Miksei kaverini kerro minulle raskaudestaan?

[Surullinen]

Kaverini Maija, joka on tunnetusti kova juoruamaan, kertoi että yhteinen ystävämme Kati odottaa lasta. Maija vannotti minua olemaan kuin en tietäisikään ja odottamaan, että Kati kertoo minulle itse. Raskaus on kuulemma jo niillä viikoilla, että Kati oli uskaltanut kertoa asiasta.

Kun näimme Katin kanssa seuraavan kerran kahden, hän ei kertonut. Raskaus ei myöskään näkynyt vielä. Ihmettelin, miksi Maijalle oli kerrottu, mutta minulle ei, mutta jätin asian sikseen ja ajattelin, että ehkä Kati ei vielä halua kertoa kovin monelle.

Olemme parin kuukauden ajan olleet yhteydessä puhelimitse ja sähköpostitse, mutta Kati ei ole edelleenkään kertonut raskaudestaan. Näimme eilen tyttöporukalla lounaalla, jossa olivat myös Saara ja Veera. Poistuin ravintolassa välillä vessaan ja olin palaamassa takaisin, kuulin pöydässä mainittavan sanan äitiysloma, mutta sen jälkeen kolmikon suut napsahtivat kiinni ja Kati kysyi minulta äkkiä jotakin ihan muuta. Raskaudesta hän ei maininnut sanallakaan koko iltana. Hänen raskauttaan ei edelleenkään huomaa, sillä hän on pitkä, pyöreähkö ja pukeutuu väljiin vaatteisiin. Olisin loukkaava, jos alkaisin epäillä hänen olevan raskaana, sillä sitä ei tosiaankaan huomaa.

Itselläni ei ole lapsia enkä halua saada omia lapsia (suvussani on vaikeita perinnöllisiä sairauksia), mutta pidän kovasti lapsista, minulla on useita kummilapsia ja kysyn aina tavatessani ystävieni lastenkin kuulumiset ja oikeasti tykkään kuunnella lapsi- ja vauvajuttuja. Nämä ystäväni tietävät sen, sillä juttelemme heidän lapsistaan usein. He myös tietävät etten ole katkera siitä, etten voi saada lapsia eikä asia ole minulle kipeä, sillä olen käsitellyt sen.

Mutta se surettaa, ettei Kati kerro minulle raskaudestaan, vaikka muille on jo kerrottu. Tunnen jääväni ulkopuolelle. Jos te olisitte Kati, niin ettekö tekään kertoisi minulle ja miksi ette kertoisi?

 

[Odotus puolivälissä]

Itselläni ei ole lapsia enkä halua saada omia lapsia (suvussani on vaikeita perinnöllisiä sairauksia), mutta pidän kovasti lapsista, minulla on useita kummilapsia ja kysyn aina tavatessani ystävieni lastenkin kuulumiset ja oikeasti tykkään kuunnella lapsi- ja vauvajuttuja. Nämä ystäväni tietävät sen, sillä juttelemme heidän lapsistaan usein. He myös tietävät etten ole katkera siitä, etten voi saada lapsia eikä asia ole minulle kipeä, sillä olen käsitellyt sen.

Mutta se surettaa, ettei Kati kerro minulle raskaudestaan, vaikka muille on jo kerrottu. Tunnen jääväni ulkopuolelle. Jos te olisitte Kati, niin ettekö tekään kertoisi minulle ja miksi ette kertoisi?

Tuo lapsettomuushan siinä on syynä ilmiselvästi, mutta jos olisin Kati käsittelisin asian toisin.

Olen itse raskaana, ja kerroin lapsettomalle ystävälleni jopa aiemmin kuin muille. Lapsettomuus on akuutissa vaiheessa, ja ystäväni on hoidoissa. Pistin tiedon menemään meilissä (jonka äärellä hän sai reagoida omassa rauhassaan), jossa ihan vaan kerroin, että testi näyttää plussaa. Yrityksestämme hän oli kyllä tiennyt. Hän onnitteli. Sittemmin olen puhunut raskaudesta jos hän on jotain siihen viitannut, itse en erityisemmin pidä aihetta esillä.

 

[....]

Monet ihmiset luulee, ettei vapaaehtoista lapsettomuutta ole olemassa. Etta nekin, jotka eivat halua lapsia, eivat saa niita. Jotkut ihmiset kun ei voi kasittaa, etta kaikki vain ei halua lapsia.

Luulen, etta ystavasi yrittaa suojella sinua pahalta mielelta. Ajattelee siis, etta pahoittaa mielesi kertomalla raskaudesta. Jospa ystavasi kuvittelee, ettet kerro hanelle koko totuutta lapsettomuudesta. En tietty voi tietaa, mutta mun ystavapiirissa puhutaan paskaa niiden selan takana, jotka on valinneet lapsettomuuden. Siis, etta ne valehtelee eika oikeasti voi saada lapsia. Arsyttaa ihmiset, jotka luulee etta kaikkien elaman ainoa tarkoitus on omat lapset. Voi siis olla tietty jotain muutakin, mutta mun kokemuksella syy on tuo.

 

[kertoo kelle haluaa]

Kaverini Maija, joka on tunnetusti kova juoruamaan, kertoi että yhteinen ystävämme Kati odottaa lasta. Maija vannotti minua olemaan kuin en tietäisikään ja odottamaan, että Kati kertoo minulle itse. Raskaus on kuulemma jo niillä viikoilla, että Kati oli uskaltanut kertoa asiasta.

Kun näimme Katin kanssa seuraavan kerran kahden, hän ei kertonut. Raskaus ei myöskään näkynyt vielä. Ihmettelin, miksi Maijalle oli kerrottu, mutta minulle ei, mutta jätin asian sikseen ja ajattelin, että ehkä Kati ei vielä halua kertoa kovin monelle.

Olemme parin kuukauden ajan olleet yhteydessä puhelimitse ja sähköpostitse, mutta Kati ei ole edelleenkään kertonut raskaudestaan. Näimme eilen tyttöporukalla lounaalla, jossa olivat myös Saara ja Veera. Poistuin ravintolassa välillä vessaan ja olin palaamassa takaisin, kuulin pöydässä mainittavan sanan äitiysloma, mutta sen jälkeen kolmikon suut napsahtivat kiinni ja Kati kysyi minulta äkkiä jotakin ihan muuta. Raskaudesta hän ei maininnut sanallakaan koko iltana. Hänen raskauttaan ei edelleenkään huomaa, sillä hän on pitkä, pyöreähkö ja pukeutuu väljiin vaatteisiin. Olisin loukkaava, jos alkaisin epäillä hänen olevan raskaana, sillä sitä ei tosiaankaan huomaa.

Itselläni ei ole lapsia enkä halua saada omia lapsia (suvussani on vaikeita perinnöllisiä sairauksia), mutta pidän kovasti lapsista, minulla on useita kummilapsia ja kysyn aina tavatessani ystävieni lastenkin kuulumiset ja oikeasti tykkään kuunnella lapsi- ja vauvajuttuja. Nämä ystäväni tietävät sen, sillä juttelemme heidän lapsistaan usein. He myös tietävät etten ole katkera siitä, etten voi saada lapsia eikä asia ole minulle kipeä, sillä olen käsitellyt sen.

Mutta se surettaa, ettei Kati kerro minulle raskaudestaan, vaikka muille on jo kerrottu. Tunnen jääväni ulkopuolelle. Jos te olisitte Kati, niin ettekö tekään kertoisi minulle ja miksi ette kertoisi?

En kerro raskaudestani välttämättä kaikille, vaan jos asia tulee muuten esille niin tulkoon. Erikseen en ala asiaa mainostaa kenellekään. Tuttavapiirissäni on pari naista, jotka eivät voi saada lapsia. He ovat ilmoittaneet, etteivät halua lapsia, vaikka tiedän heistä ainakin toisen olleen lapsettomuushoidoissakin. Sellaiselle valehtelijalle ei tee mieli kertoa yhtään mitään. Myöhemmin kuulin tästä toisesta, että he ovat yrittäneet päästä adoptiojonoon.

Toisaalta jotkut ovat niin juorukelloja, ettei heille voi kertoa mitään, sillä sen jälkeen tietää koko kaupunki. Sitten voi olla myös tilanne, ettei halua asiaa viedä vielä siinä vaiheessa työnantajan tietoon, joten jotkut varovat puhumasta raskaudestaan mitään ennen kuin se näkyy ulospäin. Kannattaakin miettiä, oletko lörppö, joka juoruaa asiat eteenpäin ja vie esimerkiksi asian nimien kanssa julkiselle keskustelupalstalle tai juoruaa työpaikalla tai muissa yhteyksissä asiaa eteenpäin. Oletko kenties sanonut jotakin pahaa aiemmin kyseisestä aiheesta raskaana olevalle henkilölle ja siitä syystä asiaa ei sinun kanssa voi käsitellä vielä varhaisessa vaiheessa? Nämä ovat tietysti arvailuja, mutta ensimmäisenä tuli mieleen tällaisia vaihtoehtoja.

 

[näin minä]

Itse en ole kertomalla kertonut suurta raskausuutista juuri kenellekkään. eräässä tyttöjen illassa mainitsin kun kysyivät miksen juo. muuten olen ollut aika hiljakseen enkä ole tehnyt tikusta asiaa erikseen. Taustalla on juuri muiden ja etenkin tuntemattomien ihmisten juoruilua ja perättömiä lapsiuutisia kyliltä kuultuna. Joten nyt kun oikeasti olen raskaana, jotenkin toivoisin että nämä kyläluudat saisivat tietää asiasta vasta vaikka lapsen synnyttyä. Vaikka toivottu raskaus sai alkunsa erittäin nopeasti, ymmärrän ettei kaikille käy niin. Lisäksi olin pitkään jotenkin itseksenikin keskittynyt ihan muihin asioihin, enkä kerinnyt olemaan kokoaikaisesti mielessäni vain raskaana, kun oli muitakin asioita ajateltavana. Samalla olin myös tietoinen että se voi mennä myös kesken yms, joten siksikin otin maltillisesti. Sitä tavallaan haluaa suojella itseään turhilta kommmenteilta ja kyttäykseltäkin. Kuitenkin asia on niin iso ja aiheuttaa niin paljon muutoksia jo ihan omassa kropassakin sekä elämässä yleensä, että siitä on turha puhua ja jauhaa ihan kaikkien kanssa. Lisäksi jos joku on toitottanut ettei itse halua/voi saada lapsia, niin ehkä myös hieman varoisin turhia hehkuttamasta hänelle aiheesta. Samanlainen juttu kuin en myös esim pitkäaikaistyöttömälle ystävälle hehkuttaisi samalla lailla omista urasuunnitelmista taikka työpaikanvaihtosuunnitelmista kuin esim vanhalle hyvälle työ tai opiskelukaverille.

 

[niin kelle kertoa]

Tietysti on olemassa vapaaetoisesti lapsettomia. Mutta minunkin kaveripiirissäni on käynyt niin että 3 pariskuntaa on aikoinaan ilmoittanut ettei lapsia heille haluta, ja muiden odotuksiin ja lapsiin on suhtauduttu välinpitämättömästi. Eli eipä heille sitten lapsijuttuja ole kerrottu eikä tuputettu kun ei kerran kiinnosta.

Mikä tietysti on ihan fine, mutta jälkeenpäin on käynyt niin että kahdelle näistä pareista on syntynyt hoitojen jälkeen oma ihana pulleropallero (jota kaikkien tietysti pitää ihastella), ja kolmas pari erosi kun yhteistä lasta ei saatukaan. Eli asiasta on valehdeltu (edelleen fine) ettei jouduttaisi säälin, kyselyjen, kyttäyksen tms. kohteeksi.

Eli vähän vaikea tietää sitten että kelle saisi/voisi/kannattaisi sanoa ja mitä. Varmaan hekin ovat vaahdonneet tykönänsä että ei ole kerrottu. Tai siiten siitä jos onkin menty kertomaan.