Mikä on tekosyysi valehdella lapsesi pahoinpitelystä sairaalan henkilökunnalle?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Ovat vuosia nähneet tapauksia ja lapsen käyttäytyminen kertoo paljon. Pienten vauvojen suhteen myös ja jos on vähänkin epäilyä pahoinpitelystä tai hyväksikäytöstä niin välittömästi lähtee tarkempiin tutkimuksiin. Aikuisten ihmisten pahoinpitelyistä kuvatiedostot ja uskoisin että myös lapsista.
Lapset kolhivat itseään mutta yleensä pahoinpitelyssä vammoja on useammissa paikoissa. Jos ajatellaan lapsen etua ja parasta niin hänen on saatava hoitoa vammoilleen olipa ne tulleet mistä tahansa.
Toisinaan voi päätellä jotakin vastaanotolla olevien käytöksestä, toisinaan ei. Ei lääkäreillä ole mitään telepaattista kykyä arvioida siitä, miten vammat ovat tulleet. Ainut huomiota herättävä seikka voi olla se, että kerrottu tapahtumien kulku ei sovi vammoihin.
 
joo on mut vanhempi voi tosiaan jo laskea esim terävät kulmat pois pehmustamalla niitä sillonkun lapsi pieni. jos jättää tekemättä niin onnettomuudet on vanhemman vastuulla vaikka ei niihin olisi välillisesti syyllinen. ja opettaa et esim sisällä ei juosta ja muita juttui jo heti pienestä pitäen ja rauhottaa lasta.
Itseasiassa lapsen kuuluu satuttaa itseään. Elämä opettaa. Kipu opettaa. Ei niiden kuulu kasvaa ja elää kaikin tavoin pehmitetyssä ympäristössä, jottei mitään pääse koskaan sattumaan. Ei henkisesti eikä fyysisesti.
Ei meilläkään saa juosta tai riehua sisällä, mutta arvaa vaan miten usein meillä riehutaan sisällä.
 
Toisinaan voi päätellä jotakin vastaanotolla olevien käytöksestä, toisinaan ei. Ei lääkäreillä ole mitään telepaattista kykyä arvioida siitä, miten vammat ovat tulleet. Ainut huomiota herättävä seikka voi olla se, että kerrottu tapahtumien kulku ei sovi vammoihin.
Kyllähän lääkäreillä on tiedossa, minkälaiset ruhjeet syntyy, jos lasta pahoinpidellään tai hyväksikäytetään. Ei silloin ole polvet mustelmilla ja ruhjeilla.
Kuopus on hiihtänyt tänä talvena paljon ja kaatuu aina suksien päälle polvilleen. Polvet kirjavina. Ei huolettaisi jos lääkäri näkis - eikä tietty muutenkaan ole meillä salattavaa.
 
Kyllähän lääkäreillä on tiedossa, minkälaiset ruhjeet syntyy, jos lasta pahoinpidellään tai hyväksikäytetään. Ei silloin ole polvet mustelmilla ja ruhjeilla.
Kuopus on hiihtänyt tänä talvena paljon ja kaatuu aina suksien päälle polvilleen. Polvet kirjavina. Ei huolettaisi jos lääkäri näkis - eikä tietty muutenkaan ole meillä salattavaa.
Hyväksikäyttö on varmasti eri asia.

Sensijaan, ei lääkäri pysty määrittelemään sitä, murtuiko käsi, kun lapsi kaatui rappusissa itsekseen vai siksi, että äiti tönäisi sitä. Tai sitä, menikö olkapää sijoiltaan renkailla roikkuessa vai siksi, että isä retuutti lasta omaan huoneeseensa. Tai jos mummo hakkaa lapsia kepillä sääriin, ei lääkäri pysty erottamaan sitä, tuliko vammat futiksesta tai mummon kepistä.

Lasten reaktiot ovat myös erilaisia ja lapset ovat erilaisia. On niitä, jotka ei puhua pukahda ja on niitä, jotka puhuu loputtomiin ja höystää tarinaa. Erään tuttuni lapsi juoksi aina parvekkeelle huutamaan, että äiti älä hakkaa, jos ei saanut tahtoaan läpi. Toisen tuttuni lapsi ei puhunut ensimmäiseen vuoteen päiväkodissa. Onhan se varmasti lääkärin mielestä epäilyttävää, kun poika menee käsi murtuneena vastaanotolle ja tuijottaa vaan mykkänä varpaitaan äidin puhuessa.

On varmasti selvää, että on pahoinpitelyn merkkejä, jotka voidaan päätellä vammoista. On myös paljon ruhjeita, joista ei voida päätellä mitään. Luulen, että on paljon tapauksia, jossa pahoinpitelyä pitäisi epäillä, mutta sitä ei epäillä. Yhtä paljon voi olla tapauksia, joissa pahoinpitelyä epäillään ilman syytä. Asian ytimenä kuitenkin se, että kukaan ei pysty silmämääräisesti päättelemään mistä ruhjeet ovat tulleet. Jos kierit portaat alas, saatat näyttää aika hakatulle tai näytät sille kuin olisit kierinyt portaat alas kun sinut on hakattu. Kerta ei varmasi herätä kenenkään mielenkiintoa, mutta jos sama tapahtuu puolen vuoden välein, pitänee alkaa miettiä vaihtoehtoja.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Meillä on tuolla touhukkaalla ollut kuhmuja, silmä mustana, aivotärähähdys, (näistä suurin osa on tullut päiväkodista), käsivarressa oli mustelmat minun sormenjäljistä syystä että vaikka ihan tasan tiesi että rapussa ei juosta, hän halusi olla eka ja kiilasi juosten siskonsa ohi rappuihin ilman pientäkään ajatusta siitä mihin ne jalat osuu. Sain ilmalennosta yläkäsivarresta napattua kiinni enkä kyllä miettinyt hetkeäkään miltä jäljet tulee näyttämään. Sain juuri estettyä ilmalennon naama edellä rappusiin, hän oli silloin vajaa kolme. Jalat on aina ihan mustana ja kyynärpäät, välillä poskissa tai otsassa mustelmaa ja kuhmuja. Hän on menevä joka ei pelkää että "vähän" sattuu. Kiipeili kovasti jo vuosikkaasta ja hänessä jouduin kirjaimellisesti olemaan ihan kiinni koko ajan kun ei itsesuojeluvaistoa tuntunut omaavan ollenkaan, ja luulot omista taidoista on olleet hyvin suureelliset.
Vanhempi lapsemme on ihan erimaata. Hän ottaa aina varman päälle, kuuntelee neuvot, ohjeet ja varoitukset eikä mielellään tee mitään missä voi sattua. Tästä syystä esim. pyörällä oppimaan ajo, kiipeily, uiminen yms. ovat hänelle olleet haasteellisia,
toisin kuin tälle joka tekee ja menee päätä pahkaa, todeten vain Minä osaan! tai Kyllä minä opin!

Pointti tässä on siis se että iso osa noista lapsen jäljistä voisi olla tulkittavissa ulkopuolisen aiheuttamiksi, meidän "onni" että on niin kohlo myös päiväkodissa jossa suurin osa jäljistäkin tulee, minulla kun on paremmat resurssit kotona valvoa ja osaan ennakoida, joten ei ole Lasua tarvinnut pelätä.
Nuo kaikki kun tulisi vain kotona niin voipi olla että päiväkodistakin puututtaisiin.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Meillä on tuolla touhukkaalla ollut kuhmuja, silmä mustana, aivotärähähdys, (näistä suurin osa on tullut päiväkodista), käsivarressa oli mustelmat minun sormenjäljistä syystä että vaikka ihan tasan tiesi että rapussa ei juosta, hän halusi olla eka ja kiilasi juosten siskonsa ohi rappuihin pientäkään ajatusta siitä mihin ne jalat osuu. Sain ilmalennosta yläkäsivarresta napattua kiinni enkä kyllä miettinyt hetkeäkään miltä jäljet tulee näyttämään. Sain juuri estettyä ilmalennon naama edellä rappusiin, hän oli silloin vajaa kolme. Jalat on aina ihan mustana ja kyynärpäät, välillä poskissa tai otsassa mustelmaa ja kuhmuja. Hän on menevä joka ei pelkää että "vähän" sattuu. Kiipeili kovasti jo vuosikkaasta ja hänessä jouduin kirjaimellisesti olemaan ihan kiinni koko ajan kun ei itsesuojeluvaistoa tuntunut omaavan ollenkaan, ja luulot omista taidoista on olleet hyvin suureelliset.
Vanhempi lapsemme on ihan erimaata. Hän ottaa aina varman päälle, kuuntelee neuvot, ohjeet ja varoitukset eikä mielellään tee mitään missä voi sattua. Tästä syystä esim. pyörällä oppimaan ajo, kiipeily, uiminen yms. ovat hänelle olleet haasteellisia,
toisin kuin tälle joka tekee ja menee päätä pahkaa, todeten vain Minä osaan! tai Kyllä minä opin!

Pointti tässä on siis se että iso osa noista lapsen jäljistä voisi olla tulkittavissa ulkopuolisen aiheuttamiksi, meidän "onni" että on niin kohlo myös päiväkodissa jossa suurin osa jäljistäkin tulee, minulla kun on paremmat resurssit kotona valvoa ja osaan ennakoida, joten ei ole Lasua tarvinnut pelätä.
Nuo kaikki kun tulisi vain kotona niin voipi olla että päiväkodistakin puututtaisiin.
Toisaaltaan sinä voisit epäillä, että lastasi pahoinpidellään päiväkodissa?
 
vierailija
Ihan sairasta, että tämän päivän vanhemmat joutuvat elämään jatkuvassa ilmiannon pelossa. Ei ihmetytä yhtään, että aina vaan useampi jättää lapset tekemättä.
 
Toisaaltaan sinä voisit epäillä, että lastasi pahoinpidellään päiväkodissa?
Varmasti epäilisin jos lapsi olisi hiljainen tai alakuloinen tms.
Mutta tämä lapsi on myös erittäin ulospäinsuuntautunut, hän kailottaa kaikki tapahtumat ja asiat heti ja niistä jutellaan aina jälkeenpäin varuksi myös kotona, varmistetaan että on oikeasti yhtenevät päiväkodin henkilökunnan tarinoiden kanssa. Ja kun tiedän itse miten haastava neiti on vilkkautensa ja itsevarmuutensa vuoksi niin uskon mistä ne kolhut ovat tulleet, tämän päiväkodin henkilökunta on aivan ihania, lämminhenkisiä ihmisiä.
Nykyään noita kolhuja tietenkin tulee vähän vähemmän, motoriikka tietenkin kehittynyt hurjasti, tekee ties kuinka hurjapäisiä temppuja ja kieppejä kiipeilytelineessä(on nyt 6v.).

Yllätys muuten että tämä tyttö haluaa cheerleaderiksi, pyramidin ylös mistä voi tehdä niitä hienoja lentoja ja hyppyjä:ROFLMAO:
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
leiluska3
Ootko jo kuullu, Jannan biisin?
Et ole hullu.
Minä oon heittänyt jo pyyhkeen kehään.
Kuulin, eilen, kun rippiläiset, keskustelivat. Ja tyttö sanoi pojalle, älä ees läpällä heitä tollasta.
 
vierailija
Jos on puhtaat jauhot pussissa niin ei ole mitään aihetta olla huolissaan. Lapset telovat itseään ja jos vamma on paha se tulee hoidattaa. Tulee sellainen tunne kun lukee näitä kirjoituksia että vanhempi on hieman ylittänyt valtuutensa ja kurittanut fyysisesti lastaan, josta kokee nyt pelkoa. Seuraavan kerran kun pinna palaa mene vessaan sulje ovi tao omaa päätäsi seinään että rauhoitut. Laske kymmeneen ja opettele sietokykyä koska tarvitset elämässä välillä pitkää pinnaa. Älä pura kiukkuasi lapseen. Muista lapsi ei ole tuhma vaan hänen tekonsa on väärin. Sinä olet se aikuinen, joka luo lapsellesi turvalliset rajat. Lapsen kuulossa ei ole vikaa joten älä huuda. Aikuinen ei koskaan lähde kiistelemään lapsen kanssa eipäs-juupas periaatteella ja polta pinnaansa. Jos poltat päreesi olet taistelun hävinnyt ja tämä pätee myös aikuisten suhteissa.
 
vierailija
nojaa mä esim saan aina korjattua liikkeeni vaikka olisin kaatumassa. sitä pitää harjoittaa et on yhtä koko kroppansa kaa se on vähän niitä ninja tekniikoita. ku meinaa lähtee luisuu ni pystyy korjaa sen helposti se tulee selkäytimestä eikä silloin kaadu. ne jotka kaatuu ei oo oppinu kehon hallintaa . Mut eihän kaikki tietysti oo ninjoi
Ihmeellisellä asialla joidenkin pitääkin päteä. Ihan vain tiedoksi, että se kaatuminen voi tapahtua niin nopeasti, että siihen ei ehdi reagoida. Nimimerkillä ranteensa kaatuessa murtanut.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Varmasti epäilisin jos lapsi olisi hiljainen tai alakuloinen tms.
Mutta tämä lapsi on myös erittäin ulospäinsuuntautunut, hän kailottaa kaikki tapahtumat ja asiat heti ja niistä jutellaan aina jälkeenpäin varuksi myös kotona, varmistetaan että on oikeasti yhtenevät päiväkodin henkilökunnan tarinoiden kanssa. Ja kun tiedän itse miten haastava neiti on vilkkautensa ja itsevarmuutensa vuoksi niin uskon mistä ne kolhut ovat tulleet, tämän päiväkodin henkilökunta on aivan ihania, lämminhenkisiä ihmisiä.
Nykyään noita kolhuja tietenkin tulee vähän vähemmän, motoriikka tietenkin kehittynyt hurjasti, tekee ties kuinka hurjapäisiä temppuja ja kieppejä kiipeilytelineessä(on nyt 6v.).

Yllätys muuten että tämä tyttö haluaa cheerleaderiksi, pyramidin ylös mistä voi tehdä niitä hienoja lentoja ja hyppyjä
Meillä on myös urheilevia ja elinvoimaisia lapsia. Toisinaan ne ovat vaan mustelmilla ja toisinaan sattuu jotain isompaa. Tekemisen määrään nähden kuitenkin tosi vähän. Heistä kumpikin harrastaa kontaktilajeja, niin ruhjeita on usein.
Ei meitäkään ole koskaan lääkärissä epäilty pahoinpitelystä tmv. Toki nuo ovat sosiaalisilta kyvyiltään taitavia ja kertovat itse mitä on sattunut.

Mun pointtina oli lähinnä se, että normi lasten kanssa on varmasti aina aihetta epäilyille pelkkien ruhjeiden perusteella.
 
Lasten ollessa pieniä, olen ollut se neuroottinen mutsi joka vahtaa liikaa.

Meillä on päästy sillä tavoin melko vähillä, että murtumilta jne. vakavammilta ollaan vältytty. Toivotaan, että ovat niin kovaa tekoa, ja että käy niin hyvä tsägä, että jatkossakin vältytään!

Mustelmia ja ruhjeita on ollut paljon - kontaktilajeissa niiltä ei voi välttyä. Etenkin kun joissain lajeissa on tarkoitus nimenomaan saada osumia potkien ja lyöden.

Lasten ollessa melko pieniä (neljän-viiden paikkeilla) kotona kävi yksi haaveri mikä on jäänyt mieleen, olin tosi huolissani!
Kuorin perunoita keittiössä selkä olohuoneeseen päin ja lapsilla oli junarata olohuoneen lattialla. Siinä leikkivät aikansa ja hyppelivät välillä sohvalla. Jotain taphtui, poika itki ja huusi minua. Niska/kaula-alue oli vääntynyt hetkellisesti ja aiheutti kovaa kipua. Soitin lääkäriin ja lähdettiin heti. Lekuri ripitti ja syyllisti ankarasti kun lapset olivat hyppineet sohvalla. Jäi vähän outo olo, mutta olin niin onnellinen siitä että pojalla oli kaikki hyvin, että en sen kummemmin osannut lekurille kommentoida.

Ihan sama miten vahtaa niin aina sattuu ja tapahtuu. Etenkin vilkkaille, yliuteliaille ja velmuille lapsille!

Itse asiaan sitten:
On järkyttävää jos vanhemmat eivät enää uskalla viedä huostaanoton pelossa lasta hänen loukkaantuessaan lääkäriin näytille! Sekin jo, että pitää pelätä moista vaikka olisikin puhtaat jauhot pussissa kertoo kyllä jotakin meidän lastensuojelulilttuurista.

Toiselta kantilta ajateltuna...ehkä jotkut vanhemmat tarvitsevat jonkin uhan, ennen kuin toimivat normien mukaan....
Yksikin hoitamaton/väkivallan alla elävä lapsi on liikaa...ehkäpä normaalien perheiden, joissa väkivaltaa ei käytetä, tulisi vain niellä lääkärin/muiden lasta hoitavien mahdolliset kyselyt/epäilyt ja miettiä asiaa niin, että hyvä kun lapsia hoitavat henkilöt ovat erittäin tarkkoja - se voi joskus jopa pelastaa lapsen hengen!
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
vierailija
Jos on puhtaat jauhot pussissa niin ei ole mitään aihetta olla huolissaan. Lapset telovat itseään ja jos vamma on paha se tulee hoidattaa. Tulee sellainen tunne kun lukee näitä kirjoituksia että vanhempi on hieman ylittänyt valtuutensa ja kurittanut fyysisesti lastaan, josta kokee nyt pelkoa. Seuraavan kerran kun pinna palaa mene vessaan sulje ovi tao omaa päätäsi seinään että rauhoitut. Laske kymmeneen ja opettele sietokykyä koska tarvitset elämässä välillä pitkää pinnaa. Älä pura kiukkuasi lapseen. Muista lapsi ei ole tuhma vaan hänen tekonsa on väärin. Sinä olet se aikuinen, joka luo lapsellesi turvalliset rajat. Lapsen kuulossa ei ole vikaa joten älä huuda. Aikuinen ei koskaan lähde kiistelemään lapsen kanssa eipäs-juupas periaatteella ja polta pinnaansa. Jos poltat päreesi olet taistelun hävinnyt ja tämä pätee myös aikuisten suhteissa.

Sinua ei siis haittaisi yhtään, jos joku vaikka ilmiantaisi sinut rikoksesta jota et ole tehnyt, ja sinua kuulusteltaisiin siitä ja tehtäisiin kotietsintöjä, syytettäisiin, käytäisiin oikeutta...?

Tosin rikostutkinnan ja lastensuojelun ero on siinä, että lastensuojelu ei pohjaudu mihinkään perinpohjaiseen oikeusprosessiin eikä siitä myöskään ole tarkkoja pykäliä miten lasta tulee kohdella, vaan on vain epämääräinen käsite "huoli lapsesta" joka voi perustella huostaanoton ja muut toimenpiteet. On siis huomattava riski siitä, että lastensuojelu ei vain tutki vaan myös tuomitsee väärin perustein.

Mitä noihin pinnan polttamisiin ja kiukun purkamisiin tulee, niin aikuinenkin on ihminen. Jos lastensuojelun pelko estää aikuista esimerkiksi kurittamasta lasta ja siten saamasta lasta tottelemaan, niin jossain vaiheessa se pinna katkeaa lähes väistämättä, koska eihän sitä tuhmaa käytöstä jaksa loputtomiin sietää.
 
vierailija
Sinua ei siis haittaisi yhtään, jos joku vaikka ilmiantaisi sinut rikoksesta jota et ole tehnyt, ja sinua kuulusteltaisiin siitä ja tehtäisiin kotietsintöjä, syytettäisiin, käytäisiin oikeutta...?

Tosin rikostutkinnan ja lastensuojelun ero on siinä, että lastensuojelu ei pohjaudu mihinkään perinpohjaiseen oikeusprosessiin eikä siitä myöskään ole tarkkoja pykäliä miten lasta tulee kohdella, vaan on vain epämääräinen käsite "huoli lapsesta" joka voi perustella huostaanoton ja muut toimenpiteet. On siis huomattava riski siitä, että lastensuojelu ei vain tutki vaan myös tuomitsee väärin perustein.

Mitä noihin pinnan polttamisiin ja kiukun purkamisiin tulee, niin aikuinenkin on ihminen. Jos lastensuojelun pelko estää aikuista esimerkiksi kurittamasta lasta ja siten saamasta lasta tottelemaan, niin jossain vaiheessa se pinna katkeaa lähes väistämättä, koska eihän sitä tuhmaa käytöstä jaksa loputtomiin sietää.
Eipä ole kenenkään tarvinnut ilmiantaa eikä ole tarvinnut pelätä mitään vaikka lapsilta on otsaa tikattu, rannetta-, solisluuta- jalkapöydän luita murtunut, etuhampaat kääntyneet sisäänpäin tai reisilihas revennyt. Vahinkoja on tapahtunut niin koulussa kun harrastuksissakin mutta pinna kotona on kestänyt. Vanhemmuus on sietämistä eikä todellakaan ole helppoa eikä aina mukavaa. Sanotaan että lapsi kasvattaa vanhempaa ja niin tapahtuu. Henkilökohtaisesti olen saanut apua lukemalla kirjoja, jotka käsittelevät lapsen kasvatusta ja lapsen kehitystä. On tärkeää ymmärtää miksi lapsi käyttäytyy niin kun käyttäytyy ja kuinka tulee toimia oikein. Sanon että kannattaa ottaa selvää koska kukaan ei ole seppä syntyessään. Terveisin 5 aikuisen lapsen äiti. Ps. Aina ei ollut kivaa ja oli rankkaa mutta se aika kuluu nopeasti ohi ja pian huomaat että se hankala 3v onkin 20 v.
 

Yhteistyössä