Miks porukka tekee lapsia niin, että sitte pitää pohtia että millä rahalla niille ostetaan kaikki mitä ne tarvii?

[miksikö]

Sori vaan mutten ymmärrä sitä. Tiedän toki että joskus käy niin et lapset on hankittu ku talous hyvällä mallilla ja sitte tulee joku katastrofi joka vie talouden retuperälle. Mutta jos perheessä on jo 3v ja 5v ja niillekään ei meinaa olla varaa ostaa talvikamppeita ja muuta vaatetta niin miks pitää pukata vielä se kolmas siihen syssyyn? Siis tää oli nyt esimerkki vaan, mut ymmärtänette ajatuksen? Munkin kaveripiirissä yks perhe sellanen et ne aina soittaa mulle että oisko mulla mun lasten vanhoja ku ei oo varaa ostaa uusia ulkokamppeita muksuille. Kaks lasta on ja kolmannesta haaveilevat. Nytki hyvää hyvyyttäni sit annoin laadukkaan, hyvässä kunnossa olevan toppapuvun ja pyysin siitä 10e (maksanu viime talvena lähemmäs 100e) niin oli ihan paineissa hinnasta - ilmaiseksi ois kato pitäny saada. Olin alunperin aatellu että säästän sen puvun mun nuoremmalle lapselle mut annoin sit pois ku on nii sääli noita kaverin muksuja ku ne kulkee kauheissa ryysyissä.

Anteeksi purkautuminen mutta ärsyttää.

 

["www"]

Tai miksi porukka tekee lapsia ja sitten valittaa lasten kusipäisestä isästä.

 

[123]

[QUOTE="www";22746679]Tai miksi porukka tekee lapsia ja sitten valittaa lasten kusipäisestä isästä.[/QUOTE]

AIVAN ei kannata kenen tahansa kanssa lisääntymään. Vahinkoraskaudet on tietty eri asia mutta kuka kusipään kanssa edes panisi, hmm-m.

 

["mko"]

On kai tollasiakin ajatuksia.. Ei meilläkään rahasta ollut puutetta kun lapsia "tekeen" alettiin, mutta kyllä yllätyin kaikkien lastenvaatteiden ja tavaroiden hinnoista! Kokoajan tulotaso myös tippunut suhteessa hintojen nousuun. En kyllä keltään kerjäämäänkään lähde, kirpparit ovat tulleet tutuksi.

 

["vieras"]

No nää sossupummithan sikiää kuin kanit. Ehän siinä, yhteiskunta elättää.

 

[a.p.]

[QUOTE="vieras";22746697]No nää sossupummithan sikiää kuin kanit. Ehän siinä, yhteiskunta elättää.[/QUOTE]

Tää mun kaveriperhe ei oo sossupummeja, mies on kyllä ihan hyvässä ammatissa ja on työpaikka vakituinen.Naisella sen sijaan ei oo työpaikkaa tiedossa ja sanoi mulle että häntä ei yhtään huvita mennä töihin. Kolmas lapsi pitää saada ennenku seuraava täyttää 3v ettei tarvi töihin. Ja ku noille 2 olemassa olevallekaa ei oo varaa ostaa ihan perusjuttuja kuten ulkovaatteita, polkupyöriä ym niin entä sit kun on vielä kolmas?

 

[vewew]

Tilanteet muuttuu. Mulla on sama duuni kuin 8 vuotta sitten, mutta koska iso osa palkkaa tuli vuorolisistä ja hyvästä tuotannosta, ja vuorotyö vaihtui yksivuorotyöhön eikä sitä tuotantoakaan enää juuri ole, niin palkka on pudonnut tuhansia euroja/vuosi, koko ajan mennään alaspäin, aina vaan on hankalampaa tulla toimeen. Vuokrakämppä, asumistukeen ei oikeutta jne. Ottaisin toisen työn, mutta sittenpä en näkis lapsiani enää ollenkaan.

 

[a.p.]

Tilanteet muuttuu. Mulla on sama duuni kuin 8 vuotta sitten, mutta koska iso osa palkkaa tuli vuorolisistä ja hyvästä tuotannosta, ja vuorotyö vaihtui yksivuorotyöhön eikä sitä tuotantoakaan enää juuri ole, niin palkka on pudonnut tuhansia euroja/vuosi, koko ajan mennään alaspäin, aina vaan on hankalampaa tulla toimeen. Vuokrakämppä, asumistukeen ei oikeutta jne. Ottaisin toisen työn, mutta sittenpä en näkis lapsiani enää ollenkaan.

Tossa kirjoitinkin että en tarkoitakkaan niitä jotka on tehneet lapset sillon kun kaikki on ollu hyvin, koska harvalla on ennustajan lahjoja että voisivat tietää mikä on tilanne seuraavana vuonna. Mutta se, että tehdään muksuja JO VALMIIKSI HUONOON TILANTEESEEN niin sitä en ymmärrä. Tämä vuodatukseni ei siis koske teitä. Enhän itsekään tiedä mikä meidän tilanne on ens vuonna tähän aikaan vaikka nyt menee hyvin.

 

[...]

Luulen että ongelma ei ole siinä, että tehdään lapsia huonoon taloustilanteeseen. Ongelma on siinä harhassa, että lapset tarvitsevat sitä sun tätä epäoleellista ollakseen onnellisia ja hyvinvoivia. Sitten hankitaan huonoilla tienesteillä asunto, jossa on se pakollinen oma huone, laitetaan kalliisiin harrastuksiin, ettei se lapsi vallan kärsi, ostetaan merkkivaatteita, ettei sitä lasta kiusata etc. Kuitenkin on niin, että me aikuiset luomme kriteerit.
Esim 70-luvulla oli ihan yleistä, että opiskellessa hankittiin lapsia, asuttiin yksiössä ja tehtiin perhepäivähoitajan hommia, kun oltiin lasten kanssa kotona.
Propleemi syntyy siis mukavuudenhalusta ja laiskuudesta. Tosi pienillä tienesteillä voi perhettä pitää onnellisena.

Tossa kirjoitinkin että en tarkoitakkaan niitä jotka on tehneet lapset sillon kun kaikki on ollu hyvin, koska harvalla on ennustajan lahjoja että voisivat tietää mikä on tilanne seuraavana vuonna. Mutta se, että tehdään muksuja JO VALMIIKSI HUONOON TILANTEESEEN niin sitä en ymmärrä. Tämä vuodatukseni ei siis koske teitä. Enhän itsekään tiedä mikä meidän tilanne on ens vuonna tähän aikaan vaikka nyt menee hyvin.

 

[NÄIN ON]

Tämä on niin totta. Tosi harva osaa enää hoitaa taloutta muutenkaan. Mun lapsuudenkodissa aina tehtiin joka kuu budjetti. Suunniteltiin hyvin kuukauden ruoat ja laskettiin muut menot. Ja pitkään asuttiin yksiössä mekin.

Luulen että ongelma ei ole siinä, että tehdään lapsia huonoon taloustilanteeseen. Ongelma on siinä harhassa, että lapset tarvitsevat sitä sun tätä epäoleellista ollakseen onnellisia ja hyvinvoivia. Sitten hankitaan huonoilla tienesteillä asunto, jossa on se pakollinen oma huone, laitetaan kalliisiin harrastuksiin, ettei se lapsi vallan kärsi, ostetaan merkkivaatteita, ettei sitä lasta kiusata etc. Kuitenkin on niin, että me aikuiset luomme kriteerit.
Esim 70-luvulla oli ihan yleistä, että opiskellessa hankittiin lapsia, asuttiin yksiössä ja tehtiin perhepäivähoitajan hommia, kun oltiin lasten kanssa kotona.
Propleemi syntyy siis mukavuudenhalusta ja laiskuudesta. Tosi pienillä tienesteillä voi perhettä pitää onnellisena.

 

[Keittiönoita]

Luulen että ongelma ei ole siinä, että tehdään lapsia huonoon taloustilanteeseen. Ongelma on siinä harhassa, että lapset tarvitsevat sitä sun tätä epäoleellista ollakseen onnellisia ja hyvinvoivia. Sitten hankitaan huonoilla tienesteillä asunto, jossa on se pakollinen oma huone, laitetaan kalliisiin harrastuksiin, ettei se lapsi vallan kärsi, ostetaan merkkivaatteita, ettei sitä lasta kiusata etc. Kuitenkin on niin, että me aikuiset luomme kriteerit.
Esim 70-luvulla oli ihan yleistä, että opiskellessa hankittiin lapsia, asuttiin yksiössä ja tehtiin perhepäivähoitajan hommia, kun oltiin lasten kanssa kotona.
Propleemi syntyy siis mukavuudenhalusta ja laiskuudesta. Tosi pienillä tienesteillä voi perhettä pitää onnellisena.

Aika pitkälti totta. Jos asuntolainojen korot olisivat edelleen 11%, niin ei varmaan suomalaiset nuoret parit hankkisi yhtä isoja asuntoja kuin nyt. Tai jos edes pankkien linja lainanannossa olisi yhtä tiukka kuin 70-luvulla.

Mä näen suurimpana eriarvoistumisen syynä sen, että keskiluokalla on nykyisin varaa enemmän kuin ennen. Ei tulojen nousun vuoksi vaan hintojen laskun vuoksi. Aiemmin vain niillä nk rikkailla oli oikeasti varaa kaikenlaisiin hullutuksiin ja se tarkoitti käytännössä sitä, että valtaosalla väestöä ei ollut niihin varaa. Aiemmin ehkä 30:n oppilaan luokassa kahdella oli hilavitkutin, mutta 28:lla ei ollut. Ne 2 oli poikkeavia eikä ne 28. Nyt tilanne on toisinpäin ja 2:lla ei ole hilavitkutinta, mutta 28:lla on. Ja nyt ne 2, joilla ei ole, ovat poikkeavia.

 

[pitäis laittaa tulppa]

Tää mun kaveriperhe ei oo sossupummeja, mies on kyllä ihan hyvässä ammatissa ja on työpaikka vakituinen.Naisella sen sijaan ei oo työpaikkaa tiedossa ja sanoi mulle että häntä ei yhtään huvita mennä töihin. Kolmas lapsi pitää saada ennenku seuraava täyttää 3v ettei tarvi töihin. Ja ku noille 2 olemassa olevallekaa ei oo varaa ostaa ihan perusjuttuja kuten ulkovaatteita, polkupyöriä ym niin entä sit kun on vielä kolmas?

Just.
Tuossa kai se vastaus otsikon kysymykseen tulikin.
Oksettavaa "lapsirakkautta".

 

[sieppo]

Mä olen sellaisesta perheestä. Lapsia oli enemmän kun mihin olis ollut varaa, tai äidillä oikeasti rahkeita hoitaa. No, tuli siinä tietysti lamakin sun muuta, mutta jo se lähtötilanne oli huono eikä ollenkaan vakaalla pohjalla. Ainoa, että voin kyllä sanoa että mulla oli vanhemmat, jotka ei koskaan ryypänneet tai riidelleet keskenään, isä kyllä kessutteli mutta äiti ei.

Mä olen kasvanut vähävaraisena ja hyvin köyhänäkin välillä (ei rahaa ruokaa), ja kyllä mä olen kokenut ihan hirveän tärkeänä sen että mulla on lapsia sen verran mistä mä pystyn huolehtimaan fyysisesti ja psyykkisesti. Mulla on sellaisiakin kavereita, joilla on vaikeuksia selvitä lastensa kanssa rahallisesti ja hermojen kannalta, ja silti ne yrittää niitä hankkia lisää. Tai kavereita, joilla on tiukkaa rahan kanssa, mut sitä rahaa pitää käyttää järjettömyyksiin (alkoholi, pelit ja vempeleet joita ilman pärjää jne) ja sitten itketään tilannetta. Mä voin kokea heitä kohtaan myötätuntoa, mutta ihan rehellisesti sanottuna ymmärrä en kyllä yhtään. Että miksi pitää tietoisesti hankkia lisää lapsia, kun jo edellisten kanssa hyppii seinille ja itkee rahoja. Tai että miks pitää päästä baariin tai saada sitä sun tätä, kun rahat on kerran jo miinuksella.

Mutta ne tekee vissiin omat virheensä ja oppii kantapään kautta. Niinhän mäkin opin, tosin sellaisen perheen lapsena.