Mikä yhdistää seinäruusuja? Mitä on seinäruusuihmisen tuntomerkit?

["ruusunen"]

Mikä se juttu minussa on, että aina jään seinäruusuksi ja ulkopuoliseksi?

 

["vuokko"]

Seinäruusu ei herätä kiinnostusta eikä juuri tunteita äkkiseltään. Neutraali tapaus. Tietysti lähemmän tuttavuuden kautta vaikka kuinka ihana ihminen, mutta se ensisilmäys tekee sinusta joko kiinnostavan tai mitäänsanomattoman, joka sitten sanelee jatkon.

 

["MiuMiu"]

Musta on aina tuntunut että olen seinäruusu. Olen hyvännäköinen ja miehet tsekkailee kyl kun tulen sisään. Nytkin viikon sisään joutunut antaa pakit viidelle miehelle, kun ei kiinnosta muutakuin kaverina. Mut vaikka kuin ravintolassakin kattelevat, niin kukaan ei tule mulle juttelemaan, yksinäni normisti istun koko illan. Joskus jotkut yli 20v vanhemmat miehet tulevat juttelemaan. Mut sit jos itse aloitan jutustelun nuoremman kanssa, niin sitten kyl jäävät juttelemaan.

 

[astrolabe]

Myö ollaan tällasia hajuttomia ja mauttomia, ujoja ja arkoja. Tai voisiko sanoa "varautunut"? Ite oon kyl ehkä enempi sellanen, että joko minut täysin ignoorataan tai sitten tykätään kuin hullu puurosta. En kuvittele olevani hyvännäköinen tai edes kovin kiinnostava ihminen, mutta joku tykkää.

 

[Lilii lisänimetön]

Minä myös kuulun tähän porukkaan. Luonteeltani olen liian kiltti ja arka ja ulkonäöltäni liian tuima = jään usein (lue: aina) syrjään uusien ihmisten keskellä. En kyllä usko että kaikkia samoin kokevia yhdistäisi tietyt asiat.

 

["vieras"]

Mä olen samanlainen.
Aiemmin tahtomattani ja nykyään osittain tarkoituksella.

Esim. en erityisemmin pidä työtovereistani, enkä halua viettää heidän kanssa vapaa-aikaani.
Töissä olen melko vetäytynyt ja keskityn työhöni, näin minua lähestytään vähemmän eikä aina tarvitse selittää miksi en pääse jonnekin kissanristiäisiin.

 

[astrolabe]

[QUOTE="vieras";26446267]Mä olen samanlainen.
Aiemmin tahtomattani ja nykyään osittain tarkoituksella.

Esim. en erityisemmin pidä työtovereistani, enkä halua viettää heidän kanssa vapaa-aikaani.
Töissä olen melko vetäytynyt ja keskityn työhöni, näin minua lähestytään vähemmän eikä aina tarvitse selittää miksi en pääse jonnekin kissanristiäisiin.[/QUOTE]

Mie oon kanssa töissä sellanen, etten juuri sosialisoi toisten kanssa.

 

["tre"]

En tiedä mikä meikäläisiä yhdistää. Tosi harvoin tapaan (tai huomaan) ketään muuta seinäruusua, enkä ainakaan tunne ketään muuta samankaltaista kuin minä. Itse vain inhoan keskipisteenä olemista. Tykkään osallistua ja jutella ja olla osa porukkaa. Mutta yleensä jään kuitenkin aina jotenkin ulkopuoliseksi.

 

["vieras"]

No minä kans kuulun tähän porukkaan. Etenkin jos oltiin kaveriporukalla liikkeellä niin muille kyllä löytyi seuraa, itse jäin yksin. En tiedä, ehkä olen vaan ilmeiltäni jotenkin torjuva että minua ei uskalleta lähestyä. Toisaalta olen itsekkin ujo joten sellainen avoin flirttailu on vaikeaa minulle.
Pikkasen masensi kun oltiin työporukan kanssa iltaa viettämässä, meitä oli kuusi henkeä joista olin ainoa sinkku niin nämä viisi naimisissa olevaa löysivät sitä seuraa mutta minä ainoana sinkkuna sain olla ihan ittekseni koko illan.

 

[Lode-]

Seinäruusut ovat kai yleensä melko hiljaisia, eivät lähde mukaan keskusteluun ja ulkonäöltään ovat ihan tavallisia, joten tällaiset ihmiset jäävät monesti taka-alalle.

Tietenkään pelkkä tavallinen ulkonäkö ei tee kenestäkään seinäruusua. Jotta voisi tulla kutsutuksi sellaiseksi, ihmisessä täytyy yhdistyä useampia vetäytyvän persoonan tuntomerkkejä. Yksi keskeisimmistä tuntomerkeistä on muuten elekieli, katse ja ryhti. Monet arat ihmiset istuvat vähän kasassa ja katselevat kaikkialle muualle kuin niihin muihin ihmisiin, ketä tilassa on. Ei sellainen kauheasti kannusta muita lähestymään.

Itse koen olevani vaihtelevasti seinäruusu. Jos en jaksa keskustella, niin vetäydyn silloin ihan tarkoituksella sivummalle ja olen hiljaa. Tuttuja ihmisiä tämä ei häiritse, mutta joskus vieraat ihmiset ovat saattaneet mainita, että onpa siinä ujo tyttö, kun ei mitään sano.

No, toisaalta minulla on myös sosiaalinen ja muutenkin ulospäin suuntautunut puoleni, joka varmaan on enemmän esillä minussa kuin tuo seinäruusu ominaisuus.

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="tre";26446330]En tiedä mikä meikäläisiä yhdistää. Tosi harvoin tapaan (tai huomaan) ketään muuta seinäruusua, enkä ainakaan tunne ketään muuta samankaltaista kuin minä. Itse vain inhoan keskipisteenä olemista. Tykkään osallistua ja jutella ja olla osa porukkaa. Mutta yleensä jään kuitenkin aina jotenkin ulkopuoliseksi.[/QUOTE]

Ihan just näin.

 

["vieras"]

Seinäruusut ovat kai yleensä melko hiljaisia, eivät lähde mukaan keskusteluun ja ulkonäöltään ovat ihan tavallisia, joten tällaiset ihmiset jäävät monesti taka-alalle.

Tietenkään pelkkä tavallinen ulkonäkö ei tee kenestäkään seinäruusua. Jotta voisi tulla kutsutuksi sellaiseksi, ihmisessä täytyy yhdistyä useampia vetäytyvän persoonan tuntomerkkejä. Yksi keskeisimmistä tuntomerkeistä on muuten elekieli, katse ja ryhti. Monet arat ihmiset istuvat vähän kasassa ja katselevat kaikkialle muualle kuin niihin muihin ihmisiin, ketä tilassa on. Ei sellainen kauheasti kannusta muita lähestymään.

Itse koen olevani vaihtelevasti seinäruusu. Jos en jaksa keskustella, niin vetäydyn silloin ihan tarkoituksella sivummalle ja olen hiljaa. Tuttuja ihmisiä tämä ei häiritse, mutta joskus vieraat ihmiset ovat saattaneet mainita, että onpa siinä ujo tyttö, kun ei mitään sano.

No, toisaalta minulla on myös sosiaalinen ja muutenkin ulospäin suuntautunut puoleni, joka varmaan on enemmän esillä minussa kuin tuo seinäruusu ominaisuus.

Totta turiset ja itsestäni löydän nuo piirteet. Toisaalta joskus olen huomannut että jos on paljon pueliasta

 

[vieras jatkaa]

.... siis puheliasta porukkaa ympärillä niin välttämättä siinä ei saa edes suunvuoroa eli siksikin olen sitten hiljaa kun kerran ketään ei näytä kiinnostavan mitä olen sanomassa.