Miksei voi sanoa mitä haluaa?

Tiedossa urputusta miehen siskosta..

Hän on lapsensa yksinhuoltaja, asuu tässä lähistöllä. Lapsi on ekaluokkalainen, joka joutuu olemaan aamut yksin äitinsä lähtiessä töihin.

Mä sitten lupasin, että poika saa tulla meille vaikka joka aamu, jos ei halua olla kotona yksin, tämä tarjous sivuutettiin koska "poikahan on jo iso ja kyllä pärjää"!

Kuitenkin multa sitten myöhemmin pyydettiin, että poitsu saisi tulla meille joka maanantai ja perjantai, (mummi hoitaa poikaa muut aamut ) ettei tarvitsisi olla yksin. No tämähän kävi, kun olin kerran jo pyytämättäkin sen luvannut.

Tänään sitten kävi ilmi, että mun oletetaan roudaavan se poika näinä aamuina kouluun? Mulla on kotona kolme alle kouluikäistä, eli mun pitäisi saada koko lössi liikkeelle ennen kahdeksaa, että saadaan vietyä tämä omatoimiseksi mainostettu kossi koulun ovelle asti?

OTTAA PATTIIN!! |O Miksei tuotakaan asiaa voinu puhua valmiiksi heti kerralla, vaan pitää olettaa ja vihjailla? :headwall:
 
hr
melko omituista ajattelua et iso poika voi olla aamun kotona, mut sit ei osaa kulkea muka koulumatkaa... ei tainnu ajatella ihan loppuun asti koko kuviota...

Mut jos oisin sinä niin sanoisin et ei ole mun murhe miten poika kouluun pääsee, puhe oli aamuista.
 
No sehän olisi ollut mulle aivan ok, että poju tulis meille hengaamaan aamuisin, siinähän tuo menisi samalla kuin omatkin muksut.. Mutta se kuskaaminen ei oikein innosta!

Matkaa on tästä meiltä pari kilometriä, koko matkalla on pyörätie eikä tartte ylittää mitään isoja teitä.. Ja jos kipaisee meiltä metsän (50 metriä ) läpi suoraan pyörätielle, siitä on suora tie kouluun.

Matkahan ei oo pitkä, lenkkeilyn kannalta ei tekis mulle ollenkaan pahaa ( :saint: ) mutta se, että mä joutuisin herättämään omat pienet ( nuorimmat on 2v kaksoset ) paria tuntia aikaisemmin kuin mitä meillä on normaalisti heräilty ja roudaamaan niitä läpi tuulen ja tuiskun, niin ei kiitos.

Toisaalta mua ärsyttää, että oonko mä nyt oikeasti näin kermaperse, etten tuollaista saisi aikaiseksi, mutta mun mielestä olisi ollut ihan tarpeeksi sekin, että katson pojan perään aamuisin. Meillä mies tekee kolmivuorotyötä, niin mun mielestä oli aika reilusti luvattu se aamuseurakin, yhtään ylimääräistä häiriötä kun ei yövuorojen aikaan ainakaan tarttis.. Blääh! Pitää varmaan pitäytyä siinä mitä on sovittu, vaikka kuinka saisin hankalan akan maineen :ashamed:
 
Et oo mikään kermaperse, jos et suostu viemään poikaa koululle asti!

Minusta se, jos otat hänet teille aamuisin, on aivan tarpeeksi.

Opettakoon äiti, mummu, joku reitin lapselle, ja kävelköön poika kouluun itse. Mä en kyllä oikein tajua sitäkään, että oman lapsen hoito nakitetaan jollekin toiselle joka ikinen kouluaamu...
 
Ooh, kiitos tuesta!

Mä oon tätä pähkäillyt tänään, että miten hitossa mä muka saan tämän kuvion onnistumaan.. Mutta nythän mä voin vedota mun äitikaverien tukeen! :D

Mä en epäile yhtään, etteikö poitsu jaksaisi ja osaisi tuota matkaa kulkea, etenkin kun kyseessä on pieni kylä ja samalta suunnalta kulkee muitakin luokkakavereita. Jospa tämä menisi suvun muillekin naisille sitten jakeluun..

Nyt kuitenkin vierähti iso kivi sydämeltä, kiitos teille!! :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Viekö se mummo sen lapsen kouluun joka aamu? Kyllä tuon ikäsen muutaman kerran saatolla pitää itse osata mennä kouluun.
Mummohan vie, koska kyseessä on se ykköslapsenlapsi ( se on sitten taas kokonaan toinen tarina ).. Pojan luulisi osaavan mennä kouluun, kun on samassa talossa jo vuoden verran eskarissa kulkenut. Ja matka ei tosiaan oo haastava, koska jos tästä meiltä lähtee, niin tosiaan pienen metsäkaistaleen läpi, tiukka kääntö vasempaan ja sitten suoraan niin kauan että kääntyy koulun pihalle.. Mä tuosta meidän kohdalta pyörätieltä melkein näen sinne koulun risteykseen asti :) Mutta silti mun oletetaan kulkevan pojan vierellä sinne saakka? Ngnnnhhhhh.

En ala :)
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja persvilkku:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Viekö se mummo sen lapsen kouluun joka aamu? Kyllä tuon ikäsen muutaman kerran saatolla pitää itse osata mennä kouluun.
Mummohan vie, koska kyseessä on se ykköslapsenlapsi ( se on sitten taas kokonaan toinen tarina ).. Pojan luulisi osaavan mennä kouluun, kun on samassa talossa jo vuoden verran eskarissa kulkenut. Ja matka ei tosiaan oo haastava, koska jos tästä meiltä lähtee, niin tosiaan pienen metsäkaistaleen läpi, tiukka kääntö vasempaan ja sitten suoraan niin kauan että kääntyy koulun pihalle.. Mä tuosta meidän kohdalta pyörätieltä melkein näen sinne koulun risteykseen asti :) Mutta silti mun oletetaan kulkevan pojan vierellä sinne saakka? Ngnnnhhhhh.

En ala :)
Jos se tenava on eskarin päässyt kulkemaan, niin sanoppa sille äidille että kuljettaa itte jos se kerran pitää kuljettaa.
 

Yhteistyössä