Mikä on syynä tähän joidenkin palstalaisten poikavihaan??

Mulla kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Pojat leikkivät keskenään porukassa, mitä enemmän kavereita sen mukavampaa, mutta tyttöjä jos on kolme keskenään niin silloin syntyy yhden syrjimistä. Olen laittanut merkille että pojat ovat sosiaalisempia ja tulevat ryhmissä paremmin toimeen.

 

Se auktoriteetti vaan on, en osaa sanoa miten sen saa... Kai se on luonnetta, toisen ei tarvitse edes sanoa paljoa kun saa lapset uskomaan ja sitten on niitä jotka mäkättää ja jäkättää, menettää äänensä ja lapset hyppii silti silmille. Tärkeää on myös kyky ajatella ja ennakoida tilanteita, tietää ns. toimintasuunnitelma mitä lapsen kanssa tehdään ja saada tällätavalla lasta käyttäytymään ns. "oikein" kyllähän lapsille kuuluu rajojen hakeminen ja kaikki sitä enemmän tai vähemmän tekee. Mutta tuo muskari-esimerkki vaikkapa vilkkaan lapsen kanssa... Onko se ihan oikea paikka mennä rajoja uhmaamaan ja viemään vilkas lapsi paikkaan jossa todennäköisesti turhautuu..

Mä kysyn tätä siksi, että olen usein ohjaajan asemassa jumppa/muskari/pyhäkoulu/kerho-tyyppisessä toiminnassa, ja niissä käy tosiaan tuollaisia lapsia, joita ei selvästi huvita tehdä mitään. Mitään, mikä ei liity ympäriinsä juoksemiseen tms. Mielesäni mulla on aina ollut hyvä auktoriteetti, esim suhteessa omiin ja sisarusten lapsiin sekä hoitolapsiin, mikäli sellaisia on ollut. Mutta ohjaajan roolissa en toki voi alkaa huutamaankaan, lasta ei saa muiden kanssa samaan tilaan kuin väkisin kantamalla, ja jäähyllekään ei voi laittaa. Tosi kinkkinen tilanne. Ja kaikki noin käyttäytyvät tapaukset ovat poikia.

Onko sulla itselläsi poikia? En tiedä mutta mä olen aina tullut hyvin juttuun miessukupuolen kanssa ja myös poikalasten kanssa, en pelkää tätä sukupuolta ja minun silmilleni ei miehet yleensäkään hypi Olen aina kokenut pärjääväni ja tulevani juttuun, voihan se olla myös ihan sellaista.

En osaa sanoa näkemättä mikä menee mönkään mutta siis ilmeisesti joku jos kuitenkin poikia on monta joihin ei mene mikään päähän. Voihan se olla että jo kotona on jokin heidän osalla mennyt pieleen tai sitten ohjaajanrooli rajoittaa ehkä toimimasta niinkuin haluaisit tai näkisit oikeaksi itse tilanteissa?

siis oletko sinä koskaan ohjannut isoa ryhmää, jossa et voi antaa huomiota yhdelle? jokainen lapsi on kiva jos ssaa toisetn huomion kokonaan. mutta juttu on siinä, että esim. jos ryhmässä on paljon lapsia, se ei ole mahdollista ja tällöin tulevat jyvät ja akanat esiiin. toiset käyttäytyvät kauniista ja asiallisesti ja kunnioittavat ohjaajaa ja tietvät, että heidän kuuluu istua ja kuunnella ja kunnoittaa muita. mutta toistet katsovat oikeudekseen pitää omaa showta, sanoi ohjaaja mitä tahasa. olen nähnyt jopa seurakunnan kerhossa lapsen lyövän toisia lapsia ja sanovat ettähän saa näin tehdä. vaikka ohjhaajat kielsivät. hän löi toisia kepillä. hän oli poika..

 

Se auktoriteetti vaan on, en osaa sanoa miten sen saa... Kai se on luonnetta, toisen ei tarvitse edes sanoa paljoa kun saa lapset uskomaan ja sitten on niitä jotka mäkättää ja jäkättää, menettää äänensä ja lapset hyppii silti silmille. Tärkeää on myös kyky ajatella ja ennakoida tilanteita, tietää ns. toimintasuunnitelma mitä lapsen kanssa tehdään ja saada tällätavalla lasta käyttäytymään ns. "oikein" kyllähän lapsille kuuluu rajojen hakeminen ja kaikki sitä enemmän tai vähemmän tekee. Mutta tuo muskari-esimerkki vaikkapa vilkkaan lapsen kanssa... Onko se ihan oikea paikka mennä rajoja uhmaamaan ja viemään vilkas lapsi paikkaan jossa todennäköisesti turhautuu..

Mä kysyn tätä siksi, että olen usein ohjaajan asemassa jumppa/muskari/pyhäkoulu/kerho-tyyppisessä toiminnassa, ja niissä käy tosiaan tuollaisia lapsia, joita ei selvästi huvita tehdä mitään. Mitään, mikä ei liity ympäriinsä juoksemiseen tms. Mielesäni mulla on aina ollut hyvä auktoriteetti, esim suhteessa omiin ja sisarusten lapsiin sekä hoitolapsiin, mikäli sellaisia on ollut. Mutta ohjaajan roolissa en toki voi alkaa huutamaankaan, lasta ei saa muiden kanssa samaan tilaan kuin väkisin kantamalla, ja jäähyllekään ei voi laittaa. Tosi kinkkinen tilanne. Ja kaikki noin käyttäytyvät tapaukset ovat poikia.

Onko sulla itselläsi poikia? En tiedä mutta mä olen aina tullut hyvin juttuun miessukupuolen kanssa ja myös poikalasten kanssa, en pelkää tätä sukupuolta ja minun silmilleni ei miehet yleensäkään hypi Olen aina kokenut pärjääväni ja tulevani juttuun, voihan se olla myös ihan sellaista.

En osaa sanoa näkemättä mikä menee mönkään mutta siis ilmeisesti joku jos kuitenkin poikia on monta joihin ei mene mikään päähän. Voihan se olla että jo kotona on jokin heidän osalla mennyt pieleen tai sitten ohjaajanrooli rajoittaa ehkä toimimasta niinkuin haluaisit tai näkisit oikeaksi itse tilanteissa?

siis oletko sinä koskaan ohjannut isoa ryhmää, jossa et voi antaa huomiota yhdelle? jokainen lapsi on kiva jos ssaa toisetn huomion kokonaan. mutta juttu on siinä, että esim. jos ryhmässä on paljon lapsia, se ei ole mahdollista ja tällöin tulevat jyvät ja akanat esiiin. toiset käyttäytyvät kauniista ja asiallisesti ja kunnioittavat ohjaajaa ja tietvät, että heidän kuuluu istua ja kuunnella ja kunnoittaa muita. mutta toistet katsovat oikeudekseen pitää omaa showta, sanoi ohjaaja mitä tahasa. olen nähnyt jopa seurakunnan kerhossa lapsen lyövän toisia lapsia ja sanovat ettähän saa näin tehdä. vaikka ohjhaajat kielsivät. hän löi toisia kepillä. hän oli poika..

 

Harmi, jäät paljosta paitsi, rehtiydestä, reiluudesta. Toki tyttärenikin ihana on ja onneksi hänetkin sain.
[/quote]

Sun on pakko olla provo
Mut en jää suinkaan rehtiydestä ja reiluudesta paitsi. Tyttäreni on molempia. Hänellä on vahva oikeidentaju ja sen takia hän onkin hyvin suosittu muiden lasten keskuudessa.

 

Pojat vaan on niin... en diggaa. Tietysti on sulosiakin poikalapsia[?], mutta en ole törmännyt kuin kahteen elämäni aikana.
Loput pojat olleet sitä samaa ö-sarjaa.. jotka voi niputtaa samaan nippuun ja viskata johonki.. hevon kuuseen. :x

Yhteenveto: 95% pojista on perseestä.

 

Mä onnekas sain pojan ja saan tytön. Pääsee vertailemaan sukupuolten välisiä eroja *puolivitsi*
Mutta ihanaa että saan kummatkin. Poikavauva ainakin on ihana ja tosi oppiva ja kiltti.

 

sinulle vieras: on toki ihan eri asia tulla juttuun. pojat kyllä ovat tottuneet siihen että heidät huomataan ja osaavat kertoa avaruudesta ja ovat tottuneet siihen että heitä kuunnellaan ja heillä on sana ja osaavat kertoa.

mjutta on eri asia tulla ihmisetn kanssa juttuun kuin ohjata isoa ryhmää. toiset jäävät opetuksesta paitsi, jos keskustelet yhden kanssa 15 minuuttia häntä kiinnoostavasat asiasat tai jos ihailet kun yhksi kiipeilee katossa tai verhoissa. jos näitä kiipeilijöitä, joille oon opetettu, että vain hän on tärkeä, vain hänen kiinnostukset ja halut ovat tärkeitä. hänellä on oikeus nyt lähteä juoksemaan verhoihin ja roikkua niissä koska hän saa kotonakin tehdä mitä haluaa. kun näitä on esim. 10 kappaletta, ei sillä ole m itään väliä miten hyvin tulet juttuun poikien kanssa, kun he kaikki haluavat olla keskipiste ja kertoa niitä tappopelejä tai roikkua verhoissa. ja se ei olekaan mahdollista jos verhoissa roikkujia on 10 kappaletta. jos he eivät saa kertoa omaa juttuaan kaikille koko ajan, he menevät verhoihin.

itse en keksi muuta ratkaisua, kuin vanhemmat laitetaan maksamaan rahallisesti, kaikki adhd höpinät unohdetaan ja joka ei pysty olla turpa rullalla, vanhemmat järjestävät iste opetuksen.

 

Mulla on molemmat, poika ja tyttö. Kumpikin yhtä rakkaita enkä vaihtaisi pois, tuossa pikku-ukossa on vaan enempi "työtä" kun hän on lievästi kehitysvammainen ja lisäksi ylivilkas.

Juu, ja antakaa Hattara-Aurooralle armoa, se on käynyt meillä niin paljon ja seurannu meidän ukkelin menoa että ymmärrettävää ettei poikalapsen äitiys houkuta

 

ja eihän vanhemmilla ole mitään hajua siitä mitä petoja heidän lapsensa ovat. koska jos lapsia esim. on vaan pari, joista vaan toinen poika, hän saa kotona senhuomion tai hänen annetaan riehua eikä vaadita käytöstä.

asia selviää vain kasvatusalan ammattilaisille. ja toisille,jotka pääsevät joskus päiväkotiin/kerhoon/muskariin jne seuraamaan tilannetta.

 

Onko sulla itselläsi poikia? En tiedä mutta mä olen aina tullut hyvin juttuun miessukupuolen kanssa ja myös poikalasten kanssa, en pelkää tätä sukupuolta ja minun silmilleni ei miehet yleensäkään hypi Olen aina kokenut pärjääväni ja tulevani juttuun, voihan se olla myös ihan sellaista.

En osaa sanoa näkemättä mikä menee mönkään mutta siis ilmeisesti joku jos kuitenkin poikia on monta joihin ei mene mikään päähän. Voihan se olla että jo kotona on jokin heidän osalla mennyt pieleen tai sitten ohjaajanrooli rajoittaa ehkä toimimasta niinkuin haluaisit tai näkisit oikeaksi itse tilanteissa?

pojat toimivat samalla lailla ihan jokaisen ohjaajan kanssa samanlaisessa tilanteessa. Itse näkisin siinä tilanteessa oikeaksi ottaa lapsen puhutteluun (mihin eivät reagoi vaan heittäytyvät lattialle makaamaan silmät kiinni), puhua rauhallisesti lapsen kanssa (mikä ei onnistu, koska silloin koko muu ryhmä odottaa toimintaa), laittaa jäähylle, mikä ei sekään onnistu, koska sellaista ei ole yhden tai kahdenkaan ohjaajan resursseilla mahdollisuuksia toteuttaa.

Niin aivan... Ehkä jotenkin tuo poikalauma on yhdelle liikaa jos käytöstavat uupuu, et ehkä eikä kukaan muukaan yksin mahda mitään vaikka parhaasi tekisit .. Jos käytöstavat lapsilta puuttuu ja sitten joukossa kun on muutama samanlainen tapaus varmaan tyhmyys tiivistyy. Käytös toistuu ehkä joka kerta kun on opittu toimimaan kyseisellä tavalla ja huomattu että eipäs kukaan mahda mitään =/ .

 

lopetan tähän. selvisikö sinulle ap miksi halveksun poikia ja poikalasten äitejä. en halveksu sitä 1 kymmenestä joka käyttäytyy kauniisti ja kuuntelee muitakin.
mutta halveksun niitä 9 kymmenestä, jotka haluavat olla keskipiste, tai jos eivät saa koko ajan itse puhua, show on päällä.
ja kaikki johtuu siitä että kotona ei vaadita mitään. ei johdu geeneistä, ei adhd, jne. ei mistään. suomessakin ennen kun keppi heilui koulussa, osattiin käyttäytyä. en kannata väkivaltaa, vaan tarkoitus on sanoa, että kaikki johtuu kasvatuksesta. jos lapsilta vaaditaan,e ttä ravintolassa ei askeltakaan, koulun juhlassa ei askeltakaan, ei sanaakaan jne. niin hän osaa jo kouluun mennessäkäyttäytä. mutta jos aina saa tehdä mitä haluaa, niin ei osaa.

 

Se auktoriteetti vaan on, en osaa sanoa miten sen saa... Kai se on luonnetta, toisen ei tarvitse edes sanoa paljoa kun saa lapset uskomaan ja sitten on niitä jotka mäkättää ja jäkättää, menettää äänensä ja lapset hyppii silti silmille. Tärkeää on myös kyky ajatella ja ennakoida tilanteita, tietää ns. toimintasuunnitelma mitä lapsen kanssa tehdään ja saada tällätavalla lasta käyttäytymään ns. "oikein" kyllähän lapsille kuuluu rajojen hakeminen ja kaikki sitä enemmän tai vähemmän tekee. Mutta tuo muskari-esimerkki vaikkapa vilkkaan lapsen kanssa... Onko se ihan oikea paikka mennä rajoja uhmaamaan ja viemään vilkas lapsi paikkaan jossa todennäköisesti turhautuu..

Mä kysyn tätä siksi, että olen usein ohjaajan asemassa jumppa/muskari/pyhäkoulu/kerho-tyyppisessä toiminnassa, ja niissä käy tosiaan tuollaisia lapsia, joita ei selvästi huvita tehdä mitään. Mitään, mikä ei liity ympäriinsä juoksemiseen tms. Mielesäni mulla on aina ollut hyvä auktoriteetti, esim suhteessa omiin ja sisarusten lapsiin sekä hoitolapsiin, mikäli sellaisia on ollut. Mutta ohjaajan roolissa en toki voi alkaa huutamaankaan, lasta ei saa muiden kanssa samaan tilaan kuin väkisin kantamalla, ja jäähyllekään ei voi laittaa. Tosi kinkkinen tilanne. Ja kaikki noin käyttäytyvät tapaukset ovat poikia.

Onko sulla itselläsi poikia? En tiedä mutta mä olen aina tullut hyvin juttuun miessukupuolen kanssa ja myös poikalasten kanssa, en pelkää tätä sukupuolta ja minun silmilleni ei miehet yleensäkään hypi Olen aina kokenut pärjääväni ja tulevani juttuun, voihan se olla myös ihan sellaista.

En osaa sanoa näkemättä mikä menee mönkään mutta siis ilmeisesti joku jos kuitenkin poikia on monta joihin ei mene mikään päähän. Voihan se olla että jo kotona on jokin heidän osalla mennyt pieleen tai sitten ohjaajanrooli rajoittaa ehkä toimimasta niinkuin haluaisit tai näkisit oikeaksi itse tilanteissa?

siis oletko sinä koskaan ohjannut isoa ryhmää, jossa et voi antaa huomiota yhdelle? jokainen lapsi on kiva jos ssaa toisetn huomion kokonaan. mutta juttu on siinä, että esim. jos ryhmässä on paljon lapsia, se ei ole mahdollista ja tällöin tulevat jyvät ja akanat esiiin. toiset käyttäytyvät kauniista ja asiallisesti ja kunnioittavat ohjaajaa ja tietvät, että heidän kuuluu istua ja kuunnella ja kunnoittaa muita. mutta toistet katsovat oikeudekseen pitää omaa showta, sanoi ohjaaja mitä tahasa. olen nähnyt jopa seurakunnan kerhossa lapsen lyövän toisia lapsia ja sanovat ettähän saa näin tehdä. vaikka ohjhaajat kielsivät. hän löi toisia kepillä. hän oli poika..

Itsehän sain lapsena porttikiellon kerhoon siitä syystä, ettei siellä mahdettu heidän resursseillaan mitään. Ja se käytös tiivistyi kahden muun lapsen kanssa ihan hirveäksi terrorismiksi muita kohtaan ja toistui joka käynnillä. Ainoa mikä toimi oli porttikielto koska järjestystä ei saatu meihin koskaan.

 

pojat ovat leikki-iässä mukavempaa porukkaa, ei jaksa niitä tyttöjen syrjintäjuttuja ja prinsessalässytyksiä. pojat osaa toimia paremmin tiiminä

Joo samaa mieltä!

 

ja eihän vanhemmilla ole mitään hajua siitä mitä petoja heidän lapsensa ovat. koska jos lapsia esim. on vaan pari, joista vaan toinen poika, hän saa kotona senhuomion tai hänen annetaan riehua eikä vaadita käytöstä.

asia selviää vain kasvatusalan ammattilaisille. ja toisille,jotka pääsevät joskus päiväkotiin/kerhoon/muskariin jne seuraamaan tilannetta.

Sulla on väärä kuva normaalista kodista, ei se ole normaalia jos ei ole käytöstapoja eikä kuria. Se on välinpitämättömyyttä.

 

mutta suomessa pienten lasten vanhemmat ovat vaan tyytyväisiä, kun heidä lapset saavat huomiota. annetaan vaan juoksennella ja riehua.
ja näin lapsi oppii, että katsos kun äiti kertoo pilke silmäkulmassa isälle, miten se meidän villepetteri taas varasti shown siltä koulun jouluevankeliumin esittäjältä.
en oikeasti ymmärrä miten jotkut kehtaavat.

 

Vilkaisu kaupunkikuvaan kertoo sen mitä tutkimukset ovat osoittaneet jo jonkun aikaa: tytöt ovat hyvin kirineet pojat huonoissa käytöstavoissa, kiroilussa, väkivallassa.

Ei se sukupuoli vaan kasvatus.

 

mutta suomessa pienten lasten vanhemmat ovat vaan tyytyväisiä, kun heidä lapset saavat huomiota. annetaan vaan juoksennella ja riehua.
ja näin lapsi oppii, että katsos kun äiti kertoo pilke silmäkulmassa isälle, miten se meidän villepetteri taas varasti shown siltä koulun jouluevankeliumin esittäjältä.
en oikeasti ymmärrä miten jotkut kehtaavat.

Jaa.a mikähän lienee syynä tuollaiseen, mä en pidä tuota yhtään terveenä enkä hyväksyttävänä. Ajatteleekohan ne sellaiset vanhemmat, että lasta ei hennota komentaa ettei tule mielipahaa?

 

No niistä pojista tulee niitä putkiaivoisia idiootti miehiä. Niin siksi, yksinkertaista.

 

Tän aloituksen on pakko olla provo? poikako muka ei ole toivottu?päinvastoin. Olin todella onnellinen omasta pojastani, ja ystäväni, jotka ovat pelkkiä tyttöjä saaneet, olivat avoimen kateellisia minulle. useissa kulttuureissa, myös meidän, on aina pidetty poikaa arvokkaampana, ja nämä vanhat ennakkoluulot vaikuttavat vieläkin.Poikahan se sukua jatkaa, ja usein on isälle mieluisampi. Äidit, naiset taas toivovat tyttöä omaksi kopiokseen, kuvakseen.
Päiväkodissa työskennellässäni huomasin myös että on paljon hyvin käyttäytyviä poikia, ja huonosti käyttäytyviä tyttöjä. Sukupuoli ei siihen vaikuta mitenkään, yksinomaan kasvatus. Ja mitä koulumaailmaan tulee, suomessahan on tehty tutkimusta siitä miten koulumaailma syrjii poikia, koska koulussa edetään ja opiskellaan tyttöjen ehdoilla (aiheesta on ihan kirjakin kirjoitettu).

 

Vilkaisu kaupunkikuvaan kertoo sen mitä tutkimukset ovat osoittaneet jo jonkun aikaa: tytöt ovat hyvin kirineet pojat huonoissa käytöstavoissa, kiroilussa, väkivallassa.

Ei se sukupuoli vaan kasvatus.

niin, ehkä sama lisääntyy tytöissä. tyttöjenkin äidit ovathuomanneet mtä suomessa arvostetaan?
röyhkeyttä ja itsekkyyttä, juuri minun on saatava olla koko ajan äänessä ja jos en saa, minä alan pitää minun omaa pientä villepetterin showta. ja samaa tekee 10 muuta villepetteriä.

 

Tän aloituksen on pakko olla provo? poikako muka ei ole toivottu?päinvastoin. Olin todella onnellinen omasta pojastani, ja ystäväni, jotka ovat pelkkiä tyttöjä saaneet, olivat avoimen kateellisia minulle. useissa kulttuureissa, myös meidän, on aina pidetty poikaa arvokkaampana, ja nämä vanhat ennakkoluulot vaikuttavat vieläkin.Poikahan se sukua jatkaa, ja usein on isälle mieluisampi. Äidit, naiset taas toivovat tyttöä omaksi kopiokseen, kuvakseen.
Päiväkodissa työskennellässäni huomasin myös että on paljon hyvin käyttäytyviä poikia, ja huonosti käyttäytyviä tyttöjä. Sukupuoli ei siihen vaikuta mitenkään, yksinomaan kasvatus. Ja mitä koulumaailmaan tulee, suomessahan on tehty tutkimusta siitä miten koulumaailma syrjii poikia, koska koulussa edetään ja opiskellaan tyttöjen ehdoilla (aiheesta on ihan kirjakin kirjoitettu).

ei kyllä tuo ei pidä paikaansa. uusimmat tutkimukset ovat ihan päinvastaisella kannalla.
suomen koulu ei ole tehty kenellekään erityisesti. suomen koulu ei syrji poikia vaan poikia ei kasvateta eikä heitlä vaadita mitään, joten he menestyvät huonommin, koska ova tlaiskoja öykkäreitä.

 

Vilkaisu kaupunkikuvaan kertoo sen mitä tutkimukset ovat osoittaneet jo jonkun aikaa: tytöt ovat hyvin kirineet pojat huonoissa käytöstavoissa, kiroilussa, väkivallassa.

Ei se sukupuoli vaan kasvatus.

niin, ehkä sama lisääntyy tytöissä. tyttöjenkin äidit ovathuomanneet mtä suomessa arvostetaan?
röyhkeyttä ja itsekkyyttä, juuri minun on saatava olla koko ajan äänessä ja jos en saa, minä alan pitää minun omaa pientä villepetterin showta. ja samaa tekee 10 muuta villepetteriä.

Huono kasvattaja on huono kasvattaja. Se ei katso onko lapsi tyttö vai poika. Vai onko perheissä vain joko tyttöjä tai poikia?

Idioottikeskustelu. Seuraavaksi voidaan jatkaa aiheella kumpi on parempi koira vai kissa, ihan kuten ala-asteella aikoinaan.

 

Vilkaisu kaupunkikuvaan kertoo sen mitä tutkimukset ovat osoittaneet jo jonkun aikaa: tytöt ovat hyvin kirineet pojat huonoissa käytöstavoissa, kiroilussa, väkivallassa.

Ei se sukupuoli vaan kasvatus.

niin, ehkä sama lisääntyy tytöissä. tyttöjenkin äidit ovathuomanneet mtä suomessa arvostetaan?
röyhkeyttä ja itsekkyyttä, juuri minun on saatava olla koko ajan äänessä ja jos en saa, minä alan pitää minun omaa pientä villepetterin showta. ja samaa tekee 10 muuta villepetteriä.

Mun mielestä jos äiti haluaa olla noin ymmärtämätön ja mustavalkoinen, ei pidä ihmetellä miksi ongelmia on. Miksi aina ajatellaan että ei ne minun lapset vaan ne muut? Kun usein ne nimenomaan on niitä omia lapsia... Ei pitäisi sortua sellaiseen ajattelutapaan, monet luokan häiriköt ovat niitä joiden käytös ei kotona näy ja tässä siitä on yksi puhuva esimerkki. Sen häiriön kun voi toinen saada aikaan muutenkin kuin pelkästään juoksemalla. Kiusaaminen ja syrjintä, yllyttäminen ja houkuttelu ja muu levoton toiminta on ihan yhtä ikävä tapa saada aikaan kaikennäköistä "pientä" harmia ympäristössään.

 

Mulla on molemmat, poika ja tyttö. Kumpikin yhtä rakkaita enkä vaihtaisi pois, tuossa pikku-ukossa on vaan enempi "työtä" kun hän on lievästi kehitysvammainen ja lisäksi ylivilkas.

Juu, ja antakaa Hattara-Aurooralle armoa, se on käynyt meillä niin paljon ja seurannu meidän ukkelin menoa että ymmärrettävää ettei poikalapsen äitiys houkuta

:wave: höpönlöpön Ville on niitä mukavia poikia! :heart:

 

mä en kyllä toivonu ole koskaan itselleni poikaa...jos mä näen pienen tyttövauvan niin mulle herää vauvakuume...jos mä näen poikavauvan on sekin ihan kiva mutta mulle ei jostakin syystä herää vauvakuumetta.