Miks se on niin kamalaa haluta luonnonmukainen synnytys?

Ei mua ainakaan ärsyttä tuo mitä kirjoitit eikä se mitä sanot. Aina saa toivoa, ja minusta useampikin saisi toivoa luonnollisempaa synnytystä. Minä en kestänyt kipua ja sain epiduraalin, mutta ei se minun synnytyskään mennyt niin kuin ajattelin. Minulla alkoi supistukset niin rajuina että oksat pois. Jos olisikin alkaneet pikku hiljaa, olisin EHKÄ ehtinyt niihin tottua paremmin. No joo, ihan turhaa spekulointia tämäkin.

Toivon että saat sellaisen synnytyksen kuin toivot, toivomisessa ei ole mitään vikaa

 

olen 2 synnyttänyt ilman kivunlievitystä, mutta "kaiken maailman mittarit" halusin ehdottomasti!! kimmatkin asiat syntyvän lapsen hyvinvoinnin takia. nyt on ollut jo niin pahoja "harkkasuppareita" että vähän mietin pystynkö kolmosen synnyttään ilman puudutuksia, sen näkee viimestään 2viikon päästä

 

Mutta niinhän se menee aina, että jos itsellä on ollut kivunlievitystä, toisellakin pitää olla että hän ei vaan saa kehuskella luomusynnytyksestä. Joka asiassa se tuntuu menevän niin. Mulla on takana 2 luomua ja olen erittäin ylpeä niistä Toivottavasti myös sun toiveesi toteutuu!

Miksi sä olet ylpeä "luomu"synnytyksistä? Hävettäiskö sua ihan hiiiiirviästi jos toinen ois vaikka ollu perätarjonnassa tai napanuora pahasti kaulanympäri ja ois jouduttu keisarinleikkaukseen?

Miksei saisi olla ylpeä siitä, että synnyttää niin kuin luonto on asian ajatellut? Hävetäkö sitä pitäisi?

Itse en aikoinaan suunnitellut synnytystä mitenkään ja se meni sitten ns. luomuna ilman kivunlievityksiä. Ei niitä vaan tarvittu, homma hoitui ilmankin. Ja olen siitä tyytyväinen ja ehkä omasta jaksamisesta vähän ylpeäkin. Mutta jos olisi mennyt toisin, ei se mikään häpeä tai maailmanloppu olisi ollut.

Peesi tähän. Mä olen ylpeä itsestäni, kun "osasin" ja jaksoin. Miksi ei saisi olla? Ja jos homma olisi mennyt toisin, se olisi mennyt toisin. Kätilökin mainitsi kyllä, miten kivaa oli hoitaa "luonnollinen" synnytys, kun ne ovat niin harvinaisia esikoista tehdessä. Sitäkään ei vissiin vaan saisi ääneen sanoa, ettei kellekään tule paha mieli

 

Mulle on yks ja hailee miten kukin vauvansa synnyttää kunhan tulee ulos. Sitä en ymmärrä että aletaan toisia arvostella oman synnytyksen mukaan. Kivunlievitys ei oo sen huonompi kun ilmankaan oleminen ja kaikki naiset kokevat asiat omalla laillaan.
Itse en mennyt synnärille minkään ehdottoman kannan kanssa, menin sillä asenteella mitä toivoin ja katselin sitten tilanteen mukaan. Ja eipä se menny yhtään niin kun oisin toivonu, paitsi sen suhteen että vauva tuli maailmaan.

 

Just tällä hetkellä en aiokaan synnyttää alakautta kun vauva perätilassa ja viikko aikaa laskettuun.

 

Mutta niinhän se menee aina, että jos itsellä on ollut kivunlievitystä, toisellakin pitää olla että hän ei vaan saa kehuskella luomusynnytyksestä. Joka asiassa se tuntuu menevän niin. Mulla on takana 2 luomua ja olen erittäin ylpeä niistä Toivottavasti myös sun toiveesi toteutuu!

Miksi sä olet ylpeä "luomu"synnytyksistä? Hävettäiskö sua ihan hiiiiirviästi jos toinen ois vaikka ollu perätarjonnassa tai napanuora pahasti kaulanympäri ja ois jouduttu keisarinleikkaukseen?

Miksei saisi olla ylpeä siitä, että synnyttää niin kuin luonto on asian ajatellut? Hävetäkö sitä pitäisi?

Itse en aikoinaan suunnitellut synnytystä mitenkään ja se meni sitten ns. luomuna ilman kivunlievityksiä. Ei niitä vaan tarvittu, homma hoitui ilmankin. Ja olen siitä tyytyväinen ja ehkä omasta jaksamisesta vähän ylpeäkin. Mutta jos olisi mennyt toisin, ei se mikään häpeä tai maailmanloppu olisi ollut.

No siis luontohan on suunnitellut tämän asian todella huonosti, että siihen on turha vedota!

Itselläni on kokemusta kahdenlaisesta synnytyksestä, enkä pidä ketään "huonompana" jos on halunnut ja saanut lääkkeet, se kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta. Toisaalta sitten "helpon" synnytyksen kokeneena en ihmettele että toiset huutavat suu vaahdossa kipulääkkeettömän synnytyksen puolesta, se on helppoa jos ei ole toisenlaista kokemusta.

 

Uskalsin esittää yhessä irc-gallerian yhteisössä toiveen että sais sit aikanaan synnyttää ilman lääkkeitä ja turhia toimenpiteitä, ni porukka rupee heti mäkättään että ei se aina mene niin, synnytys on iso riski, ja ärsyyntyy ku pitää olla niin "yliluomu". :headwall:
Oishan se nyt kamalaa kuulua siihen 80-85% jotka pystyis WHO:n mukaan synnyttämään luonnollisesti. :headwall:
15-20% sit tarvii jotain apuja. Porukka tuntuu ihan suoraan toivottavan mut tuohon joukkoon, ehkäpä sen takia ku ovat ite saaneet epiduraalit ja tipat ja kaikenmaailman mittarit kiinni. Ite haluan ne välttää, en tietenkään voi vannoa että ei varmasti niitä tule, mutta jos vaan suinki voin välttää ni sen teen.

Minä ärsyynnyn siitä miten käytät sanaa "luonnollinen".

Yksinkertaisesti epiduraalit ja lääkkeet ei vaan ole luonnollista.
Mittarit ei oo niin paha asia, mutta mun mielessä se on negatiivinen asia jos ne liikaa sitoo paikalleen.

Sanotaan sit lääkkeetön synntys, jos se asian joksikin muuttaa... :attn:

Eli jos esim. menee pitkästi yliaikaseksi niin et halua apua käynnistykseen lääkkeillä?

Ja kyllä se asiaa johonkin muuttaa, jos ensin puhutaan "luonnollisesta synnytyksestä ilman lääkkeitä ja kaikenmaailman mittareita", ja sen jälkeen halutaankin vain ilman kivunlievitystä. Haluatko tikkejä jos repeät, ne ei oo kauheen luonnollisia?

Mä en ymmärrä mikä nimenomaan synnytyksen yhteydessä saa vieroksumaan länsimaista lääketiedettä. Kivunlievitystä ei ole pakko ottaa jos ei koe tarvitsevansa, mutta mun mielestä on omituista jos ei halua varmistua omasta ja lapsensa hyvinvoinnista jos se kerran on melko yksinkertaisesti tehtävissä.

 

Minkä ihmeen takia haluat välttää "kaikenmaailman mittarit", esim. sikiön sydänkäyrän? Eli mieluummin otat sen riskin että sikiön sydänäänet alkaa heikentyä ja se jää huomaamatta, kun otat "kaikenmaailman mittarin"?

Joo kyllä on mun mielestä vähän liian luomuilua. Sen nyt vielä tajuan jos ei halua lääkitystä jos ei oo pakko ym. Mut toi menee yli hilseen.

Käsittääkseni ne mittarit sitoo aika hyvin siihe petiin?
Toki pitää seurata, mutta tarviiko nyt sentään 100% koko ajasta...

Mä olin suurimman osan ajasta ammeessa, eikä mussa ollut yhtään mittaria kiinni. Kun siirryin petiin, mittari laitettiin kiinni. Näitä asioita on turha etukäteen stressata, kun ei tiedä miten se oma synnytys menee

 

Niin ja mulle on ihan sama miten muut tekee. Ei vaan tarttis heti tulla pelotteluja jos toivon luomusynnytystä. Tiedän ihan ilmankin että osalla tulee ongelmia vaikka meniski alusta alkaen luomuna.

(Aikaa siihen on reilusti kun en vielä edes odota...)

 

Mutta niinhän se menee aina, että jos itsellä on ollut kivunlievitystä, toisellakin pitää olla että hän ei vaan saa kehuskella luomusynnytyksestä. Joka asiassa se tuntuu menevän niin. Mulla on takana 2 luomua ja olen erittäin ylpeä niistä Toivottavasti myös sun toiveesi toteutuu!

Miksi sä olet ylpeä "luomu"synnytyksistä? Hävettäiskö sua ihan hiiiiirviästi jos toinen ois vaikka ollu perätarjonnassa tai napanuora pahasti kaulanympäri ja ois jouduttu keisarinleikkaukseen?

Ja miksei vois olla ylpeä siitä että on kestänyt sen kivun? Mä ainakin olen, se oli aika urakka ja hieno kokemus jota en pois vaihtais. Se ei liity tarjontoihin ja napanuoriin tai toisiin synnyttäjiin mitenkään. Yhtä lailla olin ylpee kun uskalsin mennä hammaslääkäriin.

 

Mulle on yks ja hailee miten kukin vauvansa synnyttää kunhan tulee ulos. Sitä en ymmärrä että aletaan toisia arvostella oman synnytyksen mukaan. Kivunlievitys ei oo sen huonompi kun ilmankaan oleminen ja kaikki naiset kokevat asiat omalla laillaan.
Itse en mennyt synnärille minkään ehdottoman kannan kanssa, menin sillä asenteella mitä toivoin ja katselin sitten tilanteen mukaan. Ja eipä se menny yhtään niin kun oisin toivonu, paitsi sen suhteen että vauva tuli maailmaan.

...tai että aletaan arvostelemaan toisia, ennen kun on itse edes synnyttänyt. Sitäkin on

Mun asenne synnytystä kohtaan on ollut, että menee miten menee, toivottavasti hyvin, ja tilanteen mukaan mennään. Kuopuksen olisin halunnut puskea maailmaan ilman epiduraalia ja jakkaralla ponnistaen, se ei kuitenkaan ollut mahdollista koska synnytys pysähtyi, vauva syntyi kasvot edellä, ja piti olla sängyssä jalat telineissä, mutta aivan loistava kokemus sekin synnytys silti oli. Ei se mitään elämysmatkailua ole, vaan synnytys

 

Miksei saisi olla ylpeä siitä, että synnyttää niin kuin luonto on asian ajatellut? Hävetäkö sitä pitäisi?

Aaaaa.... eli vaihtoehdot ovat häpeily ja ylpeily. Ja sinun synnytyksesi ovat se ylpeilyyn aihetta antava vaihtoehto, koska ne eivät ole sitä toista, eli häpeään aihetta antavaa mallia.

Luonto on ajatellut että synnytät noin kerran vuodessa luolan pahnoille, koska jälkeläisistä kuolee niin moni että suvunjatkamisen vuoksi on tehtävä paljon pentuja. Mikä on siis ihan jees ja siitä saa olla ylpeä.

 

Uskalsin esittää yhessä irc-gallerian yhteisössä toiveen että sais sit aikanaan synnyttää ilman lääkkeitä ja turhia toimenpiteitä, ni porukka rupee heti mäkättään että ei se aina mene niin, synnytys on iso riski, ja ärsyyntyy ku pitää olla niin "yliluomu". :headwall:
Oishan se nyt kamalaa kuulua siihen 80-85% jotka pystyis WHO:n mukaan synnyttämään luonnollisesti. :headwall:
15-20% sit tarvii jotain apuja. Porukka tuntuu ihan suoraan toivottavan mut tuohon joukkoon, ehkäpä sen takia ku ovat ite saaneet epiduraalit ja tipat ja kaikenmaailman mittarit kiinni. Ite haluan ne välttää, en tietenkään voi vannoa että ei varmasti niitä tule, mutta jos vaan suinki voin välttää ni sen teen.

Minä ärsyynnyn siitä miten käytät sanaa "luonnollinen".

Yksinkertaisesti epiduraalit ja lääkkeet ei vaan ole luonnollista.
Mittarit ei oo niin paha asia, mutta mun mielessä se on negatiivinen asia jos ne liikaa sitoo paikalleen.

Sanotaan sit lääkkeetön synntys, jos se asian joksikin muuttaa... :attn:

Onko ne sitten YLIluonnollisia ja ei-luonnollisia = ei olemassa olevia.
Kuule oletkohan koskaan käynyt edes tutustumassa synnytykseen, saliin.

Et sitten ikuna ole kuullut, että aika moni kävelee synnärillä, on ammeessa jne. Osa ei pääse ylös ja juu, joskus täytyy maata.

 

Nää on näitä aiheita josta otetaan palkokasvi nenään sanoi asian miten nätisti tahansa Taino... Jos sanoo, että "toivon voivani synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä mutta ymmärrän että näin ei läheskään aina ole mahdollista ja tiedän että kaikki luultavasti menee ihan poskelleen ja perseelleen ja sitten leikataan lapsi ulos mutta olishan se kiva jos vois synnyttää ilman..."

Jos taas olettaa, että lukija ymmärtää että kirjoittaja ymmärtää ettei ole ennustajaeukko ja kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, ja sanoo, että olen suunnitellut synnyttäväni ilman lääketieteellisiä interventioita... Niin paskaryöppy niskaan. Miten se on ihan yliluomua sekin, ettei halua ylimääräistä oksitosiinia kroppaansa jos sille ei ole lääketieteellisiä perusteluita. Ja miten -KÄÄK- sitä pitää lapsen kannalta terveellisempänä jos hän saa kokea luonnollisen, luonnonmukaisen synnytyksen. Sehän on sitä äitien syyllistämistä taas :headwall: Kun mitään maalaisjärkeä ei enää ole.

Tästedespäin aina kun joku:

1. Menee naimisiin, niin suosittelen hyvää avioerojuristia
2. Hakee johonkin opiskelemaan, niin kehoitan hakemaan töitä matalapalkka-alalta, turvallisempaa
3. Haluaa juosta maratonin, lohdutan jo etukäteen sanomalla, ettei siitä mitään tule ja se on ihan ok
4. Haluaa laihduttaa, sanon, että mene rasvaimuun, et sä kuitenkaan pysty laihduttaa itse



PS Minä päätin etukäteen, että synnytän luomusti ja kappas. Sieltähän se luomuna tulikin.

Jos olisi tapahtunut jotakin katastrofaalista ja tyttö olis vaikkapa pitäny leikata ulos, niin sitten oltais leikattu. Mutta en mä etukäteen ruvennu surkuttelemaan, että kaikki menee kuitenkin ihan pieleen.

 

Mitä mittareihin tulee, niin kyllä mä kävelin. Mittari kaulassa

 

Aina saa toivoa, jokainen varmaan tajuaa itsekin että toiveet eivät aina toteudu.

Mutta jos lapseton arvostelee synnyttäneitä naisia epiduraaleista yms niin se on suoraan sanottuna koomista

Epiduraalin ottaminen kun ei ole mikään toive. Eikä epiduraalin arvostelu liity mitenkään sen ottaneitten arvosteluun. Epiduraalin haittavaikutuksista vaan ei hirveästi edes synnyttäjille kerrota ja siksi jotkut ihmettelevät, ettei joku halua sitä käyttää. Sen voi päättää ihan lapsettomanakin, ettei sitä ota tai muitakaan kipupiikkejä (ellei sitten joutuisi sektioon ja olisi pakko ottaa puudutteita, tosin yllättävään sektioon joutuminen ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä jos raskaus on sujunut hyvin ja synnytyskin alkanut ja edennyt luonnolllisesti)

Itse sain hirveästi sontaa niskaa kun odotin ensimmäistä lastani, sanoessani etten halua ottaa mitään kipupiikkejä nikamiini ja että tahdon synnyttää luonnollisesti. Pään aukomiset loppuivat vasta sitten, kun toisenkin lapsen synnytin kuten halusin.

Synnytyksestä on valitettavasti tehty länsimaissa niin lääketieteellinen tapahtuma ja unohdettu lähes täysin, että se on ihan luonnollinen juttu.

 

Mutta niinhän se menee aina, että jos itsellä on ollut kivunlievitystä, toisellakin pitää olla että hän ei vaan saa kehuskella luomusynnytyksestä. Joka asiassa se tuntuu menevän niin. Mulla on takana 2 luomua ja olen erittäin ylpeä niistä Toivottavasti myös sun toiveesi toteutuu!

Miksi sä olet ylpeä "luomu"synnytyksistä? Hävettäiskö sua ihan hiiiiirviästi jos toinen ois vaikka ollu perätarjonnassa tai napanuora pahasti kaulanympäri ja ois jouduttu keisarinleikkaukseen?

Miksei saisi olla ylpeä siitä, että synnyttää niin kuin luonto on asian ajatellut? Hävetäkö sitä pitäisi?

Itse en aikoinaan suunnitellut synnytystä mitenkään ja se meni sitten ns. luomuna ilman kivunlievityksiä. Ei niitä vaan tarvittu, homma hoitui ilmankin. Ja olen siitä tyytyväinen ja ehkä omasta jaksamisesta vähän ylpeäkin. Mutta jos olisi mennyt toisin, ei se mikään häpeä tai maailmanloppu olisi ollut.

No siis luontohan on suunnitellut tämän asian todella huonosti, että siihen on turha vedota!

Itselläni on kokemusta kahdenlaisesta synnytyksestä, enkä pidä ketään "huonompana" jos on halunnut ja saanut lääkkeet, se kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta. Toisaalta sitten "helpon" synnytyksen kokeneena en ihmettele että toiset huutavat suu vaahdossa kipulääkkeettömän synnytyksen puolesta, se on helppoa jos ei ole toisenlaista kokemusta.

Miten niin luonto on hoitanut asian todella huonosti? Ei minusta, suurin osa lapsista syntyisi varmaan ihan hyvin ja terveinä ilman kivunlievitystäkin.

Miksi se on suu vaahdossa kipulääkkeettömän synnytyksen puolesta huutamista, jos kertoo, että on tyytyväinen oman synnytyksensä kulkuun? Pitäiiskö siitä olla sitten hiljaa, kun ei ole ottanut kipulääkitystä kun ei sitä tarvinnut?

Synnytykset ovat erilaisia ja niin on synnyttäjien kokema kipu ja kipukynnyskin. Itse en esimerkiksi koskaan käytä kipulääkkeitä (en koe tarvitsevani niitä) ja tykkään kovasta treenistä, jossa mennään äärirajoilla. Minun kroppani toimii niin, ja se on ihan ok, jos toisen toimii toisella tavalla.

 

Miksei saisi olla ylpeä siitä, että synnyttää niin kuin luonto on asian ajatellut? Hävetäkö sitä pitäisi?

Aaaaa.... eli vaihtoehdot ovat häpeily ja ylpeily. Ja sinun synnytyksesi ovat se ylpeilyyn aihetta antava vaihtoehto, koska ne eivät ole sitä toista, eli häpeään aihetta antavaa mallia.

Luonto on ajatellut että synnytät noin kerran vuodessa luolan pahnoille, koska jälkeläisistä kuolee niin moni että suvunjatkamisen vuoksi on tehtävä paljon pentuja. Mikä on siis ihan jees ja siitä saa olla ylpeä.

Sä et nyt ymmärtänyt pointtia. Omasta synnytyksestään voi olla ylpeä, ilman että puuttuu toisten synnytyksiin millään tavalla. Se, paljonko niitä jälkeläisiä tulee, on sivuseikka - tässä tarkoitettiin sitä, että oma kroppa toimii kuten sen on tarkoituskin toimia. Miksi siitä ei saisi olla mielissään? Hienoahan se on, jos selvitään ilman komplikaatioita.

 

Mutta niinhän se menee aina, että jos itsellä on ollut kivunlievitystä, toisellakin pitää olla että hän ei vaan saa kehuskella luomusynnytyksestä. Joka asiassa se tuntuu menevän niin. Mulla on takana 2 luomua ja olen erittäin ylpeä niistä Toivottavasti myös sun toiveesi toteutuu!

Miksi sä olet ylpeä "luomu"synnytyksistä? Hävettäiskö sua ihan hiiiiirviästi jos toinen ois vaikka ollu perätarjonnassa tai napanuora pahasti kaulanympäri ja ois jouduttu keisarinleikkaukseen?

Ja miksei vois olla ylpeä siitä että on kestänyt sen kivun? Mä ainakin olen, se oli aika urakka ja hieno kokemus jota en pois vaihtais. Se ei liity tarjontoihin ja napanuoriin tai toisiin synnyttäjiin mitenkään. Yhtä lailla olin ylpee kun uskalsin mennä hammaslääkäriin.

Mä en ymmärrä, mitä ylpeiltävää siinä on, että on kestänyt kivun?
Siis ihan noin asiana.

Ymmärtäisin pointin, jos asia ilmaistasiin niin, että on ylpeä kun on ns. ylittänyt itsensä, tehnyt jotain sellaista mihin ei uskonut pystyvänsä tms. niinkuin nyt vaikka tuo hammaslääkärivertaus.

Mutta olla ylpeä itsestään pelkästään siksi, että on sietänyt x määrän kipua, jonka kokeminen on aina ihan henk.kohtaista ja synnytyksen kyseessä ollessa hyvinkin erilaista eri ihmisillä... En ymmärrä.

 

En sitten tiedä että miksi tästäkin pitää vääntää kättä?

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta ihan luomuna sen vuoksi, että tahdoin mennä niin pitkälle kuin vain suinkin kivunlievitystä ja koska syntyivät nopeasti niin ei niitä sitten tarvittukkaan.
En muutenkaan ole ensimmäisenä ottamassa särkylääkkeitä tai valittamassa lääkärissä kipujani.

Mutta, sitten meitä on toisen kastin ihmisiäkin. Niitä, joille itikan pistoskin tuntuu kuolemalta jne...
heitä varten on kivunlievitykset keksitty.

 

Mutta niinhän se menee aina, että jos itsellä on ollut kivunlievitystä, toisellakin pitää olla että hän ei vaan saa kehuskella luomusynnytyksestä. Joka asiassa se tuntuu menevän niin. Mulla on takana 2 luomua ja olen erittäin ylpeä niistä Toivottavasti myös sun toiveesi toteutuu!

Miksi sä olet ylpeä "luomu"synnytyksistä? Hävettäiskö sua ihan hiiiiirviästi jos toinen ois vaikka ollu perätarjonnassa tai napanuora pahasti kaulanympäri ja ois jouduttu keisarinleikkaukseen?

Miksei saisi olla ylpeä siitä, että synnyttää niin kuin luonto on asian ajatellut? Hävetäkö sitä pitäisi?

Itse en aikoinaan suunnitellut synnytystä mitenkään ja se meni sitten ns. luomuna ilman kivunlievityksiä. Ei niitä vaan tarvittu, homma hoitui ilmankin. Ja olen siitä tyytyväinen ja ehkä omasta jaksamisesta vähän ylpeäkin. Mutta jos olisi mennyt toisin, ei se mikään häpeä tai maailmanloppu olisi ollut.

No siis luontohan on suunnitellut tämän asian todella huonosti, että siihen on turha vedota!

Itselläni on kokemusta kahdenlaisesta synnytyksestä, enkä pidä ketään "huonompana" jos on halunnut ja saanut lääkkeet, se kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta. Toisaalta sitten "helpon" synnytyksen kokeneena en ihmettele että toiset huutavat suu vaahdossa kipulääkkeettömän synnytyksen puolesta, se on helppoa jos ei ole toisenlaista kokemusta.

Kyllä luonto on sen kuule oikein hyvin suunnitellut. Ihmiset ei vaan enää usko itseensä. Hitto että mua ärsytti kun kätilö alkoi uhkailemaan imukupilla vaikka kaikki oli hyvin, vauva tulossa ja mä jaksoin aivan loistavasti. Ei nekään ilmeisesti enää usko että se homma voi myös mennä aivan loistavasti ilman apuja.

Ja tällä en nyt tarkota erityistapauksia.

 

Miksei saisi olla ylpeä siitä, että synnyttää niin kuin luonto on asian ajatellut? Hävetäkö sitä pitäisi?

Aaaaa.... eli vaihtoehdot ovat häpeily ja ylpeily. Ja sinun synnytyksesi ovat se ylpeilyyn aihetta antava vaihtoehto, koska ne eivät ole sitä toista, eli häpeään aihetta antavaa mallia.

Luonto on ajatellut että synnytät noin kerran vuodessa luolan pahnoille, koska jälkeläisistä kuolee niin moni että suvunjatkamisen vuoksi on tehtävä paljon pentuja. Mikä on siis ihan jees ja siitä saa olla ylpeä.

Mikä h*lvetti sinua vaivaa kun hyökkäät tuolla tavalla, ja miksi koet siihen ylipäänsä tarvetta? Herättääkö tämä aihe sinussa kovastikin tunteita? Minussa ei.

 

Mutta niinhän se menee aina, että jos itsellä on ollut kivunlievitystä, toisellakin pitää olla että hän ei vaan saa kehuskella luomusynnytyksestä. Joka asiassa se tuntuu menevän niin. Mulla on takana 2 luomua ja olen erittäin ylpeä niistä Toivottavasti myös sun toiveesi toteutuu!

Miksi sä olet ylpeä "luomu"synnytyksistä? Hävettäiskö sua ihan hiiiiirviästi jos toinen ois vaikka ollu perätarjonnassa tai napanuora pahasti kaulanympäri ja ois jouduttu keisarinleikkaukseen?

Ja miksei vois olla ylpeä siitä että on kestänyt sen kivun? Mä ainakin olen, se oli aika urakka ja hieno kokemus jota en pois vaihtais. Se ei liity tarjontoihin ja napanuoriin tai toisiin synnyttäjiin mitenkään. Yhtä lailla olin ylpee kun uskalsin mennä hammaslääkäriin.

Saa olla ylpeä. Kunhan se ei ole mittari muita kohtaan. Olen minäkin ylpeä itsestäni että kestin sen koko helvetin vaikkei synnytys menny oppien mukaan ja päättyi leikkuriin. Mutta kestin niin kauan että kroppa uupui täysin eikä enää jaksanut toimia.

 

Miten ketään ylipäänsä kiinnostaa synnyttääkö joku toinen luomuna vai ei? Se on vain synnytys, ei mikään merkkipaalu elämässä. Pääasia on lopputulos.

 

Epiduraalin ottaminen kun ei ole mikään toive. Eikä epiduraalin arvostelu liity mitenkään sen ottaneitten arvosteluun. Epiduraalin haittavaikutuksista vaan ei hirveästi edes synnyttäjille kerrota ja siksi jotkut ihmettelevät, ettei joku halua sitä käyttää. Sen voi päättää ihan lapsettomanakin, ettei sitä ota tai muitakaan kipupiikkejä (ellei sitten joutuisi sektioon ja olisi pakko ottaa puudutteita, tosin yllättävään sektioon joutuminen ei kuitenkaan ole kovin todennäköistä jos raskaus on sujunut hyvin ja synnytyskin alkanut ja edennyt luonnolllisesti)

Kyllä sellainen "ei mitään mömmöjä, sen verran kipua pitää naisen kestää jos kerran on raskaaksi hankkiutunut"- tyyppinen mussutus kuulostaa nimenomaan epiduraalin ottaneiden arvostelulta, ei itse puudutuksen arvostelulta. Ja synnytyskivun sietämisestä puhuminen vailla mitään kokemusta itse aiheesta on, anteeksi vaan, aika koomista.

Epiduraalin sivu/haittavaikutuksista puhuminen on asia erikseen.