miks toiset on niin aikaansaavia ja super äitejä ? miten ne jaksaa?

[laiska vätys]

oon nyt seurannut tätä palstaa.
toiset kuvaa tänne kaikki tekemänsä ruoat aamupalaista iltapalaan, kuvaa ostokset, on täällä palstalla päivät pitkät, kuitenkin hoitavat mallikkaasti suurperheensä ja siivoavat kotinsa ja joku muu voi vaikka jatkaa listaa...

 

[Keittiönoita]

Mä kyllä kuvaan ruokiani ja notkun palstalla, mutta mun kuopus täyttää jo 20 v

 

[Mummeliisa]

Minä avasin ketjun otsikon innoittamana ja olin tulossa ihmettelemään samaa.
Mutta ei näemmä voikaan: Minähän olen (tässä sohvalla vällyjen alla maatessani) selvästikin superäiti niiden sinun määritelmiesi mukaan! Wow!

Itse mietin noita joiden ruoka on aina terveellistä ja moitteetonta, vaatteet itsetehtyjä tai ainakin tuunattuja, kodit aina siistejä, lapset aina silmissä ja jotka eivät ikinä tarvitse omaa tai parisuhdeaikaa ja pysyvät silti täysipäisinä ja liittonsa onnellisina ja joiden lapset pystyvät luomaan tiiviitä toimivia ihmissuhteita muihin aikoisiin vanhempien ohikin viettämättä kuitenkaan aikaa muiden kuin vanhempiensa kanssa ja...

Superia näemmä toimitetaan monenlaisissa pakkauksissa?

 

[perfektionisti]

Mä kyllä kuvaan ruokiani ja notkun palstalla, mutta mun kuopus täyttää jo 20 v

Mä en kuvaile mitän ja kuopus 16 ja itse paljon noitaa vanhempi.
Teen ain hommat, laitan itseni ennen koneelle tuloa aamulla, viikonlopulla. Täällähän tunnetusti aika hurahtaa ja iltiksen keskustelut päälle ja sieltä hankitty sähköpostikaveri, jonka kanssa jo paristi tavattukin.
Menen vasta myähemmin töihin ja kaikki erkeän vilkaista läpi ja lehdet pikapikaa.
Illalla sama, ensin hommat ja ohjelmat, sitten koneelle.
En koskaan voisi edes lehteä lukea, neuloa, mikäli hommat tekemättä.

 

["laiskaäiti"myös]

Musta ei tullu suorittajaa äitiydyttyäni, mies joskus suuttui ku paikat on paskassa kunnossa, vaikka oon kotona. Laiska mikä laiska..

mutta toisaalta, miten tätä elämää haluaa elää, fiilistellen vai suorittaen pelkästään. Ei kai asia oo aivan niinkään, mutta musta ei tule eikä ole tarvetta olla mikään Superäiti. Mielummin tekee asioita mitkä tuntuu hyvältä sen sijaan, kun puunaisin uunia, jääkaappia, siivouskaappia, järjestäisin liinavaatekaappia, tekisin kaikki vauvan ruuat blenderillä itse, kestovaippailisin, ulkoilisin 2 tuntia aamupäivällä, mitäs vielä; Säännölliset Rutiinit hahahhahhahahhahha

 

[perfektionisti]

Mielestäni Mummeliisa on kyllä oikeasti aika supermam. Omia ja lapsenlapsia jatkuvaan kylässä, hoidossa, koulutettu ja aikaa koneellekin.
Blogia lukiessani kunnioitus heräsi ja hengästytti. Itsestäni ei jatkuvaan vierasvaraan olisi.

 

[Aatamin akka]

No onpa superäitejä ja todella läsnä lastensa elämässä jos roikkuvat täällä jatkuvasti. Kyllä mun mielestä "superäidit" on ihan erikseen.

 

[Mummeliisa]

Mielestäni Mummeliisa on kyllä oikeasti aika supermam. Omia ja lapsenlapsia jatkuvaan kylässä, hoidossa, koulutettu ja aikaa koneellekin.
Blogia lukiessani kunnioitus heräsi ja hengästytti. Itsestäni ei jatkuvaan vierasvaraan olisi.

Kaikessa on monta puolta.
Esim nyt niin omat kuin lapsenlapsetkin (yksi heistä yökylässä aina to-ke-yön) nukkuvat ja mummeli makaa sohvalla vällyjen alla wordia kartellen, kirjaa selaillen ja palstaillen.... niin ei tämä nyt erityisiä supervoimia vaadi.
Kiitos kuitenkin kauniista sanoistasi.

 

[hoya bella]

[QUOTE="laiskaäiti"myös;23365419]
mutta toisaalta, miten tätä elämää haluaa elää, fiilistellen vai suorittaen pelkästään. Ei kai asia oo aivan niinkään, mutta musta ei tule eikä ole tarvetta olla mikään Superäiti. Mielummin tekee asioita mitkä tuntuu hyvältä sen sijaan, kun puunaisin uunia, jääkaappia, siivouskaappia, järjestäisin liinavaatekaappia, tekisin kaikki vauvan ruuat blenderillä itse, kestovaippailisin, ulkoilisin 2 tuntia aamupäivällä, mitäs vielä; Säännölliset Rutiinit hahahhahhahahhahha[/QUOTE]

Mua harmittaa että mulla on vasta yksi lapsi ja sekin pieni vauva vielä. Kun mä olen luonnostaan äidillinen, tykkään kotitöistä ja puuhata kaikenlaista. En koe että se minun elämässäni olisi mitään suorittamista josta saisi stressiä ja palaisi loppuun kuten yleensä pelotellaan jos haluaa olla aktiivinen äiti.

 

[Mummeliisa]

No onpa superäitejä ja todella läsnä lastensa elämässä jos roikkuvat täällä jatkuvasti. Kyllä mun mielestä "superäidit" on ihan erikseen.

Aivan.
Niitä oikeita superäitejä löytää ihan muualta ja heidänkin kohdallaan usein niin että erityiset olosuhteet ovat heidät superoineet, usein vastoin tahtoaankin...

"Arkisuperit" ovat sitten niitä erityisen hyvin organisoivia ja poikkeuksellisen ahkeria.
Olen iloinen etten kuulu ensimmäisiin supereihin ja tähän ikään mennessä hyväksynyt sen, etten kuulu jälkimmäiseenkään luokkaan.

 

[ei onnaa ei]

Toiset kuvaa vielä omat jätöksensäkin pöntöstä ja sitä minä en ymmärrä sitten millään.

 

[vrs]

[QUOTE="laiskaäiti"myös;23365419]Musta ei tullu suorittajaa äitiydyttyäni, mies joskus suuttui ku paikat on paskassa kunnossa, vaikka oon kotona. Laiska mikä laiska..

mutta toisaalta, miten tätä elämää haluaa elää, fiilistellen vai suorittaen pelkästään. Ei kai asia oo aivan niinkään, mutta musta ei tule eikä ole tarvetta olla mikään Superäiti. Mielummin tekee asioita mitkä tuntuu hyvältä sen sijaan, kun puunaisin uunia, jääkaappia, siivouskaappia, järjestäisin liinavaatekaappia, tekisin kaikki vauvan ruuat blenderillä itse, kestovaippailisin, ulkoilisin 2 tuntia aamupäivällä, mitäs vielä; Säännölliset Rutiinit hahahhahhahahhahha[/QUOTE]

Oletko kuitenkin vähän kateellinen tai ehkä epävarma? Vai miksi noin negatiivinen sävy kirjoituksessasi? Minä elän nimenomaan fiilistellen, lököhousuissa ja tukka pörrössä. Päivät puuhaillaan, siivoillaan, tiskataan, pyykätään, viikataan, imuroidaan, leivotaan, istutellaan kukkia, askarrellaan jne. Iltaisin sitten ompelen, piirrän, maalaan, luen ja sisustan. Luonnollisestikaan meillä ei syödä valmisruokaa, iso osa on oman maan antimia. Lapsia meillä on kaksi alle 3v ja aika paljon lemmikkejä. Silti tämä ei mielestäni ole suorittamista, vaan ollaan ja eletään vaan omalla tyylillä ja elämä on ihanaa.

 

["laiskaäiti"myös]

Mua harmittaa että mulla on vasta yksi lapsi ja sekin pieni vauva vielä. Kun mä olen luonnostaan äidillinen, tykkään kotitöistä ja puuhata kaikenlaista. En koe että se minun elämässäni olisi mitään suorittamista josta saisi stressiä ja palaisi loppuun kuten yleensä pelotellaan jos haluaa olla aktiivinen äiti.

Mikäs siinä jos tykkää puuhastella kaikkea ja on aikaan saava jotenkin luonnostaan, kunhan nauttiikin siitä mitä tekee. Välillä vaan tuntuu että monienkin äitiys on jonkinasteista suorittamista kuten esim. kotitöissä, tavallaan jatkaa sitä työelämää kotiin. Arkirutiinit, tarviiko joka pvä mennä samalla kaavalla? Mulla hajois pää.. Tottakai jotai asioita täytyy tehdä, vaikkei tykkää.

 

["laiska"]

minä olen aina ollut laiska ja yllätysyllätys lasten saaminen ei näytä muuttaneen sitä mitenkään. meillä oli aina sotkuista ja pyykkivuoria jo ennen lapsia, nyt on vain niin että on enemmän ihmisiä sotkemassa niin on enemmän sotkuista (välillä jopa likaista, ja se kyllä harmittaa).
mutta puuhailen mielelläni lasten kanssa, lauletaan, lorutellaan, tanssitaan, maalataan,muovaillaan ja rakennellaan. ja ulkoillaan. ja pidetään rutiineista kiinni. sitten kun nuo nukkuvat niin en kyllä persettäni nosta sohvasta siivotakseni tai pyykätäkseni koska olen vain laiska ja sen kyllä kaikin puolin huomaa.
tiedän että minun pitäisi opetella tekemään kotitöitä yhdessä lasten kanssa ja yhden lapsen kanssa se onnistuikin joten kuten, mutta nyt kun on lisäksi vauva niin ei millään tahdo onnistua.. vaikka vauva nukkuu vielä kolmet unet. kertokaa miten se tapahtuu?

 

[halipupu harmaana]

Osalla on luultavasti ADHD tms. joka laittaa koko ajan touhuamaan, toiset tykkää enempi olla möllöttää.

 

["laiskaäiti"myös]

Oletko kuitenkin vähän kateellinen tai ehkä epävarma? Vai miksi noin negatiivinen sävy kirjoituksessasi? Minä elän nimenomaan fiilistellen, lököhousuissa ja tukka pörrössä. Päivät puuhaillaan, siivoillaan, tiskataan, pyykätään, viikataan, imuroidaan, leivotaan, istutellaan kukkia, askarrellaan jne. Iltaisin sitten ompelen, piirrän, maalaan, luen ja sisustan. Luonnollisestikaan meillä ei syödä valmisruokaa, iso osa on oman maan antimia. Lapsia meillä on kaksi alle 3v ja aika paljon lemmikkejä. Silti tämä ei mielestäni ole suorittamista, vaan ollaan ja eletään vaan omalla tyylillä ja elämä on ihanaa.

No ehkä olen hieman kateellinenkin, mutta tiedän ettei musta koskaan tule sellaista, vaikka se ois fiksua. Ei ollut tarkoitus kuulostaa erityisen negatiiviseltä, lähinnä ihmetellä, jos joku vaan suorittaa... Haluun tehdä just niitä mun ja meijän juttuja. Ja keskittyä ehkä mun lapsiin, kun ne on vielä pieniä. Mutta nimenomaan tarkotin tota että kukin tekee niitä puuhia mistä nauttii.

 

[22]

Mä olen sellanen jaksava touhumamma, olen nuori, varmaan siksi

 

["jossukka"]

itselläni työ on jo aina ollut sellaista, että montaa asiaa pitää touhuta yhtäaikaa, että saadaan hommat tehtyä ja sitten illalla ansaittua lepoaikaa sohvalla löllötellen ja palstaillen. tämä pätee nyt mammalomalaisenkin kotona oleviin askareisiin. väsyttää joskus ja paljon, ei sen puoleen.. mutta aina sitä voimaa löytyy kun lapsia silmiin katsoo. kaikilla hyvä olla. eli siis kaikki kotihommat hoituu kyllä lapsien ohessa. meillä vierailee ajoittain viikonloppuja 7wee sukulaispoika, tytärpuoli kohta 2wee ja oma tyty 4kk. voisin sanoa että hulinaa riittää ajoittain.

tää koti on kuitenkin suhteellisen siisti, ei kauheita pyykkivuoria tai likaisia astioita, hiukan "boheemisti" voi olla tavarat levällään.... onko oikeasti superäitiyttä , että lapsella on siisti koti missä elää? eikö kodin pidä olla sellainen ettei se ole lapsen terveydelle haitallinen? lattialle voi aina vaavin laskea, ettei ole liian likaista että toinen tulisi kipeäksi, kylppärit puhtaana ja pölyt imurissa. lapsen paras on tehdä terveellistä ruokaa mahdollisimman paljon itse, ja näin kätevästi säästää myös rahaa... pitää tehdä paljon ruokaa kerralla.

minä voin käsi sydämellä sanoa, että teen parhaani lapseni eteen, jos se on jonkun mielestä superäitiyttä niin okei... lapsen eteen teistä jokainen tekisi mitä vain, eikö? miksi ihmeessä pitää miettiä asiaa suorittamisena. minusta se kuuluu lapsenhoitoon olennaisesti että pidetään kodista huoli eli lapsen kasvuympäristöstä. vaihdattehan lapsille vaipatkin ja vaihdatte puhtaat vaatteet. miksi sitten koti pitäis olla paskan valtaama ja "tuntua ylivoimaiselta suorittamiselta", "supermamma".. !?!?!?

minusta superäiti on se kuka saa lapsensa, oli niitä kuinka monta tahansa, pidettyä tyytyväisenä, perusterveenä ja jaksaa leikkiä mukana, olla lapsen arjessa.

oonko oikeasti ihan hakoteillä ajatuksieni kanssa? liian ruusuiset elämänohjeet? :O

 

["joo"]

[QUOTE="jossukka";23366576]itselläni työ on jo aina ollut sellaista, että montaa asiaa pitää touhuta yhtäaikaa, että saadaan hommat tehtyä ja sitten illalla ansaittua lepoaikaa sohvalla löllötellen ja palstaillen. tämä pätee nyt mammalomalaisenkin kotona oleviin askareisiin. väsyttää joskus ja paljon, ei sen puoleen.. mutta aina sitä voimaa löytyy kun lapsia silmiin katsoo. kaikilla hyvä olla. eli siis kaikki kotihommat hoituu kyllä lapsien ohessa. meillä vierailee ajoittain viikonloppuja 7wee sukulaispoika, tytärpuoli kohta 2wee ja oma tyty 4kk. voisin sanoa että hulinaa riittää ajoittain.

tää koti on kuitenkin suhteellisen siisti, ei kauheita pyykkivuoria tai likaisia astioita, hiukan "boheemisti" voi olla tavarat levällään.... onko oikeasti superäitiyttä , että lapsella on siisti koti missä elää? eikö kodin pidä olla sellainen ettei se ole lapsen terveydelle haitallinen? lattialle voi aina vaavin laskea, ettei ole liian likaista että toinen tulisi kipeäksi, kylppärit puhtaana ja pölyt imurissa. lapsen paras on tehdä terveellistä ruokaa mahdollisimman paljon itse, ja näin kätevästi säästää myös rahaa... pitää tehdä paljon ruokaa kerralla.

minä voin käsi sydämellä sanoa, että teen parhaani lapseni eteen, jos se on jonkun mielestä superäitiyttä niin okei... lapsen eteen teistä jokainen tekisi mitä vain, eikö? miksi ihmeessä pitää miettiä asiaa suorittamisena. minusta se kuuluu lapsenhoitoon olennaisesti että pidetään kodista huoli eli lapsen kasvuympäristöstä. vaihdattehan lapsille vaipatkin ja vaihdatte puhtaat vaatteet. miksi sitten koti pitäis olla paskan valtaama ja "tuntua ylivoimaiselta suorittamiselta", "supermamma".. !?!?!?

minusta superäiti on se kuka saa lapsensa, oli niitä kuinka monta tahansa, pidettyä tyytyväisenä, perusterveenä ja jaksaa leikkiä mukana, olla lapsen arjessa.

oonko oikeasti ihan hakoteillä ajatuksieni kanssa? liian ruusuiset elämänohjeet? :O[/QUOTE]

ei tuo ole superia, ei.

vaan se että kaiken tuon lisäksi ja vaikka sulla olis se kymmenenkin lasta (usko tai älä joillain on!) ne kirjoittaa vielä päivittäin blogia ja kuvaa ruokansa ja ostoksensa ja päivittää kaksplussalle.

 

[:)]

Nostan tätä ketjua, koska haluaisin lisää näitä supermammojen ja muidenkin kommentteja.

Meillä on 6kk vauva, joka ei paljoa päikkäreistä perusta eikä kauaa viihdy yksinään lattiallakaan. Usein vauva katseleekin sitteristä kun teen ruokaa ja hermostuu siihenkin nopeasti, joten syön sitten vauva sylissä. Vauva katselee lattialta/sylistä/sitteristä kun laitan tiskejä ja pyykkejä. Musta tuntuu että vauva tylsistyy helposti ja kitisee kun on tylsää. Kun leikin ja laulan hänen kanssaan ja luetaan kirjoja, hän viihtyy hyvin ja on iloinen. Samoin jos ollaan "ihmisten ilmoilla" niin vauva viihtyy hyvin, puhumattakaan jos on isovanhemmat kylässä ja seuranpitäjiä riittää!

Niin paljon kuin haluaisinkin perheemme elävän siistissä kodissa, niin en vaan onnistu siinä. En voi jättää vauvaa itkemään lattialle että saan jonkun homman tehtyä, vaan pidän tärkeämpänä olla vauvalle läsnä. Iltaisin kun vauva nukahtaa, olen itsekin niin väsynyt etten jaksa enää tehdä mitään vaan menen itsekin nukkumaan. Vauva nukkuu noin klo 20-07.

Viikkosiivouksen toki teen, mutta usein "hutaisemalla", pyykkejä on usein viikkaamatta ja kaapit sotkuisia. Vauvan soseet yritän tehdä itse, mutta nekin pitää aina tehdä kiireellä.

Joten te supermammat joilla on pieniä lapsia, itsetehdyt ruuat ja siisti koti: missä välissä teette kotityöt ja soseet? Nukkuuko vauvanne kunnon päiväunet vai missä ovat kun itse imuroitte tai pesette lattioita?

 

["jossukka"]

Nostan tätä ketjua, koska haluaisin lisää näitä supermammojen ja muidenkin kommentteja.

Meillä on 6kk vauva, joka ei paljoa päikkäreistä perusta eikä kauaa viihdy yksinään lattiallakaan. Usein vauva katseleekin sitteristä kun teen ruokaa ja hermostuu siihenkin nopeasti, joten syön sitten vauva sylissä. Vauva katselee lattialta/sylistä/sitteristä kun laitan tiskejä ja pyykkejä. Musta tuntuu että vauva tylsistyy helposti ja kitisee kun on tylsää. Kun leikin ja laulan hänen kanssaan ja luetaan kirjoja, hän viihtyy hyvin ja on iloinen. Samoin jos ollaan "ihmisten ilmoilla" niin vauva viihtyy hyvin, puhumattakaan jos on isovanhemmat kylässä ja seuranpitäjiä riittää!

Niin paljon kuin haluaisinkin perheemme elävän siistissä kodissa, niin en vaan onnistu siinä. En voi jättää vauvaa itkemään lattialle että saan jonkun homman tehtyä, vaan pidän tärkeämpänä olla vauvalle läsnä. Iltaisin kun vauva nukahtaa, olen itsekin niin väsynyt etten jaksa enää tehdä mitään vaan menen itsekin nukkumaan. Vauva nukkuu noin klo 20-07.

Joten te supermammat joilla on pieniä lapsia, itsetehdyt ruuat ja siisti koti: missä välissä teette kotityöt ja soseet? Nukkuuko vauvanne kunnon päiväunet vai missä ovat kun itse imuroitte tai pesette lattioita?

mulla kuule ihan sama homma. iita 4kk nukkuu ulkona vain ja ainoastaan yli 2tuntia päikkäreitä ja tasan yhden kerran päivän aikana. toiset päikkärit sitten jos ollaan ihan vaunulenkillä ja vaunut pysyy liikkeessä. sisällä nukkuu itsekseen, ilman syliä maksimissaan sen 1tunnin. yöunet sitten klo 22-08. itsekin nukahdan siihen samaan aikaan

mulla typy hengaa rintarepussa, sitterissa ja sylkyssä, sillon ku isä on töissä. mieheni siis yötyössä klo 16-04.30 lähtee tuntia aiemmin ja tulee tuntia myöhemmin työajasta. joten lapsenhoito apua ei ole hirveästi tarjolla kuin hetkeksi aamupäivällä ku isäntä herää.

itse teen aina projektin kerrallaan, esim eilen oli imurointipäivä ja matot ruttuun ja ulos. tänään on pyykkipäivä, neljäs koneellinen menossa. jos ipana nukkuu niin sitten pestään lattiat sillä välin. oon huomannu senkin että mitä enemmän sitä ressaa sitä enemän jää hommia tekemättä. ku ei mieti ja tekee vaan niin tulee tehdyksi aivotonta hommaa loppuunsa, mulle jotenkin rentouttavaa

 

[Mep]

Nostan tätä ketjua, koska haluaisin lisää näitä supermammojen ja muidenkin kommentteja.

Meillä on 6kk vauva, joka ei paljoa päikkäreistä perusta eikä kauaa viihdy yksinään lattiallakaan. Usein vauva katseleekin sitteristä kun teen ruokaa ja hermostuu siihenkin nopeasti, joten syön sitten vauva sylissä. Vauva katselee lattialta/sylistä/sitteristä kun laitan tiskejä ja pyykkejä. Musta tuntuu että vauva tylsistyy helposti ja kitisee kun on tylsää. Kun leikin ja laulan hänen kanssaan ja luetaan kirjoja, hän viihtyy hyvin ja on iloinen. Samoin jos ollaan "ihmisten ilmoilla" niin vauva viihtyy hyvin, puhumattakaan jos on isovanhemmat kylässä ja seuranpitäjiä riittää!

Niin paljon kuin haluaisinkin perheemme elävän siistissä kodissa, niin en vaan onnistu siinä. En voi jättää vauvaa itkemään lattialle että saan jonkun homman tehtyä, vaan pidän tärkeämpänä olla vauvalle läsnä. Iltaisin kun vauva nukahtaa, olen itsekin niin väsynyt etten jaksa enää tehdä mitään vaan menen itsekin nukkumaan. Vauva nukkuu noin klo 20-07.

Viikkosiivouksen toki teen, mutta usein "hutaisemalla", pyykkejä on usein viikkaamatta ja kaapit sotkuisia. Vauvan soseet yritän tehdä itse, mutta nekin pitää aina tehdä kiireellä.

Joten te supermammat joilla on pieniä lapsia, itsetehdyt ruuat ja siisti koti: missä välissä teette kotityöt ja soseet? Nukkuuko vauvanne kunnon päiväunet vai missä ovat kun itse imuroitte tai pesette lattioita?

Minäpä väitän, että se "superäitiys" liittyy ainakin osittain siihen, millaisia lapset ovat. Itsellä oli tämänkaltainen kokemus, vauva-aika oli todella hankalaa, univelka oli valtava enkä todella pystynyt/ jaksanut tehdä kuin pakolliset koska vauva ei levännyt tuntia pidempää päivällä yhtäjaksoisesti (sekin liikkuvissa vaunuissa). Eli itsekään en saanut tankata päivälepoa risojen öiden lisäksi. Mutta siitäkin selvittiin...kaukana oli superäitiydestä.
Tietenkin hyvin nukkuvan, terveen lapsen äiti ehtii ja jaksaa toisella tavalla. Ja juo kahvinsa rauhassa ;-)