Meillä on tuolla touhukkaalla ollut kuhmuja, silmä mustana, aivotärähähdys, (näistä suurin osa on tullut päiväkodista), käsivarressa oli mustelmat minun sormenjäljistä syystä että vaikka ihan tasan tiesi että rapussa ei juosta, hän halusi olla eka ja kiilasi juosten siskonsa ohi rappuihin ilman pientäkään ajatusta siitä mihin ne jalat osuu. Sain ilmalennosta yläkäsivarresta napattua kiinni enkä kyllä miettinyt hetkeäkään miltä jäljet tulee näyttämään. Sain juuri estettyä ilmalennon naama edellä rappusiin, hän oli silloin vajaa kolme. Jalat on aina ihan mustana ja kyynärpäät, välillä poskissa tai otsassa mustelmaa ja kuhmuja. Hän on menevä joka ei pelkää että "vähän" sattuu. Kiipeili kovasti jo vuosikkaasta ja hänessä jouduin kirjaimellisesti olemaan ihan kiinni koko ajan kun ei itsesuojeluvaistoa tuntunut omaavan ollenkaan, ja luulot omista taidoista on olleet hyvin suureelliset.
Vanhempi lapsemme on ihan erimaata. Hän ottaa aina varman päälle, kuuntelee neuvot, ohjeet ja varoitukset eikä mielellään tee mitään missä voi sattua. Tästä syystä esim. pyörällä oppimaan ajo, kiipeily, uiminen yms. ovat hänelle olleet haasteellisia,
toisin kuin tälle joka tekee ja menee päätä pahkaa, todeten vain Minä osaan! tai Kyllä minä opin!
Pointti tässä on siis se että iso osa noista lapsen jäljistä voisi olla tulkittavissa ulkopuolisen aiheuttamiksi, meidän "onni" että on niin kohlo myös päiväkodissa jossa suurin osa jäljistäkin tulee, minulla kun on paremmat resurssit kotona valvoa ja osaan ennakoida, joten ei ole Lasua tarvinnut pelätä.
Nuo kaikki kun tulisi vain kotona niin voipi olla että päiväkodistakin puututtaisiin.