Mikähän minussa on vikana..mietteitä vaan..

Kun olen eronnut 3.5 vuotta sitten jo exästä. Meillä 2 yhteistä lasta. Eron jälkeen olen kyllä tapaillut miehiä, en tiedä voinko sanoa paljon mutta ainakin aika aktiivisesti käynyt treffeillä jne. Oli 2 pikkasen vakavempaa suhdetta, toinen kesti 5kk ja toinen 10kk. Muut on olleet tällasia tapaillaan vaan juttuja..Olen kyllä aika hyvä käsitteleen omia ongelmia ja ratkomaan niitä mutta tätä yhtä en kyllä ymmärrä. Miksi en pysty ihastumaan kehenkään vaan suorastaan tyrmään kaikki miehet jotka alkavat tekemään vähänkin lähempää tuttavuutta? En näe ympärilläni ketään mielenkiintoista miestä. löydän vain mitä tyhmempiä vikoja kaikista. En itsekään mikään täydellinen ole tietenkään enkä itseäni pidä minään parempana, mutta jokaisessa miehessä aina ärsyttää joku pieni asia. Tuntuu kuin oikein kaivasin jotain vikaa joka miehestä että voin vaan sanoa itselleni etä tuokaan ole mun tyyppiä..Siis mikä mussa on vikana kun en kuitenkaan mitään täydellistä ihmistä hae..

 

Ymmärrän. Sinun pitää miettiä, millaisen miehen haluat ja sitten etsiä sellainen ihan itse ja ihan itse hoitaa sitä suhdetta. Tosin mistäpä minä tiedän, kun olen ollut naimisissa vasta 30 v.

 

Kun olen eronnut 3.5 vuotta sitten jo exästä. Meillä 2 yhteistä lasta. Eron jälkeen olen kyllä tapaillut miehiä, en tiedä voinko sanoa paljon mutta ainakin aika aktiivisesti käynyt treffeillä jne. Oli 2 pikkasen vakavempaa suhdetta, toinen kesti 5kk ja toinen 10kk. Muut on olleet tällasia tapaillaan vaan juttuja..Olen kyllä aika hyvä käsitteleen omia ongelmia ja ratkomaan niitä mutta tätä yhtä en kyllä ymmärrä. Miksi en pysty ihastumaan kehenkään vaan suorastaan tyrmään kaikki miehet jotka alkavat tekemään vähänkin lähempää tuttavuutta? En näe ympärilläni ketään mielenkiintoista miestä. löydän vain mitä tyhmempiä vikoja kaikista. En itsekään mikään täydellinen ole tietenkään enkä itseäni pidä minään parempana, mutta jokaisessa miehessä aina ärsyttää joku pieni asia. Tuntuu kuin oikein kaivasin jotain vikaa joka miehestä että voin vaan sanoa itselleni etä tuokaan ole mun tyyppiä..Siis mikä mussa on vikana kun en kuitenkaan mitään täydellistä ihmistä hae..

Täsmälleen samalta tuntuu musta ja käyttäydyn samanlailla! Mun erosta on 2 vuotta aikaa ja oon tavannu vaan kahta miestä tänä aikana ja toisen tyrmäsin heti viikon jälkeen ja toisen kanssa soiteltiin ja tekstailtiin melkein vuosi. Nähtiin vaan pari kertaa tänä aikana, sen takia kun mä aina keksin tekosyitä ettei tarvinnu nähdä sitä.. Nyt sit lopulta laitoin poikki kun en osannu sen kanssa sit enää kaverikaan olla. Sängyssä en oo ollu kummankaan kanssa kun sekin alko heti ahistaan kun vaan aattelikin sitä! Mistähän tää johtuu? Oon miettiny et jos aattelen niin paljon lastani et haluan vaan omistautua sille nyt kun se on vielä pieni tai jotain..

 

sä pelkäät eroa kun jo kerran tapahtunut

ja sulla vielä noin lapset

 

Sulla on ihme kiire vaikka oot vasta päälle parikymppinen. Lapsiakin on jo. Mihin sä sitä ukkoa tarvitset? Kattele rauhassa äläkä etsi väen vängällä. Kyllä sä huomaat sitten kun kolahtaa kunnolla. Kun kunnolla ihastuu ei niitä pikkuvikoja huomaa ollenkaan.

 

ilmeisesti et vaan ole vielä valmis uuteen vakavampaan suhteeseen

 

olen ihan samanlainen kuin te kaksi muuta tässä ketjussa. ja tuo ahdistus on niin tuttua..
kohta viisi vuotta jatkunut näin, eikä tälle taida loppua tullakaan.

 

Samoja ajatuksia täälläkin, erosta vain vuosi aikaa ja pienet lapset. Tosin en koe että minussa on vikaa, minun täytyy vain antaa itselleni aikaa. Elämä on nyt tätä, ehkä myöhemmin olen valmis parisuhteeseen. Ei pidä pakottaa itseään mihinkään..

 

On Teissä yh-äideissä se vika että olette ainakin kerran jo eronneet.

 

On Teissä yh-äideissä se vika että olette ainakin kerran jo eronneet.

näin on. ne miehethän on ihan syyttömiä ja viattomia, ressukat. naisen vika, jos eroaa miehestä. naisen vika, jos mies joutuu eroamaan naisesta. pitäisköhän perustaa joku "pelastakaa miehet ry" jotta saatais jotenkin kuriin nämä yh-äidit.

 

On Teissä yh-äideissä se vika että olette ainakin kerran jo eronneet.

onneksi se että on yh äiti ei estä uuden rakkaan löytämistä
teille joita asia vaivaa... ajan kansa, kun se oikea ihminen osuu kohdalle niin silloin yhdessä olo on luontevaa... toki jos erosta on jäänyt selvittämättömiä asiaoita ja ajatuksia niin uusi suhde ei voi onnistua ennenkuin ne vanhat jutut on käsitelty...

 

Oli sama juttu kun erosin.
Mutten halunnutkaan mitään vakavaa juttua,ihan seuraa hain ja sitä kans sain.

Kuinka ollakaan,kun en halunnut enkä odottanut niin kaverin tupareissa törmäsin yh-isään ja hänen kanssaan synkkasi tosi hyvin.
Nyt oltu 7 v yhessä vaikka en aluksi halunnut ees.Niin ne aatokset muuttuu.
:heart:
Anna ap itelles aikaa ja vaan tapailet miehiä.
Älä oota ees vakavaa suhdetta.
Se tulee kun on tullakseen.
:wave:

 

"naisen vika, jos eroaa miehestä. naisen vika, jos mies joutuu eroamaan naisesta"

Joskus...

Pelastetaan mielummin yh-äidit tai naiset niin, että yh-äitejä olisi mahdollisimman vähän.

"uusi suhde ei voi onnistua ennenkuin ne vanhat jutut on käsitelty..."

Olen samaa mieltä.