Toggle sidebar

Miks mä oon näin ujo!!! Harmittaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja KangasP-Akka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

KangasP-Akka

Aktiivinen jäsen
30.01.2009
5 383
0
36
Olin äsken pihalla nukuttamas vauvaa ja huomasin et naapurikin oli muksunsa kans pihalla joka on melki samanikänen ku meiän tyttö, teki hirmusti mieli mennä tuosta puskan yli kyseleen ikää jne tekeen tuttavuutta naapuriin mutta en sitten arvannu mennä :( Ja nyt sitte harmittaa etten mennyt...
Tällä menolla mä en saa ikinä yhtään kaveria enkä edes hyvänpäivän tuttua jolle voi vaikka vaan moikata! pöh. Haukkukaa mut lyttyyn kun oon näin saamaton.
 
Mie oon kanssa kuule uusien ihmisten kanssa aluksi ujo, ja huonosti uskallan mennä alotetta tekemään.. mutta sitten kun tutustuu niin sitten on semmonen häläpätihämmää irti ettei jutusta tuu loppua :D

Kyllä se siitä :hug:
 
Ujo piimä ilmoittautuu tähän! :wave:

On muuten jännä juttu, että työssä olen kyllä tosi rohkea ja juttelen vieraitten ihmisten kanssa. :o
 
No, jos et itse uskaltaudu juttelee, niin satuttaudu ton naapurin kanssa joskus yhtä aikaa pihalle, jos se vaikka tulis juttelee sulle.:) Meidän naapurissa asuu joku jolla on vauva, meillä taapero ja jos sopivasti satuttais niin menisin juttelee, eli jos se naapuri ei sulla ole yhtä ujo, niin sekin saattais "tehdä aloitteen".
 
Aika harvon niitä oon tuos pihal nähny iha vaa oleilemassa ja meillä tosiaan rajalla isoja puskia eli ei ihan suoraa näköyhteyttä. Miettii vaa et mitäköhä seki aatteelee jos tuolta puskista meen huuteleen et mitäs naapuri :D
 
Mun pomo tsemppas mua aika hyvin kun olin menossa ekaa kertaa pitämään isoa luentoa. "Mieti mikä on pahinta mikä voi tapahtua?"

Ei ihmiset odota täydellisiä keskutelukumppaneita vaan tavallisia ihmisiä. Jos naapuri on tympeä niin HÄN on se käytöstavaton. Tietty se, että jos on vauva vaunuissa just nukahtamassa ja hän herää ääniin voi tehdä naapuristakin vetäytyvän.

Jos olisit mun naapurin niin me tunnettais jo: eli mä olisin kyllä jo tullut juttusille. Eli todennäköisin selitys on, että naapurin rouvakin on ujo :)

Tsemppiä! Kyllä niitä mammakavereita tulee itsekseen kun lapsi kasvaa. Hiekkalaatikolla on vaikea olla höpöttämättä. Avoin päiväkoti on poikinut meidän kylällä kivan porukan vähitellen.
 
Meillä asuu kans naapurissa perhe jossa on saman ikäiset lapset kuin meillä. Silloin kun tänne muutimme en ketään täältä tuntenut. Näin naapurin äidin aina lasten kanssa pihalla, mut en rohjennut puhumaan. Sitten yks päivä päätin, että ryökäle, en kai minä kenenkään kans ystävysty jos en suutani auki saa :D
Laitoin siis lapset kärryyn ja meni naapurin tienliittymään ja kysyin "Lähtisittäkö meidän kans puistoon?" Ja he lähtivät :)
Nyt ollaan muuan vuosi tunnettu ja ollaan parhaat kaverit ja lapset keskenään leikkivät aina! :)
 
No voi piru, nyt harmittaa vielä enemmän kun en rohjennu mennä. Kun yleensä oon kyl sillee et ajattelen et mitä mä siinä menetän jos teen niin tai näin...Ja se ei edes ollu mitenkää nukuttamas sitä lastaa vaa se laps mönkys vaa siel ja kiljahteli jotain...pöh. voi piru. ja taas menee varmaa monta kuukautta enneku osun pihaa samaan aikaan.
 
tsemppiä sulle! Ujous vaivaa täälläkin.. se on kyllä harmillista, varsinkin kun sen itse tiedostaa ja kaipaisi toisenlaista käyttäytymismallia. Minulla on töissä sellainen todella sosiaalinen työkamu, josta kaikki pitävät. Olen onneksi oppinut ottamaan siltä mallia.. hassua.. mutta se on onneksi toiminut! :)
Ei muutakuin rohkeesti voittamaan esteet ja juttusille =)
 
Kyllä mullakin kesti vuoden, ennen kun tohon naapurin äitiin tutustuin. Kerran satuttiin hetkeksi puistoon yhtä aikaa, siellä uskalsin juttusille. Sitten kyttäsin kauan, että olis taas osuttu yhtä aikaa ulos ja onnistuihan se lopulta. Nyt olen jopa kerran käynyt niillä kahvilla ;)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa