Mikä teillä on osoittautunut hyväksi vaihtopäiväksi vuoroviikko- järjestelyssä? Milloin lapset vaihtaa kotia?

[vinkkiä]

??

 

["ville"]

Sunnuntaina

 

[kjih]

Perjantaina koulun jälkeen toimii meillä tosi hyvin.

 

["vieras"]

Perjantaina vaihto ollut viimeiset viisi vuotta ja enemman kuin hyva paiva!! Lapset ehtii tottua ennen arjen pyoritysta, vanhemmalla enemman aikaa lapselle viikonloppuna jos ei ole toita ja ehtii keskittya vaan lapseen, varmasti kuitenkin molemmat ollut ikavissaan. en voi kuin suositella!

 

["Vieras"]

Joka toinen perjantai (ja saman viikon sunnuntaina takas)
Ihan kamalan epäinhimillistä tuollainen lasten riepottelu

 

["Vieras"]

Perjantai toiminut hyvin. Vaihtopäivään ja lapsen lähtöön liittyvä haikeus tuntuu pienemmältä kun on viikonloppu edessä. Ja sitten kun lapsen hakee päiväkodista perjantaina, yhteinen viikko lähtee kivasti käyntiin, kun on mahdollisuus viettää heti alkuun pari päivää yhdessä ilman töitä/koulua/päiväkotia.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Vieras";28851376]Joka toinen perjantai (ja saman viikon sunnuntaina takas)
Ihan kamalan epäinhimillistä tuollainen lasten riepottelu [/QUOTE]

Ja se on inhimillistä ettei toinen vanhemmista näe lasta juuri koskaan?

Luojan kiitos rakastamme mieheni kanssa toisiamme yli kaiken. Ero jos tulisi, en tiedä miten selvittäisiin.

 

["vvv"]

[QUOTE="Vieras";28851393]Ja se on inhimillistä ettei toinen vanhemmista näe lasta juuri koskaan?

Luojan kiitos rakastamme mieheni kanssa toisiamme yli kaiken. Ero jos tulisi, en tiedä miten selvittäisiin.[/QUOTE]

sepa se! tama onkin varmasti yleisin lausahdus, kun ero tulee. mutta entas lapsi?? Kylla te aikuisina selviatte, kannattaisi keskittya miten LAPSI selviaa. silloin laitetaan oma napa sivuun ja keskitytaan lapseen mika on Lapselle paras siina tilanteessa.

 

[Näin]

[QUOTE="vvv";28851600]sepa se! tama onkin varmasti yleisin lausahdus, kun ero tulee. mutta entas lapsi?? Kylla te aikuisina selviatte, kannattaisi keskittya miten LAPSI selviaa. silloin laitetaan oma napa sivuun ja keskitytaan lapseen mika on Lapselle paras siina tilanteessa.[/QUOTE]

Kyllä mä ainakin lähden tässä asiassa siitä, että lapselle parasta on saada viettää aikaa molempien vanhempien kanssa.

 

["aloittaja"]

Aika moni sanoi tuon perjantain...itse halusin myös perjantaista vaihtopäivän samoin perustein kun te muut. Isä sanoo että sunnuntai on hyvä vaihtopäivä. Miten tämä ratkaistaan?

 

["Vieras"]

Pystyykö isä perustelemaan, miksi hän kokee sunnuntain niin paljon paremmaksi vaihtopäiväksi kuin perjantain? Vai onko kyse siitä, että hän on jumittunut kalenteriviikko-ajatteluun esim. oman työnsä kautta? Saisitko ajettua läpi, että kokeilisitte ihan testimielessä esim. yhden kuukauden vaihtaa perjantaisin.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Vieras";28851937]Pystyykö isä perustelemaan, miksi hän kokee sunnuntain niin paljon paremmaksi vaihtopäiväksi kuin perjantain? Vai onko kyse siitä, että hän on jumittunut kalenteriviikko-ajatteluun esim. oman työnsä kautta? Saisitko ajettua läpi, että kokeilisitte ihan testimielessä esim. yhden kuukauden vaihtaa perjantaisin.[/QUOTE]

Isän perustelu oli se että sunnuntaina tuntuu enemmän siltä että lapsi on täyden viikon samassa paikassa ja saa aloittaa koulu viikon toisessa paikassa...minusta heikot perustelut ja nuo toteutuisi perjantainkin kanssa. Ja minusta lapselle on stressaavaa jo pelkkä kodin vaihto, siihen heti seuraavan päivän koulun aloitukset vapaan jälkeen, vaihto ei tuntus niin rankalle vapaata vasten. Mies sanoi että sillä ei ole lapselle pahaksi vaikka koulu viikko alkaa seuraavana päivänä.

 

[lisää kokemuksia]

Vieläkö on lisää kokemuksia samasta tilanteesta?

 

["vieras"]

Kaverilla toimii sunnuntai hyvin, sama tulee meille kun lapsi kasvaa. Se vaan tuntuu jotenkin selkeimmältä. Joo todellista lapsen riepottelua tosiaan, kannattaisi miettiä omaa napaansa pidemmälle ja kysyä asiaa vaikka vuoroasujalapsilta itseltään.

 

[Criminal Mind]

Mä en ole tykännyt sunnuntaista vaihtopäivänä koskaan, exän ruma naama pilaa koko viikonlopun.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28853136]Kaverilla toimii sunnuntai hyvin, sama tulee meille kun lapsi kasvaa. Se vaan tuntuu jotenkin selkeimmältä. Joo todellista lapsen riepottelua tosiaan, kannattaisi miettiä omaa napaansa pidemmälle ja kysyä asiaa vaikka vuoroasujalapsilta itseltään.[/QUOTE]

Ne lapset joiden kanssa mä olen jutellut, ovat halunneet, että selkeästi on yksi koti. En väitä, että kaikki lapset niin vastaavat.

 

["vierailija"]

Sunnuntai meilläkin. Perjantaina vaihto heti koulun jälkeen on siksi hankala, että vaikka meilläkin on suurin osa tavaroista molemmissa kodeissa, niin aina jotain täytyy otta mukaan - esim. kesken oleva kirja, sen hetken lempilelu jne. On helpompaa, että sunnuntaina ehtii miettiä mitä haluaa ottaa mukaan ja ne viedään samalla kuin lapsetkin.

 

[erolapsi]

[QUOTE="vieras";28853270]Ne lapset joiden kanssa mä olen jutellut, ovat halunneet, että selkeästi on yksi koti. En väitä, että kaikki lapset niin vastaavat.[/QUOTE]

Onneksi meilläkin oli lapsena vain yksi koti. Isän luona kävimme tarvittaessa silloin kun halusimme. En olisi halunnut vuoroviikkosysteemiä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vvv";28851600]sepa se! tama onkin varmasti yleisin lausahdus, kun ero tulee. mutta entas lapsi?? Kylla te aikuisina selviatte, kannattaisi keskittya miten LAPSI selviaa. silloin laitetaan oma napa sivuun ja keskitytaan lapseen mika on Lapselle paras siina tilanteessa.[/QUOTE]

Mitä sinä minulle urputat, minä tarkoitin että jos ero tulee, en tiedä miten koko perhe selviäisi siitä. Kukaan kun ei tahdo olla toisista erossa. Onneksi ei ole eroja näköpiirissä.

 

[tosielämää]

Sunnuntaina on vaihto. Lapsi mulla nyt tän viikon. Perjantaina hoidon jälkeen minä vien lapsen äidilleni että saan pitkän työviikon jälkeen omaa aikaa. Lauantaina vietämme lapsen kanssa muutaman tunnin yhdessä. Sitten on yleensä bileitä ja lapsi äidille tai muuhun hoitoon. Sunnuntaina menee sitten isällensä. Isänsä tekee pitkää päivää joten lapsi hoidossa 7-17. Isäviikolla viettää viikonloput sen puolen mumman ja ukin kanssa tai papan ja mummon luona että näkisi heitäkin joskus.

 

[ent.isintyttö]

ei kai se ero ihan aikuisista riippumatta tule. Kyllä siinä on kaksi tai vähintään yksi syyllinen aina. Inhottavalta kuulostaa, että aikuisten oma elämä on erolla saatu järjestettyä heitä miellyttäväksi, mutta lapsi kokee ikävää joka ikinen viikko elämässään.

Minusta oli ihan hyvä, että näin isiä vain joka toinen vkonloppu, itsehän hän oli minut päättänyt hylätä, kun ei pitänyt perhettä tärkeimpänä. Elämässäni kuitenkin oli selvyys siitä mitä on tapahtunut, eikä sitä yritetty peitellä. Aina olin isin tyttö silti. Äitini sai sitten kokea todellista rakkautta kiukutteluineen päivineen.

Voin vain kuvitella miten lapsen sydän käsittelee noita asioita, kun hänelle vakuutetaan äidin ja isän laittavan hänet ensisijalle ja rakastavan häntä juuri eniten ja hajottavat perheen?!? Avioero on aina tuhoisa lapselle, mitä pienempi lapsi sen pahemmat (syvällisemmät) seuraukset. Nykyään puhutaan vain hyvinhoidetuista avioeroista ja se puhe on vain aikuisia varten, heidän mieltänsä parantamaan. Ei lapsi siitä mitään loppujen lopuksi hyödy.

 

[asiaan]

Jotta ketju pysyisi asiassa: meillä vaihtopäivä on yleensä lauantai. Perjantaina hoidon jälkeen olisi vähän raskasta vaihtaa kaikkia tavaroita ym. (meillä siis lapsen isällä ei ole säilytystilaa lapsen vaatteille, joten vaatteet kulkevat mukana), joten olemme rauhoittaneet vielä pe illan. Lapsi odottaa yleensä viikonloppua siksikin, että la aamupäivällä on vielä rauhassa aikaa toisessa kodissa, ja voidaan valmistautua toiseen kotiin siirtymiseen. Vanhempi ja lapsi saavat nauttia ensin yhdessäolosta, ennen kuin arki ja päivähoito alkavat. Meillä lauantai toimii siis hyvin.

Poikkeus tehdään silloin, jos toisella olisi koko viikonlopun kestävä meno tms. Tällöin vaihto on yleensä perjantaina. Sunnuntaita emme kumpikaan halunneet vaihtopäiväksi, olisi ollut lapselle tosi raskasta mennä heti seuraavana päivänä hoitoon.

 

["vieras"]

ei kai se ero ihan aikuisista riippumatta tule. Kyllä siinä on kaksi tai vähintään yksi syyllinen aina. Inhottavalta kuulostaa, että aikuisten oma elämä on erolla saatu järjestettyä heitä miellyttäväksi, mutta lapsi kokee ikävää joka ikinen viikko elämässään.

Minusta oli ihan hyvä, että näin isiä vain joka toinen vkonloppu, itsehän hän oli minut päättänyt hylätä, kun ei pitänyt perhettä tärkeimpänä. Elämässäni kuitenkin oli selvyys siitä mitä on tapahtunut, eikä sitä yritetty peitellä. Aina olin isin tyttö silti. Äitini sai sitten kokea todellista rakkautta kiukutteluineen päivineen.

Voin vain kuvitella miten lapsen sydän käsittelee noita asioita, kun hänelle vakuutetaan äidin ja isän laittavan hänet ensisijalle ja rakastavan häntä juuri eniten ja hajottavat perheen?!? Avioero on aina tuhoisa lapselle, mitä pienempi lapsi sen pahemmat (syvällisemmät) seuraukset. Nykyään puhutaan vain hyvinhoidetuista avioeroista ja se puhe on vain aikuisia varten, heidän mieltänsä parantamaan. Ei lapsi siitä mitään loppujen lopuksi hyödy.

Tutkimuksia olen aiheesta lukenut joissa sanottiin vuoroasujien nimenomaan kokevan että heillä on ehjä perhe mutta kaksi kotia. Naurettavaa nykyaikana ajatella että äiti on jollakin tasolla korvaamaton. Omat vanhempani erosivat kun olin 2v, muistan edelleen ne riidat ja huutamisen ja luojan kiitos he tajusivat erota. Ei ole mitään järkeä jatkaa parisuhdetta kahden ihmisen jotka eivät kertakaikkiaan tule toimeen keskenään, eiköhän riidaton ja turvallinen elämä ole sitä lapsen edun ajattelua? Minäkin tunsin pienenä joka viikko ikävää ja oli todella raastavaa kun näin isääni vain joka toinen viikonloppu, jos olisin saanut valita niin ehdottomasti vuoroasuminen olisi ollut parempi.

 

["vieras"]

Maanantaina koulun/eskarin/päiväkodin kautta, loma-aikana sunnuntaina. Mitä vähemmän tulee kasvotusten kohtaamisia, sitä parempi. Ex saa mulle hullukohtauksia aina...

Itse olin 80-luvulla jo vuoroviikkoasuja...

 

[lakaisukone]

Sunnuntaina on vaihto. Lapsi mulla nyt tän viikon. Perjantaina hoidon jälkeen minä vien lapsen äidilleni että saan pitkän työviikon jälkeen omaa aikaa. Lauantaina vietämme lapsen kanssa muutaman tunnin yhdessä. Sitten on yleensä bileitä ja lapsi äidille tai muuhun hoitoon. Sunnuntaina menee sitten isällensä. Isänsä tekee pitkää päivää joten lapsi hoidossa 7-17. Isäviikolla viettää viikonloput sen puolen mumman ja ukin kanssa tai papan ja mummon luona että näkisi heitäkin joskus.

Voi miten ihanaa. :flower::kiss: