Samaa mieltä. Minusta oli ihana saada vauva kun kavereillakin oli. Oli kiva katsoa kun he tulivat kahviloihin istuskelemaan ja tryönsivät hienoja vaunuja. Vauvat oli kauniisti puettu ja kivan näköisiä. Kavberit kehui, kuinka äitiyslomalla on kivaa kun ei tartte kulkea töissä ja saa kerrankin rauhassa kierrellä kaupoissa ja kahviloissa.
Bilettämässäkin nämä kaverit on käyneet heti kun niiden mummit on sitä mieltä, että parisuhde kaipaa yhteistä aikaa. Yksi kaverini on totuttanut 2 viikkoisen olemaan yökylässä mummilla. Käyvät pari-kolme kertaa kuussa poikakaverin kanssa bilettämässä.
Mulla on ollut paska mäihä. Mies tekee töitä 8 tuntia päivässä, ei ole työttömänä kuten kavereiden poikakaverit. Joudun siksi olemaan vauvan kanssa päivittäin. Harmittaa kun on niin yksinäistä. Ois tossa pihalla jotain äitejä hiekkisellä, mutta mua ei kiinnosta niiden jutut. Onneksi on netti ja pääsen sitä kautta tekemisiin toisten kanssa. Mies joskus valittaa kun en ole ehtinyt tehdä ruokaa illaksi ja tiskata tiskejä, mutta se ei tajuu, kuinka rankkaa on vauvan kanssa.
Ja pakko mun on saada istua koneen äärellä joskus, sillä minä tulisin hulluksi jos joutuisin olemaan äiti 24 tuntia vuorokaudessa.
Mummot ei ymmärrä meitä. Ne on kalkkiksia. Anoppi varsinkin on #&%£$!* ämmä, koska ei ole suostunut ottamaan vauvaa hoitoon vielä, vaikka se on jo 3kuukautta vanha. AATELKAA, me ollaan jouduttu kykkimään 3 kuukautta kotona, eikä olla päästy edes risteilylle hoitaan parisuhdetta. Ei ihme, että on jatkuvasti riitoja kun mies on niin paska, että on myöhään töissä ja valittaa kun hommia ei ole tehty. Olen yrittänyt selittää, että kun olen vauvan kanssa päivät, olisi tasa-arvoista, että mies illalla siivoaisi ja hoitaisi vauvan ja tekisi ruoan, sillä olen joutunut olemaan päivän yksin kotona täyttäen vauvan tarpeita.
En ymmärrä, miksi ei saisi valittaa. Meillä ei ole turvaverkkoa, kuten entisajan äideillä. He pääsivät niin helpolla, vaikka oli kymmenenkin lasta. Isovanhemmat ja muu turvaverkko auttoi heitä, eikä heidän tarvinnut olla yksin, kuten nykyään. Kyllä nykyajan äidin elämä on paljon raskaampaa kuin entisvanhaan. Yksin joutuu kaikki tekemään.
Onneksi on netti, minne pääsen purkamaan itseäni. Ilman sitä tulisin hulluksi. Täällä tapaan chattipalstoilla onneksi muitakin yksinäisiä ja sorrettuja naisia, jotka uupuvat työtaakkansa alle. Tuetaan äidit toisiamme. Äitiys on tosiaan raskasta.