*kuvitteellinen tilanne keventääkseni keskustelua siitä, missä lapsiperheiden tulisi kaupunkireissullaan syödä*Raahaudun lapsineni shoppailukierroksen lomassa pikaruokaravintolan eteen.
"Lapset jonoon järjesty, ja antaa kuulua nyt, mitä te haluatte syödä? Täältä päästä aloitetaan."
"BigMac ateriana colalla"
"BigMac ateriana fantalla ja jätski kans jos saa"
"No sit mäkin, jos toikin saa" aloittaa ensimmäisenä ruokatilauksensa sanonut yksilö.
"Mitä sieltä oikeen saa? Mä otan samaa kun toi, eli BigMac ja se jätski kans, mansikkana"
"Mun jäde on sit suklaa!" hihkuu eka, ja toka vaatii myös suklaajädeä kovaan ääneeen.
Tässävaiheessa huomaan jo lasten olevan täysin levottomia jonossaan.
"Saako lelua? Mitä leluja siellä on?" kaikuu kirkkaat äänet pikkuväen suusta.
"Mulla on pissihätä!"
"Joko mennään syömään, mulla on nälkä!"
"BigMac"
"Happy Meal"
"Happy Meal"
"Mennään jo!"
Hmm... Pitänee ottaa käyttöön suunnitelma B. "Isot, te isot siinä... nyt tehdään näin. Sie viet tämän tyttöjen vessaan, ja sie tämän poikien vessaan.
Kun tulette, niin isot tilaa omat ruokansa, ja mie tilaan pienille, ok?"
"Mutta kun mä en haluu mennä ton kanssa!"
"Toi ei tuu, ja miks aina mun pitää viiä vessaan?!"
"Menkää NYT!"
Ja niin 4 lapsista katoaa kohti vessaa.
Mie kaivan lompakkoa ja laadin suunnitelmaa. Pikkuväki tinkaa jo leikkipaikkaa kohden, mutta eihän se käy, kun ei olla vielä edes syöty.
"No niin, nyt mennään ennenkuin vauva herää. Muuten tästä ei tuu mitään."
Jonotamme tiskille, ja vessalaiset saavuttaa meidät. "Joko oot tilannut?"
"Kauhee nälkä!"
"Äiti kato, mä haluun ton!"
"Äiti, mennääks me vielä sit kauppaan takas vai suoraan kotiin?"
"Moi, mitäs teille?"
"Tuota... öh... 4 HappyMealia ja 4... tai siis 5 BigMaciä, siis ateriaa"
"Laitetaanko plus-aterioina?"
"Ei, näin on ihan hyvä" (Ja jupinaa puoliäänneen, jos tästä mitään hyvää tulee)
"Mitä juomia?"
"Laita fantaa niihin lasten aterioihin, ja colaa Mäkkeihin, tai siis niistäkin yhteen fantaa. Ja yhteen lastenateriaan sittenkin colaa"
"Ok, ja maksaa ..."
"Tässä, ole hyvä. Lapset, nyt voitte mennöä tuonne johonkin pöytään odottamaan. Joku lykkää vaunut sinne lähelle kanssa."
"Ja hei, ei leikkipaikalle, ennenkuin on syöty!"
"Kuulitteko, EI leikkipaikalle!"
Lopulta odsottamisen jälkeen nkaikilla on ruuat nenän alla. Pienet syövät häthätään enimmän nälkänsä pois ja säntäävät leikkipaikalle. Isot pohtivat, missä vielä piti käydä, ja mitä vielä vois ostaa.
"Äiti, entäs ne jätskit?!"
"Tuota... jos et nyt sattunut huomaamaan, mikä ois ihan hyväkin, ettet huomannut, niin mie syötän tässä nurkassa vauvaa. En mie voi hakea jätskiä nyt just."
"Annan äippä raha, niin mä haen. Monta?"
"No ottaakohan nuo pienet... käy kysymässä."
"Joo, ottaa ne! Siis yhdeksänkö?"
"No ei, mie en ota ainakaan... mun ruokakin sitäpaitsi on vielä syömättä!"
"Kahdeksan?"
"Joo, ota mun lompakko, ja ota siitä se raha, kiitos."
"Kiitti äiti."
Nyt on jo jäätelötkin syöty, käytetty noin sata paperiliinaa kaiken naamasotkujen siivoamiseen, heitetty roskiin 6 puoliksisyötyä hampurilaista, ransakalaisia, joista on muutama syöty ja 4 puoliksisyötyä jäätelöä. Juomat on otettu käteen, kuten myös äiteen ateria, jota hän ei ole ehtinyt syödä.
"Joko mennään?"
"Joo" "Okei" "Minne mennään?"
"Kotiin! Mulla on nälkä." (Ja hiljainen äänetön ajatus, myös rahat loppu)
"Mikset syönyt?"
"Ai niin kun vauva söi. Höh, mutta syö sä sit kotona?"
"Juu."
Joskus reilun tunnin päästä kotona:
"Äiti, nälkä!"
"Saaks välipalaa?"
"Hei, hei... tehän söitte jo mäkkärissä! Joko nälkä taas?"
"Joo, kauhee nälkä!"
Ja mie valmistan jotain pikasapuskaa... se siitä ruuanlaittovapaasta, vaikka oltiin ulkona syömässä.
Illalla, kun talo hiljenee, ja lapset ovat nukahtaneet, kokoillan isille mäkkärireissua hehkuttamisen jälkeen, mie muistan oman ateriani... Siellä se on jääkaapissa. Työnnän sen mikroon ja syön nahistuneita ranskalaisia ja hampparia. Tarjoan miehellekin. Lopulta myönnämme molemmat, että vaikka ruoka ei parasta mahdollista olekkaan, niin ainakin kokemuksena ja elämyksenä silloin-tällöin se on ihan yes-vaihtoehto... jos vaan hermo kestää