mikä synnytyksessä on ärsyttävintä?

mikä siinä sattuu eniten?

 

kätilö |O jos vielä vahinko käy niin synnytän jossain metsässä yksin.

 

kätilö |O jos vielä vahinko käy niin synnytän jossain metsässä yksin.

mikä vahinko sinulle on sattunut?

 

Ei mua siinä oo mikään ikinä ollut ärsyttävää. Tai ehkä tuo tukihenkilö eli mies, joka viimeks valitteli ku on niin tylsää. Ja kivuliainta on olleet supistukset.

 

Kämänen kätilö :headwall: .

 

Outo kysymys. Onko ärsyttävä = kipu? No mut kuitenkin, avautumissupparit sattu. Ja paljon. Mikään muu ei, ja repeilinkin sentään 2 asteen verran imukupin takia.

 

kivuliainta oli ponnistusvaihe.

 

Mulla ainakin eniten sattu se kun painelivat istukan ulos. Ei se ite synnytyskään mitään herkkua ollut mut siin vaihees kun kätilö rupes painelee istukkaa niin ois kieltämättä tehny mieli täräyttää kuonoon.

 

kontrollin menetys pahinta! kivut kestän ilman lääkettäkin, mutta se, ettei hallitse omaa kehoaan ja koko tapahtumaa on hirveää!

 

kätilö |O jos vielä vahinko käy niin synnytän jossain metsässä yksin.

mikä vahinko sinulle on sattunut?

mie olin kuopusta tehessä vissiin niin rasittava tapaus ettei muhun kannattanu tuhlata hyviä puudukkeita. ponnistusvaiheessakin kehtasin "ylinäytellä" kun supistukset repi vasenta kylkeä ja jalkaa (siinä on pieni hermovaurio erään leikkauksen jäljiltä, ja olin valmis kaluamaan hampaillani irti koko jalan).

 

Kivuliainta...ei mikään, ei mun kummassakaan synnytyksessä.
Kamalinta oli se ponnistamisen tarve, kun kohdunsuu on lähes auki, mutta ei kuitenkaan saa vielä ponnistaa, ja on sellainen tunne että perse räjähtää just nyt |O
Ärsyttävää on ollut myös se, ettei tiedä kauanko synnytys vielä kestää.

 

Ärsyttävintä kun suppareita on pari vuorokautta mutta kun ei ala tapahtua niin ei ala. Onneksi sentään ei kipeitä koko ajan säännöllisesti, mutta sellasia että joutuu miettimään tuleeko lähtö vai ei.

Eniten sattunut supistukset kalvojen puhkaisun/puhkeamisen jälkeen + ponnistaminen.

 

Mulla ainakin eniten sattu se kun painelivat istukan ulos. Ei se ite synnytyskään mitään herkkua ollut mut siin vaihees kun kätilö rupes painelee istukkaa niin ois kieltämättä tehny mieli täräyttää kuonoon.

Samma här! |O

 

ärsyttävintä=hallitsemattomuus, se ettei voi päättää etukäteen, mitä tapahtuu, se, että kaikki menee juuri päinvastoin kuin on kuvitellut

kivuliainta oli loppuvaiheen supistukset, ponnistus ei sattunut yhtään kiitos epiduraalin

 

Kamalinta oli se ponnistamisen tarve, kun kohdunsuu on lähes auki, mutta ei kuitenkaan saa vielä ponnistaa, ja on sellainen tunne että perse räjähtää just nyt |O

Mulla kans tämä vaihe oli inhottavin. Kätilö vaan käski "hengitellä" supistukset pois.. Kyllä kävi monta ajatusta mielessä, millä "hengitän" ja heitän sen käskyttäjän pois.
Toisaalta näin jälkeenpäin ajateltuna tuo oli järkevin tapa, koska ensisynnyttäjänä en revennyt eikä minua tarvinnut tikata.

 

Kivuliainta...ei mikään, ei mun kummassakaan synnytyksessä.
Kamalinta oli se ponnistamisen tarve, kun kohdunsuu on lähes auki, mutta ei kuitenkaan saa vielä ponnistaa, ja on sellainen tunne että perse räjähtää just nyt |O
Ärsyttävää on ollut myös se, ettei tiedä kauanko synnytys vielä kestää.

sama mulla

 

Ärsyttävintä on maata siinä selällään kun porukkaa lappaa ihmettelemässä alapäätä.

 

Kivuliainta...ei mikään, ei mun kummassakaan synnytyksessä.
Kamalinta oli se ponnistamisen tarve, kun kohdunsuu on lähes auki, mutta ei kuitenkaan saa vielä ponnistaa, ja on sellainen tunne että perse räjähtää just nyt |O
Ärsyttävää on ollut myös se, ettei tiedä kauanko synnytys vielä kestää.

sama mulla

mä peesaan tätä vielä myös. nimenomaan se kun ei tiedä kauanko sitä piinaa vielä kestää. muistan kun itse tuijotin salin kelloa ja mietin että "kyllä se kolmeen mennessä on mulla sylissä"..kello tuli kolme... "no kyllä se viiteen mennessä on mun sylissä"...kello tuli viisi... |O

 

Sisätutkimukset. :/

 

Jos synnytys etenee hitaasti, se on ehdottomasti ärsyttävintä. Esikoinen syntyi neljä päivää ja sitten vihdoin leikattiin.

 

sisätutkimus just sillo ku supistus tulee |O

 

mä peesaan tätä vielä myös. nimenomaan se kun ei tiedä kauanko sitä piinaa vielä kestää. muistan kun itse tuijotin salin kelloa ja mietin että "kyllä se kolmeen mennessä on mulla sylissä"..kello tuli kolme... "no kyllä se viiteen mennessä on mun sylissä"...kello tuli viisi... |O

tätä mä kauhulla oon ajatellut et jos seuraava tuleekin paljon hitaammin. Ekasta kun olin klo 4,40 sairaalassa ilmottautumassa ja 6,18 oli poika sylissä. oli kätilö vähän ihmeissään kun olin 5cm auki kun menin ja kun oli rupeemassa valmistelee epiduraalia niin olinkin jo 10cm auki ja totes et voit ruveta ponnistaa. Siin vaihees olin et "mitä, nyt jo?"

 

Ponnistuksentarvetunne ja..tai no, se tunne on jotain niin ärsyttävää, ettei tarvi muuta sanoa. Kyllähän synnytyksessä kipuakin tuntui mut näin jälkeenpäin, ponnistaminen oli ihan sieltä ja syvältä.

Mie en tajunnu paljon ees kelloa katella. Siinä vaiheessa vilkasin kun kätilö sanoi että 10 mennessä on jo vauva sylissä. Kello oli siinä vaiheessa jotain puol 9 maita.Kyllä olis huvittanu, jos ei ois ne supparit tehny niin kipeetä..
Mut oikeessa se oli, vaikken ois uskonut.

 

kätilö |O jos vielä vahinko käy niin synnytän jossain metsässä yksin.

Sama vika :kieh:

 

Viimeiset supparit sängyllä maaten kun ei saanut vielä ponnistaa.