miksei mulle ole suotu kunnon hermoja :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paska äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

paska äiti

Vieras
nyt itkettää ja ärsyttä ja vituttaa
tuli huudettua lapsille oikein kunnolla, ne eivät ala nukkumaan lainkaan, tirskuvat ja touhuavat JOKA ILTA ja nyt meni hermot aivan täysin, lopullisesti
miten saan ne nukkumaan nätisti ettei joka ilta tarvitse maanitella ja lukea montaa satua jne.

mä en vaan enää jaksa, nyt tuli se raja täyteen ettei mun pinna veny enää milliäkään

auttakaa, olen ihan paskana :(
 
mä en ole edes raskaana et vois syyttää hormonihuuruja,
en tiedä mitä teen, välillä tuntuu että räjähdän
sitten kun pääsen pois tilanteesta niin rauhotun ja tulee todella paha miele :(

tämä on ihan kamalaa
 
Mulla sama ongelma...Iltaisin hermostun kuopukselle jolle nukkumaanmeno on yhtä sirkusta!! Satukin luetaan joka ilta ja saa läheisyyttä mutta hermot menee siihen kun toinen hyörii ja pyörii eikä siskokaan saa siinä nukuttua. Isänsä mielestä oon mielisairas sen takia, itse ei edes yritä auttaa...
 
Jos yrittäisit ajatella asiaa positiivisilta puolin.. iloiset, onnelliset, murheettomat lapset joita ei huolet paina, voi kun itsekin voisi vaan pyöritellä puurot pitkin naamaansa ja nauraa kikatellen käydä peiton alle :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Päätät ja pidät päätöksesi. Kun alkaa hermot mennä, poistut paikalta ja lasket vaikka miljoonaan.

voi kun se olisi noin helppoa, lasten nukahtamiseen menee aikaa yli 2 tutnia joka ilta ja jos joka kerta kun meinaan mennä hermot poistun paikalta ja lasken miljoonaan ( edes sataan ) mulla meen nukuttamisessa varmaan 4 tuntia
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Jos yrittäisit ajatella asiaa positiivisilta puolin.. iloiset, onnelliset, murheettomat lapset joita ei huolet paina, voi kun itsekin voisi vaan pyöritellä puurot pitkin naamaansa ja nauraa kikatellen käydä peiton alle :heart:

Ihanasti sanottu. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Jos yrittäisit ajatella asiaa positiivisilta puolin.. iloiset, onnelliset, murheettomat lapset joita ei huolet paina, voi kun itsekin voisi vaan pyöritellä puurot pitkin naamaansa ja nauraa kikatellen käydä peiton alle :heart:

voi kun mä haluaisin osata ton ajattelutavan, mutta siinä nukuttamis vaiheessa miettii vain ja ainoastaan sitä koska itse pääsee nukkumaan ja monennenko kerran on sanonut samasta asiasta ja montako kertaa rampannut lasten huoneessa yms.

 
ihana kuulla että muillakin menee hermot vaikka karmeeta se on!! mä poistun paikalta kun hermot menee, ja oikeesti lyön täysillä nyrkkiä sohvan käsinojaan ja kiroilen hiljaa ja se auttaa!! näyttää kyllä varmaa ihan hullulta mutta sitten palaan takaisin ja olen ihan rauhallinen :)
 
En tiiä ketään, jolle ne kunnon hermot olisi suotu. Jopa oma äitini, joka on tunnettu kärsivällisyydestään, on kertonut, miten hänen hermonsa meinasi mennä meidän kanssa.
No joo, mutta tosin äitini ei koskaan huutanut.
Mutta ei sekään ole hyvä asia. Liian pumpulia.....
Hyvä asia on se, että lapset oppii tuntemaan vanhempansa ja tietää, että se huutokaan ei tarkoita sitä, ettei rakasta. Ja luotto, että sitä huutoa pahempaa ei tapahdu.

En osaa oikein selittää, mitä tarkoitan, mutta tässä yritykseni....
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Miksi annat periksi ja sitten hermostut? ei meillä lueta kuin yksi satu maksimi ja muutenkaan mitään sirkusta ala esittää.

ja nuo maanittelut. anna tirskua yö jos eivät kerrasta usko. istu sinäkin koneella.
jos on aikaa 2 tuntia nukuttaa niin ette varmaan kovin aikaisin aamulla lähde minnekään?
kurittomia taitavat olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sinna:
samasta aiheesta kirjoittelin aikaisemmin...
minä myös huusin lapsille koko illan...

vaikuttasko raskaus rv37

Mulla sama viiko menossa. Vasta esikoista odotan. On otettu avokin kanssa yhteen aivan liian monta kertaa viime viikkoina, hudettu naamat punaisina toisillemme. Se nalkuttaa koko ajan, mikään mitä teen tai olen tehnyt viimeisten 11 vuoden aikana ei riitä sille. Mies on työtön ja minä ainoa joka tuo rahaa tähän talouteen. Aikani tuota päivittäistä nalkutusta kuunneltuani kivahdan takaisin ja lopun voitte arvata. Eilen homma karkasi niin pitkälle, että mies läpsäisi mua käsivarteen niin että siihen jäi mustelma. Sanoi että ei kadu ja tulee lyömaan uudestaankin, jos näkee tarvetta sille. Ilmoitin sille että sillä ei ole enää mitään osaa mun elämässä, minä en katsele miestä joka lyö (etenkään raskaana olevaa) naista. Saa häipyä mun asunnosta niin pian kuin vain mahdollista. Nyt en ole sitten sanonut sille sanaakaan 30 tuntiin. Ollaan kuin kämppikset. Minä nukun sohvalla ja se makkarissa kumpikin tekee omat ruokansa.
Huomenna olis utra jonne se haluais tulla, mutta en takuulla muistuta sitä siitä, jos se ei polvillaan pyydä anteeksi eilistä. Häivyn vaan vähin äänin lekurille ja tulen takaisin sitten kun tulen. Saisi häipyä mun elämästä mokoma kiittämätön loinen. Mulla olis paljon helpompaa ilman sitä. Hitto, en todellakaan halua sitä synnytys saliin. Enkä mihinkään rooliin elämässäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Alkuperäinen kirjoittaja jaa:
Miksi annat periksi ja sitten hermostut? ei meillä lueta kuin yksi satu maksimi ja muutenkaan mitään sirkusta ala esittää.

ja nuo maanittelut. anna tirskua yö jos eivät kerrasta usko. istu sinäkin koneella.
jos on aikaa 2 tuntia nukuttaa niin ette varmaan kovin aikaisin aamulla lähde minnekään?
kurittomia taitavat olla.


en mä voi istua koneella ja antaa lasten touhuta ja tirskua, nehän valvoisi vaikka miten myöhään, nykyään laitan lapset sänkyyn 20-21.00 ja ne nukahtavat n. 22-23 aikaan, olisi mukava saada sitä omaa aikaa siellä illassa

taitavat olla sitten kurittomia kun eivät helpolla nukahda eivätkä usko,
mikähän siihen neuvoksi?

aamulla menen töihin 8 ja lapset hoitoon 7.30, ei sen aikaisemmin sentään ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja yksinäinen ja onneton rv37:
Alkuperäinen kirjoittaja sinna:
samasta aiheesta kirjoittelin aikaisemmin...
minä myös huusin lapsille koko illan...

vaikuttasko raskaus rv37

Mulla sama viiko menossa. Vasta esikoista odotan. On otettu avokin kanssa yhteen aivan liian monta kertaa viime viikkoina, hudettu naamat punaisina toisillemme. Se nalkuttaa koko ajan, mikään mitä teen tai olen tehnyt viimeisten 11 vuoden aikana ei riitä sille. Mies on työtön ja minä ainoa joka tuo rahaa tähän talouteen. Aikani tuota päivittäistä nalkutusta kuunneltuani kivahdan takaisin ja lopun voitte arvata. Eilen homma karkasi niin pitkälle, että mies läpsäisi mua käsivarteen niin että siihen jäi mustelma. Sanoi että ei kadu ja tulee lyömaan uudestaankin, jos näkee tarvetta sille. Ilmoitin sille että sillä ei ole enää mitään osaa mun elämässä, minä en katsele miestä joka lyö (etenkään raskaana olevaa) naista. Saa häipyä mun asunnosta niin pian kuin vain mahdollista. Nyt en ole sitten sanonut sille sanaakaan 30 tuntiin. Ollaan kuin kämppikset. Minä nukun sohvalla ja se makkarissa kumpikin tekee omat ruokansa.
Huomenna olis utra jonne se haluais tulla, mutta en takuulla muistuta sitä siitä, jos se ei polvillaan pyydä anteeksi eilistä. Häivyn vaan vähin äänin lekurille ja tulen takaisin sitten kun tulen. Saisi häipyä mun elämästä mokoma kiittämätön loinen. Mulla olis paljon helpompaa ilman sitä. Hitto, en todellakaan halua sitä synnytys saliin. Enkä mihinkään rooliin elämässäni.

Voi ei, otan osaa, meillä on samanlaista suunnilleen...Pelkkiä kämppiksiä ollaan oltu jo kauan ja odotan et pian häipysi asunnostani! Voimia sulle...
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti x:
Alkuperäinen kirjoittaja yksinäinen ja onneton rv37:
Alkuperäinen kirjoittaja sinna:
samasta aiheesta kirjoittelin aikaisemmin...
minä myös huusin lapsille koko illan...

vaikuttasko raskaus rv37

Mulla sama viiko menossa. Vasta esikoista odotan. On otettu avokin kanssa yhteen aivan liian monta kertaa viime viikkoina, hudettu naamat punaisina toisillemme. Se nalkuttaa koko ajan, mikään mitä teen tai olen tehnyt viimeisten 11 vuoden aikana ei riitä sille. Mies on työtön ja minä ainoa joka tuo rahaa tähän talouteen. Aikani tuota päivittäistä nalkutusta kuunneltuani kivahdan takaisin ja lopun voitte arvata. Eilen homma karkasi niin pitkälle, että mies läpsäisi mua käsivarteen niin että siihen jäi mustelma. Sanoi että ei kadu ja tulee lyömaan uudestaankin, jos näkee tarvetta sille. Ilmoitin sille että sillä ei ole enää mitään osaa mun elämässä, minä en katsele miestä joka lyö (etenkään raskaana olevaa) naista. Saa häipyä mun asunnosta niin pian kuin vain mahdollista. Nyt en ole sitten sanonut sille sanaakaan 30 tuntiin. Ollaan kuin kämppikset. Minä nukun sohvalla ja se makkarissa kumpikin tekee omat ruokansa.
Huomenna olis utra jonne se haluais tulla, mutta en takuulla muistuta sitä siitä, jos se ei polvillaan pyydä anteeksi eilistä. Häivyn vaan vähin äänin lekurille ja tulen takaisin sitten kun tulen. Saisi häipyä mun elämästä mokoma kiittämätön loinen. Mulla olis paljon helpompaa ilman sitä. Hitto, en todellakaan halua sitä synnytys saliin. Enkä mihinkään rooliin elämässäni.

Voi ei, otan osaa, meillä on samanlaista suunnilleen...Pelkkiä kämppiksiä ollaan oltu jo kauan ja odotan et pian häipysi asunnostani! Voimia sulle...

Kiitti. voimia myös sulle.
Niin sitä vaan piti itseään fiksuna, mutta kyllä tässä on selvästi tullut tehtyä virhe jos toinenkin ennen kuin on tähän tilanteeseen ajauduttu. :(
 

Yhteistyössä