Miksi äidin hyvinvoinnista ei välitetä?

["pettynyt"]

Nainen on pelkkä hautomakone.

Ja henkilökohtasesti en usko että vauvallakaan on hyvä olla jos äiti on loppuraskaudessa niin huonossa kunnossa että olisi valmis hyppäämään kalliolta alas.

Miksi äidin annetaan palaa loppuun asti ja ei voida käynnistää? Varsinkaan ku kyse ei ole pelkästä normaalista kyllästymisestä tai normaaleista raskausoireista. Ja kun laskettu aika on jo ohitettu eli vauvakin on varmasti valmis.

Jäi paskanmaku suuhun tästä hommasta. Rakastan sisällä olevaa lastani ja hän on äärimmäisen toivottu. Tein tietoisesti valinnan että haluan äidiksi ja olen kiitollinen että onnistuttiin. Mutta mä en ole koskaan valinnut kipua, pelkoa yms. paskaa.

 

[Peyote]

Ainahan se kumminkin sattuu. Miksi sulla ei suostuttu käynnistää vaikka oli tukala olo ja laskettu aika jo mennyt?

 

["vieras"]

"Kipua, pelko ym paskaa". Et taida ymmärtää mitä on vielä tulossa. Synnytyskin edessä, ja sitten sen lapsen kasvattaminen...

Käynnistyksessä on omat riskinsä, ei sitä kannata tehdä ilman pätevää syytä. Se on kemiallinen synnytyksen käynnistys, usein sitä seuraa monta muuta toimenpidettä, ja synnytys päätyy usein joko lääkkeisiin tai jopa leikkaukseen. Koska keho ei kestä niitä keinotekoisesti alkuun laitettuja supistuksia.
Luonnollisesti alkanut synnytys on aina parempi ja turvallisempi. Vauvallekin se on parempi.

 

["a.p"]

Ainahan se kumminkin sattuu. Miksi sulla ei suostuttu käynnistää vaikka oli tukala olo ja laskettu aika jo mennyt?

Koska vauva voi hyvin. Mulla on itsellä pitkä sairasteluhistoria kroonisine kipuineen ja leikkauksineen ja koko ajan on sanottu että ei anneta mennä yli. Mutta kuinkas kävikään.

 

[Peyote]

[QUOTE="a.p";28421492]Koska vauva voi hyvin. Mulla on itsellä pitkä sairasteluhistoria kroonisine kipuineen ja leikkauksineen ja koko ajan on sanottu että ei anneta mennä yli. Mutta kuinkas kävikään.[/QUOTE]

Voi että, kuulostaapa ikävältä. Huijaamiselta.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";28421490]"Kipua, pelko ym paskaa". Et taida ymmärtää mitä on vielä tulossa. Synnytyskin edessä, ja sitten sen lapsen kasvattaminen...

Käynnistyksessä on omat riskinsä, ei sitä kannata tehdä ilman pätevää syytä. Se on kemiallinen synnytyksen käynnistys, usein sitä seuraa monta muuta toimenpidettä, ja synnytys päätyy usein joko lääkkeisiin tai jopa leikkaukseen. Koska keho ei kestä niitä keinotekoisesti alkuun laitettuja supistuksia.
Luonnollisesti alkanut synnytys on aina parempi ja turvallisempi. Vauvallekin se on parempi.[/QUOTE]

Ymmärrän kyllä. Ja ymmärrän senkin että sä et ymmärrä mun historiaani ja tilannettani.

Pointti on nyt se että kyllä pitäis äidin voinnillaki olla jotain merkitystä.

 

[öhhh]

Mitä tarkoittaa paljon yli? Milloin sulla oli la? Toisesta sanottiin, ettei päästetä paljon yli. Yritettiinkin käynnistää 40+6, mutta kun ei käynnistynyt, niin takas kotiin. Syntyi sit kolme päivää myöhemmin, kun ilmeisesti oli valmis!
Tsemppiä, ei se monesta päiväst enää ole kiinni!

 

["a.p"]

Voi että, kuulostaapa ikävältä. Huijaamiselta.

Sillä tässä onkin niin paska fiilis. Turhia lupauksia. Koko on annettu ymmärtää että minullakin olisi väliä. Neuvolassa on tilanteestani tiedetty koko ajan.

 

["Xxxx"]

Ootko taysin alaisuudessa

 

[Doves]

Mulla meni se kaks vikkoa yli ja itkin masentuneena joka päivä sen kahen viikon ajan ja olin jo tulossa hulluksi. Ei kiitos enää koskaan =)
Mulla käynnistettiin ja kivut olivat ihan järkyttävät...loppujen lopuksi olin hengityskoneessa ja hätäsektiolla mentiin. Oispa tullu luonnollisesti.

 

["Lilli"]

Mä olen synnyttänyt kolme lasta ja joka kerta yli lasketun ajan. Ja mietin samaa asiaa kovasti! Kyllä äidinkin jaksamisella pitäisi olla jokin painoarvo. Kaikki se väsymys, fyysiset kivut, unettomat yöt henkinen huono olo, huoli yms. ei todellakaan tee hyvää alkua vauvan ja äidin suhteelle, jaksamiselle, yms.

Ulkomailla käynnistetään huomattavasti helpommin, enkä ainakaan tiedä, että siellä olisi enemmän komplikaatioita yms.

 

[----]

Mulla meni se kaks vikkoa yli ja itkin masentuneena joka päivä sen kahen viikon ajan ja olin jo tulossa hulluksi. Ei kiitos enää koskaan =)
Mulla käynnistettiin ja kivut olivat ihan järkyttävät...loppujen lopuksi olin hengityskoneessa ja hätäsektiolla mentiin. Oispa tullu luonnollisesti.

Näitä mä en ymmärrä. Siis turhaa pelottelua käynnistyksestä. Voiko joku muka sanoa että kaikki komplikaatiot johtui käynnistyksestä eikä mitään olisi sattunut jos olisi ollut täysin luonnollisesti alkanut synnytys?

 

["vieras"]

Mulla on kokemusta sekä käynnistyksestä ja käynnistysyrityksestä, joista jälkimmäinen synnytys lähti lopulta käyntiin spontaanisti rajumman sisätutkimuksen takia. Mä en toivo että joudun käynnistettyyn synnytykseen enää ikinä, jäi sen verran kamalat kokemukset. Ja toisaalta molemmilla kerroilla odotin että synnytys käynnistetään, kun mulla oli kipujen ja myrkytysoireiden takia todella paha olla, en voinut nukkua jne. En tiedä onko tuohon loppujen lopuksi olemassakaan hyvää vaihtoehtoa, kärsimystä on luvassa joka tapauksessa...

Tsemppiä kovasti sinne! Jos yhtään lohduttaa niin ajattele, että synnytys voi olla sekä sulle että vauvalle huomattavasti inhimillisempi kokemus, jos ei tarvitse väkisin käynnistää.

 

[Äkäinen Hra Majuri]

Jonninjoutavaa turhaa narinaa havaittavissa. Sitäpaitsi synnyttämätön nainen ei ole äiti, vaan tiineenä oleva nisäkäs.

 

[juuih]

[QUOTE="Lilli";28422484]Mä olen synnyttänyt kolme lasta ja joka kerta yli lasketun ajan. Ja mietin samaa asiaa kovasti! Kyllä äidinkin jaksamisella pitäisi olla jokin painoarvo. Kaikki se väsymys, fyysiset kivut, unettomat yöt henkinen huono olo, huoli yms. ei todellakaan tee hyvää alkua vauvan ja äidin suhteelle, jaksamiselle, yms.

Ulkomailla käynnistetään huomattavasti helpommin, enkä ainakaan tiedä, että siellä olisi enemmän komplikaatioita yms.[/QUOTE]

Yhdysvalloissa, jossa käynnistys on arkipäivää, on sektioprossakin yli 30% eli kyllähän se väkisin epäkypsästä tilanteesta käynnistäminen lisää esim sektioiden määrää.

 

[kaikki helppoax5]

Siitä se hankaluus vasta alkaa, kun synnytys käynnistyy. Koskee oikeasti. Synnytyksen jälkeen ehkä paikat kipeenä ja pian alkaa maito nousta ja tissit räjähtävät ja vuotavat, aina saa vaihtaa vaatetta. Lapsella voi kotona olla koliikki tai aina tissillä, mitään ei kerkeä.
Helppojakin raskauksia on ja synnytyksiä, helppoja lapsia.

 

["a.p"]

Siitä se hankaluus vasta alkaa, kun synnytys käynnistyy. Koskee oikeasti. Synnytyksen jälkeen ehkä paikat kipeenä ja pian alkaa maito nousta ja tissit räjähtävät ja vuotavat, aina saa vaihtaa vaatetta. Lapsella voi kotona olla koliikki tai aina tissillä, mitään ei kerkeä.
Helppojakin raskauksia on ja synnytyksiä, helppoja lapsia.

Mä olen valmis tuohon kaikkeen. En uskokaan että synnytys olisi kivuton. Mutta kun kroppa ei kestä enää nimenomaan tätä raskautta. Ja mitä kauemmin pitää odottaa, sen huonommin mun kroppa kestää synnytyksen.

 

[Doves]

Olisin voinut joutua kyllä tuohon tilanteeseen ilman kännistystäkin.

 

[usko mua]

kaksi käynnistettyä ja yksi luomu takana ja koska tahansa valitsen sen luomun. Olen ollut niin surkeassa kunnossa käynnistettyjen synnytysten jälkeen, etten toivo sitä kenellekään. Reilusti viikolla pitempään "jouduin" olemaan raskaana ja kärvistelemään kivuista siinä luomussa, mut siltikin, oli se vaan paras synnytys ja paras olo sen jälkeen.

 

["vieras"]

Tiede ei vielä tunne sitä miksi synnytys käynnistyy juuri silloin kun käynnistyy, ja mikä sen käynnistää. Kroppa hoitaa sen pääsääntöisesti turvallisimmin ihan itse silloin vasta kun vauva on valmis. Siihen on jokin syy miksei synnytyksesi ole vielä käynnistynyt, ja koska tiede ei tunne sitä syytä eikä tiedä miten käynnistää synnytys luonnonmukaista vastaavalla tavalla, olisi typerään mennä sorkkimaan prosessia ilman erittäin painavia perusteita.

Sitä en väitä tietäväni, miten tuskainen olosi on, onko se "erittäin painava peruste".

 

["Jepsis"]

Juu, suomi on kyllä melkoinen takapajula noiden käynnistysten suhteen.. ymmärrän jos tilanne on ihan epäkypsä, mutta itsellä ja monella tutulla kokemuksia että paikat kypsinä ja auki 3-4cm ja silti odotellaan että käynnistyy itsestään.

Miksi se käynnistys on niin tabu? Varsinkin kun tilanne noin kypsä niin pelkkä kalvojen puhkaisu yleensä hoitaa homman ja on hyvin luonnollinen ratkaisu muutenkin.

tsemppiä ap:lle!

 

[usko mua]

kaksi käynnistettyä ja yksi luomu takana ja koska tahansa valitsen sen luomun. Olen ollut niin surkeassa kunnossa käynnistettyjen synnytysten jälkeen, etten toivo sitä kenellekään. Reilusti viikolla pitempään "jouduin" olemaan raskaana ja kärvistelemään kivuista siinä luomussa, mut siltikin, oli se vaan paras synnytys ja paras olo sen jälkeen.

siis kärvistelemään raskauskivuista odottaessani sitä luomusti alkavaa synnytystä..

 

["Lilli"]

[QUOTE="Jepsis";28422861]Juu, suomi on kyllä melkoinen takapajula noiden käynnistysten suhteen.. ymmärrän jos tilanne on ihan epäkypsä, mutta itsellä ja monella tutulla kokemuksia että paikat kypsinä ja auki 3-4cm ja silti odotellaan että käynnistyy itsestään.

Miksi se käynnistys on niin tabu? Varsinkin kun tilanne noin kypsä niin pelkkä kalvojen puhkaisu yleensä hoitaa homman ja on hyvin luonnollinen ratkaisu muutenkin.

tsemppiä ap:lle![/QUOTE]

No näin minullakin jokaisella kolmella kerralla. Supistelee monta päivää, laskettu aika menny aikoja sitten, ei saa nukuttua, on kipeä, huolissaan, peloissaan, väsynyt ja stressantunut. Ja silti kotiin odottelemaan, josko synnytys käynnistyis kunnolla.

Mä oikeasti luulen että synnärrille vaan päätyy kaikki vallanhimoiset ja sadistiset tyypit jotka nauttii siitä että ne voi päättää.

 

[kysymys]

Käynnistyksen puolestapuhujat, ettekö tosiaan epäile, että sillä, ettei synnytys olen käynnistynyt vielä silloin kuin toivoitte sen käynnistyneen, voisi olla joku perusteltu syy?

Vallanhimoiselta minusta kuulostaa se, että ihmisen pitäisi lääketieteellä saada kontrolloida tuollaisia luonnollisia asioita silloinkin, kun sille ei ole lääketieteellistä perustetta. Jos kerran käynnistystä pidetään niin harmittomana, niin eikö tuota voisi kohta alkaa harrastaa mieleisen synttäripäivän tai kesälomareissun suunnittelun nimissä?

 

["Lilli"]

Käynnistyksen puolestapuhujat, ettekö tosiaan epäile, että sillä, ettei synnytys olen käynnistynyt vielä silloin kuin toivoitte sen käynnistyneen, voisi olla joku perusteltu syy?

Vallanhimoiselta minusta kuulostaa se, että ihmisen pitäisi lääketieteellä saada kontrolloida tuollaisia luonnollisia asioita silloinkin, kun sille ei ole lääketieteellistä perustetta. Jos kerran käynnistystä pidetään niin harmittomana, niin eikö tuota voisi kohta alkaa harrastaa mieleisen synttäripäivän tai kesälomareissun suunnittelun nimissä?

No ei tietenkään turhaan. Mutta jos paikat on kypsät ja äiti väsynyt, siinä on jo riittävästi syytä.

Minulla on muuten jouduttu jokaisella kolmella kerralla sitten lopulta käynnistämään, että enpä näe mitä eroa olisi ollut käynnistää viikkoa aiemmin, muuta kuin se, että se olisi ollut kaikinpuolin inhimillisempää..