Miksei elämä saisi muuttua kun vauva syntyy?

Lueskelin tuota festariketjua, ja siellä muutamat sanoi, että pitävät elämänsä samanlaisena kuin ennen vauvan syntymää. Miksi ihmeessä? Onhan se uuden ihmisen syntyminen melkoinen mullistus, miksei elämä siitä saisi muuttua?

Kyllä meidän elämä ainakin muuttui, se taas ei tarkoita sitä ettei mitään voisi tehdä kun on vauva. Kaksi eri asiaa.

 

Kyllä elämä aina muuttuu kun lapsi tulee taloon.

 

Mun mielestä se tarkoittaa, että vauva tulee perheeseen mukaan, eikä niin, että perhe alkaa elää vauvan mukaan.
On siis kyse asenteesta, ottaako vauvan mukaan elämäänsä vai alkaako elämään jonkun oletusarvon mukaan "näin vauva haluaa minun elävän, näin minun kuuluu elää, kun minulla on vauva"

 

Jollain tasolla elämä muuttuu varmaan jokaisella, ainakin niin että alkuun äidti töiden tai opiskelujen sijaan jää kotiin vauvan kanssa.

Mutta muuten ihan yksilöllist kuinka suuria muutokset on ja miten vakavasti ne ottaa. jokuhan on oikeasti sillä kannalla että vauvan kanssa ei pysty enää liikkumaan mihinkään ja kaikki muu elämä jää. Toinen voi jatkaa pitkälti samalla linjalla kuin aiemmin, kulkea ihmisten ilmoilla, tavata kavereita, harrastaa, matkustaa jne. Tietty ihan extreme-jutut nyt yleensä karsiutuu pois mutta muuten elämä kyllä jatkuu sen vauvan kanssakin.

 

Mun mielestä se tarkoittaa, että vauva tulee perheeseen mukaan, eikä niin, että perhe alkaa elää vauvan mukaan.
On siis kyse asenteesta, ottaako vauvan mukaan elämäänsä vai alkaako elämään jonkun oletusarvon mukaan "näin vauva haluaa minun elävän, näin minun kuuluu elää, kun minulla on vauva"

Juuri tätä tarkoitin!

 

Mun mielestä noi on vähän säälittäviä vanhempia joilla on hirveä tarve näyttää ettei mikään muutu.TOTTAKAI MUUTTUU!

 

Tottakai se muuttuu! Taitavat sanoa noin ENNEN vauvan syntymää... tosin typerää silti jos ei tajua että tietysti se muuttuu.

 

Mun mielestä se tarkoittaa, että vauva tulee perheeseen mukaan, eikä niin, että perhe alkaa elää vauvan mukaan.
On siis kyse asenteesta, ottaako vauvan mukaan elämäänsä vai alkaako elämään jonkun oletusarvon mukaan "näin vauva haluaa minun elävän, näin minun kuuluu elää, kun minulla on vauva"

Siis kiitos! Olen monesti yrittänyt kommentoida tähän "elämän muuttumiseen" ja halunnut sanoa juuri tätä, en vain ole löytänyt oikeita sanoja!

 

Kyllähän elämä väistämättä jonkin verran muuttuu kun vauva syntyy.
Muuttuuhan se silloinkin kun elämänkumppani löytyy tai vaikka omat vanhemmat kuolevat ( vaikka olisikin jo itse aikuinen )
Kaikki tapahtumat muuttavat jollain tavoin elämää.
Mutta se, että vauva syntyy ei suinkaan tarkoita sitä että elämä loppusi eikä missään voisi enää käydä; joko vauvankanssa tai ilman.

 

Lueskelin tuota festariketjua, ja siellä muutamat sanoi, että pitävät elämänsä samanlaisena kuin ennen vauvan syntymää. Miksi ihmeessä? Onhan se uuden ihmisen syntyminen melkoinen mullistus, miksei elämä siitä saisi muuttua?

Kyllä meidän elämä ainakin muuttui, se taas ei tarkoita sitä ettei mitään voisi tehdä kun on vauva. Kaksi eri asiaa.

Sanoit itse tuossa juuri sen, mitä ajoin takaa festariketjuun kirjoittamissani vastauksissa. Elämän muuttuminen ja entisten tekemisten ja menemisten jatkaminen ovat kaksi eri asiaa. (Enkä nyt siis tarkoita menemisillä baarijuttuja, vaan festareita ja rokkikonsertteja, kahviloissa ja leffassa käyntiä, yms.)

Tottakai elämä muuttuu, kun taloon tulee vauva, sehän on päivänselvä asia. Mutta ei se tarkoita sitä, etteikö vauvan tai lapsen kanssa voisi tehdä melkeinpä kaikkia samoja asioita, mitä on tehnyt ennen äidiksi tuloakin. Ihan joka keikalle tai jokaisille festareille en ottaisi lasta mukaan, mutta jos vaan saisin lapsenvahdin järjestettyä, menisin kyllä itse, ihan samalla tavalla kuin nykyäänkin. Samoin on vaikkapa leffassakäynnin suhteen -- jos elokuvateattereihin tulee mua kiinnostava leffa, yrittäisin ehdottomasti järkätä lapsenvahdin siksi aikaa, että pääsisin käymään leffassa.

Omista kiinnostuksenkohteista kiinni pitäminen ja niiden mahduttaminen elämään on niitä pieniä asioita, jotka pitää äidin pään kuosissa vauva- ja lapsiarjen keskellä.

 

Mun mielestä se tarkoittaa, että vauva tulee perheeseen mukaan, eikä niin, että perhe alkaa elää vauvan mukaan.
On siis kyse asenteesta, ottaako vauvan mukaan elämäänsä vai alkaako elämään jonkun oletusarvon mukaan "näin vauva haluaa minun elävän, näin minun kuuluu elää, kun minulla on vauva"

Siis kiitos! Olen monesti yrittänyt kommentoida tähän "elämän muuttumiseen" ja halunnut sanoa juuri tätä, en vain ole löytänyt oikeita sanoja!

Voi elämä! Tottakai vauvan mukaan siinä eletään!!!SYöttöajat ja nukkumiset on just tarkalleen vauvan mukaan tai on aika itsekäs vanhempi jos heidän elämän aikataulujen mukaan mennään - vauva syötetään kun riippuliidolta ehditään vai? Ja jääköön vauva nukkumati kun on meidän karatetunnit...joopajoo.

 

Mun mielestä se tarkoittaa, että vauva tulee perheeseen mukaan, eikä niin, että perhe alkaa elää vauvan mukaan.
On siis kyse asenteesta, ottaako vauvan mukaan elämäänsä vai alkaako elämään jonkun oletusarvon mukaan "näin vauva haluaa minun elävän, näin minun kuuluu elää, kun minulla on vauva"

Täysi peesi tälle! =) Juuri tätä minäkin tarkoitin.

 

Mun mielestä se tarkoittaa, että vauva tulee perheeseen mukaan, eikä niin, että perhe alkaa elää vauvan mukaan.
On siis kyse asenteesta, ottaako vauvan mukaan elämäänsä vai alkaako elämään jonkun oletusarvon mukaan "näin vauva haluaa minun elävän, näin minun kuuluu elää, kun minulla on vauva"

No joo, mutta kyllähän tuossakin pitää ottaa huomioon vauvan tarpeet. Ne voi kuitenkin olla ristiriidassa sen kanssa, miten perhe ennen on elänyt. Perhe ja sen dynamiikka muuttuu, kun siihen tulee uusi jäsen ja se on vain hyväksyttävä.

 

Mun mielestä se tarkoittaa, että vauva tulee perheeseen mukaan, eikä niin, että perhe alkaa elää vauvan mukaan.
On siis kyse asenteesta, ottaako vauvan mukaan elämäänsä vai alkaako elämään jonkun oletusarvon mukaan "näin vauva haluaa minun elävän, näin minun kuuluu elää, kun minulla on vauva"

Siis kiitos! Olen monesti yrittänyt kommentoida tähän "elämän muuttumiseen" ja halunnut sanoa juuri tätä, en vain ole löytänyt oikeita sanoja!

Voi elämä! Tottakai vauvan mukaan siinä eletään!!!SYöttöajat ja nukkumiset on just tarkalleen vauvan mukaan tai on aika itsekäs vanhempi jos heidän elämän aikataulujen mukaan mennään - vauva syötetään kun riippuliidolta ehditään vai? Ja jääköön vauva nukkumati kun on meidän karatetunnit...joopajoo.

Riippuliitoa en ole harrastanut ennen lapsiakaan joten miksi alkaisin sitä tehdä vauvan synnyttyäkään?

En vaan ymmärrä miten vauvan syöttämiset niin tarkkaan määrittelisi perheen tai äidin elämää. Vauvahan on helppo ottaa mukaan lähes jokapaikkaan missä olen käynyt aiemminkin, rintalapsena voi ruuan tarjoilla oikeastaan missä tahansa. Ei sen takia nyt tarvitse sisälle linnottuatua! Ja nukkumiset vauva voi hoitaa ihan yhtälailla vaunuissa tai kantoliinassa kuin omassa sängyssäkin.

Kyllä emidän vauvojen kanssa on voinut ihan helposti shoppilla, kyläillä, käydä kävelyllä ja joissain harrastuksissakin. Lisäksi löytyy mies joka voi hoitaa vauvaa ja tarjoilla ne yksittäiset ruuat pullosta jos äidillä on harrastus jonne ei vauvaa voi ottaa mukaan. Ei nuo karatetunnitkaan koko päivää vie, usein tuollaisista harrastuksista kerkeää kotiin jo parissa tunnissa.

 

Mun mielestä se tarkoittaa, että vauva tulee perheeseen mukaan, eikä niin, että perhe alkaa elää vauvan mukaan.
On siis kyse asenteesta, ottaako vauvan mukaan elämäänsä vai alkaako elämään jonkun oletusarvon mukaan "näin vauva haluaa minun elävän, näin minun kuuluu elää, kun minulla on vauva"

No joo, mutta kyllähän tuossakin pitää ottaa huomioon vauvan tarpeet. Ne voi kuitenkin olla ristiriidassa sen kanssa, miten perhe ennen on elänyt. Perhe ja sen dynamiikka muuttuu, kun siihen tulee uusi jäsen ja se on vain hyväksyttävä.

Mitä sellaisia tarpeita vauvalla on mitkä ovat ristiriidassa normaalin perhe-elämän kanssa?

 

Mun mielestä se tarkoittaa, että vauva tulee perheeseen mukaan, eikä niin, että perhe alkaa elää vauvan mukaan.
On siis kyse asenteesta, ottaako vauvan mukaan elämäänsä vai alkaako elämään jonkun oletusarvon mukaan "näin vauva haluaa minun elävän, näin minun kuuluu elää, kun minulla on vauva"

Siis kiitos! Olen monesti yrittänyt kommentoida tähän "elämän muuttumiseen" ja halunnut sanoa juuri tätä, en vain ole löytänyt oikeita sanoja!

Voi elämä! Tottakai vauvan mukaan siinä eletään!!!SYöttöajat ja nukkumiset on just tarkalleen vauvan mukaan tai on aika itsekäs vanhempi jos heidän elämän aikataulujen mukaan mennään - vauva syötetään kun riippuliidolta ehditään vai? Ja jääköön vauva nukkumati kun on meidän karatetunnit...joopajoo.

Sä et nyt tajunnu... Tossa puhuttiin just siitä, että vauvan voi ottaa mukaan. Sit syöttää sen kun sillä on nälkä, vaihtaa vaipan kun tarvii, jne. Se voi olla mukana nukkumassa vaikka käsityökerhossa, vauvan tahtiin eletään, muttei niin ettei kotoa vois poistua

Kyllä mä tajusin mutta silti kyllä olen sitä mieltä että vauvan mukaan mennään ja elämä muuttuu...ei voi kaikkea samoin elää kuin ennen vauvaa tai on tosi itsekäs ja tosiaan vauva joutuu elämään vanhempien aikataulutuksella - sääli, iso sellainen.

 

Mun mielestä se tarkoittaa, että vauva tulee perheeseen mukaan, eikä niin, että perhe alkaa elää vauvan mukaan.
On siis kyse asenteesta, ottaako vauvan mukaan elämäänsä vai alkaako elämään jonkun oletusarvon mukaan "näin vauva haluaa minun elävän, näin minun kuuluu elää, kun minulla on vauva"

Siis kiitos! Olen monesti yrittänyt kommentoida tähän "elämän muuttumiseen" ja halunnut sanoa juuri tätä, en vain ole löytänyt oikeita sanoja!

Voi elämä! Tottakai vauvan mukaan siinä eletään!!!SYöttöajat ja nukkumiset on just tarkalleen vauvan mukaan tai on aika itsekäs vanhempi jos heidän elämän aikataulujen mukaan mennään - vauva syötetään kun riippuliidolta ehditään vai? Ja jääköön vauva nukkumati kun on meidän karatetunnit...joopajoo.

Mä en saanu tissejä irti esim. sukellusreisujen ajaksi, joten vauva syötettiin, kun oltiin tauolla.
Ja vauva voi nukkua aivan hyvin englannin tunnilla mukana kaukalossa, samoin jumpassa. Ja sitä voi myös niissä syöttää, kun se heräsi.
Kun se vauva tulee mukaan elämään, se voidaan hoitaa ihan perheen vanhojen toimintojen ohessa.

 

Mun mielestä se tarkoittaa, että vauva tulee perheeseen mukaan, eikä niin, että perhe alkaa elää vauvan mukaan.
On siis kyse asenteesta, ottaako vauvan mukaan elämäänsä vai alkaako elämään jonkun oletusarvon mukaan "näin vauva haluaa minun elävän, näin minun kuuluu elää, kun minulla on vauva"

No joo, mutta kyllähän tuossakin pitää ottaa huomioon vauvan tarpeet. Ne voi kuitenkin olla ristiriidassa sen kanssa, miten perhe ennen on elänyt. Perhe ja sen dynamiikka muuttuu, kun siihen tulee uusi jäsen ja se on vain hyväksyttävä.

Tottakai muuttuu ja hyväksytty on...silti matkustelemme paljon missä milloinkin. Lapset mukana ja kaikenlaista tehdään ei vain käydä festareilla tai kiertämässä apostolinkyydillä pitkin Eurooppaa....meidän lapset rakastavat sitä, että saavat olla kaikessa mukana.

 

Mun mielestä se tarkoittaa, että vauva tulee perheeseen mukaan, eikä niin, että perhe alkaa elää vauvan mukaan.
On siis kyse asenteesta, ottaako vauvan mukaan elämäänsä vai alkaako elämään jonkun oletusarvon mukaan "näin vauva haluaa minun elävän, näin minun kuuluu elää, kun minulla on vauva"

Siis kiitos! Olen monesti yrittänyt kommentoida tähän "elämän muuttumiseen" ja halunnut sanoa juuri tätä, en vain ole löytänyt oikeita sanoja!

Voi elämä! Tottakai vauvan mukaan siinä eletään!!!SYöttöajat ja nukkumiset on just tarkalleen vauvan mukaan tai on aika itsekäs vanhempi jos heidän elämän aikataulujen mukaan mennään - vauva syötetään kun riippuliidolta ehditään vai? Ja jääköön vauva nukkumati kun on meidän karatetunnit...joopajoo.

Sä et nyt tajunnu... Tossa puhuttiin just siitä, että vauvan voi ottaa mukaan. Sit syöttää sen kun sillä on nälkä, vaihtaa vaipan kun tarvii, jne. Se voi olla mukana nukkumassa vaikka käsityökerhossa, vauvan tahtiin eletään, muttei niin ettei kotoa vois poistua

Kyllä mä tajusin mutta silti kyllä olen sitä mieltä että vauvan mukaan mennään ja elämä muuttuu...ei voi kaikkea samoin elää kuin ennen vauvaa tai on tosi itsekäs ja tosiaan vauva joutuu elämään vanhempien aikataulutuksella - sääli, iso sellainen.

Siis millä lailla vauva kärsii siitä että kulkee vanhempien mukana?

On siis itsekästä käydä shoppailemassa, tapaamassa kavereita ja kävelyillä vauvan kanssa vaikka tämän syöttämiset ja vaipanvaihdot onnistuvat tuolla ihan yhtä hyvin kuin kotona. ei meillä vauvoilla ole mitään omaa aikataulutusta ollut. Ovat nukkuneet sen kun ovat, heräilleet, syöneet, seurustelleet, nukahtaneet uudestaan ja kaikki tuo on onnistunut iha hyvin reissuillakin.

Mutta seuraavan kanssa sitten ilmeisesti pitää linnottautua neljän seinän sisälle ensimmäiseksi vuodeksi ja vaatia miestä hoitamaan kauppareissutkin ettei vaan tulisi aikataulutettua vauvaa meidän muiden mukaan.

 

Kyllä mä tajusin mutta silti kyllä olen sitä mieltä että vauvan mukaan mennään ja elämä muuttuu...ei voi kaikkea samoin elää kuin ennen vauvaa tai on tosi itsekäs ja tosiaan vauva joutuu elämään vanhempien aikataulutuksella - sääli, iso sellainen.

samoin ja samoin.... Kerrohan, miten sen vauvan kanssa sitten kuuluu elää jos sitä ei saa ottaa hiljaisiin, "paheettomiin" harrastuksiin mukaan, jos sitä ei saa imettää kuin kotona, eikä varmaan vaippaakaan vaihtaa kuin omalla hoitopöydällä?

Ää ole noin mustavalkoinen, en sanonut ettei vauvaa SAA ottaa mukaan mihinkään...vaan että kyllähän se elämä vaan muuttuu ja vauvan ehdoilla mun mielestä mennään ja jos on kovin kiireinen ollut ja vauhtiharrastuksia tai festareilla dokaamista jne. niin sanon että vauvaparka! Mutta onhan näitä lehdissäkin - elämä ei tosiaan muutu vaan eletään kuin pellossa.

En ala enempää inttämään ja vääntämään - tehköön kukakin miten lystää, ei se multa oo pois, jonkun vauvalta kyllä jos vanhempi ei ole oikesti läsnä kuin harvakseltaa - silloin kun ehtii omilta menoiltaan. On eriasia raahata vauvaa mukana (tehdä omiaan, vaikka sitten laskuvarjohyppyjä) kuin oikeasti viettää aikaa vauvan kanssa. Nyt heipat, en palaa vänkäämään asiasta!

 

Kyllä mä tajusin mutta silti kyllä olen sitä mieltä että vauvan mukaan mennään ja elämä muuttuu...ei voi kaikkea samoin elää kuin ennen vauvaa tai on tosi itsekäs ja tosiaan vauva joutuu elämään vanhempien aikataulutuksella - sääli, iso sellainen.

samoin ja samoin.... Kerrohan, miten sen vauvan kanssa sitten kuuluu elää jos sitä ei saa ottaa hiljaisiin, "paheettomiin" harrastuksiin mukaan, jos sitä ei saa imettää kuin kotona, eikä varmaan vaippaakaan vaihtaa kuin omalla hoitopöydällä?

Ää ole noin mustavalkoinen, en sanonut ettei vauvaa SAA ottaa mukaan mihinkään...vaan että kyllähän se elämä vaan muuttuu ja vauvan ehdoilla mun mielestä mennään ja jos on kovin kiireinen ollut ja vauhtiharrastuksia tai festareilla dokaamista jne. niin sanon että vauvaparka! Mutta onhan näitä lehdissäkin - elämä ei tosiaan muutu vaan eletään kuin pellossa.

En ala enempää inttämään ja vääntämään - tehköön kukakin miten lystää, ei se multa oo pois, jonkun vauvalta kyllä jos vanhempi ei ole oikesti läsnä kuin harvakseltaa - silloin kun ehtii omilta menoiltaan. On eriasia raahata vauvaa mukana (tehdä omiaan, vaikka sitten laskuvarjohyppyjä) kuin oikeasti viettää aikaa vauvan kanssa. Nyt heipat, en palaa vänkäämään asiasta!

En ymmärrä miksi festareilla pitäisi kännätä?

 

No, musta asia menee niin, että ihan kaikesta omasta ei tarvi eikä pidä luopua lapsen synnyttyä. On vanhempia, jotka keskittyvät lapseen niin, että unohtavat ystävät, harrastukset, itsestä huolehtimisen - koko ulkomaailman. Minusta se ei ole tervettä. Maapallo ei lakkaa pyörimästä, vaikka uusi ihminen tänne ilmestyy, joten itse ajattelen niin, että lapsi otetaan mukaan elämään. Jos siis joku mielii festareille (festarit on nyt siis esimerkkinä, yhtä hyvin kyseessä voisi olla kaukomatka tai mikä vaan) lapsen kanssa, niin mikäs siinä, kunhan pystyy turvaamaan sen, että lapsen on siellä hyvä ja turvallinen olla. Jos taas joku mielii festareille ilman lasta, niin sekin on okei, kunhan varmistaa, että lapsella on hyvä ja turvallinen olla hoitajan kanssa. Ja sekin on okei, että joku ei halua lähteä sinne festareille tai minnekään muualle, kun on pieni lapsi - kunhan varmistaa sen, että lapsella on hyvä ja turvallinen olla. Silloin kotoa ei löydy turhautunutta vanhempaa, joka on lapselle ja suunnilleen koko maailmalle katkera siitä, että ei pääse minnekään eikä omaa aikaa ole vaikka muilla (etenkin omalla puolisolla) niin on.

Summa summarum: vauvan tulo ei estä elämästä normaalia, omannäköistä elämää, mutta näkökulma muuttuu. Eli esim. siellä festareilla ei voi juoda (niin kuin ehkä aiemmin on tehnyt), vaan vauvan hyvinvointi on sielläkin ensisijalla.

Tiiä tajusko kukaan pointtia...

 

Kyllä mä tajusin mutta silti kyllä olen sitä mieltä että vauvan mukaan mennään ja elämä muuttuu...ei voi kaikkea samoin elää kuin ennen vauvaa tai on tosi itsekäs ja tosiaan vauva joutuu elämään vanhempien aikataulutuksella - sääli, iso sellainen.

samoin ja samoin.... Kerrohan, miten sen vauvan kanssa sitten kuuluu elää jos sitä ei saa ottaa hiljaisiin, "paheettomiin" harrastuksiin mukaan, jos sitä ei saa imettää kuin kotona, eikä varmaan vaippaakaan vaihtaa kuin omalla hoitopöydällä?

Ää ole noin mustavalkoinen, en sanonut ettei vauvaa SAA ottaa mukaan mihinkään...vaan että kyllähän se elämä vaan muuttuu ja vauvan ehdoilla mun mielestä mennään ja jos on kovin kiireinen ollut ja vauhtiharrastuksia tai festareilla dokaamista jne. niin sanon että vauvaparka! Mutta onhan näitä lehdissäkin - elämä ei tosiaan muutu vaan eletään kuin pellossa.

En ala enempää inttämään ja vääntämään - tehköön kukakin miten lystää, ei se multa oo pois, jonkun vauvalta kyllä jos vanhempi ei ole oikesti läsnä kuin harvakseltaa - silloin kun ehtii omilta menoiltaan. On eriasia raahata vauvaa mukana (tehdä omiaan, vaikka sitten laskuvarjohyppyjä) kuin oikeasti viettää aikaa vauvan kanssa. Nyt heipat, en palaa vänkäämään asiasta!

No mutta eiköhän idea ole siinä että ihmisten vauvaa edeltänyt elämä voi olla hyvinkin erilaista. Siinä kuin yksillä se on tarkoittanut festareita, alkoholin kulutusta ja villiä elämää niin toisilla se on ollut ihan tavallista kotiarkea. Töitä, harrastuksia, ystävien tapaamista, ravintoloissa syömistä, shoppaillessa kahviloissa käymistä ja rauhallista reissaamista. Ei mitään extreme-harrastuksia vaain ihan tavallisia juttuja joihin vauvan voi ongelmitta ottaa mukaan.

Tietty silloin perheen elämän ei tarvitse muuttua läheskään niin paljoa kuin edellisessä esimerkissä. Käytännössä monessa perheessä ainoa ero aiempaan on se että äidiltä jää töissäkäynti pois, kaikki muu on mahdollista jatkua ihan normaalsiti ja vauva kulkee mukana kärsimättä lainkaan.

 

Nyt pitää sanoa, että kyllä festareilla käviät puolet kännää ja puolet ei. Minäkin olen kerran ottanut (15v) yhden kulauksen olutta teltan vieressä....silloin olin ekaa kertaa ilman Imaa festareilla

 

Käytännössä monessa perheessä ainoa ero aiempaan on se että äidiltä jää töissäkäynti pois, kaikki muu on mahdollista jatkua ihan normaalsiti ja vauva kulkee mukana kärsimättä lainkaan.

noin juuri.

Lisään vielä varmuudeksi että tottakai muutoksena elämään kuuluu sitä lapsenhoitoa ja tämän kanssa seurustelua, mutta siis ne eivät rajoita elämää niin ettei olisi mahdollista tehdä jatkossakin niitä asioita joita on aiemmin tehnyt ja haluaa tehdä jatkossakin.

Joskus käy niinkin että kiinnostus joitain asioita kohtaan vähenee ja ne jäävät itsestään pois. Ei sillä tavalla että äiti lapsen takia luopuisi niistä toteuttaakseen epäitsekästä äitiyttä, vaan jäävät ihan kiinnostuksen lopahtamisen takia pois. Aivan kuten voisi tapahtua ilman vauvaakin.

Joku tietty kohta sanoo että jos on vauva joka sairastelee paljon, huutaa kokoajan jne niin ei sellaisen kanssa voi juosta pitkin kyliä. Ei tietenkään mutta se fakta että jotkut vauvat ovat vaativampia ei poista sitä tosiasiaa että helpomman vauvan kanssa on mahdollista tehdä yhtä ja toista.