Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Mikä tätä miestä vaivaa?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="vierailija, post: 33692152"]</p><p>Hei,</p><p>kaipaisin asiallisia kommentteja ja mielipiteitä mieltäni paljon rassaavaan asiaan.</p><p>Olen siis etäsuhteessa (välimatkaa 250 km) minua kolme vuotta nuorempaan mieheen. lältämme ollaan kolmenkympin tienoilla. Tykkään hänestä todella paljon ja kaipaan häntä, koska näemme niin harvoin. Se satuttaa, ettemme näe ja tästä syystä koen masentuneeni kesän ja loppukevään aikana, koska mietin jatkuvasti, että mistä kenkä puristaa. Välillä vain itken pahaa oloani.</p><p></p><p>Ongelmana on siis se, että tuntuu siltä, ettei mies haluaisi tavata tai ehkä haluaa, mutta ei ehdota mitään tai saa tapaamisia aikaiseksi. Hän on kyllä sanonut, että voin tulla hänen luo milloin vaan ja olla pidemmänkin aikaa, mutta odotan enemmänkin sellaista kutsua, jossa hän pyytää vaikka tiettynä viikonloppuna. Tuntuu jotenkin hassulta lähteä vain ilman mitään sen tarkempaa kutsua. Ollaan tunnettu reilun vuoden ajan. Talvella hän kysyi minua tyttöystäväkseen, johon vastasin myöntyvästi. Loppukeväällä/alkukesällä huomasin hänen jotenkin muuttuneen. Hän ei enää sanonut pitävänsä minusta tai rakastavansa minua tai kaipaavansa minua tai että olen hänelle tärkeä, kuten hän ennen sanoi ihan oma-aloitteisesti. En tarkoita, että näitä tarvitsisi jatkuvasti sanoa, mutta koen ne etäsuhteessa tärkeinä. Edes silloin tällöin ja mielestäni on kummallista, ettei yhtäkkiä enää sanokaan.</p><p></p><p>Nyt ollaan oltu ennätyspitkä aika näkemättä, pian 6 viikkoa. Emme muutenkaan ole nähneet kuin 4-5 viikon välein. Otin asian puheeksi puhelimessa. Puhelu kesti melkein 3 tuntia ja itkin osan aikaa. Kysyin koska nähdään. Hän sanoi, että kai me joskus nähdään. Puhelu päättyi jotenkin ikävissä merkeissä ja sanoin hänelle lopulta, että onkohan parempi sitten ettemme ole enää missään tekemisissä. Seuraavana iltana hän kuitenkin laittoi minulle tekstiviestejä.</p><p></p><p>Hän mm. pyysi anteeksi ja sanoi, että olen ollut hänelle tärkeä osa hänen elämää eikä tahtoisi menettää minua. Kuitenkin sanoi miettivänsä, että jos aiheuttaa minulle pahaa oloa teoillaan ja sanoillaan niin se on väärin eikä halua, että itken yöni hänen vuoksi. Ei halua olla esteenä koulunkäynnilleni, koska sen pitäisi olla nyt etusijalla (en ole jaksanut siis käydä koulua muutamaan kuukauteen, kun asiat parisuhteessa ovat todella huonosti ja vie voimiani). Hän toivoisi, että oltaisiin voitu selvittää asiat riitelemättä. Hänestä tuntuu, että joka puhelu viime aikoina on mennyt siihen. Hän ei halua riidellä eikä oikein osaa sitä. Mietti myös, että johtuuko se hänen kohdalla siitä, että olisi sitoutumiskammoa. Kun hän on ollut niin kauan yksin. Ei ole aikaisemmin seurustellut.</p><p></p><p>Vika ei kuulemma kuitenkaan ole minussa. Hänen mielestään on hienoa, että olen käynyt terapiassa (masennuksen takia siis, ehkä ei olisi tätä kannattanut kertoa) ja ehkä minun tulisi ensin selvittää ne asiat ja koulu loppuun. Hän tahtoisi kuulemma minun olevan taas onnellinen ja iloinen. Hän sanoi, että taitaa tehdä minut onnettomaksi. Se sattuu sekä häneen että minuun. Hän sanoi, ettei kuulemma ole katoamassa minnekään. On aina siellä, kun tarvitsen häntä. Antoi kuulemma rakkaudella minulle sydänkaulakorun eikä se rakkaus ole kuulemma kuollut. Hänen sydän kuuluu mulle aina ja ikuisesti ja hän toivoo, että voisin antaa hänelle anteeksi vielä joku päivä ja että hän rakastaa minua. Hän sanoi kyllä ymmärtävänsä, jos en halua häntä hänen elämäänsä enää. Kertoi, että muistelee niitä hyviä hetkiä ja ettei halua, että jäisin yksin. Hän sanoi, että haluaisi minut iloisena takaisin. Sen saman ihmisen, johon hän ihastui ensi hetkellä tavatessa.</p><p></p><p>Itken nykyään aina, kun lähdetään omiin koteihimme. Itku tulee siitä, kun en tiedä koska nähdään seuraavan kerran, mietin kuinka monta viikkoa siihen menee ja se vaikuttaa myös, kun olemme viettäneet niin vähän aikaa yhdessä. Yleensä tavattu aamulla ja lähdetty koteihimme illalla. Tämä aika menee niin nopeasti. Sanoin, että yritän selvittää ja miettiä mistä se itkeminen johtuu. Selitin myös nämä em. asiat, että se vaikuttaisi positiivisesti, jos näkisimme useammin enkä itkisi silloin. Hän sanoi, että ei usko sillä olevan vaikutusta kuitenkaan ja lisäksi hän sanoi, ettei minun tarvitse selvittää mistä se johtuu. Hän sanoi, että minä vain olen sellainen ja rakastaa mua sellaisena kuin olen. Sain hänet kuulemma jopa itkemään, kun hän tajusi, että on mahdollisuus menettää mut kokonaan.</p><p></p><p>Lupasi selvittää omat ongelmansa ja lopettaa viikonlopputyöt ja yrittää järjestää aikaa myös minulle.</p><p>Sanoi, etten ole kuitenkaan yksin ja että hän on vielä siellä, mutta että tilanne hiukan paisui liikaa puhelimessa puhuessamme. Ei kuulemma tajunnut, että otan asiat niin voimakkaasti ja kaikesta selviää puhumalla eikä riitely auta mitään. Hänellä oli ollut sitten paha mieli koko seuraavan päivän ja se satuttaa häntä, että hän on aiheuttanut minulle pahaa oloa. Kaipaa kuulemma niitä onnellisia hetkiä kanssani talvelta. Hänestä tekee pahaa nähdä mut onnettomana ja oon ollu sellainen kuulemma myös parina edellisenä kertana kun olemme tavanneet. Sanoi, että meillä molemmilla on ongelmia (hänellä mm. liiallinen työnteko ilmeisesti yksi, on vaikea kieltäytyä, jos joku pyytää tekemään jotain ja kaverinsa oli sanonut häntä työnarkomaaniksi) ja jotenkin ne ongelmat täytyy vaan ratkaista. Oon edelleen kuulemma hänen elämässään, mutta että henkilökohtaisia ongelmia täytyy ruveta ratkomaan.</p><p></p><p>Hän sanoi, että minä otan välillä kuulemma nää jutut tosi raskaasti enkä sitten saa unta ja itken. Se ei tunnu hyvältä hänestä. Aina kun tulee se aika lähteä niin en sano mitään. Ikään kuin sulkeudun hänen mielestään. Välillä häntä pelottaa se hetki, kun hän ajattelee, että olen suuttunut häneen.</p><p>Sanoo olevansa kieltämättä myös olevansa aika väsynyt ja että kesä on ollut rankka. Ei usko, että minä olisin kuitenkaan sanonut tai tehnyt mitään pahaa. Häntä on stressannu viime aikoina paljon ja joka paikkaan koskenut ja ollut ihan loppu. Välillä hänestä on tuntunut, että haluaa vaan rauhoittua illalla kaikessa rauhassa ja olla miettimättä mitään. Ei tiedä miten ongelmia lähtisi ratkomaan, mutta jotenkin pitää yrittää.</p><p></p><p>Noh, tässähän tuli myös mieleen nyt, että onkohan hänellä toinen. Kysyin onko hän löytänyt uuden kumppanin. Sanoi, että ei mitään sellasta.</p><p></p><p>Ennen näitä keskusteluita kysyin onko hän häviämässä elämästäni miesystävänäni. Hän sanoi, että yrittää että ei olisi häviämässä. Ei tahtoisi kuulemma sitä, mutta viime aikoina on ollut kieltämättä rankkaa. Meillä kummallakin hänen mielestään. Miettii kuulemma paljon asioita, mutta hyviäkin juttuja on. Onnellisia. Haluaa puhua niistä kaikista, myös niistä jotka painaa, kaikella rakkaudella. Hyvillä asioilla hän tarkoitti tulevaisuutta mahdollisesti mun kanssa. Miettii uskaltaisiko joskus kenties kosia ja mennä naimisiin kanssani, yhteistä kotia. Sanoi, että on toki niitä huonojakin asioita mitä on miettinyt, mutta ei mitään vakavaa</p><p></p><p>Eli työkiireetkö on osasyy, mutta pääsyyt miksi ei halua tavata on minun alakuloisuuteni ja masentuneisuuteni sekä kouluni kesken oleminen? Keväällä pitäisi valmistua. Sekä sitoutumiskammo? Mietin, että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä. Täytyisikö minun yrittää nyt alkaa ajattelemaan kaikesta positiivisesti ja esittää hyvin iloista ihmistä vaikka suurin syy suruuni on meidän näkemättömyys, joka koskee minuun, koska pidän hänestä niin paljon ja haluaisin tällöin tottakai myös nähdä häntä edes kerran kuukaudessa! Mietin, että onko se sitten liikaa vaadittu. Eikö hän vain osaa, kun ei ole kuulemma koskaan seurustellut. Pitäisikö unohtaa hänet vaikka en todellakaan haluaisi? Tämä epätietoisuus kuitenkin sattuu, että uskalla enää edes kysyä enempää. Saako kukaan koppia tästä?</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="vierailija, post: 33692152"] Hei, kaipaisin asiallisia kommentteja ja mielipiteitä mieltäni paljon rassaavaan asiaan. Olen siis etäsuhteessa (välimatkaa 250 km) minua kolme vuotta nuorempaan mieheen. lältämme ollaan kolmenkympin tienoilla. Tykkään hänestä todella paljon ja kaipaan häntä, koska näemme niin harvoin. Se satuttaa, ettemme näe ja tästä syystä koen masentuneeni kesän ja loppukevään aikana, koska mietin jatkuvasti, että mistä kenkä puristaa. Välillä vain itken pahaa oloani. Ongelmana on siis se, että tuntuu siltä, ettei mies haluaisi tavata tai ehkä haluaa, mutta ei ehdota mitään tai saa tapaamisia aikaiseksi. Hän on kyllä sanonut, että voin tulla hänen luo milloin vaan ja olla pidemmänkin aikaa, mutta odotan enemmänkin sellaista kutsua, jossa hän pyytää vaikka tiettynä viikonloppuna. Tuntuu jotenkin hassulta lähteä vain ilman mitään sen tarkempaa kutsua. Ollaan tunnettu reilun vuoden ajan. Talvella hän kysyi minua tyttöystäväkseen, johon vastasin myöntyvästi. Loppukeväällä/alkukesällä huomasin hänen jotenkin muuttuneen. Hän ei enää sanonut pitävänsä minusta tai rakastavansa minua tai kaipaavansa minua tai että olen hänelle tärkeä, kuten hän ennen sanoi ihan oma-aloitteisesti. En tarkoita, että näitä tarvitsisi jatkuvasti sanoa, mutta koen ne etäsuhteessa tärkeinä. Edes silloin tällöin ja mielestäni on kummallista, ettei yhtäkkiä enää sanokaan. Nyt ollaan oltu ennätyspitkä aika näkemättä, pian 6 viikkoa. Emme muutenkaan ole nähneet kuin 4-5 viikon välein. Otin asian puheeksi puhelimessa. Puhelu kesti melkein 3 tuntia ja itkin osan aikaa. Kysyin koska nähdään. Hän sanoi, että kai me joskus nähdään. Puhelu päättyi jotenkin ikävissä merkeissä ja sanoin hänelle lopulta, että onkohan parempi sitten ettemme ole enää missään tekemisissä. Seuraavana iltana hän kuitenkin laittoi minulle tekstiviestejä. Hän mm. pyysi anteeksi ja sanoi, että olen ollut hänelle tärkeä osa hänen elämää eikä tahtoisi menettää minua. Kuitenkin sanoi miettivänsä, että jos aiheuttaa minulle pahaa oloa teoillaan ja sanoillaan niin se on väärin eikä halua, että itken yöni hänen vuoksi. Ei halua olla esteenä koulunkäynnilleni, koska sen pitäisi olla nyt etusijalla (en ole jaksanut siis käydä koulua muutamaan kuukauteen, kun asiat parisuhteessa ovat todella huonosti ja vie voimiani). Hän toivoisi, että oltaisiin voitu selvittää asiat riitelemättä. Hänestä tuntuu, että joka puhelu viime aikoina on mennyt siihen. Hän ei halua riidellä eikä oikein osaa sitä. Mietti myös, että johtuuko se hänen kohdalla siitä, että olisi sitoutumiskammoa. Kun hän on ollut niin kauan yksin. Ei ole aikaisemmin seurustellut. Vika ei kuulemma kuitenkaan ole minussa. Hänen mielestään on hienoa, että olen käynyt terapiassa (masennuksen takia siis, ehkä ei olisi tätä kannattanut kertoa) ja ehkä minun tulisi ensin selvittää ne asiat ja koulu loppuun. Hän tahtoisi kuulemma minun olevan taas onnellinen ja iloinen. Hän sanoi, että taitaa tehdä minut onnettomaksi. Se sattuu sekä häneen että minuun. Hän sanoi, ettei kuulemma ole katoamassa minnekään. On aina siellä, kun tarvitsen häntä. Antoi kuulemma rakkaudella minulle sydänkaulakorun eikä se rakkaus ole kuulemma kuollut. Hänen sydän kuuluu mulle aina ja ikuisesti ja hän toivoo, että voisin antaa hänelle anteeksi vielä joku päivä ja että hän rakastaa minua. Hän sanoi kyllä ymmärtävänsä, jos en halua häntä hänen elämäänsä enää. Kertoi, että muistelee niitä hyviä hetkiä ja ettei halua, että jäisin yksin. Hän sanoi, että haluaisi minut iloisena takaisin. Sen saman ihmisen, johon hän ihastui ensi hetkellä tavatessa. Itken nykyään aina, kun lähdetään omiin koteihimme. Itku tulee siitä, kun en tiedä koska nähdään seuraavan kerran, mietin kuinka monta viikkoa siihen menee ja se vaikuttaa myös, kun olemme viettäneet niin vähän aikaa yhdessä. Yleensä tavattu aamulla ja lähdetty koteihimme illalla. Tämä aika menee niin nopeasti. Sanoin, että yritän selvittää ja miettiä mistä se itkeminen johtuu. Selitin myös nämä em. asiat, että se vaikuttaisi positiivisesti, jos näkisimme useammin enkä itkisi silloin. Hän sanoi, että ei usko sillä olevan vaikutusta kuitenkaan ja lisäksi hän sanoi, ettei minun tarvitse selvittää mistä se johtuu. Hän sanoi, että minä vain olen sellainen ja rakastaa mua sellaisena kuin olen. Sain hänet kuulemma jopa itkemään, kun hän tajusi, että on mahdollisuus menettää mut kokonaan. Lupasi selvittää omat ongelmansa ja lopettaa viikonlopputyöt ja yrittää järjestää aikaa myös minulle. Sanoi, etten ole kuitenkaan yksin ja että hän on vielä siellä, mutta että tilanne hiukan paisui liikaa puhelimessa puhuessamme. Ei kuulemma tajunnut, että otan asiat niin voimakkaasti ja kaikesta selviää puhumalla eikä riitely auta mitään. Hänellä oli ollut sitten paha mieli koko seuraavan päivän ja se satuttaa häntä, että hän on aiheuttanut minulle pahaa oloa. Kaipaa kuulemma niitä onnellisia hetkiä kanssani talvelta. Hänestä tekee pahaa nähdä mut onnettomana ja oon ollu sellainen kuulemma myös parina edellisenä kertana kun olemme tavanneet. Sanoi, että meillä molemmilla on ongelmia (hänellä mm. liiallinen työnteko ilmeisesti yksi, on vaikea kieltäytyä, jos joku pyytää tekemään jotain ja kaverinsa oli sanonut häntä työnarkomaaniksi) ja jotenkin ne ongelmat täytyy vaan ratkaista. Oon edelleen kuulemma hänen elämässään, mutta että henkilökohtaisia ongelmia täytyy ruveta ratkomaan. Hän sanoi, että minä otan välillä kuulemma nää jutut tosi raskaasti enkä sitten saa unta ja itken. Se ei tunnu hyvältä hänestä. Aina kun tulee se aika lähteä niin en sano mitään. Ikään kuin sulkeudun hänen mielestään. Välillä häntä pelottaa se hetki, kun hän ajattelee, että olen suuttunut häneen. Sanoo olevansa kieltämättä myös olevansa aika väsynyt ja että kesä on ollut rankka. Ei usko, että minä olisin kuitenkaan sanonut tai tehnyt mitään pahaa. Häntä on stressannu viime aikoina paljon ja joka paikkaan koskenut ja ollut ihan loppu. Välillä hänestä on tuntunut, että haluaa vaan rauhoittua illalla kaikessa rauhassa ja olla miettimättä mitään. Ei tiedä miten ongelmia lähtisi ratkomaan, mutta jotenkin pitää yrittää. Noh, tässähän tuli myös mieleen nyt, että onkohan hänellä toinen. Kysyin onko hän löytänyt uuden kumppanin. Sanoi, että ei mitään sellasta. Ennen näitä keskusteluita kysyin onko hän häviämässä elämästäni miesystävänäni. Hän sanoi, että yrittää että ei olisi häviämässä. Ei tahtoisi kuulemma sitä, mutta viime aikoina on ollut kieltämättä rankkaa. Meillä kummallakin hänen mielestään. Miettii kuulemma paljon asioita, mutta hyviäkin juttuja on. Onnellisia. Haluaa puhua niistä kaikista, myös niistä jotka painaa, kaikella rakkaudella. Hyvillä asioilla hän tarkoitti tulevaisuutta mahdollisesti mun kanssa. Miettii uskaltaisiko joskus kenties kosia ja mennä naimisiin kanssani, yhteistä kotia. Sanoi, että on toki niitä huonojakin asioita mitä on miettinyt, mutta ei mitään vakavaa Eli työkiireetkö on osasyy, mutta pääsyyt miksi ei halua tavata on minun alakuloisuuteni ja masentuneisuuteni sekä kouluni kesken oleminen? Keväällä pitäisi valmistua. Sekä sitoutumiskammo? Mietin, että mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä. Täytyisikö minun yrittää nyt alkaa ajattelemaan kaikesta positiivisesti ja esittää hyvin iloista ihmistä vaikka suurin syy suruuni on meidän näkemättömyys, joka koskee minuun, koska pidän hänestä niin paljon ja haluaisin tällöin tottakai myös nähdä häntä edes kerran kuukaudessa! Mietin, että onko se sitten liikaa vaadittu. Eikö hän vain osaa, kun ei ole kuulemma koskaan seurustellut. Pitäisikö unohtaa hänet vaikka en todellakaan haluaisi? Tämä epätietoisuus kuitenkin sattuu, että uskalla enää edes kysyä enempää. Saako kukaan koppia tästä? [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Kuinka paljon kello on?"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Yaron Nadbornik ei puhu koko Suomen juutalaisyhteisön suulla
Tänään 17:20
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Puhutaanko säästä vaihteeksi?
Tänään 16:45
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Valmiudessa olevat lännen yli 1500 ja Venäjän yli 1500 ydinasetta aiheuttavat harmagedonin
Tänään 14:51
vierailija
8 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Bättre folk rähinöi Tampereella - tarvittiin 20 poliisia rauhoittamaan tilanne
Tänään 14:39
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Katri on oikeassa siinä mielessä että omavaraisuus on aika kovan työn takana
Tänään 14:17
vierailija
14 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Miksi hiippailet Kilttilässä?
Tänään 14:00
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
7.
"Kokoaikaiset kuntatyöntekijät tekevät noin 22 päivää vähemmän töitä kuin yksityisen sektorin työntekijät keskimäärin."
Tänään 12:34
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Suomen puolustusvoimien komentaja kenraali Janne Jaakkola haluaa jalkaväkimiinat takaisin Suomelle
Tänään 11:24
vierailija
20 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 16K
Aihe vapaa
2.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 924
Aihe vapaa
3.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 854
Aihe vapaa
4.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Torstai klo 16:44
Luettu: 712
Aihe vapaa
5.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 624
Aihe vapaa
6.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 573
Aihe vapaa
7.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 512
Aihe vapaa
8.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 509
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Shrinkflaatio kukoistaa - Uudistuneissa Taffelin sipsipusseissa on korkeampi kilohinta, vaikka pussin sisältö ei ole muuttunut
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
2.
Puhutaanko säästä vaihteeksi?
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
5.
Valmiudessa olevat lännen yli 1500 ja Venäjän yli 1500 ydinasetta aiheuttavat harmagedonin
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
6.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
7.
Suomen puolustusvoimien komentaja kenraali Janne Jaakkola haluaa jalkaväkimiinat takaisin Suomelle
Latest: kruuttis
24 min sitten
Aihe vapaa
8.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
50 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Mikä tätä miestä vaivaa?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
