Miksei kroonisesta alakuloisuudesta kärsiville vaan anneta piiskaa?

["hikky"]

Ärsyttää katsella henkilöitä, jotka eivät ole varsinaisesti sairaita, mutta eivät silti ole jaksavinaan tehdä paljon mitään tai saa itseään niskasta kiinni. Näillä ihmisillä elämän kuntoon saaminen on yleensä vaan tahdonvoimasta kiinni, ja kun se tahdonvoima puuttuu, niin passivoidutaan vaan koko ajan pahemmin omasta toimettomuudesta johtuen.

En haluaisi provosoida, mutta ihmettelen, miksei työkkäri, terveyskeskus tai joku vastaava voisi huolehtia siitä, että näille henkilöille annettaisiin kunnon, perinteinen selkäsauna jokaisesta todistetusta saamattomuuden osoituksesta? Sen parempaa ihmisten akuutin motivaatiopulan korjaajaa kuin piiska on vaikea kuvitella. Kun selkäsauna toistetaan tarpeeksi monta kertaa, niin kaikki vakavampi hölmöily tietyltä ajalta estetään ja ihminen on lopulta kutakuinkin "kuivilla" elämänsä suhteen. Kuten vaikkapa on saanut hankittua itselleen työn tai opiskelupaikan ja järkevää vapaa-ajan toimintaa.

Mikään "moderni" sanktio kuten työkkärirahan vaihtuminen alennettuun sossurahaan tai parisuhteen kariutuminen ei näihin ihmisiin todistetusti tepsi, koska he elävät hetkessä eivätkä tulevaisuudessa.

 

[hhhhh]

Ei oo sulla kaikki muumit laaksossa.

Eiköhän kuule näilläkin ihmisillä oo joku syy miksei asiat ota onnistuakseen. Kyse voi olla lievästä masennuksests, sitä harvoin kukaan ulkopuolinen edes huomaa.

 

["..."]

On tuossa totuuden siemen, vaikka en nyt ehkä piiskaa käyttäisi "masentuneiden" hoitoon. Nykyään jokainen vähänkin surullinen/väsynyt saa masennus-diagnoosin, ja unohdetaan, että myös surullisemmat jaksot kuuluvat elämään. Sitten "potilas" alkaa syömään mielialalääkkeitä, ja kohta on niiden vaikutuksesta oikeasti masentunut.

 

[vieras*]

"Saattaisipa selkäsauna vintiöitä virkistää..."

 

[vieras*]

Btw... Mitähän virkaa on noilla masennustesteillä? Jos haluaa itselleen saikkua niin niihinhän voi vastailla sen mukaan.

 

["iita-"]

Nykyään halutaan herkästi "medikalisoida" asiat, mutta kyllä se vaan on fakta, että aika montaa tällaiseen negatiivisuuskierteeseen ajautunutta vaivaa lähinnä oma asenneongelma. Itse tunnen yhden tällaisen, ja jos hänet saa potkittua pihalle tekemään jotain niin on sen ajan hyvinkin iloinen ja aikaansaava, mutta sitten taas yksinään herkästi passivoituu ja ajautuu surumielisyyden alhoon.

Jos ei nyt piiskaa, niin aikakin tuollainen ihminen tarvitsee muuten itselleen jonkin "kirittäjän", joka pitää hänet kontrollissa. Nyky-yhteiskunnassa vaan on sellaisista pula, kun ihmiset asuvat yksinään ja lähipiiri (puoliso, kaverit ym.) herkästi kaikkoaa, kun jollakin on ongelmia.