Mikähän tässä auttais ("parisuhteesta")?

Meillä tämä elämä on koko ajan sellaista, että minua ärsyttää miehessä melkein kaikki ja minussa suurin osa ärsyttää miestä. Keskustelua ei saada aikaan mistään. Kaikki on joko "ihan sama" tai sit riidellään. Minä teen kotona liki kaiken. Illalla lasten nukkumaan mentyä mies istuu netissä kuulokkeet päässä, minä surffaan tv-kanavia katsomisen toivossa tai luen. Minä menen illalla ajoissa nukkumaan, että jaksan aamulla kohtuupirteänä herätä. Mies valvoo aina aamuöille ja nukkuu aamuisin pitkään, jos vaan mahdollista työn tai menojen puolesta. Seksiä ei ole ollenkaan. Ei myöskään hali8mista, silittelyä, suukottelua.

Voiko tässä enää mitään tehdä? Vai onko kaikki menetetty? Olen ehdottanut, että pidettäisiin telkat ja tietskat kiinni joku ilta, mutta ei mies suostu. Kysy, että no mitäs sitten muka tehtäisiin, kun ei oo asiaakaan (=ei puhumista). En enää edes muista, mihin tuossa aikanaan ihastuin... Eikä mieskään.

 

Ottakaa irtiotto arjesta, lähtekää kaksin viikonloppureissulle (vaikka johonkin kylpylään) JA HARRASTAKAA SEKSIÄ. Voipi helpottaa sen yhteisyyden tunteen uudelleenlöytymistä. Sen jälkeen alatte säännöstelemään telkun ja koneella olon määrää.

 

Ottakaa irtiotto arjesta, lähtekää kaksin viikonloppureissulle (vaikka johonkin kylpylään) JA HARRASTAKAA SEKSIÄ. Voipi helpottaa sen yhteisyyden tunteen uudelleenlöytymistä. Sen jälkeen alatte säännöstelemään telkun ja koneella olon määrää.

Meillä ei ole rahaa mihinkään lomaan, ei edes yhteen hotelliyöhön. Ja juu, ei tuo mies ei vaan halua tulla lähelle. Ei innostu, vaikka munassa roikkuisin kiinni hampailla. Eteen sillä ottaa, mutta mä en ilmeisesti kiinnosta enää siinä suhteessa...

Ja raha, tai oikeastaan sen paha puute, on iso varjo meille...

 

Eipä siinä auta kun puhua ja eka aihe on, että tahtooko molemmat. Jos molemmattahtoo, niin kyllä ne keinot sitten löyty puhumalla ja kuuntelemalla. Toikin on totta, mitä vieras yllä sanoi, että kun vaan harrastaa seksiä, niin se on edes jotain fyysistä läheisyyttä ja teidän yhteinen juttu.

 

Mitä sä olet täällä kertonut teidän "parisuhteesta" (ellen sekoita sua kehenkään toiseen), niin sanoisin että peli on ollut menetetty jo pitkään.. Ala arvostamaan itseäsi!

 

Olen ehdottanut, että pidettäisiin telkat ja tietskat kiinni joku ilta, mutta ei mies suostu. Kysy, että no mitäs sitten muka tehtäisiin, kun ei oo asiaakaan (=ei puhumista). En enää edes muista, mihin tuossa aikanaan ihastuin... Eikä mieskään.

Sanoppa sille, että sulla on asiaa, haluat tietää tahtooko hän edelleen olla kanssasi. Ja kerro että sinä tahtoisit, mutta voit huonosti suhteessa, joka ei enna sinulle mitään.

 

Olen ehdottanut, että pidettäisiin telkat ja tietskat kiinni joku ilta, mutta ei mies suostu. Kysy, että no mitäs sitten muka tehtäisiin, kun ei oo asiaakaan (=ei puhumista). En enää edes muista, mihin tuossa aikanaan ihastuin... Eikä mieskään.

Sanoppa sille, että sulla on asiaa, haluat tietää tahtooko hän edelleen olla kanssasi. Ja kerro että sinä tahtoisit, mutta voit huonosti suhteessa, joka ei enna sinulle mitään.

Yleisin vastaus tuohon on, että vika on kuulemma mun pään sisällä. Voihan osin ollakin, mutta ei ilman läheisyyttä ja yhteyttä kumppaniin jaksa voida kovin häävisti, ei fyysisesti eikä henkisesti. Mä haluaisin yhteiasiä asioita, mutta mies sano, että meitä ei kiinnosta samat asiat. Eikä hän osaa sanoa, mitä voitais tehdä yhdessä: sekä perheenä että pariskuntana. Ei kyläilläkään koskaan eikä kukaan käy meillä.

 

Entä jos joku kerta vaan (vaikka saunan jälkeen ja lasten mentyä nukkumaan ) lähestyt sitä itsevarmasti, muttet liian dominoivasti, ja viettelet sen. Saisit rikottua jään teidän väliltä, ja seuraavana päivänä olis taas helpompi vaikka hiplata tai antaa pusu ohi mennen. Sit olis taas helpompi istua yhdessä alas, ja keskustella, et mikä teidän väleissä hiertää.

 

Entä jos joku kerta vaan (vaikka saunan jälkeen ja lasten mentyä nukkumaan ) lähestyt sitä itsevarmasti, muttet liian dominoivasti, ja viettelet sen. Saisit rikottua jään teidän väliltä, ja seuraavana päivänä olis taas helpompi vaikka hiplata tai antaa pusu ohi mennen. Sit olis taas helpompi istua yhdessä alas, ja keskustella, et mikä teidän väleissä hiertää.

No en mä tiiä miten sen voi vietellä, kun se inhoaa mun sääri- ja alapääkarvoja (joita en voi ajaa). Mä oon läskistyny. Mä en osaa olla oikeanlainen sen mieleen. Joskus oon pyrkiny syliin tekee tavallaan sylitanssia, mutta itellä kyllä into hiipuu, jos toinen kurkkii koko ajan olan yli tietokoneen ruutua ja naputtaa näppistä :/

 

Entä jos joku kerta vaan (vaikka saunan jälkeen ja lasten mentyä nukkumaan ) lähestyt sitä itsevarmasti, muttet liian dominoivasti, ja viettelet sen. Saisit rikottua jään teidän väliltä, ja seuraavana päivänä olis taas helpompi vaikka hiplata tai antaa pusu ohi mennen. Sit olis taas helpompi istua yhdessä alas, ja keskustella, et mikä teidän väleissä hiertää.

No en mä tiiä miten sen voi vietellä, kun se inhoaa mun sääri- ja alapääkarvoja (joita en voi ajaa). Mä oon läskistyny. Mä en osaa olla oikeanlainen sen mieleen. Joskus oon pyrkiny syliin tekee tavallaan sylitanssia, mutta itellä kyllä into hiipuu, jos toinen kurkkii koko ajan olan yli tietokoneen ruutua ja naputtaa näppistä :/

Voi paska. Aiheuta jonakin tuulisena iltana teille "sähkökatkos" (pääkatkaisijasta sähköt poikki ), ja yrität sit, kun ei ole töllöä eikä konetta käytössä...? (kieroilua )
Tosi kurja tilanne, oikeasti... :hug:

 

Vika ei ole sussa, sä olet juuri oikeanlainen! Sun miehellä on sairaus, tietokoneriippuvuus. Etkö joskus kertonutkin että miehesi viettää tavallaan toisen työviikon koneella? Ellei sun mies ole valmis tekemään mitään teidän perheen/sun hyvinvoinnin eteen, niin uskoisin että olet onnellisempi omillasi..

 

:hug:
Mä ymmärrän miltä tuntuu ja yksin on vaikea yrittää. Tuon kaltaisia tilanteita on meilläkin ollut, ne on saatu selviteltyä kun toisella on tullut mitta täyteen. Yhdessä on mietitty mihin suuntaan lähdetään, jatketaanko yhdessä vai ei. Tuosta tilanteesta tulee tapa, toinen kökkii koneella ja toinen kattoo telkkua, toinen menee ajoissa nukkumaan ja toinen valvoo yön, toinen herää aikaisin hoitamaan lapsia ja toinen nukkuu pitkään tai ainakin siihen asti kun töihin pitää lähteä. Parisuhe menee koko ajan huonommaksi, kohta ei ole edes mitään mistä puhua, miten voisi harrastaa seksiäkään kun ei olla yhtä aikaa hereillä.
Kun se mitta tuli täyteen oli pakko sopia uudet peli säännöt. Niistä on pidetty kohtuullisesti kiinni. Viikonloppuna ei kone ole auki ollenkaan, aikaa vietetään yhdessä perheenä, illalla istutaan yhdessä ja jutellaan kuulumisia tai katsotaan telkkaria yhdessä toistemme kainalossa, yhtä aikaa mennään nukkumaan, seksiä on vähintään parikertaa viikossa, yhtä aikaa noustaan aamulla, koneellakin toki voi olla mutta ei joka ilta. lähtö tilanteissa pusut ja halit.
Vaikka tuohon joutui aluksi pakottamaan itsensä kun olo oli niin jäätävä, kuitenkin se auttoi meitä jälleen lähentymään ja tuohon tilanteeseen ei halua uudelleen, nyt on parempi.
Nosta kissa pöydälle ja vaadi keskustelua, miettikää yhdessä mitä te haluatte, onko se ero vai yhdessä jatkaminen, jos molemmat tahtoo vielä yrittää yhdessä niin pieniä asioita muuttamalla saa paljon korjattua vaikka se tietysti vaatii sitä että totuttu tapa jää ja keksitään uusia tapoja.

 

:hug:
Mä ymmärrän miltä tuntuu ja yksin on vaikea yrittää. Tuon kaltaisia tilanteita on meilläkin ollut, ne on saatu selviteltyä kun toisella on tullut mitta täyteen. Yhdessä on mietitty mihin suuntaan lähdetään, jatketaanko yhdessä vai ei. Tuosta tilanteesta tulee tapa, toinen kökkii koneella ja toinen kattoo telkkua, toinen menee ajoissa nukkumaan ja toinen valvoo yön, toinen herää aikaisin hoitamaan lapsia ja toinen nukkuu pitkään tai ainakin siihen asti kun töihin pitää lähteä. Parisuhe menee koko ajan huonommaksi, kohta ei ole edes mitään mistä puhua, miten voisi harrastaa seksiäkään kun ei olla yhtä aikaa hereillä.
Kun se mitta tuli täyteen oli pakko sopia uudet peli säännöt. Niistä on pidetty kohtuullisesti kiinni. Viikonloppuna ei kone ole auki ollenkaan, aikaa vietetään yhdessä perheenä, illalla istutaan yhdessä ja jutellaan kuulumisia tai katsotaan telkkaria yhdessä toistemme kainalossa, yhtä aikaa mennään nukkumaan, seksiä on vähintään parikertaa viikossa, yhtä aikaa noustaan aamulla, koneellakin toki voi olla mutta ei joka ilta. lähtö tilanteissa pusut ja halit.
Vaikka tuohon joutui aluksi pakottamaan itsensä kun olo oli niin jäätävä, kuitenkin se auttoi meitä jälleen lähentymään ja tuohon tilanteeseen ei halua uudelleen, nyt on parempi.
Nosta kissa pöydälle ja vaadi keskustelua, miettikää yhdessä mitä te haluatte, onko se ero vai yhdessä jatkaminen, jos molemmat tahtoo vielä yrittää yhdessä niin pieniä asioita muuttamalla saa paljon korjattua vaikka se tietysti vaatii sitä että totuttu tapa jää ja keksitään uusia tapoja.

Mä vaan en tiedä, mikä olis hyvä, oikea ja toimiva tapa saada viesti perille. Jos en sano mitään, ei tapahdu mitään. Jos sanon nätisti, ei vaikutusta. Jos sanon riidan kautta/huutamalla, saan kuulla miten vittumainen akka olen.

 

Kuulostaa kyllä tosi pattitilanteelta. Saattekohan kelkkaa kääntymään ilman ulkopuolista apua? Olisko se mahdoton ajatus?

 

meillä auttoi jonkinverran elämäntilanteen muutos. Mies jäi osaksiviikkoa kotiisäksi ja minä lähdin töihin. Mies oli uupunut työhön, nukkui, itsui tietokoneella, mikään ei jaksanut kiinnostaa, nyt on todella energinen. Koko perhe voi paremmin

 

:hug:
Mä ymmärrän miltä tuntuu ja yksin on vaikea yrittää. Tuon kaltaisia tilanteita on meilläkin ollut, ne on saatu selviteltyä kun toisella on tullut mitta täyteen. Yhdessä on mietitty mihin suuntaan lähdetään, jatketaanko yhdessä vai ei. Tuosta tilanteesta tulee tapa, toinen kökkii koneella ja toinen kattoo telkkua, toinen menee ajoissa nukkumaan ja toinen valvoo yön, toinen herää aikaisin hoitamaan lapsia ja toinen nukkuu pitkään tai ainakin siihen asti kun töihin pitää lähteä. Parisuhe menee koko ajan huonommaksi, kohta ei ole edes mitään mistä puhua, miten voisi harrastaa seksiäkään kun ei olla yhtä aikaa hereillä.
Kun se mitta tuli täyteen oli pakko sopia uudet peli säännöt. Niistä on pidetty kohtuullisesti kiinni. Viikonloppuna ei kone ole auki ollenkaan, aikaa vietetään yhdessä perheenä, illalla istutaan yhdessä ja jutellaan kuulumisia tai katsotaan telkkaria yhdessä toistemme kainalossa, yhtä aikaa mennään nukkumaan, seksiä on vähintään parikertaa viikossa, yhtä aikaa noustaan aamulla, koneellakin toki voi olla mutta ei joka ilta. lähtö tilanteissa pusut ja halit.
Vaikka tuohon joutui aluksi pakottamaan itsensä kun olo oli niin jäätävä, kuitenkin se auttoi meitä jälleen lähentymään ja tuohon tilanteeseen ei halua uudelleen, nyt on parempi.
Nosta kissa pöydälle ja vaadi keskustelua, miettikää yhdessä mitä te haluatte, onko se ero vai yhdessä jatkaminen, jos molemmat tahtoo vielä yrittää yhdessä niin pieniä asioita muuttamalla saa paljon korjattua vaikka se tietysti vaatii sitä että totuttu tapa jää ja keksitään uusia tapoja.

Mä vaan en tiedä, mikä olis hyvä, oikea ja toimiva tapa saada viesti perille. Jos en sano mitään, ei tapahdu mitään. Jos sanon nätisti, ei vaikutusta. Jos sanon riidan kautta/huutamalla, saan kuulla miten vittumainen akka olen.

Tuokin on tuttua,
minun mieheni on uskomaton puusilmä joka ei tajua välillä edes suoraa puhetta ja joskus minun sanomiseni on pelkkää nalkutusta, yleensä silloin on kyse siitä että miehellä on jostain syystä paha olo mitä se purkaa minuun. Minä olen 2 kertaa joutunut siihen tilanteeseen että viesti meni perille vasta kun heiluttelin avioero hakemusta miehen nokan edessä.
Mies tajusi että olen tosissani ja tilanne on ratkaistava tavalla tai toisella.
Se on aika raakaa peliä kun joutuu siihen tilanteeseen että on herätettävä se puoliso keinolla millä tahansa. Ja itse olen siihen syyllinen että mies on ottanut nalkutuksena lähes kaiken mistä olen huomauttanut, olen nalkuttanut liikaa ja sitä nalkutusta hän ei edes kuuntele, nykyään en nalkuta ja mieskin osaa keskustella ja keskustelee, asiat puhutaan selväksi mutta aina ei ole näin ollut.

 

Ei tuossa kyllä auta kun sanoa, että sä elät mieluumin ilman suhdetta kuin yksin suhteessa ja alkaa elää ihan omaa leämää. Ei siitä heti tarvi toiseen osoitteeseen muuttaa, mutta tehdä selväksi että sulla on oma elämä jota ei miehen oikut liikauta.

 

Kuulostaa kyllä tosi pattitilanteelta. Saattekohan kelkkaa kääntymään ilman ulkopuolista apua? Olisko se mahdoton ajatus?

Mies ei lähde kellekään puhumaan...

 

Tää ei paljoo lohduta tai auta sua mitenkään, mutta mulla on sama tilanne ja tuo sun kertomus oli kyllä kun suoraan meiltä..!! Ja mulla tilanne kanssa et en tiedä mitä tässä enää voi tehä vai voiko tehdä mitään!!