Miksi 10 vuotias poika saa raivokohtauksia?Mitä tehdä,miten auttaa/selvittää..

  • Viestiketjun aloittaja "apua"
  • Ensimmäinen viesti
"apua"
äitinä pohdin,illan kulkua.
miksi muuten iloinen lapseni tappelee veljensä kanssa,ja saa sitten raivarit huoneessaan.heittää tavaroita,kiroilee,puhuu kaikke rumaa.
juttelun jälkeen,ei selviä mitään erikoista.
puhetyyli vieläkin epäkunnioittava mua kohtaan.
mua itkettää,miten hoitaa tämä,ettei tapahdu uudestaan.
painaako lapsen mieltä jokin vai oliko hän vain äkkipikainen tekemisissään raivon vallassa.

onko kellään muilla kokemuksia ja kuinka näistä on päästy yli?
haluan lapsen parasta mutta tuntuu etten jaksa.
 
"apua"
ei näitä kovin usein ole,mutta silti.
joku tuolla aiemmin kyseli kun 7 v oli tehnyt samaa ja siellä vaan hyssyteltiin että kuuluu ikävaiheeseen ja on normaalia,menee ohi. olisiko tämäkin normaali kehitysvaihe,suvussa on kyllä "äkkipikaista verta". joko olisi joku esiteini vaihe.
kiitos ehdotteluista,ei adhd ainakaan sovi tähän luonteeseen muuten,tourettesta en tiedä mitään,mitä ovat tiksit?täytyy lukea googlesta:)
 
"vieras"
[QUOTE="apua";27582303]ei näitä kovin usein ole,mutta silti.
joku tuolla aiemmin kyseli kun 7 v oli tehnyt samaa ja siellä vaan hyssyteltiin että kuuluu ikävaiheeseen ja on normaalia,menee ohi. olisiko tämäkin normaali kehitysvaihe,suvussa on kyllä "äkkipikaista verta". joko olisi joku esiteini vaihe.
kiitos ehdotteluista,ei adhd ainakaan sovi tähän luonteeseen muuten,tourettesta en tiedä mitään,mitä ovat tiksit?täytyy lukea googlesta:)[/QUOTE]

:wave: mä olen ainakin omasta 7-vuotiaasta täällä kertonu/kysellyt, ja saanut "hyssyttelyä" osakseni. Mutta kyl oma äiti tietää missä menee raja että lapsen käytös ei ole normaalia ja ohimenevää, tottakai on parempia ja huonompia päiviä, mutta joku raja silti siinäkin! Me saatiin neuvolasta apua ja ohjattiin eteenpäin. Kysy sieltä rohkeasti!
 
Meillä oli pojalla 6-vuotiaana tuollaista käytöstä ja kovin tosissaan otettiin perheneuvolassa. Kun psykologirumban päätteeksi ei saatu selkoa, oltaisiin saatu lähete neurologille, mutta haluttiin katsoa, kuinka koulu alkaa. Nyt on kolme ja puoli vuotta menty oireettomasti. Epäily meillä oli lähinnä asperger. Tikeillä tarkoitetaan kaiketi pakkoliikkeitä, joita meidän pojalla oli.
 
Öh? Minä luulin, että ap:n kuvaama tilanne on aika tavallinen esimurrosiässä. Meilläkin 11 v raivoaa yhtäkkisesti jostain väliin omituisestakin asiasta - käy vain niin kamalasti hermoon...

Vai oliko tuossa mielestänne huolestuttavaa tuo riidan JÄLKEEN tapahtuva raivoaminen?
 
just
Eli teki lapsi niin tai nain niin kaikki vain palstallla iskee diagnoosin otsaan. Ap ei kasittaakseni sanonut etta onko lapsi koko ikansa vastaavasti kayttaytynyt tai muutoin syyta huoleen. Villi veikkaus etta pojan mielta painaa joku asia mita ei osaa/ halua aidille kertoa ja se voi ilmeta tuolla kaytoksella.
Olisiko pojalla ketaan 'roolimallia' esim isoveli, vanhempi serkku tjm johon luottaa ja jolle voisi puhua ja purkaa tuntojaan? Vai onko taustalla esim eroa, riitelya tai muuta mika voisi aiheuttaa ongelmia pojalle? Kannattaa myos miettia miten itse, ja muut perheessasi ilmaisee vihan/ suuttumuksen, eli voiko kyseessa olla opittu malli? Voisitko joskus pojan ollessa rauhallinen jutella asiasta ja ehdottaa vaihtoehtoisia toiminta malleja, esim hommata nyrkkeily sakki jota saa hakata niin paljon kuin sielu sietaa jos suuttuu jostain ja tietysti myos ilmaista se etta hyvaksyt pojan tunteet mutta kaytokseen taytyy sopia rajat.
 
NaaNALLAN
Kyse on vain siitä miten lapsi on kasvatettu.
Oon niin paljon nähnyt tätä!!!!! Hyvätuloisia vanhempia jotka rakastavat kyllä lastaan, mutta kasvatus ei oikein luonnistu.Toki yrittävät mutta se ei kuitenkaan mene niinkuin toivoisi.
Esim. lapsi heittää hiekkaa äidin päälle, äiti vain seisoo vieressä ja toruu, lapsi heittää edelleenkin, muttaä äiti jatkaa vaan paapatustaan ja äänensävy vain kiristyy, lapsi juoksee ympäriinsä ja äiti vain nalkuttaa, mutta ei tee mitään.
Vanhempi kieltää lasta, mutta heti perään sille tulee niin paha mieli että menee ja halaa lasta ja pyytää anteeksi.
Ensimmäisen tarinan lapsi; oli aika mahoton, saatiin kuriin päiväkodissa kun oltiin johdonmukaisias. Kun ei kielloista huolimatta totellut, laitettiin rauhoittumispenkille ja vakavalla naamalla katsottiin silmiin ja sanottiin; nuin ei saa tehdä, aikuisia totellaan. ohjattiin pois epätoivotusta tilanteesta, esim. palapelientekoon. jos heitti hiekkaa, otettiin lapio pois ja sanottiin yhden kerran topakasti, että nuin ei saa tehdä. lapsi muuttui ihan täysin 4kk aikana :) oltiin aivan äimänkäkenä kun alkoi uskomaan kerrasta..toki vilkasluonne ei muuttunut mihinkään, mutta osasi keskittyä jo hienosti leikkeihin ja uppoutua niihin :) eli oikealla ohjauksella lapsesta saa sen hyvän esille, nujertamatta sitä tempperamenttia kuitenkaan, esim. vilkkautta...se on ok. jos on vilkas, mutta ilkee, tuhma yms. ei tartte olla ja kíusata muita!
Myös lapselle täytyy tuottaa pettymyksiä ja sen itsehillintää täytyy kehittää..Lapselle ei saa antaa itkulla periksi asioissa! Eräskin lapsi oli tälläinen et itkien ja naristen sai kaiken periksi kotona, tarhassapa ei saanutkaan..oppi ´pyytään kauniisti ruokkaa ja kiittämään, sietäään myös pettymyksiä..eli kaikessa on kyse tässäkin itsehillinnästä ja sen opettelusta, mut se täytyy aloittaa jo silloin kun lapsi on pieni!!!!!
 
"Vieras"
Heh, taaperon hiekan heittely aika kaukana tästä, mikäli käytös alkanut nyt eikä jatkunut koko ikää. Tervetuloa esimurkkujen maailmaan! Kaikki on niin mustavalkoista kun lapset on hiekkalaatikkoikäisiä. Ja nauttavan helppoa! Kasvatus mutkistuu koko ajan lapsen kasvaessa eikä se oma täydellisesti kasvatettu lapsi enää toimikaan kuten on tottunut. Siitä on kasvamassa nimittäin vanhemmistaan erillinen ihminen ;)

10v. lapsi alkaa kyseenalaistaa vanhempien säännöt, käskyt ja kaiken muunkin vaikka murrosikä ei vielä olisi käsillä.
Helposti jos esim. Kavereiden kanssa tai koulussa joku mättää, näkyy käytöksessä. Yksi sulkeutuu, toinen raivoaa. Mitään diagnoosia ei tod. tartte lyödä otsaan vaan koettaa löytää keino selvittää, mitä lapsen päässä liikkuu. Säännöistä ei tietenkään tarvitse tinkiä, mutta miettiä syitä taustalla.
 
"vieras"
En nyt vielä heittäis mitään diagnoosia kehiin....

Pystyykö poika kertomaan sinulle tunteistaan? Jos lapsellasi on paha mieli, tiedätkö mistä se johtuu? Moni lapsi/koululainen ei osaa kertta (tai uskalla kertoa kotona) esim. koulupäivän tapahtumista, jos on kiusattu tai kiusannut, tuntee epäonnistuneensa tai kokee itsensä yksinäiseksi. Vanhemmat paapattaa, mutta eivät kuuntele.
 

Yhteistyössä