J
juups
Vieras
Jahkailua, pohdintaa, miettimistä, mitä vielä, mahtuu päiviini.
Eli, kerronpas kaiken.
Olen opiskellut lähihoitajaksi, valmistuin keväällä 2008. Kesäkuun alussa, vuonna 2008 tein positiivisen testin, ja olin onneni kukkuloilla. Helmikuussa syntyi esikoinen, tyttömme
<3 Hän on nyt 11kk ja olen siis hänen kanssa kotona, enkä ole palaamassakaan töihin vielä. Tein 2008 kesän oman alan töitä, vakipaikkaa minulla ei ole. Hoitoalan hommat ei kiinnosta pätkääkään, joten niille sanon hellurei, kun se hetki koittaa että töihin on palattava. Olen kuitenkin kotona vielä kesän, töihin palaan vasta syksyllä, vai koulunpenkille, mutta minne? Se on tässä se suurin ongelma. Asutaan pienellä kylällä, täälä on siis 3000 asukasta. Kylälle mahtuu 2 kauppaa, ärrä, posti pankki jne. Ei siis mitään kouluja. Lähimmät koulut on100 kilsan päässä, ja sieläkin melko niukat valinnat, niistä mikään ei kiinnosta. Haluan pois täältä korvesta, johonki kaupunkiin, mutta, esteenämme on se, että mies on ollut täällä töissä nyt 8 vuotta ja on vakituinen, palkka siis on jo noussut ihan ok:ksi, saa 11 ? tunnilta. Tekee tehdastyötä, hällä ei oo koulutusta, mikä myös vaikeuttaa muualle lähtemistä. Mies ei siis mielellään lähtis mihinkään täältä, koska pelkää, että saa jostain vain määräaikaisen pestin, ja palkkakin huono. Mun taas ois ihan pakko päästä pois, koska en voi opiskellä täälä, eikä täälä ole mitään muutakaan! Ei mitään harrastusmahdollisuuskia, ja kaikki kaveritkin opiskelee, joten ovat muuttaneet pois. Mua niin ahdistaa tää paikka, en vaan jaksa. Lisäks miehen pois lähdöllä on sekin syy, että hän kuuluu VPK:hon, ja siitä saa mukavaa lisätienestiä. Ja sen ymmärränkin, mutta onko se tosiaan este sille, että minä en voi kouluttautua muuhun ammattiin, olen loppuikäni lähihoitaja, ja että en saa itse harrastaa juuri mitään. Ja jos joku ehdottaa, että minä muuttaisin opiskelemaan, ja tulisin viikonloppuina, niin ei, ei se käy, meillä on pieni lapsi, ja se olis ihan liian rankkaa meille molemmille. Pitäs alkaa tekeen jotain kompromisseja ja päätöksiä. No, onhan tässä aikaa miettiä kesän yli, mut sekin on kohta, ja jos meinaa johonki lähteä, pitäs tosiaan tietää, mitä sielä jossain tekee... Kiitos kun sain purkaa. Ja anteeksi epäselvä sepostus ja yhteen pönkätty kirjotus, en vaan jaksa panostaa tähän, vaan annan tulla koko sydämestäni!
Eli, kerronpas kaiken.
Olen opiskellut lähihoitajaksi, valmistuin keväällä 2008. Kesäkuun alussa, vuonna 2008 tein positiivisen testin, ja olin onneni kukkuloilla. Helmikuussa syntyi esikoinen, tyttömme
<3 Hän on nyt 11kk ja olen siis hänen kanssa kotona, enkä ole palaamassakaan töihin vielä. Tein 2008 kesän oman alan töitä, vakipaikkaa minulla ei ole. Hoitoalan hommat ei kiinnosta pätkääkään, joten niille sanon hellurei, kun se hetki koittaa että töihin on palattava. Olen kuitenkin kotona vielä kesän, töihin palaan vasta syksyllä, vai koulunpenkille, mutta minne? Se on tässä se suurin ongelma. Asutaan pienellä kylällä, täälä on siis 3000 asukasta. Kylälle mahtuu 2 kauppaa, ärrä, posti pankki jne. Ei siis mitään kouluja. Lähimmät koulut on100 kilsan päässä, ja sieläkin melko niukat valinnat, niistä mikään ei kiinnosta. Haluan pois täältä korvesta, johonki kaupunkiin, mutta, esteenämme on se, että mies on ollut täällä töissä nyt 8 vuotta ja on vakituinen, palkka siis on jo noussut ihan ok:ksi, saa 11 ? tunnilta. Tekee tehdastyötä, hällä ei oo koulutusta, mikä myös vaikeuttaa muualle lähtemistä. Mies ei siis mielellään lähtis mihinkään täältä, koska pelkää, että saa jostain vain määräaikaisen pestin, ja palkkakin huono. Mun taas ois ihan pakko päästä pois, koska en voi opiskellä täälä, eikä täälä ole mitään muutakaan! Ei mitään harrastusmahdollisuuskia, ja kaikki kaveritkin opiskelee, joten ovat muuttaneet pois. Mua niin ahdistaa tää paikka, en vaan jaksa. Lisäks miehen pois lähdöllä on sekin syy, että hän kuuluu VPK:hon, ja siitä saa mukavaa lisätienestiä. Ja sen ymmärränkin, mutta onko se tosiaan este sille, että minä en voi kouluttautua muuhun ammattiin, olen loppuikäni lähihoitaja, ja että en saa itse harrastaa juuri mitään. Ja jos joku ehdottaa, että minä muuttaisin opiskelemaan, ja tulisin viikonloppuina, niin ei, ei se käy, meillä on pieni lapsi, ja se olis ihan liian rankkaa meille molemmille. Pitäs alkaa tekeen jotain kompromisseja ja päätöksiä. No, onhan tässä aikaa miettiä kesän yli, mut sekin on kohta, ja jos meinaa johonki lähteä, pitäs tosiaan tietää, mitä sielä jossain tekee... Kiitos kun sain purkaa. Ja anteeksi epäselvä sepostus ja yhteen pönkätty kirjotus, en vaan jaksa panostaa tähän, vaan annan tulla koko sydämestäni!
