Miksei niin moni jaksa mitään?

[Miks se menee näin]

Ihan aluksi: joo, perheet on erilaisia. Ja joo, kaikkien ei tarvitse tehdä samoja asioita. Ja on masennusta, uupumusta yms ikäviä asioita, jotka vie jaksamista. Ja poikkeustilanteita, kuten valvova vauva.
Ja ei, tarkoitus ei ole kehuskella omalla jaksamisella.

Ihmettelen vaan.
Mulla on kolme pientä lasta, ja lukuisa joukko ystäviä, tuttuja ja sukulaisia elää myös nyt tätä pikkulapsiaikaa.
Niin moni aikuinen ei jaksa mitään.
Pyykkiä ei voi pestä, se on lasten kanssa liian hankalaa (repivät pyykkejä, riehuvat).
Harrastuksiin tai lastentapahtumiin ei mennä kun ei jaksa.
Ruokaa ei tehdä kotona, kun se on lasten kanssa hankalaa.
Ulkoillaan harvoin, ulkovaatteita ei jaksa pukea.
Ei kyläillä, ei huvita.

Mikä on muuttunut, miksi tää on niin yleistä? Oon kuullut tällaista monen ihmisen kautta. Lasten vanhemmat on ihan puhki, eikä jaksa mitään.
Eihän lasten kanssa niin rankkaa ole? Eikö ole helpompaakin kun puuhailee kaikkea, ettei kotona pääse ihan kyllästymään?

 

[FreeFall]

Mä oon huomannut ettei lapset ole ainoa tekosyy tähän velttouteen, ihan oikeasti olen huuli pyöreänä seurannut muutaman tutun parikymppisen elämää..ei tehdä mitään koulun käynnin eteen, mieluummin istutaan fb:ssä ja dokataan kuin valmistutaan. Yksi sanoi lopettavansa koulun 2 viikkoa ennen valmistumista (puuttuu 2 suoritusta) että saisi työkkäristä rahaa.

Hitto, missä on ihmisten selkäranka, itsekuri ja kyky huolehtia elämästään ja vaikka siitä jälkikasvustaan?

 

[Rähinä-Reetta]

Mä en tiedä mikä tässä syksyssä on ollut vikana... No mies tunnusti, että häntä on rassannut omaan terveyteen liittyvä asia, että ehkä se on vaikuttanut muhunkin. Itse oon ollut tosi alamaissa, enkä ole saanut enää iloa niistä asioista mitkä yleensä on antaneet kipinää elämään.

 

[FreeFall]

Yksi asia tulee mieleen..lehdissä ja telkussa jauhetaan jatkuvasti kuinka oman onnellisuuden tulisi olla listaykkösenä tavoiteltavien asioiden listalla, elämän hohdokasta, pitäisi käydä muodikkaissa hot joogissa ja zumbissa, pukeutua muodikkaasti jne..

Onko ihme ettei pyykinpesu, lenkkeily tai jauhelihan paistaminen kiinnosta? Ei siinä ole glamouria tai loistoa, se on sitä perusp*skaa mistä ei lehdissä jakseta hehkuttaa. Ja ehkä se siksi koetaan vastenmielisenä ja raskaana.

 

["vieras"]

Vika on yhteiskunnan ja hallituksen.

 

[Lex]

Kurjaa jos ei jaksa mitään, luulisi että jokainen löytää edes jotakin itseä kiinnostavaa tekemistä.

Itse olen laiska tekemään kotitöitä eikä ulkoilukaan ole mielipuuhaa, mutta sen sijaan jaksan mielelläni käydä uimahallista, konserteissa, kylässä ja puuhailla muuta lasten kanssa.

 

[meak]

Mulla on ollut pitkään sellainen olo etten jaksa mitään. Tarkemmin ajatellen jaksan kuitenkin:
-käydä töissä
-tehdä ruokaa
-pestä pyykkiä (vaikka likasia onkin jatkuvasti kasoiksi asti)
-käyttää lapsia harrastuksissa (6-10 kertaa viikossa/2 lasta)
-käyttää lapsia harrastuksiin liittyvissä tapahtumissa (tänä syksynä ollut 2 viikonloppua ettei kummallakaan ole ollut mitään eli lähes joka viikonloppuna jommalla kummalla tai molemmilla on ylimääräistä menoa)
-käydä lenkillä 1-3 kertaa viikossa

Eli mä en jaksa ainakaan:
-siivota
-käydä ylimääräisissä tapahtumissa lasten kanssa
-kyläillä
-kutsua ketään kylään
-kutoa (mieli tekis mutta...)
-vaikka mitä muuta mitä jaksava vanhempi jaksaa tehdä

 

[säpäle]

Minä ainakin olen ollut tällainen jaksamaton aina. En ole ennen lapsiakaan jaksanut juurikaan siivota, ulkoilla tai harrastaa. Luonnevika kai..

 

[Horuksen silmä]

Jos ja kun ihminen ei jaksa, se on oire jostain. Eipä silloin auta itseään persauksille potkiminen.Jokaisella on syysnsä sille jaksamattomuudelle. Vaikka supermammat tuskin koskaan sitä tuleekaan ymmärtämään.

 

["Minni"]

En osaa sanoa mistä ilmiö johtuu vai onko tosiaan ihan ilmiön laajuista. Mulla ainakin jaksamiseen vaikuttaa tää pimeys, kun ei ole luntakaan valaisemassa. Eli pientä kaamosväsymystä ja alakuloa. Mut kyllä silti noi mainitsemasi asiat, ulkoilut, pyykinpesut, ruuat yms. hoituu lapsenkin kanssa. Hakeutuisin kyllä hoitoon jos niin pahaks meniks etten niitä sais tehtyä. Tietty sit on päiväkohtastakin vetämättömyyttä.

 

[FreeFall]

Jos ja kun ihminen ei jaksa, se on oire jostain. Eipä silloin auta itseään persauksille potkiminen.Jokaisella on syysnsä sille jaksamattomuudelle. Vaikka supermammat tuskin koskaan sitä tuleekaan ymmärtämään.

Vaatiiko se superäitiyttä jos huolehtii lapselleen puhtaat vaatteet ja lämmintä ruokaa?

 

[Horuksen silmä]

Vaatiiko se superäitiyttä jos huolehtii lapselleen puhtaat vaatteet ja lämmintä ruokaa?

Ei vaadi. Mutta superäidit eivät ymmärrä MIKSI jotkut toiset eivät jaksa. Siinä se ero.

 

["akka"]

Viitsimisestä se on kiinni.On pelit ja vehkeet,tietokone,telkkari,dvd.t,valmisruuat ja rahaa tulee kotona olemalla.Eipä se ketään motivoi mitään tekemäänkään kun kaikki on niin helppoa.Ainoa homma olis mennä muksujen kans ulos niin ei viitsitä.Pyykkejäkään ei tarvi muuta kun koneeseen nostaa niin kone pesee,voi voi kun on vaivalloista ja hankalaa lasten kans laittaa pyykit koneeseen.On se vaan niin vaikeeta ja hankalaa kaikki.

 

[FreeFall]

Ei vaadi. Mutta superäidit eivät ymmärrä MIKSI jotkut toiset eivät jaksa. Siinä se ero.

En todellakaan ole superäiti, mutta silti en ymmärrä MIKSI ei haeta apua tai tehdä asialle jotain, jos ei kerran jaksa itsestään tai lapsestaan huolehtia? Kyllähän sen itsekin tajuaa ettei asiat kohdallaan ole, selitykseksi ei kelpaa "en jaksa eikä huvita hakea apua".

Seuraava askelhan tässä on se että lapset siirtyy viranomaisten huolehdittavaksi, se tuskin kenellekään on se paras ratkaisu jos muitakin keinoja olisi ollut.

 

["a.p"]

Jos ja kun ihminen ei jaksa, se on oire jostain. Eipä silloin auta itseään persauksille potkiminen.Jokaisella on syysnsä sille jaksamattomuudelle. Vaikka supermammat tuskin koskaan sitä tuleekaan ymmärtämään.

No olen tän ketjun aloittaja, enkä ainakaan itse mikään supermamma. Enkä tarkoita tässä mitään vastakkainasettelua aloittaa. Ihmettelen vaan, kun tuntuu nykyään olevan niin yleistä, että ihan perusjutut on hankalia jaksaa. Ja että joskus tehtäis jotain uutta tai kivaa lasten kanssa. Toki jokainen jaksaa omalla tavallaan ja itselle mieluisia asioita, mutta tuntuu tämä jaksamattomuuden määrä (ja laajuus) aika suurelta.

Mutta kiitos asiallisista pohdinnoista.

 

["vieras"]

Mä en välillä jaksa mitään, en edes katsoa tv:tä saati avata tietokonetta. Sinkkuaikoina meni pari-kolme vuotta miltei niin etten jaksanut mitään, hyvä kun kaupassa tuli käytyä. Sittemin sain diagnoosin, kilpirauhasen vajaatoiminta. Nykyään energiaa on paremmin, mut kyl tulee kausia et voimat on poissa. Erittäin ärsyttävää, olo on kuin ruumiin vankina.

 

["Vieras"]

Hankalat työajat, jatkuva ilta- ja viikonlopputyö vievät voimat. Päivä on pilalla kun vaan odottaa koska lähteä töihin...

 

[Horuksen silmä]

En todellakaan ole superäiti, mutta silti en ymmärrä MIKSI ei haeta apua tai tehdä asialle jotain, jos ei kerran jaksa itsestään tai lapsestaan huolehtia? Kyllähän sen itsekin tajuaa ettei asiat kohdallaan ole, selitykseksi ei kelpaa "en jaksa eikä huvita hakea apua".

Seuraava askelhan tässä on se että lapset siirtyy viranomaisten huolehdittavaksi, se tuskin kenellekään on se paras ratkaisu jos muitakin keinoja olisi ollut.

Viranomaisia tuskin kiinnostaa jaksaako äidit pestä pyykkiä, ravata harrastuksissa, leipoa pinon pipareita tms.

Joskus elämä heittää eteen asioita, jotka imee mammoista mehut. Silloin koitetaan säästää energiaa ja jättää asioita tekemättä joita ei siinä elämäntilanteessa ehkä jaksa. Mutrta sehän ei tunnu olevan sallittua. Kaikkien pitäisi jaksaa juosta paikasta toiseen, kehitellä kamalasti virikkeitä lapsilleen, leipoa pullaa, järjestää tupperware kutsuja ja ties mitä. Osalla mammoista ei ole mitään tukiverkkoa ja sekin verottaa sitä jaksamista.
Ja vaikka sitä apuakin saisi, niin silti voi jaksamattomuus jatkua.

 

[säpäle]

[QUOTE="Vieras";25224878]Hankalat työajat, jatkuva ilta- ja viikonlopputyö vievät voimat. Päivä on pilalla kun vaan odottaa koska lähteä töihin...[/QUOTE]

Vähän tällaista minullakin. Ja vapaapäiviä on yksi kerrallaan, harvoin edes kahta päivää peräkkäin ja nekin aina viikolla kun mies on töissä ja toinen lapsi eskarissa. Eipä siinä jää oikein aikaa niille mukaville jutuille.

 

[FreeFall]

Viranomaisia tuskin kiinnostaa jaksaako äidit pestä pyykkiä, ravata harrastuksissa, leipoa pinon pipareita tms.

Jos olisit lukenut mitä mä sulle kirjoitin tarkkaan ennenkuin lähdit kommentoimaan, olisit huomannut että puhuin perustarpeiden tyydyttämisestä. Ruuasta, kodista jne. enkä harrastuksiin viemisestä tai pullan leipomisesta.

 

["Kolme lasta"]

Nykyään istutaan paljon tietokoneen ääressä, pelataan eri pelikonsoleilla, liekitään kännyköillä, lapset jätetään ulkopuolelle kotitöistä jnejne.
Meillä lasten lempipuuhaa on osallistua ruuanlaittoon. Eihän ne koskaan opi jos ei koskaan saa kokeilla? Ne teki kolmistaan ruuan tässä yks päivä ja ainut missä aikuinen auttoi, oli raaka-aineiden pilkkominen. Lapset 9v.,6v. ja 2v. Jos innostetaan osallistumaan siivoukseen, niin kyllä ne pölyjä pyyhkii ja isoin imuroi mielellään. Isommat vie itse puhtaat pyykit paikoilleen. Meillä ainakin ois valtava kaaos hetkessä, jos "lasten takia" jäis kotityöt tekemättä.

Hieman tässä mietityttää (ja hymyilyttää..), että miten ihmeessä ne äidit ja isät pärjäs sillon 1900-luvun alussa? Lapsiakin saattoi olla 5-8...

 

["a.p"]

Viranomaisia tuskin kiinnostaa jaksaako äidit pestä pyykkiä, ravata harrastuksissa, leipoa pinon pipareita tms.

Joskus elämä heittää eteen asioita, jotka imee mammoista mehut. Silloin koitetaan säästää energiaa ja jättää asioita tekemättä joita ei siinä elämäntilanteessa ehkä jaksa. Mutrta sehän ei tunnu olevan sallittua. Kaikkien pitäisi jaksaa juosta paikasta toiseen, kehitellä kamalasti virikkeitä lapsilleen, leipoa pullaa, järjestää tupperware kutsuja ja ties mitä. Osalla mammoista ei ole mitään tukiverkkoa ja sekin verottaa sitä jaksamista.
Ja vaikka sitä apuakin saisi, niin silti voi jaksamattomuus jatkua.

No niinpä tietysti, tähän tää yleinen pohdinta nykyajan jaksamisesta meni. Tupperware kutsuihin ja pullaleipomiseen, superäiteihin ja niihin joita elämä potkii. Melkein arvasin, mutta yritys hyvä kymmenen.

 

[halipupu harmaana]

Musta tuntuu, että yksi tekijä on tää netti, jonne on niin helppo lysähtää ja onhan se kotitöiden tekeminen ja harrastaminen samaan aikaan vähän hankalaa.

Toinen asia, joka tulee mieleen on se, että kun ei tee mitään, niin sitten ei jaksakaan tehdä. Liikuntahan lisää energiaa ja kun ei liiku energiakin hiipuu ja hiipuu ja kotihommissa tulee yleensä likuttua aika paljon.mm. siivoaminenhan kuluttaa aika paljon kaloreita.

Sitten on lisäksi uusavuttomuus eli kun ei ole opittu lapsuudessa tekemään kotitöitä, niin ei niitä ostata sitten aikuisenakaan ja tylusäähän niitä hommia on aikuisiällä enää opetella.

Mutta nyt hakemaan kuopus hoidosta, sitten tekemään lanttulaatikkoa ja ruokaa ja laittamaan pyykit kuivumaan. Meillä ainakin pyykätään, tehdään ruokaa ja harrastetaan ja käydään varsinkin kulttuuritapahtumissa ja välillä siivotaankin.

 

["a.p"]

[QUOTE="Kolme lasta";25224928]Nykyään istutaan paljon tietokoneen ääressä, pelataan eri pelikonsoleilla, liekitään kännyköillä, lapset jätetään ulkopuolelle kotitöistä jnejne.
Meillä lasten lempipuuhaa on osallistua ruuanlaittoon. Eihän ne koskaan opi jos ei koskaan saa kokeilla? Ne teki kolmistaan ruuan tässä yks päivä ja ainut missä aikuinen auttoi, oli raaka-aineiden pilkkominen. Lapset 9v.,6v. ja 2v. Jos innostetaan osallistumaan siivoukseen, niin kyllä ne pölyjä pyyhkii ja isoin imuroi mielellään. Isommat vie itse puhtaat pyykit paikoilleen. Meillä ainakin ois valtava kaaos hetkessä, jos "lasten takia" jäis kotityöt tekemättä.

Hieman tässä mietityttää (ja hymyilyttää..), että miten ihmeessä ne äidit ja isät pärjäs sillon 1900-luvun alussa? Lapsiakin saattoi olla 5-8...[/QUOTE]

Joo tätä mä myös ihmettelen. Siis moni äiti sanoo mulle että pyykit pitää pestä vasta kun mies tulee kotiin, kun päivä lasten kanssa on niin raskas ja lapsista on niin paljon häiriötä pyykin laitossa. Ja kun ei vaan jaksa, sama ruoan laiton kanssa. Kai tää on nykyaikaa, mutten ihan ymmärrä.

 

[säpäle]

[QUOTE="a.p";25224936]No niinpä tietysti, tähän tää yleinen pohdinta nykyajan jaksamisesta meni. Tupperware kutsuihin ja pullaleipomiseen, superäiteihin ja niihin joita elämä potkii. Melkein arvasin, mutta yritys hyvä kymmenen.[/QUOTE]

No minulla nyt kyllä meni vähän ohi se, tarkoitettiinko tässä nyt esimerkiksi harrastuksia ja muuta perheen puuhastelua (esim piparien leipominen) vai ruoanlaittoa ja pyykinpesua. Aloituksessa puhuttiin molemmista.