Miks se on niin kamalaa haluta luonnonmukainen synnytys?

Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Minulla taas ei ole mitään ylpeyden tunnetta siitä, että jätin kipupiikit synnyttäessä ottamatta. Sen kun ei mielestäni ollut mikään uroteko, vaan asia johon pystyy ihan kuka tahansa jos vaan haluaa. Olen myös sanonut ihan suoraan sen, että inhoan kipua enkä siedä sitä. Synnytyksessä sitkuttelin ihan yksinkertaisesti tuskissani siksi, että halusin turvata synnytyksen luonnollisen kulun, välttyä imukuppisynnytyksiltä, pitää jalat allani ja tuntea miten synnytys etenee, säästää alapääni silpomiselta ja toipua synnytyksestä hyvin. Ja kaikki ne sujuivat mainiosti ja olen aivan varma, että asiaa helpotti se ettei elimistööni oltu pumpattu mitään troppeja.

Ja jos joku ihmettelee noita edellämainittuja, kannattaa lukea esim. epiduraalin haittavaikutuksista, tilastoja viime vuosien toiminnoista synnytyksistä verrattuna ennen epiduraalin käyttöönottoa ja kuunnella ihmisten kokemuksiakin. Minun mielestä on paljon hurjempaa että uskaltaa ottaa epiduraalin tai jotain muuta, kuin vetää luomuna.
Kauan sun synnytykset on kestäneet?
 
Mä olen molempiin synnytyksiin mennyt avoimin mielin ja asenteella et meen tilanteen mukaan. Ekassa oli epiduraali ja jaksoin neidin hienosti ponnistaa maailmaan, toisessa oli ilokaasu (ei auttanut) ja yhden annoksen sain kohdunkaulapuudutetta ja olin niin kipeä et taju meinasi lähteä kun aukesin vajaassa tunnissa yli puolet. Sitten kun olisin tarvinnut "tujumpaa" tavaraa niin olinkin auki ja eiku ponnistamaan (kohdunkaulapuudutteen teho oli hävinnyt) ja olin niin kipeä etten meinannut jaksaa ponnistaa. Tytön sydänäänet laski 47-48 ja kätilöillä tuli hätä, imukuppia hakemaan ja sen jälkeen olis ollu hätäsektio. Onneks sain ponnistettua viimeisillä voimilla kun yhdellä kätilöllä oli kädet mun toosassa repimässä vauvaa ja mies ja toinen kätilö pumppas mun mahaa et saadaa vauva elävänä ulos. Eka synnytys meni paljon paremmin kuin jaksoin, ei tarvinnu noin hirveitä kipuja kokea. Mieluummin tarvittaessa puudutteet entä riski synnyttää kuollut lapsi sen takia ettei jaksa enään kun pitäisi pinnistellä ilman puudutteita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Emilyn hei...ihan kaikki ei ole asenteesta kiinni. Esim. se, joudutaanko tekemään eppari vai ei, ja meneekö synnytys ns. luonnollisesti vai ei, tarvitaanko imukuppia vai ei.
Epiduraalin käyttämisen myötä noita toimia tehdään nykyään paljon useammin. Luonnollisessa synnytyksessä harvemmin. Eppareitakin jostain syystä täälläpäin tehdään enemmän mitä jossain muualla, tosin nykyään ilmeisesti niitä on älytty ainakin yrittää alkaa välttää, aiemmin repsailtu rutiinilla välihoja..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vouhkausta:
Suhtautuminen synnytykseen on jotenkin vinoutunutta. Harva kehuskelee miten kestää migreenikohtaukset ilman kipulääkettä (migreenikipu on tasan yhtä luonnollista kuin synnytyskipu), jättää syövän lääkitsemättä (syövät kuuluvat elämän kiertokulkuun yhtä lailla kuin syntyminen), tai jättävät menemättä hammaslääkäriin kun on hammassärkyä (reiät hampaissa eivät ole mitenkään luonnottomia, päinvastoin). Miksi olisi jotenkin hienompaa ja tavoiteltavaa synnyttää "luomuna"? Luonto on antanut meille mahdollisuuden lääkitä kipua (kipureseptorit) ja tarkkailla niin äidin kuin sikiön vointia (mitattavissa olevat elintoiminnot). Tämä luomuvouhkaus perustuu tiedon puutteeseen. Tokihan voi jättää lääkkeet ottamatta jos niitä ei tarvitse, en minäkään ota migreenilääkettä jos ei ole migreeniä, mutta eipä siinä olekaan mitään erityistä kehuskelemista. Ja olisiko kukaan rasittavampi kuin hammaslääkärillä käymättömyydellään kehuskelija? Hankkikaa joitain oikeita aiheita olla ylpeä!
:eek:

Tuota... Synnyttäminen ei ole sairaus. Se sulla on nyt mennyt hiukan ohi :hug: Raskaus ja synnytys ovat ihan normaaleja asioita eivätkä viittauksia sairauteen. Sen sijaan migreeni, hampaiden reikiintyminen jne ovat sairauksia jotka usein vaativat hoitoa.

Tiedonpuutetta on se, että pidetään täysin normaalia osaa ihmisen elämästä sairautena, josta ei voi selvitä ilman lääketieteellistä interventiota.

Kipukin on suurimmaks osaks pään sisällä. Jos synnytystä pidettäisiin sinä normaalina tapahtumana mitä se oikeasti on ja käyttäydyttäisiin sen mukaisesti, niin tuskin se niin paljoa sattuis. Mulle synnytys oli enemmänkin kova fyysisen ponnistus. Ei se oikeastaan varsinaisesti sattunut paljon. Sen sijaan jos olisin ryhtynyt siihen tietämättä asiasta mitään, olisin varmaan ollut hyvin peloissani ja pyytänyt lääkkeitä ja kokenut ponnistelun enemmänkin kipuna.

Soisin ihmisten ottavan hieman enemmän vastuuta tästä synnytyskulttuurista. Mikä oikeus on pilata muitten synnytykset ja edistää synnytysten medikalisaatiota tämmösellä hysterian lietsomisella.
 
vouhkausta
Alkuperäinen kirjoittaja Jenis:
Alkuperäinen kirjoittaja vouhkausta:
Suhtautuminen synnytykseen on jotenkin vinoutunutta. Harva kehuskelee miten kestää migreenikohtaukset ilman kipulääkettä (migreenikipu on tasan yhtä luonnollista kuin synnytyskipu), jättää syövän lääkitsemättä (syövät kuuluvat elämän kiertokulkuun yhtä lailla kuin syntyminen), tai jättävät menemättä hammaslääkäriin kun on hammassärkyä (reiät hampaissa eivät ole mitenkään luonnottomia, päinvastoin). Miksi olisi jotenkin hienompaa ja tavoiteltavaa synnyttää "luomuna"? Luonto on antanut meille mahdollisuuden lääkitä kipua (kipureseptorit) ja tarkkailla niin äidin kuin sikiön vointia (mitattavissa olevat elintoiminnot). Tämä luomuvouhkaus perustuu tiedon puutteeseen. Tokihan voi jättää lääkkeet ottamatta jos niitä ei tarvitse, en minäkään ota migreenilääkettä jos ei ole migreeniä, mutta eipä siinä olekaan mitään erityistä kehuskelemista. Ja olisiko kukaan rasittavampi kuin hammaslääkärillä käymättömyydellään kehuskelija? Hankkikaa joitain oikeita aiheita olla ylpeä!
Sun mielestä synnytys on sairaus jota tulee lääkitä, kuten syöpä? Jos tehtäis sillä tavalla, että ihan jokainen saa olla ylpeä siitä mistä tahtoo. Ja kun nuo kivun tuntemuksetkaan eivät ole samanlaisia kaikilla, niin pitäisikö ihan jokaisen ottaa vaikkapa epiduraali, vaikka ei sitä koe tarvitsevansa, kun "tämä on synnytys ja synnytys sattuu hirvittävästi ja mikään ei saa sattua"?
Jos on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, kannattaa lukea vaikka kaksi kertaa ajatuksella teksti läpi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Musta on surullista kuinka länsimaiset ihmiset suhtautuvat lääkkeisiin kun karkkeihin.
Moniko oikeasti edes ajattelee mitä ne lääkkeet sisältää?
Moniko syö jokaiseen pikku kipuun jotain lääkitystä?
Moniko turvautuu pillereihin heti kun vähänkin ahdistaa?
Moniko pitää automaatisesti selvänä että synnytyssalissa otetaan kaikki mahdolliset mömmöt?
:flower: :flower: :flower:
 
**
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja **:
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja **:
Alkuperäinen kirjoittaja Nolo:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta niinhän se menee aina, että jos itsellä on ollut kivunlievitystä, toisellakin pitää olla että hän ei vaan saa kehuskella luomusynnytyksestä. Joka asiassa se tuntuu menevän niin. Mulla on takana 2 luomua ja olen erittäin ylpeä niistä :) Toivottavasti myös sun toiveesi toteutuu!
Miksi sä olet ylpeä "luomu"synnytyksistä? Hävettäiskö sua ihan hiiiiirviästi jos toinen ois vaikka ollu perätarjonnassa tai napanuora pahasti kaulanympäri ja ois jouduttu keisarinleikkaukseen?
Ja miksei vois olla ylpeä siitä että on kestänyt sen kivun? Mä ainakin olen, se oli aika urakka ja hieno kokemus jota en pois vaihtais. Se ei liity tarjontoihin ja napanuoriin tai toisiin synnyttäjiin mitenkään. Yhtä lailla olin ylpee kun uskalsin mennä hammaslääkäriin.
Mä en ymmärrä, mitä ylpeiltävää siinä on, että on kestänyt kivun?
Siis ihan noin asiana.

Ymmärtäisin pointin, jos asia ilmaistasiin niin, että on ylpeä kun on ns. ylittänyt itsensä, tehnyt jotain sellaista mihin ei uskonut pystyvänsä tms. niinkuin nyt vaikka tuo hammaslääkärivertaus.

Mutta olla ylpeä itsestään pelkästään siksi, että on sietänyt x määrän kipua, jonka kokeminen on aina ihan henk.kohtaista ja synnytyksen kyseessä ollessa hyvinkin erilaista eri ihmisillä... En ymmärrä.
ymmärrät ja et ymmärrä, päätä. Toisille se kivun sieto voi olla asia mistä olla ylpeä. Joku pelkää lääkkeiden olevan vaaraksi vauvalle ja on ylpeä kun kesti vauvan takia. Omat syynsä kaikilla, sen varmaan voit ihan hyvin ymmärtää?
En mä tätä mitenkään riitaa haastaakseni kirjoittanut.
Ihmettelin vaan, miten jollekin nimenomaan se kivunsieto voi olla se syy olla itsestään ylpeä?
Jäi kiinnostamaan, onko sille joku selitys, että pitää sitä aiheena olla ylpeä itsestään?
Mä ymmärrän monta muuta syytä olla itsestään ylpeä, mutta toi nyt ei vaan jotenkin mene mulla jakeluun. Pahoitteluni, että olen näin simppeli.
en minäkään :)
Mun pointti oli siis se et jokaisella on omat juttunsa mistä olla ylpeä. Ei sitä toisten välttämättä tarviikaan ymmärtää.

Mä en tiiä miten sitä selittäis... Äitiyteen ehkä kuuluu se sellanen uhrautuminen? Ja se on hyvä alottaa jo synnyttäessä :D En tiiä, mut mulle jäi parempi olo luomusynnytyksestä ku epiduraalista. Mä tunsin itteni sillon paremmaks. Mut en mä sano et joku muu ois huonompi, se on se mikä MULLE oli tärkeen tuntusta, eikä tarvii olla muilla.

Mut se ennakkoajattelu, et tarvii puudutukset, on musta ärsyttävää, ei siks et se ois jotenki kamalaa vauvalle tai muuta, vaan siks kun mua harmittaa et ihmiset ei luota itseensä ja "luontoon"
 
vera
Alkuperäinen kirjoittaja Jenis:
Alkuperäinen kirjoittaja vouhkausta:
Suhtautuminen synnytykseen on jotenkin vinoutunutta. Harva kehuskelee miten kestää migreenikohtaukset ilman kipulääkettä (migreenikipu on tasan yhtä luonnollista kuin synnytyskipu), jättää syövän lääkitsemättä (syövät kuuluvat elämän kiertokulkuun yhtä lailla kuin syntyminen), tai jättävät menemättä hammaslääkäriin kun on hammassärkyä (reiät hampaissa eivät ole mitenkään luonnottomia, päinvastoin). Miksi olisi jotenkin hienompaa ja tavoiteltavaa synnyttää "luomuna"? Luonto on antanut meille mahdollisuuden lääkitä kipua (kipureseptorit) ja tarkkailla niin äidin kuin sikiön vointia (mitattavissa olevat elintoiminnot). Tämä luomuvouhkaus perustuu tiedon puutteeseen. Tokihan voi jättää lääkkeet ottamatta jos niitä ei tarvitse, en minäkään ota migreenilääkettä jos ei ole migreeniä, mutta eipä siinä olekaan mitään erityistä kehuskelemista. Ja olisiko kukaan rasittavampi kuin hammaslääkärillä käymättömyydellään kehuskelija? Hankkikaa joitain oikeita aiheita olla ylpeä!
Sun mielestä synnytys on sairaus jota tulee lääkitä, kuten syöpä? Jos tehtäis sillä tavalla, että ihan jokainen saa olla ylpeä siitä mistä tahtoo. Ja kun nuo kivun tuntemuksetkaan eivät ole samanlaisia kaikilla, niin pitäisikö ihan jokaisen ottaa vaikkapa epiduraali, vaikka ei sitä koe tarvitsevansa, kun "tämä on synnytys ja synnytys sattuu hirvittävästi ja mikään ei saa sattua"?
Älä vääntele toisten sanoja.
Kukaan ei ole väittänyt synnytystä sairaudeksi mutta jos siitä mitään tietäisit, niin tajuaisit että raskaus ja synnytys on usein rankkoja naisen vartalolle ja aiheuttaa täten OIREITA.

Oireita voidaan hoitaa, joka lääketieteen avuin tai muilla keinoin.
Joskus oireita ei tarvitse hoitaa, joskus tarvitsee.
Raskaus voi aiheuttaa mm. sairaalahoitoon vievää pahoinvointia, kovia kipuja, hepatoosia, vaarallisen korkeaa verenpainetta...
Synnytyksessä voi käydä ilmi, ettei lapsi mahdu kuolematta alakautta.
Repeämiä joutuu usein tikkaamaan, verenvuoto ei aina lopu.... monia oireita ja ongelmia voi tulla.

Aina ei ole kyse sairaudesta, jos jotain hoidetaan. Lääketiede auttaa monia OIREITA, jotka eivät ole varsinaisia sairauksia tai edes oireyhtymiä.
Raskaus voi aiheuttaa oireita, jopa altistaa sairauksille, vakavillekin.



 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Emilyn hei...ihan kaikki ei ole asenteesta kiinni. Esim. se, joudutaanko tekemään eppari vai ei, ja meneekö synnytys ns. luonnollisesti vai ei, tarvitaanko imukuppia vai ei.
Epiduraalin käyttämisen myötä noita toimia tehdään nykyään paljon useammin. Luonnollisessa synnytyksessä harvemmin. Eppareitakin jostain syystä täälläpäin tehdään enemmän mitä jossain muualla, tosin nykyään ilmeisesti niitä on älytty ainakin yrittää alkaa välttää, aiemmin repsailtu rutiinilla välihoja..
Ja onko jotain tutkittua tietoa siitä, että niiden tekeminen liittyy nimenomaan epiduraalin, vai onko käytäntö vain yleistynyt ja tullut rutiiniksi siinä samalla, kuin se epiduraalikin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja aaaa:
Ok, sulla on oikein sanoa lääkkellisiä synnytyksiä epänormaaleiksi, muttei muilla ole oikeutta kutsua sun synnytystäsi epänormaaliksi?

On aika rankkaa alkaa kuules väittämään synnytyksiä epänormaaleiksi.
MIKSI IHMEESSÄ sanat "normaali" ja "luonnollinen" ja niiden vastakohdat aiheuttavat noin kovia tunne ryöpsäyksiä? Jospas miettis oikeasti niiden merkityksiä eikä rupea rakentamaan omassa päässään linnoja siitä, miten tuo varmaan tarkoittaakin "huono, epäonnistunut, paha, paska" eikä sitä, mitä siinä lukee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin-:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Minulla taas ei ole mitään ylpeyden tunnetta siitä, että jätin kipupiikit synnyttäessä ottamatta. Sen kun ei mielestäni ollut mikään uroteko, vaan asia johon pystyy ihan kuka tahansa jos vaan haluaa. Olen myös sanonut ihan suoraan sen, että inhoan kipua enkä siedä sitä. Synnytyksessä sitkuttelin ihan yksinkertaisesti tuskissani siksi, että halusin turvata synnytyksen luonnollisen kulun, välttyä imukuppisynnytyksiltä, pitää jalat allani ja tuntea miten synnytys etenee, säästää alapääni silpomiselta ja toipua synnytyksestä hyvin. Ja kaikki ne sujuivat mainiosti ja olen aivan varma, että asiaa helpotti se ettei elimistööni oltu pumpattu mitään troppeja.

Ja jos joku ihmettelee noita edellämainittuja, kannattaa lukea esim. epiduraalin haittavaikutuksista, tilastoja viime vuosien toiminnoista synnytyksistä verrattuna ennen epiduraalin käyttöönottoa ja kuunnella ihmisten kokemuksiakin. Minun mielestä on paljon hurjempaa että uskaltaa ottaa epiduraalin tai jotain muuta, kuin vetää luomuna.
Kauan sun synnytykset on kestäneet?
Virallisesti jotain 10h. Enkä olisi halunnut piikkejä selkääni pitemmälläkään jaksolla (siihenhän joku aina vetoaa, että kun sulla oli niin lyhyet ja helpot synnytykset, heh heh!), onneksi supistuksissakin on pieniä taukoja välissä. Tokasta supisteli ensimmäisen synnytyksen malliin viikkojen ajan ennen kuin tositoimiin pääsi. Ja usein se epiduraalin ottaminen voi vielä vain pidentää synnytystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja Horuksen silmä:
Musta on surullista kuinka länsimaiset ihmiset suhtautuvat lääkkeisiin kun karkkeihin.
Moniko oikeasti edes ajattelee mitä ne lääkkeet sisältää?
Moniko syö jokaiseen pikku kipuun jotain lääkitystä?
Moniko turvautuu pillereihin heti kun vähänkin ahdistaa?
Moniko pitää automaatisesti selvänä että synnytyssalissa otetaan kaikki mahdolliset mömmöt?
:flower: :flower: :flower:
Peesi.
 
Mä olen mennyt tilanteen mukaan.
Kahdessa on ollut epiduraali, kolmannessa spinaali.

Ei voisi vähempää kiinnostaa, miten muut synnyttävät. Luomuna tai ei, ei kuulu mulle.

Mitä lääkkeisiin tulee, niin tulee todella, todella harvoin napattua mitään lääkettä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vouhkausta:
Suhtautuminen synnytykseen on jotenkin vinoutunutta. Harva kehuskelee miten kestää migreenikohtaukset ilman kipulääkettä (migreenikipu on tasan yhtä luonnollista kuin synnytyskipu), jättää syövän lääkitsemättä (syövät kuuluvat elämän kiertokulkuun yhtä lailla kuin syntyminen), tai jättävät menemättä hammaslääkäriin kun on hammassärkyä (reiät hampaissa eivät ole mitenkään luonnottomia, päinvastoin).

Useimmissa synnytyksissä on kyse kahden ihmisen hyvinvoinnista. Vauvan ja äidin. Ne puudutukset, joka ikinen, samoin kuin muutkin lääketieteelliset toimenpiteet VOIVAT vaarantaa vauvan hyvinvoinnin. Toisissa tapauksissa niistä voi toki olla hyötyäkin, mutta riskit on myös tiedostettava.

Migreenilääkkeitä (ainakaan useimpia) ei ole todettu turvallisiksi raskauden aikana, joten ihmiset eivät niitä käytä silloin kun ovat raskaana. Aika harvoin syöpälääkkeitäkään käytetään raskausaikana ja jos käytetään niiden riskit ja hyödyt harkitaan tarkoin.
Muutenkin kun on kyse vain minusta itsestäni niin ei ole niin justiinsa, mutta kun lisätään mukaan vauva jota kannan ja kasvatan sisälläni niin kyllä menee tarkemmaksi.
 
Juu
Mä en oo koskaan ottanu lääkitystä kuukautiskipuihin. Jotkut vähän ihmettelee kun kerron etukäteen kaikille että halun kokee mun kuukautiset luonnollisina, enkä aio ottaa tässäkään kuussa mitään lääkkeitä. Mä halun kokea kuukautiset sellasena kun luonto ne tarkotti, ja oon tosi ylpee siitä! Mulla on ollu jo monet sadat luomukuukautiset!

Sitten on tietty se toinen kasti joka vinkuu jokaisesta hyttysenpistosta ja endometrioosista, mut niitä varten on sitten kaikki luonnottomat särkylääkkeet.

Haluatteko muuten kuulla mun luomuhammaslääkärikäynnistä tai luonnollisesta flunssasta viime talvelta?

 
Tuli tässä vain mieleen, että mulle ittelle ei taida joku epiduraali olla enää kovin kummoonen lisä verrattuna niihin myrkkyyhin joita muhun on pumpattu. :whistle: Nimimerkillä mm. radioaktiivista ainetta suoniinsa saanut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin-:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Minulla taas ei ole mitään ylpeyden tunnetta siitä, että jätin kipupiikit synnyttäessä ottamatta. Sen kun ei mielestäni ollut mikään uroteko, vaan asia johon pystyy ihan kuka tahansa jos vaan haluaa. Olen myös sanonut ihan suoraan sen, että inhoan kipua enkä siedä sitä. Synnytyksessä sitkuttelin ihan yksinkertaisesti tuskissani siksi, että halusin turvata synnytyksen luonnollisen kulun, välttyä imukuppisynnytyksiltä, pitää jalat allani ja tuntea miten synnytys etenee, säästää alapääni silpomiselta ja toipua synnytyksestä hyvin. Ja kaikki ne sujuivat mainiosti ja olen aivan varma, että asiaa helpotti se ettei elimistööni oltu pumpattu mitään troppeja.

Ja jos joku ihmettelee noita edellämainittuja, kannattaa lukea esim. epiduraalin haittavaikutuksista, tilastoja viime vuosien toiminnoista synnytyksistä verrattuna ennen epiduraalin käyttöönottoa ja kuunnella ihmisten kokemuksiakin. Minun mielestä on paljon hurjempaa että uskaltaa ottaa epiduraalin tai jotain muuta, kuin vetää luomuna.
Kauan sun synnytykset on kestäneet?
Virallisesti jotain 10h. Enkä olisi halunnut piikkejä selkääni pitemmälläkään jaksolla (siihenhän joku aina vetoaa, että kun sulla oli niin lyhyet ja helpot synnytykset, heh heh!), onneksi supistuksissakin on pieniä taukoja välissä. Tokasta supisteli ensimmäisen synnytyksen malliin viikkojen ajan ennen kuin tositoimiin pääsi. Ja usein se epiduraalin ottaminen voi vielä vain pidentää synnytystä.
Mulla kesti 16h ja 3,5h,aikamoinen ero :D
Mitä sä teit silloin kun kipu on kovimmillaan? Tosissaan kiinnostaisi edes yrittää synnyttää luonnollisesti,mutta miten mä kestän sen kivun :D
 
Jenis
Alkuperäinen kirjoittaja vera:
Alkuperäinen kirjoittaja Jenis:
Alkuperäinen kirjoittaja vouhkausta:
Suhtautuminen synnytykseen on jotenkin vinoutunutta. Harva kehuskelee miten kestää migreenikohtaukset ilman kipulääkettä (migreenikipu on tasan yhtä luonnollista kuin synnytyskipu), jättää syövän lääkitsemättä (syövät kuuluvat elämän kiertokulkuun yhtä lailla kuin syntyminen), tai jättävät menemättä hammaslääkäriin kun on hammassärkyä (reiät hampaissa eivät ole mitenkään luonnottomia, päinvastoin). Miksi olisi jotenkin hienompaa ja tavoiteltavaa synnyttää "luomuna"? Luonto on antanut meille mahdollisuuden lääkitä kipua (kipureseptorit) ja tarkkailla niin äidin kuin sikiön vointia (mitattavissa olevat elintoiminnot). Tämä luomuvouhkaus perustuu tiedon puutteeseen. Tokihan voi jättää lääkkeet ottamatta jos niitä ei tarvitse, en minäkään ota migreenilääkettä jos ei ole migreeniä, mutta eipä siinä olekaan mitään erityistä kehuskelemista. Ja olisiko kukaan rasittavampi kuin hammaslääkärillä käymättömyydellään kehuskelija? Hankkikaa joitain oikeita aiheita olla ylpeä!
Sun mielestä synnytys on sairaus jota tulee lääkitä, kuten syöpä? Jos tehtäis sillä tavalla, että ihan jokainen saa olla ylpeä siitä mistä tahtoo. Ja kun nuo kivun tuntemuksetkaan eivät ole samanlaisia kaikilla, niin pitäisikö ihan jokaisen ottaa vaikkapa epiduraali, vaikka ei sitä koe tarvitsevansa, kun "tämä on synnytys ja synnytys sattuu hirvittävästi ja mikään ei saa sattua"?
Älä vääntele toisten sanoja.
Kukaan ei ole väittänyt synnytystä sairaudeksi mutta jos siitä mitään tietäisit, niin tajuaisit että raskaus ja synnytys on usein rankkoja naisen vartalolle ja aiheuttaa täten OIREITA.

Oireita voidaan hoitaa, joka lääketieteen avuin tai muilla keinoin.
Joskus oireita ei tarvitse hoitaa, joskus tarvitsee.
Raskaus voi aiheuttaa mm. sairaalahoitoon vievää pahoinvointia, kovia kipuja, hepatoosia, vaarallisen korkeaa verenpainetta...
Synnytyksessä voi käydä ilmi, ettei lapsi mahdu kuolematta alakautta.
Repeämiä joutuu usein tikkaamaan, verenvuoto ei aina lopu.... monia oireita ja ongelmia voi tulla.

Aina ei ole kyse sairaudesta, jos jotain hoidetaan. Lääketiede auttaa monia OIREITA, jotka eivät ole varsinaisia sairauksia tai edes oireyhtymiä.
Raskaus voi aiheuttaa oireita, jopa altistaa sairauksille, vakavillekin.
Luepa tuo mun vastaus läpi ihan ajatuksella. Edellinen kirjoittaja rinnasti synnytyksen syöpään ja hampaiden reikiintymiseen. Ne ovat sairauksia. Itse en puhunut MITÄÄN synnytyksessä tulevien oireiden lääkitsemisestä, vaan siitä, että KAIKKI eivät tarvitse lääkitystä. En ole ottanut mitään kantaa kenenkään muun synnytykseen kuin omaani, josta sinä, kaikella kunnioituksella, et tiedä yhtään mitään, ja minä sitten taas toisaalta aika paljon.
 
lollerp
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja vouhkausta:
Suhtautuminen synnytykseen on jotenkin vinoutunutta. Harva kehuskelee miten kestää migreenikohtaukset ilman kipulääkettä (migreenikipu on tasan yhtä luonnollista kuin synnytyskipu), jättää syövän lääkitsemättä (syövät kuuluvat elämän kiertokulkuun yhtä lailla kuin syntyminen), tai jättävät menemättä hammaslääkäriin kun on hammassärkyä (reiät hampaissa eivät ole mitenkään luonnottomia, päinvastoin). Miksi olisi jotenkin hienompaa ja tavoiteltavaa synnyttää "luomuna"? Luonto on antanut meille mahdollisuuden lääkitä kipua (kipureseptorit) ja tarkkailla niin äidin kuin sikiön vointia (mitattavissa olevat elintoiminnot). Tämä luomuvouhkaus perustuu tiedon puutteeseen. Tokihan voi jättää lääkkeet ottamatta jos niitä ei tarvitse, en minäkään ota migreenilääkettä jos ei ole migreeniä, mutta eipä siinä olekaan mitään erityistä kehuskelemista. Ja olisiko kukaan rasittavampi kuin hammaslääkärillä käymättömyydellään kehuskelija? Hankkikaa joitain oikeita aiheita olla ylpeä!
:eek:

Tuota... Synnyttäminen ei ole sairaus. Se sulla on nyt mennyt hiukan ohi :hug: Raskaus ja synnytys ovat ihan normaaleja asioita eivätkä viittauksia sairauteen. Sen sijaan migreeni, hampaiden reikiintyminen jne ovat sairauksia jotka usein vaativat hoitoa.

Tiedonpuutetta on se, että pidetään täysin normaalia osaa ihmisen elämästä sairautena, josta ei voi selvitä ilman lääketieteellistä interventiota.

Kipukin on suurimmaks osaks pään sisällä. Jos synnytystä pidettäisiin sinä normaalina tapahtumana mitä se oikeasti on ja käyttäydyttäisiin sen mukaisesti, niin tuskin se niin paljoa sattuis. Mulle synnytys oli enemmänkin kova fyysisen ponnistus. Ei se oikeastaan varsinaisesti sattunut paljon. Sen sijaan jos olisin ryhtynyt siihen tietämättä asiasta mitään, olisin varmaan ollut hyvin peloissani ja pyytänyt lääkkeitä ja kokenut ponnistelun enemmänkin kipuna.

Soisin ihmisten ottavan hieman enemmän vastuuta tästä synnytyskulttuurista. Mikä oikeus on pilata muitten synnytykset ja edistää synnytysten medikalisaatiota tämmösellä hysterian lietsomisella.


Voi jumalauta, älkää vänkyttäkö oireista, sairauksista KUN ETTE TIEDÄ ASIOISTA ETTEKÄ EDES TERMEISTÄ!!!!

Sinä jos joku et nyt todellakaan tiedä, tajua, mitä tarkoittaa sana sairaus ja sana oire. Et näköjään todellakaan tajua, ettei kaikki ole sairauksia mitä voidaan hoitaa. Hoidetaan myös oireita, oireyhtymiä.

Et tunnu todellakaan älyävän mitä kaikkea raskaus ja synnytys voi aiheuttaa siitä huolimatta, ettei ole sairaus.
Oireita ja osa niistä erittäin vakavia. Osaan ei auta kuin lääke.

Mutta juu, näin saadaan kätevästi väkiluvut alas, kun pidetään synnytystä tapahtumana jota ei tarvitse koskaan, missään tilanteessa lääkitä, koska ei ole sairaus.

Turha varmaan käydä neuvolassa! Miksi käydä.... kun ei raskaus ja synnytys sairauksia ole. Senkun on kotona ja synnyttääkin siellä.

Jos olette niin luomuja, olkaa sitten kunnolla, eikä puoliksi!
 
Vai, että kipu on pään sisällä. Just just. Mä siis kuvittelin sen kaiken kivun siinäkin vaiheessa, kun en ollut saanut yhtään mitään kivunlievitystä. Sitten kun sain niin se oli joku peräpuikko joka ei auttanut yhtään mitään. Mä siis kuvittelin sen kivun sellaaset 29 tuntia ja vasta sitten sain sen spinaalin (joku ei muuten riittänyt lähellekään synnytyksen loppua ). :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin-:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Alkuperäinen kirjoittaja Bad Virgin-:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Minulla taas ei ole mitään ylpeyden tunnetta siitä, että jätin kipupiikit synnyttäessä ottamatta. Sen kun ei mielestäni ollut mikään uroteko, vaan asia johon pystyy ihan kuka tahansa jos vaan haluaa. Olen myös sanonut ihan suoraan sen, että inhoan kipua enkä siedä sitä. Synnytyksessä sitkuttelin ihan yksinkertaisesti tuskissani siksi, että halusin turvata synnytyksen luonnollisen kulun, välttyä imukuppisynnytyksiltä, pitää jalat allani ja tuntea miten synnytys etenee, säästää alapääni silpomiselta ja toipua synnytyksestä hyvin. Ja kaikki ne sujuivat mainiosti ja olen aivan varma, että asiaa helpotti se ettei elimistööni oltu pumpattu mitään troppeja.

Ja jos joku ihmettelee noita edellämainittuja, kannattaa lukea esim. epiduraalin haittavaikutuksista, tilastoja viime vuosien toiminnoista synnytyksistä verrattuna ennen epiduraalin käyttöönottoa ja kuunnella ihmisten kokemuksiakin. Minun mielestä on paljon hurjempaa että uskaltaa ottaa epiduraalin tai jotain muuta, kuin vetää luomuna.
Kauan sun synnytykset on kestäneet?
Virallisesti jotain 10h. Enkä olisi halunnut piikkejä selkääni pitemmälläkään jaksolla (siihenhän joku aina vetoaa, että kun sulla oli niin lyhyet ja helpot synnytykset, heh heh!), onneksi supistuksissakin on pieniä taukoja välissä. Tokasta supisteli ensimmäisen synnytyksen malliin viikkojen ajan ennen kuin tositoimiin pääsi. Ja usein se epiduraalin ottaminen voi vielä vain pidentää synnytystä.
Mulla kesti 16h ja 3,5h,aikamoinen ero :D
Mitä sä teit silloin kun kipu on kovimmillaan? Tosissaan kiinnostaisi edes yrittää synnyttää luonnollisesti,mutta miten mä kestän sen kivun :D
Tuo synnytyksen kesto lasketaan niin oudosti, esikoisestakin ensimmäiset "oikeat" supistukset ja limatulppaa tuli 24h ennen vauvan syntymään mutta synnytys laskettiin käynnistyneeksi vasta siitä eteenpäin kun supistuksia tuli 10min välein.

Mitä tein kun kipu oli kovimmillaan? Liikuin, itkin, huusin ja kiroilin :saint:
 
Jenis
Alkuperäinen kirjoittaja vouhkausta:
Alkuperäinen kirjoittaja Jenis:
Alkuperäinen kirjoittaja vouhkausta:
Suhtautuminen synnytykseen on jotenkin vinoutunutta. Harva kehuskelee miten kestää migreenikohtaukset ilman kipulääkettä (migreenikipu on tasan yhtä luonnollista kuin synnytyskipu), jättää syövän lääkitsemättä (syövät kuuluvat elämän kiertokulkuun yhtä lailla kuin syntyminen), tai jättävät menemättä hammaslääkäriin kun on hammassärkyä (reiät hampaissa eivät ole mitenkään luonnottomia, päinvastoin). Miksi olisi jotenkin hienompaa ja tavoiteltavaa synnyttää "luomuna"? Luonto on antanut meille mahdollisuuden lääkitä kipua (kipureseptorit) ja tarkkailla niin äidin kuin sikiön vointia (mitattavissa olevat elintoiminnot). Tämä luomuvouhkaus perustuu tiedon puutteeseen. Tokihan voi jättää lääkkeet ottamatta jos niitä ei tarvitse, en minäkään ota migreenilääkettä jos ei ole migreeniä, mutta eipä siinä olekaan mitään erityistä kehuskelemista. Ja olisiko kukaan rasittavampi kuin hammaslääkärillä käymättömyydellään kehuskelija? Hankkikaa joitain oikeita aiheita olla ylpeä!
Sun mielestä synnytys on sairaus jota tulee lääkitä, kuten syöpä? Jos tehtäis sillä tavalla, että ihan jokainen saa olla ylpeä siitä mistä tahtoo. Ja kun nuo kivun tuntemuksetkaan eivät ole samanlaisia kaikilla, niin pitäisikö ihan jokaisen ottaa vaikkapa epiduraali, vaikka ei sitä koe tarvitsevansa, kun "tämä on synnytys ja synnytys sattuu hirvittävästi ja mikään ei saa sattua"?
Jos on vaikeuksia luetun ymmärtämisessä, kannattaa lukea vaikka kaksi kertaa ajatuksella teksti läpi.
Kiitos samoin. Ei kannata rinnastaa synnytystä ja syöpää, jollei tahdo rinnastaa synnytystä ja syöpää.
 
luomuloota
Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Alkuperäinen kirjoittaja aaaa:
Ok, sulla on oikein sanoa lääkkellisiä synnytyksiä epänormaaleiksi, muttei muilla ole oikeutta kutsua sun synnytystäsi epänormaaliksi?

On aika rankkaa alkaa kuules väittämään synnytyksiä epänormaaleiksi.
MIKSI IHMEESSÄ sanat "normaali" ja "luonnollinen" ja niiden vastakohdat aiheuttavat noin kovia tunne ryöpsäyksiä? Jospas miettis oikeasti niiden merkityksiä eikä rupea rakentamaan omassa päässään linnoja siitä, miten tuo varmaan tarkoittaakin "huono, epäonnistunut, paha, paska" eikä sitä, mitä siinä lukee.

Sun raskaus ja synnytys ei todellakaan ole ns. luonnollisia, jos olet käynyt neuvolassa ronkittavana, ultrattavana ja kusemassa purkkiin.

Jos sun verenpainettas on mittailtu ja sikiön sydänääniä kuunneltu, olet hyvin kaukana ns. luomusta ja luonnollisesta synnytyksestä.

On naurettavaa pitää itseään jonain luomuna ja niin ah luonnollisena, jos ei edes raskaudesta ja synnytyksestä selviä täysin yksin, ilman mitään tutkimuksia.

Raskaus ja synnytys eivät siis ole sairauksia, eikä edes oireita.
On normaalia oireilla, normaalia ja luonnollista kuolla synnytykseen, komplikaatioihin.

Täten, voisittekohan älytä ettette ole todellakaan luomuja ja luonnollisia niin kauan kuin mm.
-käytte ultrissa
-kusette purkkeihin, annatte verta
-menette sairaalaan
-kuuntelette sydänääniä
-annatte jonkun hipelöidä jatkuvasti alapäätänne
-annatte tikata alapäänne
-leikkaatte napanuoran (purkaa mieluummin poikki)

Kyllähän luomu tulee sitten hoitaa täysin luomuna, eikä melkein!
 

Yhteistyössä