Miks pitää olla joku johon uskoa? Onko se ihmisen huonoa itsetuntoa ettei tule vain itsensä kanssa toimeen?

[en ymmärrä]

Raamattua lukeneena voin sanoa että satu on ihan verrattavissa Harry Potterehin. Joku tai jotkut ovat aikanaan iltanuotioilla levittänyt hienoa tarinaa joka tänä päivänä johtaa sotiin yms pahaan. jeesus ja jumala on verrattavissa myös ihan Joulupukkiin, joskin Joulupukissa on se ero että ihmiset yrittää tehdä edes sen konkreettiseksi huijaamalla itseään. Ilman uskontoakin meillä olisi tod näk erilaisia juhlapyhiä. Siis kuulostaa ihan sairaalta että joku uskoo näkymättömään "mieheen" joka ohjailee elämää, miten sen voi järkiperäsesti selittää itsellensä niin että alkaa uskomaan? Joskin moni on jo lapsesta asti opetettu uskomaan tähän tarinaan. Onko ihminen oikeasti niin heikko ettei pysty elämään luottaen itseensä ja läheisiinsä vain eikä tarttis mihinkään näkymättömään uskoa?

 

["mii"]

Tätä on ihan tutkittukin ja taipumus uskontoon on hyvin ominaista ihmisaivoille.

 

[endie2]

minusta taas vaatii paljon rohkeutta uskoa johonkin, jota me ihmiset emme pysty järjellä ja logiikalla selittämään ja/tai todistamaan.
minä ainakin saan uskostani rauhaa ja turvaa.

 

[...]

[QUOTE="mii";22323785]Tätä on ihan tutkittukin ja taipumus uskontoon on hyvin ominaista ihmisaivoille.[/QUOTE]

...etenkin siis kehittyneilla avoille...

 

["Vieras"]

Uskominen on heikkojen ja älykkyydeltään vajavaisten ihmisten ominaisuus. Ihmisten, jotka eivät kykene itsenäiseen ajatteluun. Myös melko usein nämä ihmiset epäonnistuvat elämässään.

 

["viiraska"]

Mitä haittaa uskomisesta on? Jos se tuo ihmiselle lohtua ja turvaa, miksi ei saisi uskoa?

 

[aloittaja]

Löytysköhän toi tutkimus jostain?
Miten niin vaatii rohkeutta uskoa johonkin,selitäs vielä? Minun elämäni on hyvin rauhallinen ja turvallinen, kiitos siitä kuuluu kyllä minun ihan konkreettiselle miehelleni joka antaa tukea ja turvaa tähän elämään. Mutta tulen kyllä hienosti toimeen keskenänikin, ei tarvitse anoa rauhaa mistään.

Tämä on pinttynyt tapa, tapauskovaisia mahtuu joukkoon pilvin pimein, jos kaikki oikeasti uskovat lasketaan niin ei niitä varmasti enää nykypäivänä ole paljoa, jotka siis 100% varmoja uskostaan.

En kyllä ymmärrä ollenkaan sitäkään että erotaan esim. kristinuskosta ja liitytään mihinkään muuhunkaan uskontoon. En ymmärrä edes luonnon uskontoja vaikka luonto itseäni lähellä kulkeekin ammatin yms kautta, voi sitäkin arvostaa muuten kuin kuulumalla johonkin lahkoon.

 

["mii"]

Itse olen ateisti mutta en siltikään ole sitä mieltä että suurin osa maailman väestöstä omaa huonon itsetunnon tai ei osaa ajatella omilla aivoillaan tai on jotenkin vähemmän älykkäitä kuin itse olen.

 

[nii]

Eri uskonnot ovat syynä moneen moneen sotaan, joten taitavat olla tuoneet aika paljon pahaakin maailmaamme. Parempi olisi ettei uskontoja olisi ikinä keksittykkään.

 

["Vieras"]

[QUOTE="mii";22323813]Itse olen ateisti mutta en siltikään ole sitä mieltä että suurin osa maailman väestöstä omaa huonon itsetunnon tai ei osaa ajatella omilla aivoillaan tai on jotenkin vähemmän älykkäitä kuin itse olen.[/QUOTE]

Myös ateismi on eräänlaista uskoa. Joten ei ihmekään ettet ole sitä mieltä, sillä kuuluthan itsekin vähä-älyisempiin.

 

[endie2]

no minusta vain vaatii ihmiseltä rohkeutta USKOA. ilman todisteita. luottaa siihen, että on jotain mitä en ymmärrä,mutta joka onkin suurempaa kuin oma käsitys voi käsittää ja sitä kautta tuo turvaakin.

tottakai mulla myös tuo oma mies turvaa ja tukea, mutta tarkoitin lähinnä tuolla turvalla ja tuella sitä, että meistä sitten vielä pitää huolta kaikista jokin ylempi taho .muu kuin yhteiskunta tms.

minua myös lohduttaa se ajatus, että kuolema ei ole vain kaiken loppu vaan uusi alku taivaassa.

 

[aloittaja]

Minä en lukeudu myöskään mihinkää ateisteihin tai muihin höpölöppöö juttuihin, jos voisin poistaa jotain maailmasta se olisi kaikki lahkot/uskonnot. En ole minä väittänyt että olisivat jotenkin vajavaisia, haen keskustelua aiheesta vain. Jos minulta pakottamalla kysytään mikä olen niin se on sitten yksinkertaisesti uskonnoton.

 

["heh"]

Olen sitä mieltä että: meillä on vain tämä yksi elämä, eläkää se täysillä, koska kun kuolema tulee se tulee, ei sen jälkeen enää mitään tapahdu.

 

[endie2]

[QUOTE="heh";22323856]Olen sitä mieltä että: meillä on vain tämä yksi elämä, eläkää se täysillä, koska kun kuolema tulee se tulee, ei sen jälkeen enää mitään tapahdu.[/QUOTE]

no vaikka mä uskonkin, niin kyllä mä elän täysillä.eihän ne toisiaan poissulje

 

[Yz]

[QUOTE="Vieras";22323832]Myös ateismi on eräänlaista uskoa. Joten ei ihmekään ettet ole sitä mieltä, sillä kuuluthan itsekin vähä-älyisempiin.[/QUOTE]

Ateismi on uskoa aivan kuten absolutismi on alkoholismia.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="viiraska";22323805]Mitä haittaa uskomisesta on? Jos se tuo ihmiselle lohtua ja turvaa, miksi ei saisi uskoa?[/QUOTE]
Samaa mieltä. Mulle ainakin uskon tärkein merkitys on se sisäinen mielenrauha, minkä uskoni mulle antaa. Se on myös ainoa asia, mitä multa ei voi viedä pois kukaan muu kuin minä itse. Kaiken muun voin tässä elämässä ilman omaa tahtoani menettää paitsi uskoani.

 

["heh"]

Tarkoitin lähinnä sitä että totuudenhan kaikki kuitenkin alitajunnassaan tietää, kun kuolemme niin kuolemme sen enempää ihmeitä ei varmasti tapahdu. Ihminen on vain niin kuolemanpelkoinen ettei halua uskoa että kun loppu tulee niin se on sitten siinä, vaan pitää kehitellä joku tuonpuoleinen jossa muka sitten jatkamme. Kaunis ajatuksena, ja uskokoon ken tahtoo ja jos se jotain helpotusta tuo niin mikäs siinä.

 

[aloittaja]

Tätä just tarkotan, "uskonto on sisäinen mielenrauhani" , eikö sitä mielenrauhaa oikeesti millään muulla saa ku uskomalla, miten ois vaikka usko itseensä? Ja kuka sitä mielenrauhaa sulta pois vie vaikka se ois ihan vaan mielenrauhaa ilman mitään ylimäärästä?

 

[wfdc]

Raamattua lukeneena voin sanoa että satu on ihan verrattavissa Harry Potterehin. Joku tai jotkut ovat aikanaan iltanuotioilla levittänyt hienoa tarinaa joka tänä päivänä johtaa sotiin yms pahaan. jeesus ja jumala on verrattavissa myös ihan Joulupukkiin, joskin Joulupukissa on se ero että ihmiset yrittää tehdä edes sen konkreettiseksi huijaamalla itseään. Ilman uskontoakin meillä olisi tod näk erilaisia juhlapyhiä. Siis kuulostaa ihan sairaalta että joku uskoo näkymättömään "mieheen" joka ohjailee elämää, miten sen voi järkiperäsesti selittää itsellensä niin että alkaa uskomaan? Joskin moni on jo lapsesta asti opetettu uskomaan tähän tarinaan. Onko ihminen oikeasti niin heikko ettei pysty elämään luottaen itseensä ja läheisiinsä vain eikä tarttis mihinkään näkymättömään uskoa?

Älykäs ihminen osaa vastata noihin kysymyksiisi ihan oman ajattelukykynsä avulla.

 

[km]

No eiköhän tää oo yhtälailla jokaisen ihmisen oma asia ihan samalla lailla kuin se, että ostaako joku lapselleen aina lassien haalarin vai satsaako kalliiseen tickettiin. Pääasiahan on , että ihminen itse on tyytyväinen valintaansa eikä väkisin tyrkytä sitä muille. Ettei se lassiefani tyrkytä lassiehaalareita sille joka haluaa tickettiä tai toisinpäin. Jokaisen oma asia siis. ja jos jotakuta häiritsee toisen tapa ajatella ja uskoa niin sehän on sen ihmisen oma murhe sitten.

 

[Huspati Huta]

Luulen, ettei sitä oikein voi tietää, millaiselta uskosta saatu mielenrauha tuntuu, jollei ole uskonut. Eikä se selittämällä aukene. Minä en ole koskaan uskonut, mutten tunne kyllä, etteikö minulla olisi mielenrauhaa. Luulen kyllä, että jos tulisin uskoon, minusta tuntuisi erilaiselta. Minulle on tarpeetonta tietää, miksi joku toinen uskoo tai mihin uskoo tai mitä uskostaan saa. Eikä minun tarvitse ymmärtä uskoa, voidakseni kunnioittaa toisen uskoa. Tai hyväksyä sitä.

 

[aloittaja]

Älykäs ihminen osaa vastata noihin kysymyksiisi ihan oman ajattelukykynsä avulla.

En ole ikinä päässyt tähän perille, olen ollut aina hyvin itsetietoinen ihminen. Tullut itseni kanssa hyvin toimeen ja erosin kirkosta pian rippukoulun jälkeen koska se sai minut viimeistään tajuamaan ettei tommoseen voi uskoa, ei kertakaikkiaan vaan uponnut muhun. Haluaisin kuulla että mitä heidän päässään liikkuu jotka uskoo, hyvässä ja pahassa mielessä =) ,koska en itse ole ikinä uskonut enkä ole kaivannut mitään kuviteltua todellisuuden tilalle.

 

[endie2]

mielenrauhan joku saavuttaa uskolla, joku jollain muulla. mitä sitten ? kunhan kaikki on tyytyväisiä omaansa. ei mikään vaihtoehto ole toista oikeampi siinä asiassa.

 

[aloittaja]

Olen oikeasti luonnossa tosi rauhallinen, harvoin suutun, mutta viime yönä tätä mietiskelin ja ajattelin täällä laittaa keskustelun käyntiin. Nimittäin eräs uusi tuttavani on todella uskovainen joka sai minut miettimään näitä asioita, kuinka toinen voi olla niin lujassa uskossa ja toinen ei kaipaa mitään saadakseen mielenrauhan. Hän kuitenkin työskentelee samalla alalla kuin minä ja minä imen mielenrauhani metsästä ja ihanasta työstäni ja ihanasta perheestäni sekä ihanasta omasta seurastani.

 

[Keittiönoita]

Tätä just tarkotan, "uskonto on sisäinen mielenrauhani" , eikö sitä mielenrauhaa oikeesti millään muulla saa ku uskomalla, miten ois vaikka usko itseensä? Ja kuka sitä mielenrauhaa sulta pois vie vaikka se ois ihan vaan mielenrauhaa ilman mitään ylimäärästä?

Luultavasti saa. Mutta mä en saa sitä uskomalla vain itseeni. Olen haavoittuvainen, sairastun, voin menettää työni, kotini, läheiseni... on lukematon määrä asioita, joihin en voi itse vaikuttaa. On olemassa myös mahdollisuus, että jos kokisin vielä jotain todella rankkaa, psyykeni ei enää kestäisikään. Voisin masentua syvästi enkä enää pystyisi huolehtimaan kaikesta...edes itsestäni, saati sitten itseni lisäksi vielä muista. Tiedän, mitä on kun puoliso kuolee. Tiedän, mitä on, kun saa vammaisen lapsen. Tiedän, mitä on kun sairastuu kroonisesti. Tiedän, mitä on, kun kivutonta päivää ei ole ollut pian kahteenkymmeneen vuoteen eikä koskaan enää tule. Joskus musta tuntuu, että en edes halua jaksaa enää olla vahva ja perustaa kaikkea elämässäni uskomalla itseeni. Silloin juuri uskoni auttaa: maailmani ei romahda, vaikken pysyisikään uskomaan itseeni.