Mikä yllätti vauva-arjessa?

Onko vanhemmuudessa jotain, mitä et etukäteen osannut aavistaa? Onko joku asia ollut helpompi/vaikeampi kuin mitä osasit odottaa?

 

Kyllähän sitä valmistautuu vauvan tuloon niin hyvin kuin pystyy ja silti koko vauva-aika on yllätyksiä toisensa perään. Muilta vanhemmilta kuulee aina ensimmäisten viikkojen ja jopa kuukausien rankkuudesta, mutta ei sitä osaa käsittää ennenkuin itse on siinä vauva-arjessa sisällä.
Meillä esikoinen oli vaikea kaikkine vatsavaivoineen, ja nyt jänskäillään seuraavan "vaikeusastetta".
Varmasti tulee koko ajan uutta opittua ja tuskin kukaan on ikinä valmis äiti tai isä.

 

Juu tuo on ihan totta että joka paikassa kyllä sanotaan että alku on tosi rankkaa ja vauva muuttaa kaiken, mutta ei sitä vain käsitä kunnolla ennen kuin se vauva ihan oikeasti on siinä.

Itseä jännitti raskausaikana eniten se, että osaankohan minä nyt sitten edes hoitaa sitä vauvaa. Kun ei kokemusta ihan pienistä vauvoista ollut kuin mitä nyt kavereiden pieniä vauvoja olin muutaman minuutin pitänyt sylissä. Ja sitten vauva äkkiä takaisin äidin syliin kun kitinä alkaa. Mutta kyllä se vaan siitä lähti luonaamaan ja koko ajan oppii uutta.

Rankinta alussa oli ehkä se, että vaikka meidän tyttö olikin tosi rauhallinen ja helppo vauva, niin oma olo oli tosi kipeä ja väsynyt vaikkei synnytyksessä nyt mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Joka paikkaan vaan sattui ja imetys tuotti ongelmia ja sattui hirveästi. Ensimmäinen kuukausi oli aika tuskaa, mutta sitten alkoi pikku hiljaa helpottaa.

 

Ensimmäisen odotusaikana tuttavat pelottelivat yökaudet karjuvilla vauvoilla, tunnin välein heräämisillä, koliikilla yms. Alkuvaikeuksien (poika toista viikkoa sairaalassa hankalan synnytyksen takia) jälkeen meillä oli kerran yössä syötettävä nuori herra, joka kasvoi kohisten ja nukkui mainiosti =)
Asia, joka tosissaan yllätti oli kuinka sitova pieni vauva onkaan. No opinpa tekemään joka asiasta plan B:n lisäksi plan C:n ja D:nkin. Nyt neljännen kanssa menee yöheräilyt jo ihan rutiinilla, haasteena tällä kertaa onkin vanhemmat lapset. Meillä on yhtäaikaa menossa vauvailun lisäksi teini-ikä ja uhmaikä, siinäpä sitä luovimista vanhemmilla

 

Vauva-ajan sitovuus on varmastikin asia, jota en osannut kuvitella ennen lapsia. Tai siis tietenkin käsitin, että tulen olemaan vastuussa ihan oikeasta ihmisestä aina ja iankaikkisesti, ja että oma elämä jäisi hetkeksi tauolle, mutta en tajunnut, että se tarkoittaisi sitä, että vessassa ja suihkussakin käydessä viihdyttäisin jotakuta toista. Vuorokaudesta, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen. Ja silloin kun lapset eivät ole mukana, ovat he mielessä.

Nyt rv 39+1 mietin yhä edelleen, josko muistankin vauva-ajan turhan ruusuisena ja hajoan imetysnurkkaani kahden uhmaikäisen ja yhden vastasyntyneen kanssa.

Anna / Lapsellista / Kaksplus-perheblogit