luulin olevani toisenlainen
Joskus vuosia vuosia sitten erottuani tapasin netin kautta yhden miehen. Se oli tosi söötti ja kultainen, huomioi mua ja sai mut tuntemaan itseni ihanaksi. Hiveli eronneen naisen itsetuntoa. Joitain kuukausia hengailtiin yhdessä.. mä taisin ihastua.
Lopulta mulle selvisi, että mä taisin ihastua vanhanajan pelimieheen. Auervaaraan.
Se katosi täysin yllättäen mun elämästä, mä jäin nuolemaan haavojani. Joskus aikojen kuluessa sain siltä kirjeen (sähköpostiin), jossa se selitteli tekojaan ja pyyteli anteeksi. En muista taisinko ikinä vastata siihen.
Nyt se on löytänyt mut erään deittisovelluksen kautta. Käynyt katsomassa mun kuvaa ja profiilia monet kerrat, kommentoinut mua kauniiksi jne. Mä en tiedä mitä ajatella.
Eikö se muka muista mua? Vai luuleeko se, että mä en muista sitä? Vai mikä sen ajatus on? Mä oon hämmentynyt, en tiedä oisinko halunnut tämmöistä muistutusta. Typerää tästä tekee se, että mä saattaisin olla edelleen valmis höynäytettäväksi tuolle miehelle, en käsitä mikä siinä ihmisessä on sellaista joka vie vaan mun järkeni.
Mun pitäis viisastua, just nyt. Ja laittaa sille estot ja kaikki.
Lopulta mulle selvisi, että mä taisin ihastua vanhanajan pelimieheen. Auervaaraan.
Se katosi täysin yllättäen mun elämästä, mä jäin nuolemaan haavojani. Joskus aikojen kuluessa sain siltä kirjeen (sähköpostiin), jossa se selitteli tekojaan ja pyyteli anteeksi. En muista taisinko ikinä vastata siihen.
Nyt se on löytänyt mut erään deittisovelluksen kautta. Käynyt katsomassa mun kuvaa ja profiilia monet kerrat, kommentoinut mua kauniiksi jne. Mä en tiedä mitä ajatella.
Eikö se muka muista mua? Vai luuleeko se, että mä en muista sitä? Vai mikä sen ajatus on? Mä oon hämmentynyt, en tiedä oisinko halunnut tämmöistä muistutusta. Typerää tästä tekee se, että mä saattaisin olla edelleen valmis höynäytettäväksi tuolle miehelle, en käsitä mikä siinä ihmisessä on sellaista joka vie vaan mun järkeni.
Mun pitäis viisastua, just nyt. Ja laittaa sille estot ja kaikki.