys, ystävät, rakkaus. Mutta jos sanotaan, ettei rikas voisi olla onnellinen, jos on sairas, niin eipä samalla tavalla rakastunutkaan onnellinen olisi jos vaikka vankilassa istuisi. Tai rakastunut onnellinen, jos se suuri rakkaus olisi kuolemassa johonkin sairauteen.
?
-
Vieras
[QUOTE="vieras";23297759]itseasiassa matkustan bussilla ja metrolla edelleen lähes päivittäin 
[/QUOTE]
Heh, no ehkäpä tuo mersu ja bussi oli vaan vertauskuvia. Sanotaanko niin, että onnellisuutta tuo lisää se, että voi itse valita kulkupelinsä
[/QUOTE]Heh, no ehkäpä tuo mersu ja bussi oli vaan vertauskuvia. Sanotaanko niin, että onnellisuutta tuo lisää se, että voi itse valita kulkupelinsä
V
"vieras"
Vieras
Heh, no ehkäpä tuo mersu ja bussi oli vaan vertauskuvia. Sanotaanko niin, että onnellisuutta tuo lisää se, että voi itse valita kulkupelinsä
jaa ,en tiedä. en kokenut kymmenen vuotta sitten toimeentulotuella eläessäni olevani mitenkään onneton vaikka bussilla matkustaminen oli ainoa vaihtoehto johon oli varaa, enkä muutenkaan ole juurikaan muuttanut elintapojani tai kulutustottumuksiani
tosin raha-asiat ovat melko yksilöllisiä siinä mielessä että minä en koe tarvitsevani esimerkiksi kalliita merkkilaukkuja mihinkään, joku toinen taas kantaa onnellisena vuittoniaan.
V
"vieras"
Vieras
Raha ei tee onnelliseksi. Sen huomaa varsinkin tällaisella hetkellä, kun on menettänyt lähiomaisen.
?
-
Vieras
[QUOTE="vieras";23297829]jaa ,en tiedä. en kokenut kymmenen vuotta sitten toimeentulotuella eläessäni olevani mitenkään onneton vaikka bussilla matkustaminen oli ainoa vaihtoehto johon oli varaa, enkä muutenkaan ole juurikaan muuttanut elintapojani tai kulutustottumuksiani
tosin raha-asiat ovat melko yksilöllisiä siinä mielessä että minä en koe tarvitsevani esimerkiksi kalliita merkkilaukkuja mihinkään, joku toinen taas kantaa onnellisena vuittoniaan.[/QUOTE]
Yksilöllistähän tääkin tosiaan on. Itselle aiheuttaa jonkinasteista ahdistusta jatkuva rahan ajatteleminen.. Helpottais kummasti oloa, kun ei tarttisi kokoajan miettiä riittääkö rahat kaikkeen tarpeelliseen.
tosin raha-asiat ovat melko yksilöllisiä siinä mielessä että minä en koe tarvitsevani esimerkiksi kalliita merkkilaukkuja mihinkään, joku toinen taas kantaa onnellisena vuittoniaan.[/QUOTE]
Yksilöllistähän tääkin tosiaan on. Itselle aiheuttaa jonkinasteista ahdistusta jatkuva rahan ajatteleminen.. Helpottais kummasti oloa, kun ei tarttisi kokoajan miettiä riittääkö rahat kaikkeen tarpeelliseen.
No minua ainakin stressaa silloin, kun pitää laskea hirmu tarkkaan jokainen euro ja sentti että pärjää seuraavaan rahapäivään asti. Eli siinä mielessä raha tekee onnelliseksi. On yksi murhe vähempänä kun tietää että tilillä on sen verran että saa syödäkseen ja laskut maksettua. En haaveile maallisesta mammonasta, olen muulla tapaa rikas
Olisi ainakin yksi huoli vähemmän, jos rahaa olisi enemmän. Myös joku puhui, ettei uuden auton osto tuntunut miltään, niin mulla ainakin olisi silloinkin yksi huoli vähemmän, kun tietäisi auton varmasti lähtevän aamulla liikkeelle ja olisi edes ehjä auto, jolla ajaa. Tiettyyn rajaan asti varmasti raha tuo onnea, mutta kun perus tarpeet on jo tyydytetty, niin sen jälkeen ylimääräisen rahan merkitystä onnellisuuteen ei ehkä ole.
Saa ne iloita rahasta, kenellä sitä on, mutta oma kokemus on ettei sillä todellakaan voi onnea ostaa. Taloudellisesti on ollu helpompia aikoja kuin nyt, mutta elettiin täydessä helvetissä. Nyt ei ole rahaa, mutta elämä on helppoa ja mukavaa. ja toisaalta osittain se, että nyt on tiukkaa, johtu siitä, etä kun rahat loppui yritettiin onnea vielläkin ostaa luottokorteilla, kun ei millään menny jakeluun, että sitä ei saa rahalla.
Kyllä mä sen myönnän, että joiltain osin elämä ols helpompaa, jos ei ols taloudellisesti niin tiukoila, mutta kokonaisuudessaan se ei tee minua nellisemmaksi ja näennäinen elämän helppous ei ole välttämättä todellista.
Kyllä mä sen myönnän, että joiltain osin elämä ols helpompaa, jos ei ols taloudellisesti niin tiukoila, mutta kokonaisuudessaan se ei tee minua nellisemmaksi ja näennäinen elämän helppous ei ole välttämättä todellista.
[QUOTE="vieras";23297829]
tosin raha-asiat ovat melko yksilöllisiä siinä mielessä että minä en koe tarvitsevani esimerkiksi kalliita merkkilaukkuja mihinkään, joku toinen taas kantaa onnellisena vuittoniaan.[/QUOTE]
Mä luulen, että onkin enemmän kyse siitä, että onnellinen voi ostaa laukun rikkoontuneen tilalle. Mutta se, että voi ostaa kalliita merkkilaukkuja kymmeniä kaappiin odottelemaan käyttöä ei ehkä tee ketään erityisen onnelliseksi.
tosin raha-asiat ovat melko yksilöllisiä siinä mielessä että minä en koe tarvitsevani esimerkiksi kalliita merkkilaukkuja mihinkään, joku toinen taas kantaa onnellisena vuittoniaan.[/QUOTE]
Mä luulen, että onkin enemmän kyse siitä, että onnellinen voi ostaa laukun rikkoontuneen tilalle. Mutta se, että voi ostaa kalliita merkkilaukkuja kymmeniä kaappiin odottelemaan käyttöä ei ehkä tee ketään erityisen onnelliseksi.
J
