Mikähän mun miehessä on "vikana"?

[DameEdna77]

Rakastan mun miestä ja meillä menee hyvin. Hän on loistava isä ja nykyään myös muuten elämässä menee hyvin vakityön kautta. Silti ihmettelen joskus, että miksi niin moni asia on hänelle ollut niin vaikeaa.

Hän on esimerkiksi kirjoittanut lukiosta useemman laudaturin, mm. pitkästä matikasta. Kaikki mun tuntemat (muut) "matikkanerot" on vähintään menestyviä insinöörejä tms. Mut miestä ei kiinnosta tekniset asiat pätkääkään. Yliopistolla hän aikoinaan viihtyi vuosikausia, ilman tuloksia.

Meni sitten varastoduuneihin ja eteni siellä hieman. Tuon innostamana hankki sentään tradenomin koulutuksen, mutta jotenkin tuntuu että älyynsä nähden menestynyt aika heikosti. Ja mistään tietoisesta downshiftauksesta ei oo kyse. Keskusteluissa ja monessa muussa asiassa äly näkyy, mutta...

EI osaa laittaa ruokaa, ei osaa hoitaa perusasioita, ei osaa vääntää Excel-taulukoita (luulis että kaikki matem. lahjakkaat osais jne.). Joo hänellä on varmaan ollut lapsuusiän AD/HD ynnä muuta, mutta silti...

Onko muilla kokemuksia vastaavasta ja mitään selityksiä?

 

[DameEdna77]

Johan oli taas katkera kommentti.

Ehkä sun mies vaan ei ole luonteeltaan semmonen turhantärkeä tai paskajäykkä insinööri-pelle? Olisit onnellinen vaan siitä miehestäs, joka ei älykkyydestään huolimatta ole lähtenyt mukaan tohon parempi kuin muut/raha ratkaisee-touhuun, vaan tekee sitä mistä tykkää. Mun mielestä se on sitä oikeeta älykkyyttä ja sillä tyylillä voi olla jopa onnellinen.

P.s.
Ehkä sun mies vaan väittää ettei osaa tehdä ruokaa, koska ei halua tehdä sitä?

Mieheni työpaikalla itseasiassa 80 prossaa porukasta on insinöörejä ja sinällään viihtyy siellä melko hyvin. Joskus jopa sanoo, että "olis vaan pitänyt mennä TKK:lle". Se mitä oon hänen työkavereitaan tavannut, niin ei ne mitään erityisen jäykkiä pellejä oo.

Ja olen todella tyytyväinen hänen kanssaan. Hän nyt ei vaan oo semmonen perustyyppi. Jotenkin olisin vaan ajatellut, että hänen itsensä kannalta olisi ollut parempi, että pääsee vähän korkeammalle.

 

[vierailija]

Mieheni työpaikalla itseasiassa 80 prossaa porukasta on insinöörejä ja sinällään viihtyy siellä melko hyvin. Joskus jopa sanoo, että "olis vaan pitänyt mennä TKK:lle". Se mitä oon hänen työkavereitaan tavannut, niin ei ne mitään erityisen jäykkiä pellejä oo.

Ja olen todella tyytyväinen hänen kanssaan. Hän nyt ei vaan oo semmonen perustyyppi. Jotenkin olisin vaan ajatellut, että hänen itsensä kannalta olisi ollut parempi, että pääsee vähän korkeammalle.

Miten niin hänen itsensä? Paistaa läpi kyllä hyvin että taidat hävetä miestäsi.

 

[poika]

Miten niin hänen itsensä? Paistaa läpi kyllä hyvin että taidat hävetä miestäsi.

Sama tunne jäi tännekin. Statusarvo on tärkeämpi kuin mies.

 

[vierailija]

Se on ihan yleistä, että tieteellisesti/teoreettisesti lahjakkailla on isoja puutteita jollain muulla elämän osa-alueella tai että he ovat luonteeltaan "outoja".

Sen takia he menestyvät työelämässä tyypillisesti joko erittäin hyvin tai sitten huonosti. Huono menestys voi seurata jostain ominaisuudesta joka "akilleen kantapäänä" esimerkiksi haittaa arjessa selviytymistä tai omien taitojen markkinoimista työnantajille.

 

[vierailija]

Tuntuuko siltä että vakiuduit alaspäin se on sangen ikävää.

 

[DameEdna77]

Sama tunne jäi tännekin. Statusarvo on tärkeämpi kuin mies.

Tästä ei ole tosiaan kyse. Itseasiassa luulisin, että hän olisi saattanut viihtyä tavallisista ammatista esim. opettajana paremmin.

Todellakaan en mitään statusta mieti. Olen miehen kanssa ollut pitkään ja siihen lukeutuu useita työttömyyden jaksoja. Lisäksi suuren osan elämästään ollut töissä esim. varastomiehenä. Olisin ollut ihan tyytyväinen mihin tahansa vakiduuniin, kunhan itse viihtyy.

 

[vierailija]

Jätä se sika ansaitset parempaa.

 

[vierailija]

Asperger?
Mun pojalla on, monissa aineissa hän on nero, mutta käytännön taidoissa ihan tumpelo, ei esim aina saa edes ruokaa kattilasta lautaselle jos en huomauta vieressä. Unohtuu ajatuksiinsa, ei osaa hahmottaa ajan kulumista, ei etsi puuhaa ympäristöstä vaan tapahtumat tapahtuu vaan aivoissa. Voin hyvin kuvitella että tuo ei edisty korkeakouluopinnoissa jossa pitää olla itsenäinen. Muuten kyl mukava poika.

 

[BlondeAmbition]

EI se kuule oo "meille tavallisillekkaan" helppoa. Elämässä pitää ponnistella, että saavuttaa jotain. Minä olen aina tehnyt todella paljon töitä esim. koulun eteen. Pää lienee kova kun hirveen työn joutunut tekemään menestyksen eteen, mutta onpahan oppinut juuri sen, että "no pain, no gain". Noin monille lahjakkaille käy, jos ne ei opi sitä, että menestykseen ei ole oikotietä.