Miks mä en osaa rentoutua kun lapset on poissa?

[onneton yh]

Aina tää sama juttu. Lapset on joka toisen vkl tukiperheessä, ja vimiset ja haut menee aina saman kaavan mukaan. Perjantaina vien lapset vasta illalla, ja sunnuntaina oon lähdössä hakemaan niitä kotiin jo ennen puoltapäivää :/
Vaikka saisivat siis olla tänäänkin iltaan saakka siellä.

Mut mä en vaan osaa. Nyttenkin oon ollut menossa hakemaan lapsia jo aamusta asti, mutta koetan pysytellä vielä hetken kotona. Miten tää voi olla näin vaikeeta? Tuntuu, että lauantai on ainoa päivä, jolloin voin oikeesti jotenkin relata. Mutta heti sunnuntaiaamuna aikaisin kun herään, alkaa tää tunne että pitää mennä hakemaan jo lapset kotiin Ja koko hemmetin sunnuntai menee tän asian kanssa taistellessa.

 

[minä]

Henk. koht. en pystyis antamaan lapsiani edes noin usein hoitoon.

Ikävä olis liian kova.

 

[ap]

Henk. koht. en pystyis antamaan lapsiani edes noin usein hoitoon.

Ikävä olis liian kova.

Mä olen totaaliyksinhuoltaja. Olen lasteni kanssa 24/7, ollut siitä saakka kun ovat syntyneet. Mulla ei ole ketään toista aikuista tässä, joka jaksai mun kanssa arjen askareet, huolet, murheet, ongelmat, kaupassa käynnit, lasten hoitamiset vaikka oisin millaisessa kuoleman taudissa tahansa. Mä hain itse itselleni apua (=tukiperheen) siinä vaiheessa, kun tuota 24/7 oli jatkunut jo monta vuotta ja alkoi tuntumaan siltä, että jollen jossain vaiheessa saa olla yksin ja nukkua, sekoan.

Mä en aio kantaa syyllisyyttä siitä, että olen järjestänyt itselleni mahdollisuuden levätä kaksi kertaa kuukaudessa. Mä olen kuitenkin lasteni kanssa kaikki ne muut päivät, aina.

 

[toinen minä]

Joo et alakaan potemaan mitään huonoa omaa tuntoa.Ei tod oo liian usein tollasessa tilanteessa.Sun pitää suunnitella jotain mukavaa tekemistä aina niille sun vapaa päiville.Jotain sellasta mitä ei oikeen lasten ollessa paikalla tuu tehtyä.

 

[vieras]

Olen pahoillani jos ymmärsin väärin edelliseni.... Tarkoitin siis että en itsekkään pystyis rentoutumaan, jos lapset olisi hoidossa. Koska se ikävä olis niin kova.

Tottakai ja varsinkin tuollaisessa tilanteessa on todellakin selkeää ja järkevää että sinulla on tukiperhe. Näin jaksat varmasti olla paras äiti lapsillesi <3

 

[yön utu]

Henk. koht. en pystyis antamaan lapsiani edes noin usein hoitoon.

Ikävä olis liian kova.

Mä olen totaaliyksinhuoltaja. Olen lasteni kanssa 24/7, ollut siitä saakka kun ovat syntyneet. Mulla ei ole ketään toista aikuista tässä, joka jaksai mun kanssa arjen askareet, huolet, murheet, ongelmat, kaupassa käynnit, lasten hoitamiset vaikka oisin millaisessa kuoleman taudissa tahansa. Mä hain itse itselleni apua (=tukiperheen) siinä vaiheessa, kun tuota 24/7 oli jatkunut jo monta vuotta ja alkoi tuntumaan siltä, että jollen jossain vaiheessa saa olla yksin ja nukkua, sekoan.

Mä en aio kantaa syyllisyyttä siitä, että olen järjestänyt itselleni mahdollisuuden levätä kaksi kertaa kuukaudessa. Mä olen kuitenkin lasteni kanssa kaikki ne muut päivät, aina.

mulla on aivan sama tilanne kuin sulla. paitsi että tyttö on eskarissa arkisin. mä en pystyisi olemaan hänestä erossa edes koko viikonloppua. olisi vaan niin kova ikävä! :'(

ollaan aina oltu yhdessä kokoajan, lapsi enkä minä ei osata olla erossa toisistamme. leikkiihän tuo jo kavereiden kanssa ulkona paljon. tulevan lapsen kanssa oon miettinyt tukiperhettä, mutta ainakin vauva ikä olisi aivan liian rankkaa olla erossa koko viikonloppu kerran tai pahimmallaan kaksi viikonloppua kuukaudessa.
ehkä oon vähän höpsähtänyt, en tiedä..
näin ihmiset on erilaisia.

 

[Madicken04]

Henk. koht. en pystyis antamaan lapsiani edes noin usein hoitoon.

Ikävä olis liian kova.

Mä olen totaaliyksinhuoltaja. Olen lasteni kanssa 24/7, ollut siitä saakka kun ovat syntyneet. Mulla ei ole ketään toista aikuista tässä, joka jaksai mun kanssa arjen askareet, huolet, murheet, ongelmat, kaupassa käynnit, lasten hoitamiset vaikka oisin millaisessa kuoleman taudissa tahansa. Mä hain itse itselleni apua (=tukiperheen) siinä vaiheessa, kun tuota 24/7 oli jatkunut jo monta vuotta ja alkoi tuntumaan siltä, että jollen jossain vaiheessa saa olla yksin ja nukkua, sekoan.

Mä en aio kantaa syyllisyyttä siitä, että olen järjestänyt itselleni mahdollisuuden levätä kaksi kertaa kuukaudessa. Mä olen kuitenkin lasteni kanssa kaikki ne muut päivät, aina.

Onko tästä nykyisestä tilanteesta sinulle enemmän hyötyä vai haittaa? Olisiko ehkä lyhyemmät vierailut tukiperheessä parempi ratkaisu, vaikka että lapset olisivat siellä perjantaista lauantaihin tms.

On hyvä saada apua ja vähän omaa aikaa mutta jos siitä ei pysty nauttimaan vaan ainoastaan ahdistuu lisää niin ehkä voisi etsiä toimivampia malleja.


muoks. vai oliko se tosissaan niin että se lauantai meni ok, mutta juuri nämä haku- ja vientipäivät ottavat koville?

 

[yön utu]

Henk. koht. en pystyis antamaan lapsiani edes noin usein hoitoon.

Ikävä olis liian kova.

Mä olen totaaliyksinhuoltaja. Olen lasteni kanssa 24/7, ollut siitä saakka kun ovat syntyneet. Mulla ei ole ketään toista aikuista tässä, joka jaksai mun kanssa arjen askareet, huolet, murheet, ongelmat, kaupassa käynnit, lasten hoitamiset vaikka oisin millaisessa kuoleman taudissa tahansa. Mä hain itse itselleni apua (=tukiperheen) siinä vaiheessa, kun tuota 24/7 oli jatkunut jo monta vuotta ja alkoi tuntumaan siltä, että jollen jossain vaiheessa saa olla yksin ja nukkua, sekoan.

Mä en aio kantaa syyllisyyttä siitä, että olen järjestänyt itselleni mahdollisuuden levätä kaksi kertaa kuukaudessa. Mä olen kuitenkin lasteni kanssa kaikki ne muut päivät, aina.

Onko tästä nykyisestä tilanteesta sinulle enemmän hyötyä vai haittaa? Olisiko ehkä lyhyemmät vierailut tukiperheessä parempi ratkaisu, vaikka että lapset olisivat siellä perjantaista lauantaihin tms.

On hyvä saada apua ja vähän omaa aikaa mutta jos siitä ei pysty nauttimaan vaan ainoastaan ahdistuu lisää niin ehkä voisi etsiä toimivampia malleja.

mulla on sellainen käsitys että minimi on 1 viikonloppu kk. siinä yksi syy miksi just meille ei tulisi sopimaan. en halua niin pitkään.